sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kohtaammeko koskaan?

ASIAA YHTEYDESTÄ TOISEEN IHMISEEN




Olen jo viikkoja miettinyt ja kuulostellut, miten kohtaamme toisemme. Olemme hyviä kohtaamaan toisia näennäisesti, niitä näitä jutellen tai ohi kävellen.

Moni ihmissuhde jää alkumetreille tai ei pääse terveeseen päätökseen, koska emme uskalla puhua avoimesti, rehellisesti ja toista silti kunnioittaen siitä, mitä oikeasti ajattelemme, haluamme tai toivomme. Ihmiset pelkäävät naurunalaiseksi joutumista ja kasvojen menettämistä. On helpompi pakittaa ja luikkia karkuun kuin sanoa, että näin minä koen ja tätä minun sisälläni on.

Jokuhan voisi silloin nauraa, hohhotella, suuttua. Joku voisi jättää.

Olen hyvä sanomaan ihmissuhteissani ei. Jos yhtälö ei tunnu terveeltä, osaan kävellä toiseen suuntaan. Suoraan kysymykseen annan rehellisen vastauksen sen mukaan, miten uskon toisen pystyvän sen käsittelemään. Aina annan siis rehellisen vastauksen, mutta näkökulmaa säätelen. En halua vääntöihin tai mutapaineihin, jotka toisivat minulle pahoinvointia.

Osaan vetää rajoja, koska minä nyt vain satun tätä nykyä rakastamaan itseäni sen verran, että tiedän rajojen tuovan itselleni tilaa hengittää ja elää niin kuin minä haluan elää.

Olen käynyt treffeillä. Olen nauttinut siitä. Olen puhunut nuorten miesten kanssa seksistä ja rakastelusta  ja omista selkeistä linjauksistani ja elämän ihan kaikesta ja katsonut heitä, joilla kyynel herkästi silmässä, ja huomannut myös ne, jotka väistävät mahdollisia jossain piileviä kyyneleitä. Olen harjoitellut toisten kohtaamista ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki eivät vain kykene. Se ei ole minulta pois, koska voin aina löytää uusia ja jo tuttuja ihmisiä, joiden kanssa on helppo KOHDATA.

Puhua sydämestä,
antaa oman itsen näkyä,
sanoa että nyt on likainen tukka,
tuskainen olo
ja paha PMS tai

ehkä joku asuu vielä vanhempiensa kanssa
häpeäkseen
eikä rahaakaan ole tai

ehkä vain tanssituttaa
ja oletko kuullut sen ihanan biisin
Butterfly Effect,
jonka täytyy olla parasta rakastelumusaa?

Minäpä siis laitan sen biisin talteen.

Kiitos kaikille sydämestään rohkeille ja rehellisille ja kiitos kaikille heille, jotka haluavat tosissaan harjoitella toisen ihmisen – edes jonkun – kohtaamista silloinkin, kun on niin vaikeaa.

Yhdessä on silti niin paljon hienompaa.



torstai 25. tammikuuta 2018

Kun ääni sisälläni sanoo "click".

ASIAA OIKEAN SUUNNAN LÖYTÄMISESTÄ



Hikoilen kotona. On vähän kuumetta. Kirjoitan lupaamiani tekstejä, jotka ovat jo myöhässä alun perin sovitusta aikataulusta. Tiedän, että tuo aikataulu joustaa, mutta nautin kuumeen tuomasta verkkaisuudesta, koska verkkaisena keskityn paremmin ja saan taottua tasaista jälkeä.

Tällä viikolla olen ammentanut viisautta luovilta tutuiltani. Kiitos, mm. kirjailija Juha Siro. Opin mielelläni itseäni viisaammilta tai kokeneemmilta. Sisälläni on selkeä valintojeni oikeellisuutta arvioiva mittari, ja se mittari sanoo "click", kun jokin asia vain tuntuu oikealta.

Haluan mennä vain sinne, mikä sanoo "click". Jos homma ei tunnu oikealta, en voi enää tehdä itseäni vastaan, enkä todellakaan tee itseäni vastaan yrittäen miellyttää toisia.

Jos lähtisin toimimaan vain toisia miellyttäen, minulla ei olisi täällä enää mitään virkaa. Olisin aivan turhanpäiväinen sätkynukke, sydämestä kuoletettu.

Minua on joskus neuvottu, että paras romaani syntyy siten, että luodaan ensin selkeät suunnitelmat ja juonellinen tapahtumarunko. Sitten välit ikään kuin kirjoitetaan umpeen. Minusta idea on todella hieno ja järjestelmällinen, mutta minua varten se ei ole.

Luovana ihmisenä minä tarvitsen 30 % runkoa ja 70 % sitä, että annan kynän/pensselin/nuotin tai elämän itse näyttää minulle, mitä seuraavaksi. Minun pitää astua ruutuun yksi, ja antaa sen kertoa tarkemmin, minne ja miten seuraavaksi. Kun alan kirjoittaa, oli se mitä tahansa, en tiedä vielä, minne päädyn. Vasta kirjoitettuani viimeisen kohtauksen/kappaleen/rivin/repliikin/sanan, tiedän, minne teksti minut vei.

Joku sanoi, että olen kirjojeni teemoilla leikitellyt vaaralla. Myönnän sen. Olen houkutellut lukijoita ajattelemaan omilla aivoillaan. Ei, korjaus. Olen houkutellut lukijoita ajattelemaan omalla sydämellään. Olen houkutellut heitä olemaan rohkeita ihan oman elämänsä takia.

Intohimo-kirjastani on taas tullut kiitollisia viestejä ihmisiltä, jotka ovat löytäneet kirjasta vastauksia kysymyksiinsä. Jaettu ilo jne.

Miesrintamalla on ollut hieman hiljaista, mutta olen kärsivällinen. Samanikäinen miespuolinen ystäväni kuunteli minua ja tokaisi, että minulle oikea ikäskaala on 25–30, koska "sen ikäisillä on vielä virrat päällä". Nauroin iloisesti, seurasin hänen ohjettaan ja kävin seuraavalla viikolla treffeillä suloisen 27-vuotiaan kanssa.

Ei se fyysinen ikä niinkään, kunhan ovat virrat päällä.

Minun virtani eivät pysy päällä, jos alan kulkea pitkin teitä, joilla ei kuulu riittävän usein "click".




lauantai 20. tammikuuta 2018

Unelmana hyvä loppuelämä

MIKSI TAVOITTEET > UNELMAT 



Ympärillämme kaupataan unelmia. Saan asiasta vatsanväänteitä. Ihmiset tekevät aarrekarttoja ja unelmoivat asioista, jotka ovat mahdottomia saavuttaa tai joiden eteen he eivät ole valmiita ponnistelemaan riittävästi sisäisesti, henkisellä tasolla, tai ulkoisesti teoillaan.

On tilanteita, joissa unelmaan kiinnittyminen auttaa meitä pysymään hengissä. Unelma voi tuoda uskoa parempaan. Murrosikäisenä odotin vuosikausia ikkunan edessä omassa huoneessani, että vuodet kuluisivat ja pääsisin mahdollisesti parempaan elämään kiinni. Sain haluamani.

Pelkkiin unelmiin keskittyminen harvemmin kannattaa. Jos ihminen tekee unelmastaan selkeän tavoitteen, unelmasta tulee konkreettista. Olen nähnyt lukemattomien ihmisten unelmoivan kovasti, mutta heidän unelmansa jäävät vain hötöksi korvien väliin.

Moni kertoo, että aarrekarttaan laitetut asiat toteutuivat. Suurin osa ei koskaan kerro, että aarrekartan asiat eivät todellakaan toteutuneet.

Minä unelmoin siitä, että minulla olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä. Haluan vaikuttaa loppuelämäni laatuun siltä osin kuin voin. Kaikki ei ole omissa käsissä. Olen valmis tekemään itseni kanssa paljon töitä, että saisin pidettyä yllä tekemisen pontta ja elämäniloani. Ihmisen oma aktiisivuus on tavoitteissa ratkaisevaa. Monen unelman sijasta minulla on tällä hetkellä pari selkeää tavoitetta, joiden eteen näen paljon vaivaa. Kun teen töitä minulle tärkeiden asioiden eteen, rakennan sivutuotteena koko ajan hyvää loppuelämää.

Ystäväni soitti äsken. Hän iloitsee siitä, miten hänen poikansa tekee työtä jääkiekkouransa eteen Yhdysvalloissa. Mietimme, että samaa paloa ja rohkeutta me haluamme vaalia elämässämme. Ei ne puheet, vaan ne teot.

Älä jää unelmissasi lähtötelineisiin. Aloita, tee, harjoittele. Naura matkan varrella. Emme tule aina pääsemään maaliin tekemisestä huolimatta, joten nauruista jäävät loistavat muistot.

****

Life Coach Jouni Ranta haastatteli minua podcastiinsa Seksuaalisuuden monet kasvot aikuisen naisen seksuaalisuudesta. Kannattaa kuunnella.




keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Pidä elämäsi laadukkaasti laajentuvana

ASIAA TURHAN KARSIMISESTA

Viime vuoden lopulla aloin entisestään ihastella sitä merkillistä tunnetta, joka minulla monesti asiakkaideni kanssa on.  Minulle merkitsee paljon, että he luottavat minuun vaikeiden asioidensa kanssa, vaikka minä en heitä aina helpolla päästä, kun töitä teemme. Asiakkaani merkitsevät minulle usein enemmän kuin työni kohdetta tai tulolähdettä. Tiedostan, että he tulevat minun eteeni kuin lahjana, ja minä haluan puolestani paneutua heidän solmuihinsa niin hyvin kuin mahdollista. Minun elämäni laajenee asiakkaideni ansiosta.



Elämäni laajenee myös, koska teen paljon oikeita valintoja kasvuni ja hyvinvointini eteen. Olen  palautunut kiitettävästi viime vuoden hommista. Olen saunonut, nukkunut hyvin, ulkoillut ja harrastanut Netflixiä. Sain uuteen kotiini myös tankotanssitangon, josta olen unelmoinut jo kauan. Joka päivä käyn rakastamassa merta ja kiitän merituulesta kasvoilleni. Kaikki valintojeni tulosta, vaikka moni ihminen on polullani tienviittoja näyttänyt ja ovia avannut.

Tänä vuonna, jos ei ihmeitä satu, kirjoitan yhden kirjan selviytymisen taidosta, yhden englanninkielisen kokopitkän elokuvakäsikirjoituksen ja teen uusien ja jo tuttujen asiakkaideni kanssa paljon töitä. Se tarkoittaa, että minun täytyy osata erotella turhat asiat pois. Sokeri on elämässäni turha tekijä, ja en nauti sitä ainakaan ennen kesää. On tärkeää levätä, rentoutua ja hassutella, mutta tänä vuonna ei ole aikaa turhien voivotteluun, huonoihin ihmissuhteisiin tai asioiden lykkäämiseen silloin, kun on aika ja mahdollisuus tehdä ja rakentaa. Kalenteri on kaverini, johon mahtuu monta laadukasta merkintää.

Tiedostan hyvin, etten voi kaikkea hallita. Suhtaudun asiaan kuitenkin positiivisesti. Koska en voi kaikkea hallita, odotan hyviä asioita ja huikeita yllätyksiä tapahtuvaksi.

Yhtä asiaa olen miettinyt aika paljon. Ihmisten pelkoja läheisissä ihmissuhteissa. Näen, miten joku saattaa tulla lähelleni, ehkä odottaa jotain, mutta koska hän ei saa sanottua, mitä hän oikeasti haluaa, ajattelee tai toivoo minulta, hän aloittaa diibadaaban, välttelyn tai muuten sellaisen toiminnan, joka vääjäämättä johtaa siihen, että emme voi rehellisesti omine oloinemme toisiamme kohdata. Jos diibadaaba jatkuu kauan, minä varmasti loittonen. Koska haluan pitää elämäni laadukkaasti laajenevana, ja kalenterini odottaa laatumerkintöjään.

Aiotko sinä laittaa laatumerkintöjä kalenteriisi?

Kalenteriini mahtuu tällä hetkellä uusia tapaamisia asiakkaideni kanssa sekä Tampereella että Helsingissä.

*****

Loppuun vielä jaan reseptini, vaikka en kokki olekaan.

MINNAN ENERGISOIVA TALVIJUOMA
Jos väsyttää, kolottaa, loppuu puhti kesken tai flunssa kolkuttaa, lämmitä kattilassa iso mukillinen kasviperäistä maitoa (soija, riisi, kaura, pähkinä ym.) Kun maito on lämmennyt lähes kuumaksi, vispilöi joukkoon luomujauheena n. 1/4-1/2 teelusikallista inkivääriä ja kurkumaa ja ripaus kanelia. Lisään myös kardemummaa, jahka muistan sitä ostaa. Mausteita Tampereella Lempin luomupuodista totta kai.
Juoma toimii kuin taika.



lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua, minä arvostan teitä




En lähettänyt joulukortteja. Ei ollut aikaa eikä enää minkään valtakunnan energiaa ostaa kortteja ja ruksata niihin asiakkaiden ja/tai ystävien nimiä ja osoitteita.

Uuden kodin laittaminen työn ja opintojen ohella on ollut rankkaa. Olen tyytyväinen mutta todella väsynyt. Tänään keskityin laittamaan pojalleni ja itselleni jouluruokia, maltilla ja rakkaudella. Hyviähän niistä tuli. Touhusin taas koko päivän, ja illalla sain vielä kannettua viimeiset pahvilaatikot varastoon.

Lähdin poikaani vastaan metroasemalle. Totesin itsekseni, että nyt minun jouluni saa alkaa. Muutama päivä silkkaa lepoa. Tajusin, miten paljon minulla on aihetta kiitokseen. Tätä vuotta ovat värittäneet ennen kaikkea ihanat ihmiset, joista osa on vanhoja tuttuja, osa ihan uusia tuttavuuksia. Olen saanut paljon apua, tukea ja hyviä neuvoja, monta aihetta iloiseen nauruun. Minua on rakastettu, ja minä olen rakastanut. Työrintamalla olen valtavan kiitollinen asiakkailleni siitä, miten minuun on luotettu, ja sydämestäni olen pyrkinyt jokaista asiakastani täysillä auttamaan.

Kotona on puhdasta, kaunista, riittävän yksinkertaista. Jääkaappi on täynnä. Huomenna vielä bataattilaatikon tekoa ja riisipuuron hauduttamista. Edessä ensimmäinen joulu Helsingissä. Hautakynttilä on ostettu, ja kun sopivan hautausmaan huomenna löydämme, muistamme kaikkia jo täältä lähteneitä.

Meillä on joulu. Kiitos siitä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Miten lopettaa mitäänsanomattoman tylsän elämän eläminen?

ASIAA ANKARAN POHJATYÖN TEKEMISESTÄ



Blogini lukija lähetti kysymyksen tai pari:
Miten saan tässä väsyneessä arjessa valjastettua energiani oikeaan suuntaan? Olen niin turta tyhmien työpäivien jälkeen, etten saa mitään oikeasti minulle hyvää aikaiseksi. Pää on tyhjillään tai haahuilen ajatuksissani sinne tänne enkä osaa keskittyä mihinkään asiaan kunnolla.
Tunnen itseni laiskaksi ja tiedän, että tällä tavalla sohvalla makaamalla elämä menee ohi.
En halua tälläistä mitäänsanomatonta tylsää elämää,  ja silti elän sitä. Miten saan itsessäni olevan potentiaalin irti ja voin sitoutua tekemään asioita?
Ensin lähtisin lukijan kanssa porautumaan ajatukseen "väsyneestä arjesta". Mitä on tuo väsynyt arki ja mikä siinä väsyttää? Kysyjä kertoo olevansa "turta tyhmien työpäivien jälkeen". Minäkin olisin turta, jos kokisin työpäiväni tyhmiksi. Olisi tärkeää miettiä, onko työ oikeasti sitä, mitä haluaa tehdä ja onko työstä kadonnut mielekkyys ja merkityksellisyys vain hetkeksi, kunnes sen taas löytää. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että sellaisen työn parissa ei kannata jatkaa loputtomiin, joka tuntuu tyhmältä. Joskus elämäntilanne voi olla sellainen, että heti ei kannata vanhasta työstä luopua, mutta monesti tekee hyvää miettiä, miten toimisi, jos olisi vain vuosi elinaikaa. Faktahan on, että keneltä tahansa voi lähteä henki milloin tahansa ja silloin ei enää kukaan ehdi tehdä uusia valintoja kohti elämäniloa.

Jos et halua elää "mitäänsanomatonta tylsää elämää", lopeta sellaisen eläminen. Selvitä arvosi vaikka lainaamalla kirjani Mentaaliherätys! kirjastosta. (Kirjan painos on loppunut, joten kaupoista sitä ei löydy kuin tuurilla.) Kirjassa on harjoitus, jolla voit tsekata arvosi. Sen jälkeen sinun kannattaa kysyä itseltäsi, elätkö arvojesi mukaan.

Kun mikään ei auta, kannattaa aina palata siihen, että opettelee todella rakastamaan itseään. Hoe vaikka päivittäin sata kertaa "Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen". Harjoitus muuten toimii, mutta ei ilman toistoa ja sitkeää opettelua. Ihminen, joka todella rakastaa itseään, alkaa välittää itsestäään niin, että ei enää tee itseään vastaisesti vaan ottaa vastuuta elämänsä suunnasta.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä lukijan problematiikkaa. Usein tilanteisiin nivoutuu monta asiaa. Näistä käytännön toimenpiteistä kuitenkin lähtisin liikkeelle.

Luin eilen päiväkirjaani, jota olin kirjoittanut 23-vuotiaana. Olinpa minä pihalla! Uskoin, että tietyt asiat vain kuuluvat minulle ilman omaa ponnisteluani ja että voin kohdella ihmissuhteitani (parisuhteitani) kuin kulutustavaraa. Muutos minussa on tullut vain ankaralla ja sitkeällä harjoittelulla. Olen oppinut, mikä on tärkeää ja millaisista asioista voin päästää nopeammin irti. En huoli elämääni enää kuin hyviä ihmissuhteita, ja osaan niitä nyt myös vaalia. Huonoista ihmissuhteista päästän entistä sutjakammin irti.

Nyt asuessani Helsingissä koen entistä enemmän ratkiriemukkaita arjen hetkiä ja nautin uusista ihmisistä, mutta tämäkään muutos ja muutto ei tullut ilman helvetin stressaavaa syksyä ja kovaa työtä, jotta tähän onnelliseen pisteeseen pääsin.

Summa summarum, oman onnen eteen kannattaa tehdä ihan rutosti töitä ja sehän on harvemmin mukavaa. Palkintoja tulee kuitenkin matkan varrella ja se vasta hilpeää onkin.

Vastaanottoni on jatkossa sekä Tampereella että Helsingissä. 
044 280 2306


lauantai 28. lokakuuta 2017

Kun oppilas on valmis, opettaja voi poistua

ASIAA SIITÄ, ETTÄ ON MUITAKIN VAIHTOEHTOJA KUIN UHRIUTUMINEN




Mielestäni on kolmenlaisia hankalia ihmisiä.
1. On hyväntahtoisia. He eivät oikeasti halua sinulle pahaa, mutta he saattavat joskus osua kipeästi. Joku voi rakkaudesta käsin vaikka puhua sinulle osuvasti totta, ja aina et ehdi sulkea korviasi.
2. On myös pahansuopia, jotka haluavat satuttaa sinua. He ovat voivat olla hetkellisesti vittumaisia ja hulluja, mutta he tokenevat nopeasti tai vähintään vuosien kuluessa. Voit hetkittäin kuohua tai itkeä heidän takiaan.
3. Narsistit, systemaattisen julmat ja muuten vaikeasti häiriintyneet testaavat ainakin minun kykyäni kasvaa suuremmaksi ihmiseksi kaikkein eniten. Heidän kaltaisilleen minun on ollut vaikea antaa anteeksi. Joskus heitä on ollut vaikea olla vihaamatta.

Kun katson tähänastista elämääni taaksepäin, huomaan, että olen vaikeimmilta kohtaamiltani ihmisiltä oppinut eniten itsestäni ja elämästä. Olen oppinut vaikkapa sen, miten vahva olen. Ilman näitä vaikeimpia ihmisiä en olisi päässyt kohtaamaan itsessäni alueita, jotka ovat eniten tarvinneet huomiotani, jotta voisin eheytyä. Jos olen aiemmin pelännyt arvostelua, olen saanut osakseni paljon arvostelua. Loogista, eikö totta? Elämä on tuonut arvostelijat eteeni. Jos olen kokenut, että en selviä ilman jonkun henkilön rakkautta, minut on hylätty. Koska olen pelännyt aggressiivisia miehiä, olen nuorempana kohdannut heitä paljon. Nyt he ovat jättäneet minut enimmäkseen rauhaan, koska olen tainnut oppia läksyni, joten he ovat menneet opettamaan joitakuita toisia.

Aina, kun eteeni tulee poikkeuksellisen hankala ihminen, katson peiliin. Kysyn itseltäni, miksi tuo tilanne tai ihminen on annettu juuri minun eteeni.

Mihin minun kannattaa havahtua?
Miten voin kasvaa tuon ihmisen ollessa juuri sitä, mitä hän on?
Miten voin oppia rakastamaan itseäni ja pitämään puoleni paremmin?
Miten voin oppia olemaan vihaamatta ja katkeroitumatta, vaikka joku olisi tosi epäreilu?
Miten voin nähdä toisen arvon, vaikka hän ei koskaan muuttuisi sellaiseksi kuin haluaisin?
Voinko luottaa uusiin ihmisiin, jos joku menneisyydessä on pettänyt luottamukseni?

Aina voin hankalien ihmisten ansiosta kasvaa ja löytää avaimia onnellisuuteen, koska pitkän aikavälin tasapainoni ja onnellisuuteni ei saa koskaan olla viime kädessä riippuvainen siitä, miten joku toimii tai ei toimi. Erityisen hankala ihminen on mahdollisuus ja kutsu henkiseen luokkahuoneeseen. Kun oppilas on valmis, opettaja voi poistua.

En tahdo pahaa kenellekään ja yritän toimia reilusti. Joku voi silti kokea minutkin elämässään murheenkryyniksi. Mutta kun olen mielestäsi sinulle erityisen hankala, muista silloin, että minun avullani voit oppia jotain itsestäsi.