keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Mielenterveys-lehti 6/2008

Oli ilo huomata, että Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveys-lehdessä on annettu hyvin tilaa jutulleni Kesytä aivojen tarinatohtori. Jos kaipaat korviesi väliin uusia reittejä ja haluat päästä pois vanhoista risukoista, kannattaa juttu lukea vaikka paikallisessa kirjastossa. http://www.kultti.net/lehti/66/

Kaunista uutta vuotta!
Heti tammikuun alussa blogiin pukkaa uutta innostavaa asiaa aivoista ja mahdollisuuksistasi oppia pois kaikesta siitä, mikä ei enää toimi.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Tero Hassinen, Kouvot: Luovuttajat eivät pärjää

Tampereen Pyrinnöstä Kouvolan Kouvoihin siirtynyt lupaava koripallovalmentaja Tero Hassinen irrottautui kiireistään ja kertoi korisfilosofiastaan.

Joko olet päässyt sisälle Kouvojen kuvioihin?
- Hyvin on lähtenyt käyntiin. Minut otettiin hyvin mukaan seuraan, ja siitä kiitos kuuluu ihmisille, joiden kanssa olen saanut tehdä täällä yhteistyötä. Alussa oli vaikeaa, kun en tuntenut oikein ketään. Mutta tietyt ihmiset ovat tukeneet loistavasti ja antaneet mahdollisuuksia.
Millaisia kavereita valmennat tällä hetkellä?
- Valmennan Kouvojen ja Loviisan b-poikien yhteisjoukkuetta eli KouvotHokki b-poikajoukkuetta. Joukkueessa on yllättävän paljon pituutta, ja nämä pitkät pojat ovat pelaajina vielä raakileita, mikä on valmentajalle ihannetilanne. Joukkue on innokas ja ahkera oppimaan uutta. Neljätoista poikaa on ringissä.
Olet tunnetusti tavoitteellinen valmentaja, joka osaa huomioida pelaajat monelta kantilta. Mitkä ovat suurimmat haasteet valmennuksessa?
- Suurin haaste on saada pelaajat kehittymään yksilöinä, koska juuri sitä valmentajalta odotetaan. Jos harjoittelee mielestään oikein, mutta kehitystä ei synny, jokin menee metsään. Valmentaja vaatii pelaajilta, ja pelaajien tulee vaatia valmentajalta. Toisinaan pitää myös muistaa pelaajien luonteet ja ottaa ne huomioon. Erilaisia luonteita voi myös käyttää hyväksi, kun miettii joukkueessa roolituksia.
Mistä tunnistat lupaavan pelaajan?
- Vaikea kysymys. Mahdollisuuksia on niillä pelaajilla, jotka ovat valmiita tekemään töitä kehittyäkseen. Itsensä likoon pistäminen, "sata lasissa" treenaaminen ja pelaaminen takaavat kehityksen. Myös halu oppia uutta on tärkeää. Lahjoilla on tietenkin vaikutusta, mutta pelkillä lahjoilla ei tulla huipuksi.
Millainen merkitys stressinhallinnalla ja keskittymiskyvyllä on koripallossa?
- Jotta joukkue voi pelata 40 minuuttia hyvällä tasolla, pitää pään toimia. Kyse on siis keskittymisestä. Mikäli pelaaminen on vuoristorataa, asia voi osittain selittyä keskittymisongelmilla. Stressinhallinta on enemmänkin tiukan tilanteen juttuja. Turhautumisista ei ole mitään hyötyä, vaan se vaikuttaa joukkueeseen negatiivisesti ja siihen ei ole varsinkaan tiukoissa peleissä varaa.
Voidaanko korispeli hävitä jo ennen kuin minuuttiakaan on pelattu?
- Ehdottomasti! Mikäli joukkue miettii esimerkiksi edellisen kohtaamisen lopputulosta, on se surmaksi joukkueelle. Joka peliin pitäisi asennoitua aina samalla sykkeellä välittämättä siitä, kuka on vastassa. Joukkue voi rasittua, jos parikin pelaajaa ajattelee, että emme voi voittaa. Se on luovuttamista ennen peliä, ja luovuttajat eivät pärjää millään osa-alueella elämässä. Korispelissäkin vastustajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin itse olet. Jotkut voivat olla lajin osalta pidemmälle menneitä, mutta sehän vain tuo loistavan mahdollisuuden kehittyä. Tärkeintä on olla valmis pistämään itsensä likoon ja haastaa itsensä.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Kiitos ja joulua!

Tämä blogi on löytänyt uskolliset lukijansa, ja uusia lukijoita ilmaantuu eri suunnilta joka päivä. Olen seurannut kävijätilastoja ja tuntenut kiitollisuutta kaikista niistä mahdollisuuksista, joita meille kaikille elämässä vielä on.
Vuosi on ollut huikeaa matkaa myös itselleni, ja olette rikastuttaneet elämääni monin tavoin:
Olen kiitollinen kurssilaisesta, joka kirjoitti palautteessaan, että nyt hän kuulee taas sisäisen äänensä kuin kauniin sellon soiton.
Olen kiitollinen tavasta, jolla olen päässyt tutustumaan urheilijoiden maailmaan.
Olen kiitollinen lehtien toimituksista, joissa kirjoittamani jutut ovat saaneet aina positiivisen vastaanoton.
Olen kiitollinen siitä, että olen työssäni nähnyt monen ihmisen venyvän uusiin näkökulmiin oman mielensä sisällä.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut jakaa itkujanne ja nauruanne.
Olen kiitollinen siitä, että olen nähnyt, miten tärkeitä asioita hyvinvointi ja mielenhallinta ovat myös miesten maailmassa.
Olen kiitollinen siitä, että ehkä jossain on aina joku, jota asiani koskettaa ja joka saa siitä avun.
Olen kiitollinen siitä tuen määrästä, jota olen saanut. Tukea on tullut valtavasti. Kiitos kaikille.
Ennen kaikkea tunnen vieläkin liikutusta, kun muistan vuoden varrellani tapaamani urheiluvalmentajan, joka kääntyi puoleeni luennon jälkeen. Hän sanoi: "Sanoit jotain, mikä kolahti todella kovaa." Puhuimme muutaman minuutin, tunnelma oli tiivis, kuulin ison palan ihmisen kasvutarinasta. Kirjoitin hänelle muutaman sanan ylös, hän kätteli ja katsoi suoraan silmiin. Olisin voinut itkeä jälkeenpäin, niin paljon minua kosketti hänen halunsa voittaa haasteensa.

Niin kauan kuin haluamme haasteemme voittaa, niin kauan on toivoa.

Sydänlämmintä joulua kaikille!

torstai 18. joulukuuta 2008

Mistä on tehty hyvä itsetunto?



Jos ihminen ei pidä itsestään, hänellä on näkymätön vamma. Tuo vamma saattaa ilmetä masennuksena, ahdistuksena, ongelmiin takertumisena, aggressiivisena viestintänä ja lukuisina muina häiriöinä.
Moni kavahtaa, jos häntä kehottaa rakastamaan itseään enemmän ja paremmin. Joku saattaa kysyä: "Eikö se riitä, jos edes pitää itsestään joskus?" Joillekin se riittää, mutta jotain jää silti puuttumaan. Jos rakkaudentunteen tavoittaa, sen varmasti tunnistaa. Jos et tiedä mistä puhun, paras on vielä edessä päin.
Hyvän itsetunnon omaava ihminen tuntee heikkoutensa ja vahvuutensa. Hän näkee itsensä mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti, harhakuvitelmia rakentamatta. Jos haluat kehittää itsetuntoasi,
  • listaa paperille 10 vahvuuttasi ja 8 heikkouttasi (vahvuuksia on kylläkin aina paljon enemmän kuin heikkouksia)

  • mieti mitkä heikkoutesi haluat hyväksyä sellaisenaan ja mitä heikkouksia haluat vielä työstää

  • mieti kuinka hyvin kykenet arvostamaan itseäsi kaikissa olosuhteissa (silloinkin kun tulee moitteita, menee työpaikka alta tai kirkkain mitali jää vain haaveeksi)

  • ja lopuksi mieti, kuinka riippuvainen hyvä olosi on toisten ihmisten mielipiteistä.
Kun tämän työn teet, olet jo hyvässa vauhdissa.
Huom. Kirjaa tehtävien vastaukset aina paperille, muuten päässäsi laukkaavat ajatukset syövät harjoituksen tehon ja hyöty jää pieneksi.

torstai 11. joulukuuta 2008

Raimo Summanen ja "valmenteleminen"

Raimo Summasen mielestä on vähintäänkin kyseenalaista, että eri asiantuntijat käyttävät urheilurintamalla valmentaja-nimikettä. Nettiohjelmassaan Summanen Piste hän esittää, että urheilukentiltä löytyy monenlaista tyhjätakkia, joilla ei ole mitään annettavaa. Vanhempien tulisi varoa näitä tyhjätakkeja, koska lajivalmentajalta löytyy kaikki urheilijan tarvitsema tieto.

Valmentajia on monenlaisia. On loistavia valmentajia, jotka tietävät mitä tekevät huippu-urheilun parissa, ja on heitä, jotka rakastavat lajiaan ja haluavat tarjota mahdollisuuksia myös niille vähemmän lahjakkaille. Osa valmentajista kertoo suoraan, mitä ei vielä taida, eikä heillä ole tarvetta peitellä vajavaisuuttaan. (Se kertoo hyvästä itsetunnosta.) Olen kiitollinen siitä rehellisyydestä, jolla monet tapaamani lajivalmentajat ovat kertoneet, että heillä ei ole tarjota minkäänlaisia toimivia stressinhallinnan keinoja valmennettavilleen. Ei ole tietoa, ei ole taitoja. Ei siis ole sattumaa, että saan jatkuvasti soittoja kilpaurheilussa mukana olevien nuorten vanhemmilta. Viesti on aina sama: "Emme ole saaneet mitään apua valmentajalta kilpailutilanteisiin, joissa Tiinan/Timon kantti pettää."

Summasen mukaan urheilijalla tai joukkueella tulisi olla vain yksi valmentaja, joka on suorassa yhteydessä urheilijaan. Muut asiantuntijat toimisivat tämän valmentajan kautta. On kuitenkin perin harvinaista, että yhden asian taitaja voisi olla joka asian taitaja. (Poikkeuksena mainittakoon NBA:n Phil Jackson.) Kuinka moni lajivalmentaja on valmis perehtymään esimerkiksi stressinhallintaan ja keskittymistekniikoihin niin, että he kykenevät kaiken tietotaidon urheilijoille välittämään myös omalla esimerkillään? Mentaalipuolen valmentajalla voi olla urheilijalle vähintään yhtä paljon annettavaa kuin malttinsa menettäneellä lajivalmentajalla.

Tuosta nimikkeestä vielä. Kuka jaksaa vääntää, olemmeko me eri alojen asiantuntijat kouluttajia vai valmentajia? Voisin tietysti Summasen vinkistä alkaa ajatella, että en saisi käyttää itsestäni valmentaja-nimikettä, mutta onneksi stressinhallinnan asiantuntijana tiedän jo, että jokainen ajatus ei ole totta.

Summasen näkemyksistä voi lukea lisää osoitteessa
http://yle.fi/urheilu/lajit/muut/2008/12/summanen_jari_sarasvuo_ei_ole_valmentaja_129719.html

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Tuumasta toimeen nyt vai ylihuomenna?


Onko sinulla tapana lykätä asioita myöhemmäksi? Tiedät, että sinun olisi hyvä tehdä jotkut asiat nyt, mutta keksit aina syitä, joiden vuoksi siirrät noihin asioihin tarttumisen myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Samalla paineet ja turhautumisen tunne kasvavat, ja tekemättömät työt kasaantuvat.
Jopa 15 prosenttia aikuisista lykkää asioita, jotka olisi hyvä saada tehtyä mahdollisimman nopeasti. Pahimmillaan viivyttely aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, ihmissuhteet kärsivät ja tavoitteet jäävät vain haaveiksi.
Tutkimusten mukaan impulsiiviset ja ahdistuneet ihmiset ovat suurimpia asioiden lykkääjiä. Liian monen asian kanssa touhuaminen voi haitata keskittymistä, kun taas ahdistuneet pelkäävät usein sekä epäonnistumista että menestymistä.
Paras tapa kasvattaa tahdonvoimaa on tehdä joka päivä heti kun mahdollista yksi sellainen asia, jota mielellään siirtää tuonnemmaksi, mutta jonka tekemisestä on kuitenkin itselle suurta hyötyä. Esimerkeiksi käyvät vaikkapa kodin siivoaminen, lenkille lähteminen ja sähköpostilaatikon siivoaminen.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Errare humanum est



Erehtyminen on inhimillistä.
Lapsena olin jostain kuullut laulun kahdesta häjystä, Isotalon Antista ja Rannanjärvestä. Sanathan menevät näin:
Isotalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kahren kesken
Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken.
En ollut koskaan kuullut Kauhavasta, joten mieleni tulkitsi sanat näin:
Tapa sinä kauhalla ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken.
Muistan vieläkin, kun puuhastelin kesäisenä päivänä mummuni pihalla, lauloin tuota laulua ja mietin, millainen on se kauha, jolla vallesmannin saa kolkattua. Ajattelin, että se on varmasti vahva puukauha, jolla täytyy sitten lujaa kopauttaa...


Ongelmatonta elämää



Jo jonkin aikaa olen kyennyt tarkastelemaan elämääni ja eteeni tulevia asioita uudesta näkökulmasta.
Minulla ei ole enää ongelmia. Ongelmien sijasta minulla on haasteita, jotka ovat myös mahdollisuuksia.
Tuo tapa tarkastella elämääni on jo iskostunut niin syvälle, että se tuntuu jo luonnollisemmalta kuin ongelmalähtöinen ajattelumalli. Elämästä on tullut enemmän seikkailua, joka on - se myönnettäköön - usein vaativaa kaikkine käänteineen. Mutta kun en tarkastele asioita ongelmina, minulla on enemmän valinnanvapautta: näen mahdollisuuksia, joita en umpikuja-asenteella huomaisikaan.
Haastan sinut tänään katsomaan eteesi putkahtavia asioita haasteina ja mahdollisuuksina. Vain sinä päätät, mistä näkökulmasta tänään asioita tarkastelet.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 3

Mielikuvaharjoittelun vaikutusta urheilijoihin on tutkittu mm. Miamin yliopistossa. Mentaaliharjoitteista juuri mielikuvaharjoittelua pidetään kaikista hyödyllisimpänä työkaluna. Usean lajin edustajat ovat parantaneet suoritustaan säännöllisellä mielikuvaharjoittelulla. Näyttöä löytyy mm. koripallon, tenniksen, uinnin, kolmiottelun, jääkiekon ja golfin parista. Amerikkalaiset olympialaisiin yltäneet urheilijat panostavat tutkimusten mukaan mentaaliharjoitteluun huomattavasti enemmän kuin ne urheilijat, jotka karsiutuvat kyseisistä arvokisoista.
Wayne Gretzky on kertonut uskoneensa, että jos hän näkee itsensä tekemässä jotain, tuon teon voi myös toteuttaa: "Harjoittelin mielessäni samaa asiaa varmasti 10 000 kertaa. Ja kun se tapahtui, tuntui kuin sähköisku olisi kulkenut selkärankaani pitkin." (Orlick 1998)
Urheilun ulkopuolelta sen verran, että mielikuvaharjoittelun on todettu parantavan myös terveyttä. Ohion yliopiston tutkimukset osoittivat, että mielikuvaharjoittelua hyödyntäneet syöpäpotilaat selvisivät sädehoidoista paremmin kuin ne, jotka eivät käyttäneet apunaan mielikuvaharjoittelua. Useat tutkimukset kertovat selkeästi myös jostain, minkä olen aina sisäisesti jotenkin vain tiennyt: mielikuvaharjoittelu voi parantaa vastustuskykyä (tanskalainen tutkimus), helpottaa stressioireita ja PMS-oireita, auttaa pääsemään eroon masennuksesta, parantumaan rintasyövästä ja jopa liikalihavuudesta. Fobioita en tainnut vielä mainitakaan?

Jos haluat tietää lisää tieteellisestä mielikuvaharjoittelusta, ota rohkeasti yhteyttä. Tämän aiheen osalta juttusarja loppuu tähän tältä erää.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 2

On selvää, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kuvittelemaan asioita tai eläytymään mielikuviin. Anne Isaacin tutkimus (1992) osoitti, että hyvän mielikuvituksen omaavat urheilijat pystyvät mielikuvaharjoittelulla parantamaan suoritustaan selkeästi enemmän kuin ne, joille kuvitteleminen on vaikeampaa.
Sama tutkimus todisti myös, että kaikki mielikuvaharjoitteluun panostavat, taidoista riippumatta, pääsevät parempiin tuloksiin kuin ne, jotka ei mielikuvaharjoittele lainkaan. Mikä tahansa lepsu kuvittelu 'sinne päin' ei kuitenkaan auta, vaan mielikuvaharjoittelu on tehtävä oikein.
Useat amerikkalaiset yliopistotutkimukset ovat osoittaneet, että mielikuvaharjoittelu parantaa urheilijan suoritustasoa ja helpottaa asioiden oppimista. Urheilusuorituksen lisäksi mielikuvaharjoittelu parantaa motivaatiota. K.A. Martinin tutkimukset (1995) todistivat, että mielikuvaharjoitteluun panostavat aloittelijagolfaajat harjoittelivat enemmän ja asettivat tavoitteensa paljon korkeammalle kuin verrokkiryhmä, joka ei tiennyt mielikuvaharjoittelusta mitään.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 1



Jo vuosikymmeniä huippu-urheilijat ovat panostaneet mielikuvaharjoitteluun ennen tärkeää kilpailua tai suoritusta. Itä-Euroopan maissa mielikuvaharjoittelu on ollut käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Tunnettuja mielikuvaharjoittelijoita ovat esim. Michael Jordan ja Michael Phelps, molemmat oman lajinsa huippuja.
Mielikuvaharjoittelun teho perustuu urheilijalla suurelta osin ns. Carpenter-vaikutukseen: mielikuvissa koettu fyysinen suoritus tai liike saa aivoissa, lihaksissa ja hermostossa aikaan samat impulssit kuin jos liike suoritettaisiin oikeasti. Samat lihakset aktivoituvat kehossani, jos kuvittelen juoksevani tai jos juoksen oikeasti. Ei siis ole mahdotonta, että mielikuvissa koettu pallon heittäminen, juoksumatka tai muu fyysinen ponnistus saa hien kohoamaan otsalle tai lihakset väsymään.
Aivojen lähettämiä motorisia signaaleja voi kehittää siis - ihme kyllä - pelkällä mielikuvituksella ja tahdonvoimalla.
Mielikuvaharjoittelusta löytyy jo runsaasti tutkimustuloksia. Vinoth Ranganathanin tutkimuksessa koehenkilö istui viisi kertaa viikossa pöydän ääressä, jossa hän vartin ajan piti käsiään pöydällä. Sormet pysyivät yhdessä, liikkumatta, kun koehenkilö kuvitteli siirtävänsä pikkusormea voimakkaasti sivusuunnassa. Pikkusormen eteen hän kuvitteli painavan esteen. Kolmen kuukauden mielikuvaharjoittelun jälkeen koehenkilön pikkusormen lihakset olivat vahvistuneet huomattavasti toisen pikkusormen lihaksiin verrattuna.
Saman periaatteen avulla ja oikeita tekniikoita käyttämällä urheilija voi kehittyä taitavammaksi, nopeammaksi ja vahvemmaksi.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Itsensä hylkääminen on suurinta julmuutta

Yhdysvaltojen seuraava presidentti Barack Obama sanoi tv-haastattelussa, että hän ei siedä julmuutta politiikassa eikä lasten leikkikentillä. Kommentti kertoo paljon hänen arvoistaan. Obama ei presidenttikisassakaan sortunut loanheittoon eikä pelotteluun, vaan pysyi tyylilleen uskollisena.
Usein ihminen kadottaa tuntuman arvoihinsa ja alkaa elää muiden sanelemaa, ulkoa ohjautuvaa elämää. Haen lääketieteelliseen, koska vanhempani toivovat sitä minulta. Juoksen jalkopallokentällä veren maku suussa, koska valmentajani odottaa sitä minulta. Jätän syömättä ennen suuria arvokisoja, kun paineet kasvavat ja minulta odotetaan mitalia.
Sisältäpäin ohjautuvassa elämässä on jotain suurta. Kun ihminen tekee itse päätöksensä ja toimii OMIEN SISÄISTEN ARVOJENSA ohjaamana, hän saa ikään kuin sivutuotteena osakseen myös toisten kunnioitusta - omasta hyvinvoinnista puhumattakaan. Rohkea elämä kertautuu myös toisiin heijastuvana hyvinvointina.
Jos tiedät millaisten arvojen perässä juokset ja ovatko nuo arvot sinun vai naapurin, tiedät elätkö täyttä elämää vai jonkun toisen sinulle valitsemaa elämää.
Arvojaan seuraamalla voi näköjään päästä vaikka maailman mahtavimman miehen virkaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ennusta kohtalosi


"Paras tapa saada jotain tapahtumaan on ennustaa se."
- Bernie Siegel, syöpäkirurgi


Lopputulokseen vaikuttaa eniten se, mitä tapahtuu korviemme välissä. Hyvässä ja pahassa.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Kuusi kuukautta elinaikaa

Miten käyttäisit aikasi, jos sinulla olisi enää kuusi kuukautta elinaikaa? Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi istumaan lempinojatuoliisi. Keskity ja eläydy. Anna totuuden tulla. Mitkä asiat olisivat sinulle tärkeimpiä ja merkittävimpiä? Kirjoita nuo asiat muistiin.
Tämä yksinkertainen harjoitus paljastaa sinulle todelliset arvosi. Paulo Coelhokin toteaa romaanissa Veronika päättää kuolla, että mikään ei palauta elämänhalua niin hyvin kuin tietoisuus kuoleman läheisyydestä.
Aikaa voi olla paljon tai sitä on ihan vähän. Harva tietää, minkä verran tätä taivalta on enää edessä.
Tutkimukset osoittavat selvästi, että ihminen, joka elää arvojensa ohjaamaa elämää, voi paremmin kuin sellainen ihminen, joka on eksynyt tavoittelemaan jotain mikä tosiasiassa vähentää hänen hyvinvointiaan.
Joskus kuulee sanottavan: "Minä vain ajauduin tuohon tilanteeseen." Ei kukaan ajaudu minnekään, itse me valintamme teemme. Valinta on sekin, jos jättää valinnan tekemättä. Minäkin voisin antaa jonkun toisen tehdä oman elämäni valinnat, mutta valitsen toisin.

torstai 23. lokakuuta 2008

Äly, harjoittelu ja periksiantamattomuus

Älykkyys on joskus yliarvostettua. Pelkkä korkea älykkyysosamäärä ei ratkaise suorituksen laatua; myös harjoittelu ja periksiantamattomuus ovat merkittäviä taitoja silloin, kun tavoite siintää horisontissa, mutta vielä ei ole tietoa siitä, miten matkan voisi taittaa.
Pidän valtavasti variksista, puluista ja lokeista. Kamalia roskalintuja jonkun mielestä, mutta minä näen huumoria, älyä ja ihmeellisiä taitoja, joita haluan oppia lisää.
Tiesitkö, että varikset osaavat valmistaa työkaluja, sopeutua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin ja arvioida päivien kulkua? Kun varis piilottaa maahan pudonneiden vaahteranlehtien alle leivänpalan, se merkitsee mielensä sopukoihin leivän 'parasta ennen' -päivämäärän ja palaa herkkunsa luokse ennen kuin se homehtuu.
Monet linnut ovat osoittaneet myös taitavansa mielikuvituksen jalon taidon ja kykenevänsä ratkaisemaan mitä merkillisimpiä ongelmia.
Niin ihmeelliset voivat linnunaivot olla. Mitä tästä opimme:
1) Älä aliarvioi sitä hiljaista ja vaatimattoman oloista kaveria.
2) Harjoittele, harjoittele, harjoittele. Tee sitä, mitä rakastat.
3) Juuri kun haluaisit antaa periksi, yritä vielä kerran.

Tämän kaiken ja paljon muuta opin Scientific American Mind -lehdestä, vol 19, nro 4.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Endorfiineja sittenkin!

Ihmettelin, kun tuttavani kertoi käyneensä terveydenhuoltoon keskittyvällä luennolla, jossa kerrottiin, että endorfiineilla ei ole mitään tekemistä liikkumisen ja urheilemisen tuoman hyvän olon kanssa. Arvostettu luennoitsija oli sanonut, että endorfiinien määrä elimistössä ei todellakaan lisäänny, vaikka kuinka hölkkäisi pitkin metsätietä. Kerrottakoon vielä, että endorfiinit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka tuottavat hyvänolontunteita.
Väite tuntui erikoiselta. Olin jo pitkään kehottanut ihmisiä liikkumaan enemmän, koska siitä saa endorfiinien kautta paremman mielen. Päätin vielä selvittää endorfiinimysteeriä.
Helsingin Sanomien juttu "Askel tuo hyvän mielen" toi riemua päivääni. Jutun mukaan saksalaisen professori Henning Böckerin tutkimukset osoittavat selvästi, että liikunta lisää endorfiineja aivoissa.
Eläköön endorfiinit ja liikkumisen riemu!

Jutun löydät 20.10.2008 ilmestyneestä Hesarista tai voit lukea sen maksullisena
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=askel+tuo+hyv%C3%A4n+mielen

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lakersin heittokone panostaa mielen voimaan

Silmiini osui uutinen maineikkaan koripallojoukkueen Los Angeles Lakersin slovenialaisesta pelaajasta. Sasha Vujacicilla oli ennen tapana onnistua heitoissaan loistavasti aamupäivän harjoituksissa, mutta illan tärkeissä pelitilanteissa hän ei onnistunut millään. Valoheittimien alla ja paineen kasvaessa hän menetti parhaan teränsä ja itseluottamuksensa.
Nyt tuo kaikki on takanapäin. Vujacic on kerta toisensa jälkeen tuonut Lakersille ratkaisevat voittopisteet. Muutoksen takana on tietysti Lakersin valmentaja Phil Jackson, joka laittoi Vujacicin panostamaan myös mielenhallintaan ja meditaatioon. (Suosittelen muuten kaikille Jacksonin kirjaa Sacred Hoops, joka on yksi parhaita koskaan lukemiani kirjoja.)
Nyt epäonnistuja-Vujacicilla on uusi lempinimi, The Machine eli Kone.
Mitä tästä opimme? Heitot eivät välttämättä kulje, jos mieli on pois raiteiltaan, mutta mieltäkin voi opetella ohjaamaan kuin konetta.

http://abcnews.go.com/Sports/WireStory?id=5050277&page=1

torstai 9. lokakuuta 2008

Inspiraatiosta ja näkökulman vaihtamisesta

Sain sähköpostia yrittäjäystävältäni. Näin hän kirjoitti:

"On kyllä ihan pakko laittaa viestiä sulle, nimittäin se meitin viime perjantain tapaaminen antoi mulle niin paljon uutta puhtia. Olen ihan uudenlaista energiaa täynnä ja saan aikaiseksi asioita, jotka ovat velloneet tekemättöminä. Taidan ottaa sut mun tutoriksi, jotta saan tämän homman vielä paremmin toimimaan."

Uskon näkökulman vaihtamiseen tarpeen mukaan. Uskon inspiraatiossa elämiseen ja onnen rakentamiseen niillä työkaluilla, jotka kulloinkin käteen mahtuvat. Eikä kyse ole vain uskosta, vaan käytännössä toimivaksi osoittautuneesta tavasta tarkastella maailmaa ja nähdä ongelmat mahdollisuuksina.

Näkökulma voidaan vaihtaa siinä missä ajatuskin.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Arvoja ja ambitioita kilpaurheilussa

Kilpaurheiluun liittyy monia sivuilmiöitä. Onnistuminen, tavoitteellinen harjoittelu ja itsensä voittaminen on aina mahtavaa, samoin kuin on joukkueena toimiminen ja uusien ulottuvuuksien löytäminen osaamisessa, voimassa ja taitavuudessa.
Saan usein kuulla millaisin perustein nuori urheilija valitaan seuraavalle tasolle tai pudotetaan pois valmennettavasta ryhmästä. Näistä asioista eivät puhu vain huolestuneet vanhemmat, vaan myös itselleen rehelliset lajivalmentajat. Moni suomalainen urheiluvalmentaja valitsee jatkoon hieman vähemmillä näytöillä varustetun oman tai kaverin lapsen, tai sen perheen lapsen, jolla on eniten vaikutusvaltaa kyseisellä paikkakunnalla tai kyseisessä urheiluseurassa.
Vähälle tuelle jäävät myös ne lupaavat urheilijat, joilla on keskittymisongelmia tai joiden pää on täynnä itsekritiikkiä kilpailutilanteessa, vaikka mieli voisi parhaimmillaan olla virittynyt huippusuoritukseen. "Emme me osaa auttaa urheilijaa uskomaan itseensä. Sellainen nuori sitten vain putoaa pois", on muutama valmentaja sanonut.
Poikkeuksiakin löytyy, se on selvä. Tiedän valmentajia, jotka ovat erinomaisia lajivalmentajia ja jotka käyttävät tarvittaessa juhlapyhätkin avun etsimiseen omille valmennattavilleen. Ja onneksi on myös niitä valmentajia, jotka valitsevat kilpailuun tai joukkueeseen ne urheilijat, jotka sinne kuuluvat - olivat heidän vanhempansa valmentajan ystäviä tai eivät.
Mikä sinua ohjaa, valmentajana, urheilijana tai ei-urheilijana? Ohjaavatko sinua selkeät, rehelliset arvosi vai teetkö ratkaisuja sinuun kohdistettujen odotusten mukaan?

lauantai 4. lokakuuta 2008

Pahanilman lintu ei valossa lennä

Kukapa meistä ei olisi joskus joutunut tahallisen kiusaamisen kohteeksi. Pahin juttu, jonka olen viime aikoina kuullut, oli esimerkki työpaikkakiusaamisesta, jossa toinen ilmoitti toivovansa toisen vakavaa loukkaantumista tai peräti kuolemaa - toistuvasti.
Alkuvuodesta huomasin joutuneeni julkisen herjauksen kohteeksi tämän työn puitteissa. Koska herjaus oli kirjallisessa muodossa, oli helppo nähdä kirjoittajan tyylistä ja viestintäalan viittauksista kuka hän oli. Hänen miespuolinen tuttunsa lähti mukaan ja erehtyi käyttämään murresanaa, josta hänenkin henkilöllisyytensä paljastui minulle hyvin nopeasti.
Käynti poliisin luona kirkasti koko tilanteen. Samoin teki tuttu psykologiystävä, joka painotti, että kukaan toista julkisesti herjaava ihminen ei ole terve. Mitä siihen enää lisäämään.
Sain yllättäen kokemuksesta ihanaa puhtia tehdä työtäni omalla tavallani ja omilla ehdoillani - entistä sinnikkäämmin, syvemmästä auttamisenhalusta. Olen tunnetusti parhaimmillani pienessä paineessa.
Viime kuukaudet ovat olleet mahtavia. Uusia asiakkaita, mielenkiintoisia toimeksiantoja, valtavasti haasteita, joista kasvan ja ennen kaikkea niin kaunista palautetta, että silläkin jo eläisi.
Pahanilman lintu ei valossa lennä. Samaa tarkoitti aikanaan keskitysleiriltä selvinnyt Viktor Frankl painottaessaan, että ihmisen tulisi kasvaa riippumattomaksi toisten ihmisten mielipiteistä. Se ratkaisee, mitä itse itsestäsi ajattelet. Uskon toimintaan, terveisiin rajoihin ja ennen kaikkea siihen, että jokainen ihminen oppisi rakastamaan ja arvostamaan itseään terveellä tavalla. Pitäkää puolenne, hyvät lukijat!

torstai 2. lokakuuta 2008

Lupa kompastua

Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen soimaa itseään raskaalla kädellä, jos hän ei onnistu tavoitteissaan. Hän ei mieti mahdollisuuksiaan, vaan niiden puutetta.
Itsetuntoa voi kehittää samalla tavalla kuin mitä tahansa taitoa tai lihasta kehossa. Mitä paremmin tunnen itseni heikkouksineni ja vahvuuksineni, sitä vähemmän minulla on tarvetta elää roolien varassa. Kun yhdistän itsetuntemukseen vielä itseni ehdottoman hyväksymisen ja arvostamisen juuri sellaisena kuin olen, seison jo hyvinvoinnin alkulähteillä. Itseni ehdoton hyväksyminen (kyllä, juuri tässä ja NYT) ei tarkoita, etteikö työmaata riittäisi (ihanaa) - peltoa on joskus mukava kyntää, kun tuloksen näkee viimeistään keväällä.
Jos haluaa onnistua, ei kannata keskittyä ajattelemaan epäonnistumista (tai epäonnistuu varmasti). Jos haluaa oppia paremmaksi työntekijäksi, ei kannata miettiä kuinka huono on jossain asiassa. Jos haluaa olla parempi uimari, ei kannata miettiä kuinka mahdotonta on lyödä Phelpsin ennätyksiä. Mieti siis jotain muuta.
Jos olet kompastunut, nouse ylös. Niin pian kuin mahdollista. Mennyt on vain ajatus mielessäsi.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Pessimismi on opittua

Tiesitkö, että tutkimusten mukaan ei ole helppoa tietää, onko pessimisti, koska moni elää tietämättään pessimismin varjossa? Mutta koska pessimismi ja siihen liittyvä avuttomuus ovat opittua, niistä voi oppia myös pois!
Sadat erilaiset tutkimukset osoittavat, että pessimistit antavat helpommin periksi ja masentuvat helpommin. Tämän huomasivat jo 1960-luvulla psykologi Albert Ellis ja psykiatri Aaron Beck. Potilaitaan seuraamalla he huomasivat, että se, mitä ajattelemme eri asioista, joko lisää tai vähentää kykyämme hallita noita asioita. Ajatus ja ajatuksen luonne siis ratkaisevat.
Ellis ja Beck olivat yhtä mieltä myös siitä, että tunteet tulevat suoraan siitä, mitä ajattelemme. Vinoutunut ajatus aiheuttaa avuttomuuden tunnetta ja monenlaisia ikäviä olotiloja, mutta ajattelu voidaan korjata! Ja siksi on palattava tervejärkiseen ajatteluun!
Omia ajatuksia kannattaa kyseenalaistaa. Kuten olen aikaisemmissa blogeissani kertonut, suurin osa ajatuksista ei pidä edes paikkaansa. Kun opimme irtautumaan vinoutuneista ajatuksista ja keskittymään rakentamaan hyvinvointiamme tukevia ajatuksia, alamme myös voida paremmin. Ja silloin monenlaiset asiat, joskus vain kaukaisina unelmina siintäneet kuvat, tulevat mahdollisiksi tässä ja nyt.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kauhajoen tapahtumista oman mielen hallintaan

"...suurin osa ihmisistä oppii tuntemaan huoneensa nurkan; paikan ikkunan luona, palasen lattiaa, jolla he kävelevät edestakaisin."
- Rainer Maria Rilke


Työn puitteissa tiedustelin tänään ihmisiltä heidän tämän hetkistä stressimääräänsä. Kauhajoen tapahtumat olivat iskostuneet usean mieleen. He miettivät, mikä saa ihmisen niksahtamaan kohti pohjatonta vihaa ja voiko ylipäänsä enää luottaa omaan tulevaisuuteen?
Toivoa on. Olen viikon aikana nähnyt useamman ihmisen oivaltavan jotain uutta elämästään ja omasta tavastaan ajatella. Näen vieläkin mielessäni joidenkin ihmisten katseet (kuin Liisoja Ihmemaassa) tuon oivalluksen hetkellä: "Oo, asiani eivät siis olekaan niin huonosti kuin luulin!" Kun muuttaa tapaansa tarkastella asioita, asiatkin tuntuvat muuttuvan. Moni luulee voivansa huonommin kuin mitä oikeasti voi - pahoinvoinnista on vain tullut tarina, jota aivojemme 'tarinatohtori' meille syöttää, jotta ainakaan ei tarvitsisi kohdata pelottavaa muutosta.
Osa ihmisistä voi todella huonosti, sitä ei voi kieltää. Mutta niillä ihmisillä, jotka hakevat uusia työkaluja sisäisten voimavarojen löytämiseksi, on vielä paljon toivoa. Ja muillakin on toivoa, vaikka tie voi olla pidempi. Aina on toivoa.
Logopedian kehittäjä Viktor Frankl kertoi, miten natsien keskitysleireillä osa vangeista antoi nopeasti epätoivon vallata mielensä ja osa teki likavedessä lilluvasta kalanpäästä todellisen juhla-aterian.
Itsetuntemusta voi kasvattaa, ja omaa mieltä voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan niin, että elämästä tulee mahdollisuus.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

48-vuotias ja työvoimakelvoton

Ystäväni kertoi tuntemastaan naisesta. Nainen on 48-vuotias, isohkon kaupungin työvoimatoimiston asiakas täällä Suomessa. Hänellä on näyttävä ansioluettelo, joka kertoo graafisen alan osaamisesta ja monenlaisista saavutuksista menneinä vuosina, joskin lisäkoulutus voisi olla ajankohtaista. 

Työvoimatoimistossa vastaanotto oli tyly ja harvinaisen suorapuheinen. Tiskin takaa oli parikymppinen virkailija lausunut veret seisahduttavat sanat: "SINULLE EI OLE ENÄÄ KÄYTTÖÄ TYÖMARKKINOILLA."

Nainen oli hämmentynyt, mutta hän jäi omaksi onnekseen miettimään, jos hänelläkin, täysin rypyttömät vuotensa ohittaneensa naisella, olisi tuomiosta huolimatta vielä mahdollisuuksia tehdä itsensä näköistä työtä.

Kursseillani ihmiset, miehet ja naiset, ovat usein sanoneet, että ikänsä puolesta heidän mahdollisuutensa ovat jo käytetyt. Aina olen jaksanut toistaa, että aina on joku suunnilleen vastaavanlaisessa tilanteessa, joka kuitenkin onnistuu - toisten odotuksien vastaisesti. Aina joku onnistuu. 

Kun päätin edellisen urani ja lähdin seuraamaan itseni näköistä urapolkua, minulle sanottiin toistuvasti: "Ei noin voi tehdä! Entä status? Voiko omia unelmia toteuttamalla edes elää?"

Hyvin on käynyt, lukijani, hyvin on käynyt. Ei tarvitse haudan partaalla miettiä, josko olisi sittenkin pitänyt uskaltaa.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kauniita ihmisiä: kun häly laantuu

Olen monella kurssillani ja erilaisissa koulutustilaisuuksissa vetänyt ohjattua mielikuvaharjoittelua, rentoutumista ja hengitysharjoituksia. Joskus ryhmissä on kuohunut ennen harjoituksia, kun puheenaiheet ja asialista ovat nostaneet pintaan monenlaisia ajatuksia ihmisen elämän haasteista.

Mutta oli sitten kyse nuorista urheilijoista, parikymppisistä uraa aloittavista naisista, eläkeikään yltäneistä ihmisistä tai suorapuheisista keski-ikäisistä miehistä, harjoitusten aikana tapahtuu jotain merkillistä: ilmapiiri tasaantuu, energiat rauhoittuvat, ihmiset pääsevät syvemmälle tilaan, jossa he voivat vain kuunnella itseään ja olla omien olojensa äärellä. Tuossa vaiheessa yleensä liikutun hiljaa mielessäni ja tunnen kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä meissä ihmisissä piilee. Raukeita katseita ja sanattomia, keskittyneitä olemuksia. Ihminen on niin kaunis, kun hän hiljentyy ja pysähtyy itseensä. Ammatista, sukupuolesta, iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Urheilu-lehden uudenlainen juttu

Urheilu-lehden toimittaja Janne Eerikäinen halusi tehdä mentaalivalmennuksesta jutun. Ihan kiva, ajattelin ja odotin haastattelupäivää mielenkiinnolla. Pyrin pitämään egoni kurissa ja valjastamaan intoni enemmän toisten auttamiseen ja vähemmän itseni esille tuomiseen - siksi en päivään juurikaan valmistautunut enkä odottanut mitään sen kummempaa.

Ennen jutun ilmestymistä sain sen luettavakseni yhtenä helteisenä päivänä, kun lähellä ei ollut muuta internet-yhteyttä kuin nettikahvila. Luin jutun kiireessä, kommenttejani vielä hieman tarkentaen.

Tänään sain uunituoreen lehden. Olen iloinen siitä, että näistä asioista puhutaan ennakkoluulottomammin erilaisissa medioissa ja varsinkin tässä maassa, jossa negatiivinen ajattelu ohjaa ihmisten elämää enemmän kuin he huomaavatkaan. Suomessa löytyy urheilijoista ja ei-urheilijoista onneksi jo kosolti ihmisiä, jotka ovat valmiita työstämään mieltään ja tarttumaan elämänsä ohjaksiin entistä kokonaisvaltaisemmin. Kun muu ei enää toimi, tarvitaan uusia työkaluja. 

Eerikäisen raikkaalla otteella kirjoittama juttu "Mieleni minun tekevi" löytyy viimeisimmästä Urheilu-lehdestä (nro 37).  

maanantai 1. syyskuuta 2008

Bernie Siegel sen tietää

Helteinen kesä 1977. Suomi oli juuri saanut kauneimman missinsä kautta aikojen. Muistan vieläkin teltan tuoksun, kun loikoilin sen sisällä lukemassa Itä-Euroopan maiden parhaimpiin kuuluvien kirjailijoiden nuorisoromaaneja. Ihmeellisiä nimiä, joita en osannut lausua. Kirjaimia, joista en tiennyt mitään.

Olin kerännyt kirjastoautosta valtavan määrän kirjoja. Enkä edes liioittele. Sain kirjastoauton kuljettajalta muovikasseja, joita tarvitsin kokonaista neljä kappaletta saadakseni kaikki kirjat mukaani. "Eikö vähempi riittäisi", hän kysyi ja puisteli päätään. Vähempi ei riittänyt. Raahasin kirjat kotiin kylän raittia pitkin, muovikassien saumat repeillen ja kirjat asfaltille pudoten. Hain naapurista lisää muovikasseja, ja lopulta pääsin kotiin.

Rakkauteni kirjoihin elää toista nousukauttaan. Romaanien lukeminen jäi, kun löysin yhden yli muiden; Ondaatjen The English Patient solisee kielellä kuin runo, eikä minulle ole toista sen kaltaista. Romaanien sijasta hyvinvointiin liittyvä kirjallisuus saa nyt rakkauteni, kun salapoliisin vainulla löydän helmiä ympäri maailman. Rakkaudesta kirjoihin, rakkaudesta ihmisen mahdollisuuksiin.

Yksi tämän vuoden löytöjäni on huippukirurgi Bernie Siegelin jo 1980-luvulla kirjoittama Rakkautta, lääkkeitä ja ihmeitä. Klassikkoteosta ei monesta paikasta enää löydä, mutta onneksi sen saa vielä alkuperäiskielellä (Love, Miracles and Medicine). Jos haluat tietää, miksi joku sairastuu syöpään ja toinen ei, tämä kirja on sinulle. Jos haluat tietää, miksi Neuvostoliitossa panostettiin mielikuvaharjoitteluun, kirja on varma nakki. Jos mietit vielä, voitko ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistasi, kirjaa saa ainakin Tampereen Metsosta.

Sykähdyttäviä oivalluksen hetkiä sinulle! 

torstai 28. elokuuta 2008

Tavoitteet ja tahdonvoiman kasvattaminen

Ei suotta sanota, että pitäisi opettaa toisille niitä asioita, joita itse haluaa oppia. Mitä enemmän puhun erilaisissa koulutus- ja valmennustilaisuuksissa mielen hyvinvoinnista, sitä enemmän tiedostan puhumiani asioita omassa arjessani. Ihmisen mieli kun on perusluonteeltaan sellainen, että se tuppaa selittämään asioita pois tai pyrkii mukavuudenhalussaan hiukkasen 'unohtelemaan'.

Eilen puhuin nuorten lupaavien urheilijoiden kanssa tahdonvoiman kasvattamisesta. Olin antanut heille kotitehtäväksi tehdä viikon ajan joka päivä jotain sellaista, joka on heille hyväksi, mutta johon tarttumista he mielellään aina lykkäävät... ja lykkäävät. Yksi pojista kertoi viikon ajan tehneensä poikkeuksellisesti läksyt heti koulusta tultuaan, vaikka se ennen oli ollut niin vastenmielistä. Hän huomasi, miten asiaan tarttuminen ja sen loppuun vieminen helpotti hänen oloaan ja loppupäivästä tuli onnistuneempi elämys, kun ei koko ajan tarvinnut miettiä tekemättömiä koulutöitä.

Tämän nuoren urheilijan päättäväisyys ja halu kehittää tahdonvoimaansa koskettaa vieläkin. Yksinkertaisia asioita, mutta niin ratkaisevia. En voi muuta kuin ihailla ja muistaa hänet mielessäni silloin, kun haluaisin lykätä sen tekemistä, mikä vie eteenpäin. 

maanantai 25. elokuuta 2008

Ajatukset voivat viedä ja tuoda mielenrauhan

Törmäsin lukiessani Epiktetokseen. Tämä antiikin kreikkalainen filosofi eli 55 - n. 135 ja suuren osan tästä ajasta orjuudessa. Vapauduttuaan hän sairastui ja rampautui, mutta puhui historian tietojen mukaan elämänsä loppuun asti hyvän elämän periaatteiden puolesta. Hyvään elämään kuului omasta onnesta vastaaminen. "Eivät asiat saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa, vaan heidän käsityksensä asioista", hän on sanonut.

Muutama kuukausi sitten puhuin jääkiekkomaalivahtien kanssa stressistä. Heiltä vaaditaan tavallista suurempaa paineensietokykyä, joten sanoin heille, että ei se, mitä pelin aikana tapahtuu, aiheuta heille stressiä, vaan heidän ajatuksensa siitä, mitä heidän mielestään tapahtuu. 

Tämä on tärkeää. Asiat eivät aiheuta meille stressiä, vaan se, miten asioita tulkitsemme ja millaisia päättömiä tarinoita annamme mielemme meille syöttää. 

Jälleen kysyn: Entä jos voisit ajatella toisin? Liikahtaisiko jokin raskas sydänalasta?

torstai 21. elokuuta 2008

"Tästä kaikesta seuraa jotain todella hyvää!"

Yllä oleva lausahdus on yksi suosikeistani. Sen sanominen itselle omassa mielessä, ääneti, kääntää huomioni helposti mahdollisuuksiin ja muuttaa ongelmat mahtaviksi haasteiksi, jotka kohtaamalla opin paljon uutta. Tuon lauseen toistaminen aktivoi aivoni erittämään mitä ihanimpia hyvää tekeviä kemikaaleja lukemattomiin soluihini. Mistäkö sen tiedän? Tiedän sen vaikkapa siitä, kuinka valtavan hyvä olo minulle tulee.
Harmaana aamuna liian vähäisen yöunen jälkeen on mahtavaa toistaa myös "Tästä päivästä seuraa jotain todella hyvää." Ja niin on aina käynyt. Jos ei muuta hyvää ole ilmestynyt, niin ainakin oma hyvä oloni on kulkenut mukanani mitä erikoisemmissa käänteissä.
Ja kun muuttaa tapaansa katsoa asioita, asiatkin näyttävät itsestään sen antoisimman puolensa.

Samaa pätee ihmissuhteisiin. Kun päästämme irti luomistamme epärealistisista odotuksista, seuraa siitä... jotain todella hyvää.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Phelps ja mielikuvaharjoittelu

Ilolla luin tänään uimari Michael Phelpsin kommentin:
"Mikään ei ole mahdotonta. Niin moni ihminen sanoi, että en pystyisi tähän, mutta osasin kuvitella tämän kaiken tapahtuvan ja se auttoi minua."
Milloinkahan Suomessa herätään näkemään tieteellisen mielikuvaharjoittelun mahdollisuudet? Tutkittua tietoa löytyy huippu-urheilua myöten, mutta sitä ei meillä vielä osata täysillä hyödyntää. Ehkä seuraavissa olympialaisissa panostamme enemmän myös henkiseen kanttiin, sillä mieli on kuin lihas, jota täytyy jatkuvasti harjoittaa. Mielen voiman on hoksannut ainakin Pekingin olympialaisissa kahdeksan kultaa napannut Michael Phelps. Oma arvaukseni on, että Phelps mielikuvaharjoitteli juuri oikein eli neurologisiin tutkimuksiin perustuvilla metodeilla.
Onnea, Michael!

perjantai 15. elokuuta 2008

Juoksija-lehti ja stressinhallinta

Luin tuoreesta Juoksija-lehdestä (6/2008) kirjoittamani jutun stressinhallinnasta.  Päällimmäiseksi jutusta jää omaan mieleeni, että stressin määrää on lopulta melko helppo säädellä omassa elämässä, kunhan vain muistaa tiettyjä käytännön asioita.

Jokaisen jääkaapissa tai vessan seinällä tulisi melkeinpä olla Stressaajan ABC-lista, josta voisi palauttaa mieleen, millaisilla keinoilla stressi saadaan kuriin ja nk. hyvän stressin puolelle.
Omassa listassani lukisi mm.
1. Vie aivosi lenkille
2. Voisitko ajatella toisin?
3. Onko vaara todellinen?
4. Oletko varma? (Asiasta kuin asiasta.)
5. Mieti, millaisia polkuja haluat metsääsi raivata.

Viimeinen kohta viittaa aivoihin metsänä, jossa risteilee lukemattomia neuronipolkuja. Se, mitä ajattelemme, luo päähämme joko hyvää tai pahaa oloa aiheuttavia polkuja. Kirjaimellisesti.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Uudenlaisia valintoja

Törmäsin jokin aika sitten Portia Nelsonin runoon, joka kuvastaa hienosti valintoihimme sisältyviä mahdollisuuksia. Tässä runo vapaasti suomennettuna:

Omaelämänkerta viidessä lyhyessä luvussa

I
Kävelen katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Putoan siihen.
Olen eksynyt... Olen avuton.
Se ei ole minun vikani.
Kestää todella kauan päästä ylös montusta.

II
Kävelen samaa katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Teeskentelen, etten näe sitä.
Taas putoan siihen.
En voi uskoa, että olen jälleen samassa paikassa.
Mutta se ei ole minun vikani.
Vieläkin kestää kauan päästä ylös montusta.

III
Kävelen samaa katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Näen sen.
Silti putoan siihen... Se on kuin tapa, mutta...
Minun silmäni ovat auki.
Tiedän, missä olen.
Monttuun putoaminen on minun vikani.
Kiipeän heti ylös.

IV
Kävelen samaa katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Väistän ja kävelen sen ohi.

V
Kävelen toista katua pitkin.



Lähde:   
Williams and Mendez: Becoming a Professional Life Coach. 2007.


perjantai 8. elokuuta 2008

Voittaminen yliarvostettua?

Eilinen radiohaastattelu oli mielenkiintoinen kokemus alkuhäkellyksen jälkeen tai ehkä juuri sen vuoksi. En saanut kysymyksiä etukäteen ja vaikka tiesin suunnilleen mistä puhuisimme, oli radiostudio jo sinänsä uudenlainen elämys.
Jäin miettimään, kun sanoin lopussa kysymykseen Pekingin olympialaisista, että voittaminen on yliarvostettua. Aina sanotaan, että vain kulta on jotain ja hopea on häpeä. Hopea EI ole häpeä, pronssi ei ole häpeä, eikä alemmissa sijoissakaan ole mitään hävettävää. Tässä asiassa yhteiskuntamme arvoissa on tarkistamisen varaa.
Jos urheilija tekee kaiken voitavansa onnistuakseen - treenaa ja harjoittelee juuri oikealla tavalla ja oikeassa määrässä, syö oikein JA sen päälle vielä vahvistaa itsetuntemustaan ja sisäistä dialogiaan JA kehittää itseluottamustaan ja aivojensa toimintaa oikeanlaisilla mentaalisilla harjoituksilla - hän voi saada myös sen kirkkaimman mitalin. Mutta tärkeintä on, että hän tietää tehneensä kaiken voitavansa saavuttaakseen sen, mikä saavutettavissa on. Suurimmat esteemme ovat sisäisiä esteitä, ja kuten taitoluistelija ja olympiavoittaja Scott Hamilton aikoinaan sanoi, esteistä suurin on huono asenne.
Vaikka keholla ja sen suorituksella on rajoituksensa, mielen voimavarat ovat rajattomat. Mitä tapahtuu, kun fyysiseen osaamiseen ja taitavuuteen lisätään vahvat psyykkiset voimavarat?
Sama pätee myös ei-urheilijoihin. Meillä on jokaisella omat lahjakkuutemme ja vahvuutemme, ja jos niihin lisätään mielen hallinnan työkalut ja hyvä itsetunto, ovat mahdollisuutemme hämmästyttävät. Hyvän itsetunnonkin voi saada treenaamalla omaa sisintään kuin lihasta.

tiistai 5. elokuuta 2008

Tampereen Radion aamukahvivieraana

Olen Tampereen Radion aamulähetyksessä vieraana torstaina 7.8. alkaen klo 8.30. Aamukahvien lomassa keskustelemme urheilijoiden mentaalivalmennuksesta näin olympialaisten alla. Taajuus on Tampere 99,9.

"Itsensä voittaminen on epäilemättä urheilun suurin anti."
- Olga Korbut, olympialaisten nelinkertainen kultamitalisti

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Mentaalivalmennus urheilussa

On ollut mielenkiintoista seurata, miten vähän Suomessa on viime vuosina panostettu urheilijoiden mentaalivalmennukseen. Syitä voi olla lukuisia, mutta ainakin osaltaan asiaa selittävät ajantasalla olevan tiedon puuttuminen, ennakkoluulot ja perinteiseen sisuun tai kovaan tekniseen ja fyysiseen harjoitteluun panostaminen.
Olympialaisiin valmistautuvat urheilijat käyttävät maailmalla paljonkin mentaalipuolen harjoittelua. Hyvä uutinen myös suomalaisille ammatti- ja harrastusurheilijoille on, että mentaalivalmennuksen puolelta löytyy jokaiselle sopivia menetelmiä ja tapoja parantaa omaa stressinhallintaa ja keskittymiskykyä. Väittäisin, että jos jääkiekkoilija hiiltyy pahasti pelin aikana, hukataan tilanteessa paljon voimavaroja. Tai jos maratoonari ei usko omiin mahdollisuuksiinsa, jää maratontaival helpommin kesken.
Yksi monista menetelmistä on mielikuvaharjoittelu. Pelkällä mielikuvaharjoittelullakin urheilijasta voi kehittyä vahvempi, taitavampi ja nopeampi. Niksi on siinä, että mielikuvaharjoittelussa noudatetaan neurologisia lainalaisuuksia, eikä asioita vain kuvitella suurpiirteisesti "vähän sinnepäin". Asiaa on tutkittu Harvardin yliopistoa myöten. Uskomatonta, mutta totta.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Harmonic Wealth ja muita kirjalöytöjä

Löysin amerikkalaisesta käytettyjen kirjojen kaupasta muutamia harvinaisia kirja-aarteita. Sellaisiin lukeutuu mm. Valerie Wellsin kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Naturally Powerful. Kesän suurimman inspiraationi olen kuitenkin saanut jenkkimenestysteoksesta Harmonic Wealth, joka on James Arthur Rayn käsialaa. Ray varttui köyhän papin poikana ja oppi jumalanpalveluksissa, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan. Asia jäi kaihertamaan niin paljon, että Ray päätti todistaa rikkauksien olevan paljon muutakin kuin rahaa (vaikkakin myös rahaa) ja että oikeasti vauras on se, joka luo vaurautta viidessä eri sektorissa. Nuo sektorit ovat fyysinen, henkinen ja hengellinen hyvinvointi sekä talous ja ihmissuhteet. Jokainen alue on riippuvainen toisesta, eikä raha pysy ihmisen luona, ellei kaikilla alueilla ole harmoniaa.
Ray yhdistää onnistuneesti omaelämänkerran, peruspsykologian, kvanttifysiikan löydökset ja henkisen hyvinvoinnin: "Ajatukset ovat energiaa, ja se mihin kiinnität huomiosi kasvaa. Älä sen vuoksi koskaan tee mitään, mikä saa sinut tuntemaan epätoivoa." Miljoonansa kerran jo menettänyt mies tietää myös, että "Kipu  kertoo kasvun tarpeesta, ei kärsimyksen tarpeesta."
Loistava lukuelämys.
http://jamesray.com/

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Kaikkia palloja ei kannata heittää takaisin

Ihmiset, jotka innokkaimmin yrittävät määritellä toisia ihmisiä erilaisilla negatiivisilla tavoilla juoksevat niin tehdessään karkuun omia varjojaan. En ole vielä tavannut toista ihmistä, joka olisi niin valmis omassa elämässään, että hänen tehtäväkseen olisi oikeasti tässä elämässä langennut seistä toisten ihmisten tontilla, määrittelemässä muita ihmisiä kuin itseään.
Jokaisessa meissä piilee mahdollisuus kaikkiin ihmisen ominaisuuksiin, mutta me itse päätämme, mitä niistä ruokimme. Jos joku määrittelee sinua, älä lähde siihen mukaan. Opettele olemaan mahdollisimman riippumaton toisten ihmisten mielipiteistä. Vaihda paikkaa, jossa seisot tai käännä katseesi niihin asioihin, jotka tukevat hyvinvointiasi. Hiljaisuudessa voit usein huomata, että toisia määrittelevät ihmiset kuvaavat usein toisissa niitä puolia, joita itsessään juoksevat karkuun. Ja sehän ei taas meille kuulu - meillä on liian kiire tehdä niitä asioita, joita elämässä rakastamme.
 

torstai 17. heinäkuuta 2008

Runsautta vai puutetta?

Luin tarinaa Amerikan alkuperäiskansaan eli intiaaneihin lukeutuneesta pojasta, joka asui isoisänsä kanssa pienessä puisessa talossa järven rannalla. Talvisin tuuli puhalsi lautojen läpi. Pojan mielestä hänen elämänsä oli yhtä suurta seikkailua,  ja hän oli rajattoman iloinen jokainen päivä. Hänellä ja isoisällä oli kaikki, mitä he tarvitsivat.
Mutta yhtenä päivänä valkoinen mies tuli isoisän taloon ja kertoi heille, että he olivat köyhiä ja tarvitsivat apua. Poika kertoi myöhemmin aikuisena, miten sillä hetkellä hänen koko maailmankuvansa muuttui. Valkoisen miehen sanat muuttivat pojan elämän hetkessä joksikin, joka oli täynnä puutetta. Suuri seikkailu alkoi kadota ja tilalle tuli jotain epämiellyttävää ja ahdistavaa.

Kumpi on rikkaampi, materian keskellä asuva mies, jonka talossa ei tuuli puhalla eikä seikkailu täytä jokaista päivää vai köyhä poika, joka näkee elämässään vain runsautta ja ihmeitä?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Neurobic on aivokuntoilua

"Use it or lose it."
Ennen uskottiin, että aivot vain luonnollisesti rappeutuvat iän myötä, mutta nykyään tiedetään, että neurobic eli aivojumppa auttaa aivoja rakentamaan uusia tehokkaita yhteyksiä. Harjoittelu kannattaa aloittaa jo nyt, vaikka uusia aivosoluja syntyy läpi elämän - kukapa meistä ei haluaisi oppia toimimaan tehokkaammin!
Neurobicissa tehdään samoja asioita kuin ennen, mutta uudella tavalla.  Suosittelen kahta harjoitusta:
  • Opettele harjaamaan hampaasi käyttäen sitä kättä, joka sinulla on ei-dominoiva eli oikeakätiset käyttävät vasenta kättä.
  • Yritä syödä kokonainen ateria silmät kiinni.
Nämä harjoitukset pakottavat aivot prosessoimaan tietoa uudella tavalla. Samalla ne aktivoivat aivojen eri puoliskoja toimimaan entistä tehokkaammin. Harjoituksia kannattaa tehdä usein ja sinnikkäästi - uusia aivopolkuja ei luoda tuosta vain, mutta jokainen harjoitus tuulettaa aivojen jämähtäneitä neuronipolkuja saamalla aikaan uudenlaisen sähköisen myrskyn.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Rakkaudesta minuun

Kesäkuun lopun blogiteksti sai lukijan jättämään kommentin, jossa hän kysyi, miksi itseä on niin vaikea rakastaa.
Tässä muutamia ajatuksia:
1. Olivat syyt mitkä tahansa, tärkeintä on oppia tiedostamaan ne valinnat, joilla laiminlyöt omia tarpeitasi ja tunteitasi. Valinnoillamme joko rakennamme tai tuhoamme hyvinvointiamme.
2. Jos et vielä kykene rakastamaan itseäsi, opettele sietämään itseäsi. Sano joka aamu: "Olen valmis sietämään itseäni tänään."
3. Opettele seuraavaksi pitämään itsestäsi. Jos ei sekään onnistu, sano: "Haluan opetella pitämään itsestäni."
4. Kun olet valmis, sanot: "Pidän itsestäni.  Haluan opetella itseni rakastamista."
5. Ja sitten: "Rakastan itseäni. Hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen."

P.S. Älä välitä, vaikka tunne ei heti seuraisi ajatusta. Anna tunteelle aikaa. Sitoudu itseesi. Rakkautta täytyy ruokkia, jotta siitä tulee osa omaa olemista.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Auto ilman moottoria

Ilta illan jälkeen kuuntelin ystäväni yksinpuhelua hänen entisestä poikaystävästään ja yritimme miettiä, mikä meni vikaan. "Hän oli minulle niin täydellinen", ystäväni sanoi ja jatkoi: "Ulkonäkö, huumorintaju, samat harrastukset, monta yhteistä vuotta." Kuulin entisen poikaystävän hyvistä hampaista, rakastajantaidoista ja kaipuusta kaipuun päälle. Koko ajan tanssimme sen asian ympärillä, joka oli saanut kahden ihmisen välisen sopimuksen purkautumaan: mies ei halunnut sitoutua.
Kun en enää keksinyt muuta sanottavaa, maalasin ystäväni silmien eteen täydellisellä näyttävän auton. "Joo, juuri sellainen Samikin oli. Täydellinen", ystäväni sanoi. "Mutta jos täydellisestä autosta puuttuu moottori, se ei tule koskaan liikkumaan minnekään", sanoin. Sen jälkeen emme enää niin paljoa pähkäilleet - nyökyttelimme vain. Totuus parantaa.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Pidä puolesi: rakasta itseäsi

Minua pyydettiin kirjoittamaan puolensa pitämisestä. Miten olla jämäkkä ja vahva hankalaksi koettujen ihmisten tai tilanteiden edessä? Mietin asiaa jonkin aikaa. Mietin omaa elämääni ja kokemuksiani ja kaikkia niitä hankalia ihmisiä, jotka ovat omalta osaltaan auttaneet minua kasvamaan sisäisesti vahvaksi ihmiseksi. Päädyin jälleen samaan loppupäätelmään: parhaiten pitää puolensa hän, joka on oppinut rakastamaan itseään. Hänellä ei ole tarvetta egoilla eikä myöskään nöyristellä, koska hän rakastaa itseään niin kuin oman elämän läheisintä ihmistä vain voi rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa. Rakastetusta halutaan pitää huolta. Rakastetuksi itsensä kokeva omaa terveet rajat, eikä hänen ylitseen voi kävellä. Muutkin vaistoavat, missä tuon toisen rajat menevät, ja hankalienkin ihmisten miekasta tylsistyy terä. Ei ole aina helppoa muistaa rakastaa itseä; monta kertaa rakastamisen taitoa saa palautella mieleen ja opetella. Mutta pienestä se lähtee: sanoista, teoista, omaa hyvinvointia ja tasapainoa tukevista valinnoista. Itsetuntemuksesta. Ryhdy oman elämäsi parhaaksi rakastajaksi, ja sitoudu tehtävääsi joka aamu uudelleen ja uudelleen.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Mozart virittää pään

Musiikin kuunteleminen aktivoi aivoissa laajoja osia ja vaikuttaa aivojen vireystilaan. Kaikella äänellä on oma värähtelytaajuutensa, ja erilaiset äänet aktivoivat aivoissa erilaisia asioita. Tutkimusten mukaan Mozartin KV 448 -sonaatin kuunteleminen 10 minuutin ajan saa aivoissa aikaan muutoksia, jotka tukevat oppimista ja tilan hahmottamista heti musiikin kuuntelemisen jälkeen. Älykkyysosamäärän on todettu nousseen jopa 8-9 pointtia nimenomaan Mozartin musiikin kuuntelemisen jälkeen, joskin muutokset älykkyysosamäärässä ovat tilapäisiä.  Mielenkiintoista on, että esimerkiksi rock-musiikin kuunteleminen tai hiljaisuudessa oleminen ei tutkimuksissa parantanut koehenkilöiden suorituksia. KV 448 -sonaatin lisäksi tutkijat suosittelevat Mozartin pianokonserttoa no 23.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

60 000

Tiesitkö, että ihmisellä on yhden päivän aikana noin 60 000 ajatusta? Tiedemiestyypit yltävät jopa noin 80 000 ajatukseen. Valtaosa ajatuksista on tiedostamattomia, ja ne tulevat ikään kuin automaatio-ohjauksena, joten harva tulee huomanneeksi, kuinka paljon omiin ajatuksiin voi vaikuttaa. Vanhassa on mukava rypeä, koska tuttuus tekee olon turvalliseksi. Mutta jos haluaa muuttaa omaa elämää tai ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista, kannattaa lähteä tarkkailemaan omia ikäviä tunnetiloja ja niihin kytkeytyneitä ajatuksia. Entä jos voisitkin ajatella toisin?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Tarinat, joita kerromme itsellemme

Neurologi Antonio Damasion mukaan aivojen vasen puolisko pyrkii tuottamaan sanallisia kertomuksia, joilla ei usein ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Nuo kertomukset ja ajatukset tukevat sitä kuvaa, jonka haluamme itsellemme ja toisillemme kertoa maailmasta, jossa elämämme. Olemme ikään kuin taipuvaisia uskomaan omien aivojemme jatkuvia tiedotteita, eikä mikään sekoita meitä yhtä paljon kuin omat ajatuksemme. Suosittelen lämpimästi omien stressaavien ajatusten kyseenalaistamista. Jos sanot itsellesi "Tuo ihminen aiheuttaa minulle pahan olon", voisit seuraavaksi kysyä itseltäsi: "Onko se totta?" Ehkä omat ajatuksesi ja tarinat, joita itsellesi kerrot, ovat kaiken pahan olon alkulähde.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Hyönteiset silmissä

Kuulin ystävältäni mainion vertauskuvan. Hän kysyi tiedänkö, miksi koirat mielellään matkustavat autossa siten, että niiden pää roikkuu auki olevasta ikkunasta ja korvat lepattavat iloisesti tuulessa, vaikka niiden silmiin lentää välillä ikäviä hyönteisiä? No tietysti siksi, että matkanteko on parasta silloin, kun sen tekee juuri omalla tavallaan.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Karkota alakulo liikunnalla

Neurologian asiantuntija John Ratey puhuu liikunnan puolesta. Reippaasta kuntoilutuokiosta hyötyy moni lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivä ihminen. Kuntoilu tehostaa aivojen proteiinien tuotantoa ja auttaa rakentamaan uusia yhteyksiä aivosolujen välillä. Säännöllinen liikkuja kehittää hikoillessaan myös muistiaan. Rateyn tutkimusten mukaan liikunnalla voidaan saada aikaan sama teho kuin lievän tai keskivaikean masennuksen hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä: keho rentoutuu ja ahdistus helpottaa. Ei muuta kuin lenkkitossut jalkaan!

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Tahdonvoiman mahdollisuudet

Toisen maailmansodan riehuessa valtoimenaan 1941 Iso-Britannian silloinen pääministeri Winston Churchill piti puheen entisessä koulussaan. Tarinan mukaan hän käveli näyttämölle kävelykeppiinsä nojautuen. Hän käveli tuolin kohdalle, istuutui, otti hatun päästään ja asetti keppinsä nojaamaan tuolia vasten. Hän katseli nuorta yleisöä pitkään ja sanoi sitten: ”Älkää koskaan luovuttako.” Yleisön joukossa kävi innostunut kohahdus. Churchill jatkoi istumistaan pitkän tovin eikä kenenkään hämmästykseksi jatkanut puhettaan. Vasta kiusallisen pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoi taas: ”Älkää koskaan luovuttako.” Sitten hän tyynesti nousi ylös, laittoi hatun takaisin päähänsä, otti kävelykeppinsä ja käveli ontuen pois näyttämöltä.

Suuri osa mahdollisuuksistamme kumpuaa päätöksistä, sitoutumisesta ja tahdonvoiman tietoisesta käyttämisestä. Itselle tärkeisiin asioihin ja päämääriin on helppo sitoutua silloin kun asiat menevät myötävirtaan, mutta vaikeuksien keskellä samoihin asioihin ja päämääriin tarvitaan tietoista sitoutumista. Tahdonvoiman kasvattamista kannattaa harjoitella ensin pienissä ja helpommissa asioissa, ja jokaisen yrityksen myötä kasvaa päättäväisyys ja voima aina uudeksi mahdollisuudeksi, jonka edessä vuorenkin ylittämisestä tulee seikkailu eikä tuskainen taival.

Usko itseesi. Usko mahdollisuuksiisi. Sitoudu asiaasi ja anna asiasi suuntaan vielä yksi isku juuri silloin, kun jo haluaisit antaa periksi.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Norsu torilla

Sanotaan, että ihmisen mieli on kuin norsu torilla. Kun norsua ohjataan täyden torin poikki, se ei kulje suoraan vaan hidastelee. Sen kärsä kurottautuu ottamaan oikealla puolella sijaitsevasta kojusta banaaneja, vasemmalta kookospähkinän ja viinirypäleitä siitä kojusta, joka on kenties vinosti kaakossa. Tämä tekee matkanteon vaikeaksi, mutta jos norsulle annetaan keppi, se kietoo kärsänsä kepin ympäri ja alkaa kantaa keppiä määrätietoisesti suoraan eteenpäin, unohtaen kaikki matkan varrella olevat houkutukset.

Näin toimii ihmisen mieli. Jos annat sille tekemistä ja autat sitä keskittymään, pääset tavoitteisiisi paljon helpommin. Joskus tavoite on tiukassa tilanteessa onnistuminen, joskus jotain kauaskantoisempaa.