sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Tyttö hennon ja pitkän langan päässä

ASIAA VAPAUTUMISESTA

Noin 1971.

Muutama viikko sitten Marika Rosenborg haastatteli minua Tunne&Mieli -lehteen. En tiennyt, mistä Marika haluaa puhua, enkä edes tarkemmin kysynyt. Haastattelupyyntöjä on tullut tänä vuonna runsaasti. Tavatessamme kävi nopeasti ilmi, että kyseessä on selviytymistarina. Jouduin lennnossa puntaroimaan, minkä verran olen lapsuudestani tässä vaiheessa valmis puhumaan.

Kun sain valmiin jutun pääsiäisenä tsekattavaksi, vilkaisin pari virkettä, ahdistuin ja laitoin läppärin kiinni. Sulattelin näkemääni reilun vuorokauden, luin jutun huolella ja kuittasin Marikalle ok:n. Ilmoitan, kun lehti on ilmestynyt.

Olen jo kauan tiennyt, että haluan kertoa muutaman vuoden päästä kirjana ihmisille, mistä olen tulossa ja miksi mahdollisesti selviydyin. Olen viime aikoina halunnut myös kertoa sairaalloisille ja pahansuoville somehuutelijoille, miksi tyhjästä huutaminen ei minua pahemmin hetkauta – elämä on jo varhain minua oikeasti (!) koetellut, joten on tullut arvokasta suhteellisuudentajua.

Olen hyvä kohtaamaan asioita, jotka nousevat käsittelylistani kärkipäähän. Jos jokin asia ei jätä minua rauhaan, tiedän, että se kutsuu minua kasvuni seuraavalle portaalle. Lapsuuteeni liittyy asioita, joista yhteiskunnassamme ani harvoin puhutaan. Minulla on siis annettavaa.

Kohtaaminen Marika Rosenborgin kanssa oli ravisteleva ja niin avaava, että prosessini yllättäen nopeutui. Olen täysin varma siitä, että taakkoja ei tarvitse kantaa loputtomiin, jos on halua niistä vapautua.

Tällä viikolla matkustin sisäisen pakon sanelemana lapsuuteni kulmille. Lähiö näytti samanlaiselta kuin 1970-luvulla. Pintamaalien sävy ei ollut vaihtunut lainkaan. Samat rivitalot, ihan samat kerrostalot. Kun pääsin erään kerrostalon parkkipaikalle, kyyneleet tursusivat. Tuossa minä keltaisella pyörälläni poljin ja kaaduin polveni verille. Ääniä kuin kaikuja. Kiersin talon. Niin köyhän ja surullisen näköinen talo pinttyneine ja hilseilevine pintoineen. Avasin oven erääseen rappukäytävään, muistin paikat, sävyt, tuoksut, äänet. Itseni viisivuotiaana kuin hennon mutta mielettömän pitkän langan päässä istumassa juuri tuossa, ja niin paljon pitää tuota lankaa keriä, että tajuaa, miten se tyttö todellakin olin minä. Tuo kaikki ei tapahtunut vain sille tytölle kauan sitten.

Se kaikki tapahtui minulle.

Itkin hetken aivan hillittömästi.

Soitin erään oven ovikelloa. Olin jo kotoa lähtiessäni tiennyt, että ovi avattaisiin ja pääsisin sisään. En osaa sanoa, miksi tiesin. Oven avasi nainen, jolle kerroin, että olen Minna ja asuin tuossa asunnossa kauan sitten.

Anteeksi, ei ole tarkoitus häiritä. Mua itkettää, koska tähän asuntoon liittyy paljon muistoja. Olisiko mitenkään mahdollista päästä kiertämään huoneet läpi?

Mitäköhän oli miettinyt hän, joka oli muuttomme jälkeen löytänyt keittiön uumeniin piilottamani nahkaremmin?

Tuosta parvekkeen raosta minä vaihdoin kiiltokuvia naapurintytön kanssa.

Kiitin lämpimästi poistuessani.

En jaksa nyt yhtään enempää tästä asiasta kirjoittaa, ei jaksa enää tällä viikolla tämän enempää itkeä. Kotiin lähdin väsyneenä, mutta jokin taloon liittyvä ahdistus oli poissa. Olin sitä kantanut pitkään.

Koska selvisin elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, sai stressi aikaan sen, että olen lihaltani sitkeä kuin stressaantuneena teurastamoon pakotettu eläin. Kannibaaleille tiedoksi: minua ei kannata ihan ensimmäisenä syödä.




sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Joskus tulen onnesta kuin sekopäiseksi

ASIAA SIITÄ, KUN SEURAA LUONTOAAN PELKÄÄMÄTTÄ

Kuva Marika Kiviharju

Täysillä eläminen ei minulle tarkoita sekoilua tai hetkeen tarttumista ilman minkäänlaista puntarointia. Täysillä eläminen on pelotonta elämistä sydän auki ja siksi ilon kautta siten, että tekee juuri sen, minkä oikeaksi kokee. Sehän ei ole keneltäkään pois.

Eräs mies sanoi, että olen niin itsekeskeinen. Puntaroin asiaa. Tämä on minun blogini, minun elämäni ja oppini, ja tällä mennään. Haluan olla tekemäni työni käyntikortti. Tänään kirjoitan tanssimisesta. Toivon, että sinä kirjoitat siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. Vaikka päiväkirjaan tai mielesi turhalla täytetyille tai tyhjän hennoille riveille.

En osaa sanoa täysin, mitä tapahtuu, kun tanssin lempibaarini parketilla. En pysty antautumaan liikkeelle, jos biisi ei iske. Vaatteet eivät saa kiristää tai tuntua epämukavilta, vaan niissä on tärkeää olemisen tila ja vapaus, oli päälläni sitten farkut tai superlyhyt ihonmyötäinen mekko. Aina en ole varma, pääsenkö vaatteissani portsareiden ohi, mutta luotan hyvään suhdetoimintaan.

En ole ihan varma siitäkään, miksi ihmiset aika usein tuijottavat, kun tanssin. Ehkä näytän heistä kahjolta, ja he haluavat arvostella. En jaksa enää välittää. Joku on kertonut kyllä tykkäävänsä, ja baarista kerrottiin, että silloin myyvät kaljaa paremmin.

Tanssin mieluiten yksin, koska silloin minun ei tarvitse huomioida toista tai antautua minkäänlaiseen kiehnäykseen. Jos haluan kiehnätä, asia on toinen. Useimmiten haluan vain tanssia. Silmät kiinni.

Kun suljen silmäni, näen musiikin. Sitä on vaikea selittää. Näen abstrakteja liikkuvia kuvioita. Näen soundin massana, joka pyörteilee. Sen soundin pyörrettä on hieno lähteä seuraamaan, ja sitä voi käsillä koskea. Ei niin, että nyt minun on tärkeää näyttää hyvältä ja tanssia tietyllä tavalla, vaan niin, että annan musiikin viedä. Tässä oivallankin, että en minä tanssi yksin. Minä tanssin musiikin kanssa.

Joskus tulen onnesta kuin sekopäiseksi, hallintaa täysin kadottamatta. Olen viime aikoina löytänyt selkärankani liikettä paremmin kuin koskaan, kiitos tankotanssitreenien.

Joskus pääsen parketilla tilaan, jossa tanssiessani kelaan silmät kiinni elämääni. Silloin on myös helppo päästää irti kaikesta ja antaa anteeksi ihan kaikki ja kaikille.

Suomi-popin aikana pidin viime yönä breikin ja odotin seuraavaa biisiä, joka minua kutsuu. Katselin blondia naista, joka tanssi lopulta Happy-biisiä hienosti rytmissä. Biisin jälkeen hän käveli ohitseni ja hiveli edestakaisin pakaraani. Silloin aina terävöidyn, koska en todellakaan halua, että kukaan nainen yrittää minua iskeä. Mutta tämä nainen sanoi: "Tiedätkö, minne tää perse kuuluu? Se kuuluu tonne tanssilattialle. Ala jo mennä."

Minä menin.






lauantai 15. huhtikuuta 2017

Lukunäytteet kirjasta Intohimo

ASIAA INTOHIMOSTA






Tässä teille, blogini lukijat, kaksi lukunäytettä kirjastani Intohimo – Sytytkö? (Gummerus 2017).

Ote luvusta 2. Seksuaalisuuden voima. 
Näyte alkaa luvun keskeltä ja päättyy samoin.

Hyvään seksiin tarvitaan rohkeutta.Tunnen liian monta naista, jotka eivät ole koskaan saaneet orgasmia. Jokainen kokee orgasmin omalla tavallaan. Jos ihminen ei kykene täysin rentoutumaan ja päästämään irti kontrollista, hänen on vaikea saada orgasmia. Mitä paremmin tunnemme itsemme, sitä paremmin voimme luottaa kykyymme olla myös seksuaalisesti. Kun hyväksymme itsemme, pään sisäinen negatiivinen puhe, jota nimitän roskaohjelmiksi, rauhoittuu. Myös liikunnan harrastaminen auttaa tiedostamaan oman kehon mahdollisuudet ja rajoitteet. Usein jos ihminen, mies tai nainen, ei pidä kehostaan, hänen on vaikea kokea itseään seksikkääksi, ja silloin myös seksistä tulee pakkopullaa.

Jos nainen ei koskaan opettele tyydyttämään itseään, hän jää kauas omasta seksuaalisesta potentiaalistaan. Näin oli ainakin omalla kohdallani. Opettelin tyydyttämään itseni vasta yli 40-vuotiaana muutaman vuoden selibaatin jälkeen, ja olin saanut orgasmin tuona aikana harvoin ja vain unessa heräten orgasmin keinutukseen. Aluksi tuntui kuin olisin joutunut ylittämään korkeaa muuria. Seksuaaliset haluni olivat pitkästä aikaa herätessään vahvat, joten päätin opettelemalla oppia itseni tyydyttämistä. Aina aikaisemmin, jos olin sitä yrittänyt, olin päätynyt vain turhautuneeksi. Koko homma oli ollut mielestäni tylsää. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että itsetyydytys aiheutti minulle jonkin asteista häpeää ja syyllisyyttä, sellaisia epämukavia tunteita, joiden kanssa en halunnut tehdä tuttavuutta. Oli helpompi olla koskematta vulvaani ja ajatella ihan muita asioita. Suuren avun sain pornosta. Omakohtainen kokemukseni on, että laadukkaan pornon katsominen voi auttaa ymmärtämään omaa seksuaalisuutta, mitä se nyt kenellekin on, ja vapautumaan itselle merkitykselliseen suuntaan. Porno parantaa myös erottelukykyämme: tuo toimii minulle, tuota en halua nähdä enkä kokeilla.Vaikka pornoteollisuuteen liittyy paljon ikäviä piirteitä ja ihmiskauppaa, löytyy filmeistä myös rakentavampaa materiaalia ja rohkeita, omalle seksuaalisuudelleen avoimia ihmisiä. Olen pari kertaa nauranut, kun naispuoliset ystäväni ovat kysyneet minulta, mistä löytyvät netin parhaat pornosivustot. Porno voikin olla kuin kaurapuuro, luonnollinen ja terveellinen osa joidenkin ihmisten elämää.

Tuttavamieheni tunnusti minulle kerran, että reissuhommissa illat tuppaavat olemaan todella yksinäisiä poissa perheen luota. Hän sanoi, että ilman netistä löytyvää pornoa hän olisi todennäköisesti päätynyt pettämään vaimoaan, mutta porno piti yksinäisyyden ja halut hallittavina. Kuulostaa hyvältä ainakin minun korvaani.

MINÄ JA SINÄ

Rakkautta ei voi koskaan löytää rakkaudettomasta seksistä, mutta jos pääsee aktissa henkiseen tilaan, voi tuntea toista kohtaan hyvinkin puhdasta rakkautta, vaikka tuo toinen olisi vieras ihminen. On olemassa ilmiö nimeltä universaali rakkaus. Keskellä terrorismia, masennusta, itsemurhia, yleistä pahoinvointia ja muka kylmiä, pelkkiä panoja tässä maailmankaikkeudessa kaiken pohjalla on rakkaus, jos vain oppii katsomaan riittävän syvälle ja tarkasti. Myös silloin, kun seksi on eläimellistä.Viime kädessä ihminen kaipaa yhteyttä johonkin ja johonkuhun. Edes hetken ajan.

Ihmisillä seksi on harvoin vain fyysistä aktia.Yhden kerran jutuissa tai kielletyissäkin suhteissa tunteet palavat usein voimakkaasti, vaikka lyhyenkin hetken, mikä saa joskus aikaan sen, että samaan suhteeseen palataan toistuvasti. Ilman tunteita on vaikea tuntea sitä nostetta ja intohimoa, jota seksiin tarvitaan. Jos ihminen ajattelee, että kyse on vain panemisesta, hän ei mahdollisesti ole tai halua olla kosketuksissa niihin tunteisiin, jota tilanteeseen yleensä liittyy.

Ylimmillään seksi voi olla henkistä hekumaa, jotain mikä on fyysisen nautinnon yläpuolella. Eläimellisen nautinnon ei tarvitse sulkea pois henkistä hurmiota. Ihminen kaipaa pohjimmiltaan rakkautta, ei vain fyysistä nautintoa. Rakkaudeton seksuaalisuus on vain kalpea aavistus rakkaudessa koetusta seksistä.

Leikkisyys seksuaalisessa suhteessa toiseen ihmiseen sallii hallituksi tulemisen ja hallitsemisen, jos se tapahtuu yhteisestä sopimuksesta, osana yhteistä tanssia ja yhteensulautumista. Usein ”Ole varovainen” tarkoittaa ”Älä ota minkäänlaista riskiä”. Joskus parhaat seksuaaliset kokemukset syntyvät, kun yhtälössä on sopiva suhde turvallisuutta ja riskiä.

Rakastan anaaliseksiä. Haluan sitä vain silloin, kun koen voivani täysin luottaa mieheen.Vain silloin, kun voin antaa itseni hänen käsiinsä, täydellisesti heittäytyen ja antautuen, kaikesta kontrollista irti päästäen. Ilman rakkautta pakaroideni väliin ei ole asiaa. Rakkaus voi olla hetkellistä, universaalista, hetkessä viipyvää, mutta tunnistan, kun rakastan. Mies voi mennä, mutta tunne jää.


Ilman rakkautta en kiinnostu seksistä kenenkään kanssa.

Varhaiskevät ja kirkastuva aamuyö. – – –


Ote luvusta 3. Intohimoisia ihmisiä  

Intohimoon viittaava sana passion tarkoitti alun perin 900-luvulla ranskaksi ja latinaksi kärsimystä ja kestämistä. Kun kirjoitan intohimosta, tiedän liikkuvani pyhällä maaperällä. Aihe herättää tunteita, ilosta ja kiihtymyksestä ahdistukseen. Eräs miespuolinen tuttavani sanoi minulle usein, että kauan sitten minut olisi poltettu roviolla. Loukkaannuin hänen sanoistaan. Kun aikaa on kulunut, olen ymmärtänyt hänen näkökulmansa. Kyseenalaistan vallitsevia näkemyksiä urheilusta, seksuaalisuudesta ja naisen asemasta. Kannustan ihmisiä mielestäni terveeseen tottelemattomuuteen loputtomalta tuntuvassa sääntöviidakossa. Sellaisesta käytöksestä on ihmisiä tapettu kautta aikojen.
Kun aloin kerätä aineistoa kirjaani, kävin läpi monen tunnetun, intohimoisen ihmisen elämäkertoja. Silti se, että joku on tunnettu, ei tarkoita sitä, etteikö joku suurelle yleisölle tuntematon ihminen voi olla vähintään yhtä intohimoinen asiassaan. Me emme vain välttämättä kuule heistä.

Aloin huomata intohimoisten ihmisten elämäntaipaleissa kaksi yhtäläisyyttä. Intohimoisia ihmisiä näyttää yhdistävän kaksi asiaa:

1) Heillä on vahva sisäinen palo asiaansa, joskus hinnalla millä hyvänsä.
2) He ovat persoonaltaan täynnä ristiriitaisuuksia.

Jeesus noin 7–2 eaa – noin 26–36 jaa

Hän syntyi vähäpätöisessä Betlehemissä, ja hänen neitseellinen syntymänsä saattoi myöhemmin olla peitetarina hänen isättömyydelleen. Hän oli nasaretilaisen rakentajan poika. Juutalaisten mukaan Jerusalem oli kaiken pyhän keskus, ja hän tuli juutalaisten mielestä pyhän ulkopuolelta.

Jeesus opetti, että on olemassa Jumala, joka on kaikkien isä ja että ihmisellä on sielu, jonka arvo on rajaton. Hänellä oli tapana sanoa, että hänellä oli suora yhteys ja katkeamaton usko Jumalaan. Hänen aikanaan uskottiin, että viimeiset ajat olivat lähellä ja Jumala loisi paremman, kosmisen valtakunnan. Jeesus uskoi, että Jumala oli valinnut hänet saattamaan alulle Jumalan valtakunnan, joka olisi vanhaa parempi.

Koska Jeesus aterioi väärintekijöiden kanssa, hän osoitti toimivansa Jumalan sijaisena. Hän sanoi voivansa antaa synnit anteeksi, toimivansa Jumalan valtuuttamana. Hänellä oli ihmeidentekijän maine. Hän opetti, että ihmistä ei pilaa se, mikä tulee ulkoapäin, vaan se, mikä tulee sisältä, sydämestä:

”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” – matt 15:11
Magdalan Maria oli usein Jeesuksen lähellä ja seurana. Maria oli seuraajista hänelle mahdollisesti kaikkein tärkein. Sana ”magdala” on arameaa ja merkitsee ’korotettua’. Magdalan Marian on jälkeenpäin väitetty olleen prostituoitu. Kenties Maria oli aiemmin elänyt joidenkin mielestä syntistä elämää, mutta Jeesus rakasti Mariaa.

Jeesusta ei lopulta tuomittu hänen sanomastaan vaan asenteestaan. Kun ihminen esiintyy itsetietoisesti ja arvovaltaisesti, se on joillekin liikaa. Hän oli lempeä ja viisas, mutta myös sanavalmis, kiivas ja kriittinen. Jeesus sanoi edustavansa Jumalaa suorassa läheisessä suhteessa Jumalaan, ja se oli uutta ja ratkaisevaa. Hänen suhdettaan Jumalaan pidettiin liian tuttavallisena, joten hän oli monen mielestä pyhän pilkkaaja.

Jeesus Nasaretilainen aavisti kohtalonsa. Roomalaisille uskollinen suuri neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ristille naulittuna. Hänestä tehtiin persona non grata, ei-toivottu henkilö. Magdalan Maria oli todistajana, kun intohimoinen mies kuoli hitaasti ristille noin kolmenkymmenen ikäisenä.
Myöhemmin kirkko sanoi, että Jeesuksessa puhui Jumalan oma ääni. Jeesuksesta tehtiin jumalallinen Kristus. Mies Nasaretista ja Kristus kietoutuivat toisiinsa. Jeesuksen sanoman ydin vaihtui vuosisatojen kuluessa julistukseen hänestä.

RAJA TUNTEMATTOMAAN

Tyypillisessä sankarin tarinassa sankariksi kasvaa usein tavallisen oloinen ihminen, joka joutuu kriisin tai mullistuksen jälkeen tekemään valinnan suunnastaan. Joskus sankari ponnistaa vaatimattomista oloista ja nousee tärkeään asemaan ulkomaailman odotusten vastaisesti. Sankari taistelee voimallaan vastavoimien kanssa. Hän kamppailee oman keskeneräisyytensä kanssa, hänet kukistetaan tai hän uhraa itsensä. Yleensä sankariksi kasvava seuraa kutsumustaan.

Joseph Campbell oli amerikkalainen mytologi ja tutkija. Hän painotti, että ihmisen kasvuprosessi on tietynlaista sankarin matkaa.Meitä kutsutaan seikkailuun usein kriisin tai yllättävän käänteen ilmaantuessa, ja joudumme kamppailemaan ja valitsemaan.Valinnan tekeminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Ihmisen tragedia on silti elämälle suuri mahdollisuus saada hänen huomionsa kiinnittymään hänelle oikeasti tärkeisiin asioihin. Usein vastustamme elämän kutsua viimeiseen asti. Jotta pääsisimme matkalle, meidän on ylitettävä raja tuntemattomaan, jossa on paljon epävarmaa. Kasvumatkalla mentorit ja auttajat ilmestyvät näköpiiriimme yllättäen, kun kamppailemme erilaisten eteen tulevien haasteiden ja kiusausten kanssa.

Vain käymällä tilassa, jossa kohtaamme pahimpia pelkojamme, ja päästämällä irti kaikesta, mikä meitä ei enää palvele, voimme päästä matkallamme eteenpäin. Jos ihminen voittaa kuolemanpelon, hänen on huomattavasti helpompi antautua tielleen.Tällainen antautumisen tila muuttaa ihmisen, sanoo Campbell. Kun suostumme prosessiin, voimme halutessamme auttaa myös toisia ihmisiä sillä, mitä olemme kokeneet ja oppineet. 


****



Kuva Rami Marjamäki




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Rakkaus- ja rakasteluvaara! ⚠

ASIAA TARJONNASTA, JOKA EI AINA VASTAA KYSYNTÄÄ

Koska Me Naiset, Ylen Aamu ja Iltalehti kysyivät minulta alkuvuodesta seksuaalisuudesta, sain vuolaana virtana treffipyyntöjä vierailta miehiltä. Minulle tarjottiin lihapaistia (en syö), lonkeroa (en juo), savusaunaa (en vieraiden miesten kanssa) ja rahaa kuulemma säärieni jatkeeksi. Joku linkitti pikku paikkakuntansa nettisivut, toinen lähetti ansioluettelonsa ja kolmas itsestään kuvan kalsareissa ja aurinkolaseissa sormet voitonmerkkiin jäykistyneinä.

Jep. En lämmennyt, muuten. En "harrasta seksiä", vaan rakastelen kuin Venuksen villinainen sydän ihon alta kuultaen, enkä sitäkään epämääräisen ehdotuksen jälkeen. Pitää tuntua ja tuntua oikealta. Ihmisen. Voin tipahtaa rakastelun äärelle nopeasti tai taipua hitaasti, mutta en koskaan, jollei ole oikeanlaista kemiaa. Se on myös tilannetajua, joka toimii minulle.

Olen saanut haastatteluideni ja Intohimo-kirjani ansiosta myös monia kannustavia ja fiksuja viestejä – sekä naisilta että miehiltä, joita en entuudestaan tunne. Sellaiset ovat kivoja. Moni on avautunut seksuaalisista ongelmistaan ja niiden selättämisestä tai kysynyt neuvoa.

Yksi vieras mies lähestyi myös, äskettäin, Iltalehden jutun luettuaan. Olin niin rennolla ja hyvällä päällä sunnuntaisena aamupäivänä, että jopa vastasin hänen viestiinsä. Ja tavoistani poiketen toisen kerran. Sitten jo kymmenennen kerran.

Kaverihan oli aika idiootti. Mutta hurmaava sellainen. Kun hän kirjoitti minulle myöhemmin "Älä jäkätä", minä ärsyynnyin mutta aloin sulaa. Kun hän vastasi ärhäkkään viestiini "Voi vittu", minä olin hieman jo polvillani. Kemiassamme oli jotain harvinaisen hyvää, ja me molemmat tiesimme sen.

Mutta ei siitä sen enempää.

Naispuolinen ystäväni on meitä oikeasti jo aikuisia naisia. Hänen kanssaan oli hyvä miettiä, keneen ja millaiseen voisimme rakastua. Oma ikähaitarini miesten suhteen on laaja, 25–70, jos oikein kolahtaa. Vaikka olen 181cm, voisin olla suhteessa myös lyhyeen mieheen, jos miehen itsetunto on kuin Vito Corleonella.

Vito Corleone: "You can act like a man."

Rakkaudessa ja rakastelussa on pakettina ihanaa se, että se voi tulla eteen missä vain ja merkillisissä käärepapereissa. Paketista voi kuoriutua vanha, nuori, lyhyt, pitkä, rikas, köyhä tai hieman idiootti. Nössöön tai kovin konservatiiviseen en silti todennäköisesti voisi haksahtaa. (Sorry.)

Mutta pidän varmuuden vuoksi sydämeni auki ruokakaupan kassajonossa.

****

Jos ei toisin sovita, älä lähetä minulle kalsarikuvia tai erektiokuviasi. Siinä ei ole mitään hurmaavaa. Ellen ole sinusta jo valmiiksi kiinnostunut, en kuvan jälkeen kiinnostu lainkaan.



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

No oletko tehnyt?

ASIAA HELVETINMOISEN NÖYRYYDEN JA PÄÄTTÄVÄISYYDEN MERKITYKSESTÄ



Potilas menee käymään tutulla fysioterapeutillaan kroonisesti kipeästä selästään.
Potilas: "Antaisin mitä tahansa, jos pääsisin eroon näistä kamalista kivuistani."
Fysioterapeutti: "No oletko tehnyt kotona päivittäin niitä harjoituksia, jotka annoin?"
Potilas: "No en oo."

Rakas ystäväni tuli yökylään. Meillä oli hurjan hauskaa, ja työssä kertyneet stressikertoimeni laskivat. Ystäväni työskentelee sairaanhoitajana, ja hän kertoi yllä kuvailemani tarinan. Olemme hänen kanssaan molemmat sisupusseja, joita elämä on koetellut. Olemme ottaneet koppia koettelumuksistamme ja haastaneet itseämme kasvamaan peiliin usein katsomalla. Nauroimme, että jos kengässä alkaa kävellessä hiertää ikävästi kivenmurunen, me emme valita vaan yritämme siirtää kävellessämme kivenmurusta jalkapohjaan siihen kohtaan, jossa se hyvällä tavalla ikävästi hiertäisi juuri oikein. Tämä on tosi.

Jos olet mies ja harkitset ajan varaamista minulle, jotta tsekkaisit, millainen nainen minä olen, kehotan sinua siirtymään toiseen suuntaan.

Jos olet mies tahi nainen ja haluat varata minulle ajan odottaen, että minä ratkaisen ongelmasi ja sinun ei tarvitse tehdä kovasti itse töitä muuttaaksesi kenties mieltäsi ja tilannettasi, kehotan sinua siirtymään toiseen suuntaan.

Sanon usein asiakkailleni, että meidän keskustelumme eivät ratkaise mitään. Se ratkaisee kehityksen, mitä asiakkaani alkaa tehdä sisukkaasti omassa arjessaan tapaamisemme jälkeen. Viime aikoina olen käsitellyt asiakkaideni kanssa riippuvuuksia, sosiaalisia pelkoja, seksuaalisia ongelmia, tavoitteiden saavuttamisen keinoja, urakehitystä, masennusta ja epärehellisyyden taustasyitä. Muun muassa näitä. Asiakkaani laittavat kiitoksia usein yömyöhäänkin muuttuneesta itsestään. Vastaan heille usein, että kiitä itseäsi.

Heipparallaa. Lähden koiran kanssa metsään, kenties hyvä kivenmuru kengässäni.


perjantai 24. helmikuuta 2017

Eläinten oikeuksia ja vähän ihmistenkin

ASIAA SIITÄ, MIKSI KANNATTAA KATSOA PINTAA SYVEMMÄLLE JA ANTAA TOISTEN(KIN) ELÄÄ



Rakastan eläimiä. Torakatkin ovat minusta mukiinmeneviä. Käärmeiden, liskojen ja hämähäkkien kohdalla minulla on vähän haasteita.

Jos voin itse asiaan vaikuttaa, minulla on aina koira. Kodissa on omanlaisensa sydänlämpö, kun koira on kotona. Olen onnellisempi ihminen, jos jaan arkeni koiran kanssa.

Olin 24-vuotias, kun viimeisen kerran söin punaista lihaa. Vuotta myöhemmin maistoin vielä kanaa. Nykyään syön kalaa, mutta muiden eläinten lihaa en ole syönyt.

Rakastan vintageturkiksia. Olen turkistakkini ostanut kaikki kierrätettyinä, ja ikää niillä on 10-30 vuotta. Ne ovat kauniita ja lämpimiä. Olen erittäin tietoinen siitä, että turkistakkini ovat turkisteollisuuden tuotteita. Inhoan turkisteollisuutta, jos rehellisiä ollaan. Inhoan kärsimystä, jonka turkisteollisuus eläimille tuottaa. Mutta minun ostoksistani ei ole mennyt euroakaan turkisteollisuuteen. Jos minä saisin päättää,  turkisteollisuus loppuisi tänään, eläinten takia.

Joku ajattelee, että olen julma ja itsekäs ihminen, kun pukeudun vanhoihin turkistakkeihin. Se sama joku pukee jalkoihinsa ja käsiinsä karitsannahkaa ja syö karitsaa tänäkin pääsiäisenä. Jos ostat nahkakengät tai nahkalaukun, et aina edes saa selville, minkä eläimen nahkaa siihen on käytetty ja millaisen prosessin tuloksena.

Joku sanoo, että voisin pukeutua tekoturkiksiin, niihin pörröisiin akryylitakkeihin, joissa ei ole mitään eettistä. Ei kiitos. Jätetään tekoturkit jatkossa kauppoihin, niin planeetta kiittää.

Jos suomalaisten mummojen vinteiltä lähtee kierrätykseen aitoja turkistakkeja, pukeutukaa niihin. Niiden vaatteiden takia ei enää yksikään turkiseläin kärsi. Vintageturkikset ovat eettisesti kestävä valinta.

Vielä toiseen eläimelliseen asiaan.

Olen ollut tiedotusvälineissä esillä seksuaalisesta vapautumisestani. Mutta tarkoittaako seksuaalinen vapautuminen, että pitää panna kaikkien kanssa ja paljon?

Siinäkään asiassa kaikki ei ole aina sitä, mitä voisi kuvitella.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Suorittamista vai suorituksia?

ASIAA TEKEMISEN LAADUSTA JA MERKITYKSESTÄ




Viime aikoina asiakkaikseni on tullut entistä enemmän keski-ikäisiä ihmisiä, jotka hakevat elämälleen suuntaa. He miettivät, voisiko heidän elämässään olla vielä edessä jotain uutta, jotain mielekkäämpää ja sytyttävämpää.

Olen ilolla seurannut tätä trendiä. On hienoa, että ihmiset eivät halua vaikkapa viisikymppisinä vain tyytyä näennäisesti turvalliseen loppuelämään. Suomalaisessa kulttuurissa on ollut liiaksi tapana eläköityä varhain ja hiipua hiljaa pois jo ennen sitä. Tämä aika kuitenkin tarjoaa ihmisille parempia työkaluja vanhojen murheiden ja muiden sisäisten esteiden käsittelyyn, jotta voimia ja elämäniloa riittäisi loppuun asti.

Kun olen kuunnellut ihmisten kuvailevan elämäänsä, olen huomannut, että moni suorittaa myös tärkeinä pitämiään asioita. Jos suoritamme, meistä tulee ennen pitkää kireitä ja ilottomia.

1. 
Suorittaminen on sitä, että vain tekee jotain. Suorittaminen onnistuu ilman, että homma sen kummemmin sytyttäisi. Suorittaminen on hyvä asia esimerkiksi minulle silloin, jos tiskaan, vaikka tiskaaminen ei minua kiinnostaisi, tai silloin, kun maksan laskuja, koska ne on hoidettava. Suorittaminen on sitä, että haluan hoitaa jonkin asian, vaikka ei huvittaisi ja sydän ei ole asiassa mukana, mutta näen asian hoitamiseen liittyvän selkeän hyödyn. 

2.
Suoritus on prosessia pisteestä a pisteeseen b. Se on usein mitattavissa varsinkin kysymyksillä "Teinkö?" ja "Miten onnistuin?"

  • raudan nostaminen punttisalilla
  • terveestä ruokavaliosta huolehtiminen päivän aikana
  • totuuden kertominen ratkaisevassa asiassa
  • parisuhteen hoitaminen
  • paremman työpaikan etsiminen
  • maalin tekeminen

Paras suoritus on sellainen, jonka takana on merkitystä ja siksi myös sydäntä. Haluan tehdä asian x, koska tämä on minulle niin tärkeä asia ja olen siihen sitoutunut. Suoritus voi prosessina olla lyhyt tai pitkä. Suoritus voi olla myös loppuelämän mittainen:
"Sitoudun tekemään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi."
Jos asia on sinulle todella tärkeä, anna sille kaikkesi. Lopputulos ei ole tärkein, vaan se, että teit oikeasti parhaasi. Sekin on jo yhdenlainen lopputulos. Parhaansa tekeminen ei tarkoita, että pitäisi yrittää ylittää oma potentiaali. Riittää, jos potentiaaliaan oikeasti löytää, riittävän rennosti ja riittävällä sisulla.