torstai 28. elokuuta 2008

Tavoitteet ja tahdonvoiman kasvattaminen

Ei suotta sanota, että pitäisi opettaa toisille niitä asioita, joita itse haluaa oppia. Mitä enemmän puhun erilaisissa koulutus- ja valmennustilaisuuksissa mielen hyvinvoinnista, sitä enemmän tiedostan puhumiani asioita omassa arjessani. Ihmisen mieli kun on perusluonteeltaan sellainen, että se tuppaa selittämään asioita pois tai pyrkii mukavuudenhalussaan hiukkasen 'unohtelemaan'.

Eilen puhuin nuorten lupaavien urheilijoiden kanssa tahdonvoiman kasvattamisesta. Olin antanut heille kotitehtäväksi tehdä viikon ajan joka päivä jotain sellaista, joka on heille hyväksi, mutta johon tarttumista he mielellään aina lykkäävät... ja lykkäävät. Yksi pojista kertoi viikon ajan tehneensä poikkeuksellisesti läksyt heti koulusta tultuaan, vaikka se ennen oli ollut niin vastenmielistä. Hän huomasi, miten asiaan tarttuminen ja sen loppuun vieminen helpotti hänen oloaan ja loppupäivästä tuli onnistuneempi elämys, kun ei koko ajan tarvinnut miettiä tekemättömiä koulutöitä.

Tämän nuoren urheilijan päättäväisyys ja halu kehittää tahdonvoimaansa koskettaa vieläkin. Yksinkertaisia asioita, mutta niin ratkaisevia. En voi muuta kuin ihailla ja muistaa hänet mielessäni silloin, kun haluaisin lykätä sen tekemistä, mikä vie eteenpäin. 

maanantai 25. elokuuta 2008

Ajatukset voivat viedä ja tuoda mielenrauhan

Törmäsin lukiessani Epiktetokseen. Tämä antiikin kreikkalainen filosofi eli 55 - n. 135 ja suuren osan tästä ajasta orjuudessa. Vapauduttuaan hän sairastui ja rampautui, mutta puhui historian tietojen mukaan elämänsä loppuun asti hyvän elämän periaatteiden puolesta. Hyvään elämään kuului omasta onnesta vastaaminen. "Eivät asiat saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa, vaan heidän käsityksensä asioista", hän on sanonut.

Muutama kuukausi sitten puhuin jääkiekkomaalivahtien kanssa stressistä. Heiltä vaaditaan tavallista suurempaa paineensietokykyä, joten sanoin heille, että ei se, mitä pelin aikana tapahtuu, aiheuta heille stressiä, vaan heidän ajatuksensa siitä, mitä heidän mielestään tapahtuu. 

Tämä on tärkeää. Asiat eivät aiheuta meille stressiä, vaan se, miten asioita tulkitsemme ja millaisia päättömiä tarinoita annamme mielemme meille syöttää. 

Jälleen kysyn: Entä jos voisit ajatella toisin? Liikahtaisiko jokin raskas sydänalasta?

torstai 21. elokuuta 2008

"Tästä kaikesta seuraa jotain todella hyvää!"

Yllä oleva lausahdus on yksi suosikeistani. Sen sanominen itselle omassa mielessä, ääneti, kääntää huomioni helposti mahdollisuuksiin ja muuttaa ongelmat mahtaviksi haasteiksi, jotka kohtaamalla opin paljon uutta. Tuon lauseen toistaminen aktivoi aivoni erittämään mitä ihanimpia hyvää tekeviä kemikaaleja lukemattomiin soluihini. Mistäkö sen tiedän? Tiedän sen vaikkapa siitä, kuinka valtavan hyvä olo minulle tulee.
Harmaana aamuna liian vähäisen yöunen jälkeen on mahtavaa toistaa myös "Tästä päivästä seuraa jotain todella hyvää." Ja niin on aina käynyt. Jos ei muuta hyvää ole ilmestynyt, niin ainakin oma hyvä oloni on kulkenut mukanani mitä erikoisemmissa käänteissä.
Ja kun muuttaa tapaansa katsoa asioita, asiatkin näyttävät itsestään sen antoisimman puolensa.

Samaa pätee ihmissuhteisiin. Kun päästämme irti luomistamme epärealistisista odotuksista, seuraa siitä... jotain todella hyvää.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Phelps ja mielikuvaharjoittelu

Ilolla luin tänään uimari Michael Phelpsin kommentin:
"Mikään ei ole mahdotonta. Niin moni ihminen sanoi, että en pystyisi tähän, mutta osasin kuvitella tämän kaiken tapahtuvan ja se auttoi minua."
Milloinkahan Suomessa herätään näkemään tieteellisen mielikuvaharjoittelun mahdollisuudet? Tutkittua tietoa löytyy huippu-urheilua myöten, mutta sitä ei meillä vielä osata täysillä hyödyntää. Ehkä seuraavissa olympialaisissa panostamme enemmän myös henkiseen kanttiin, sillä mieli on kuin lihas, jota täytyy jatkuvasti harjoittaa. Mielen voiman on hoksannut ainakin Pekingin olympialaisissa kahdeksan kultaa napannut Michael Phelps. Oma arvaukseni on, että Phelps mielikuvaharjoitteli juuri oikein eli neurologisiin tutkimuksiin perustuvilla metodeilla.
Onnea, Michael!

perjantai 15. elokuuta 2008

Juoksija-lehti ja stressinhallinta

Luin tuoreesta Juoksija-lehdestä (6/2008) kirjoittamani jutun stressinhallinnasta.  Päällimmäiseksi jutusta jää omaan mieleeni, että stressin määrää on lopulta melko helppo säädellä omassa elämässä, kunhan vain muistaa tiettyjä käytännön asioita.

Jokaisen jääkaapissa tai vessan seinällä tulisi melkeinpä olla Stressaajan ABC-lista, josta voisi palauttaa mieleen, millaisilla keinoilla stressi saadaan kuriin ja nk. hyvän stressin puolelle.
Omassa listassani lukisi mm.
1. Vie aivosi lenkille
2. Voisitko ajatella toisin?
3. Onko vaara todellinen?
4. Oletko varma? (Asiasta kuin asiasta.)
5. Mieti, millaisia polkuja haluat metsääsi raivata.

Viimeinen kohta viittaa aivoihin metsänä, jossa risteilee lukemattomia neuronipolkuja. Se, mitä ajattelemme, luo päähämme joko hyvää tai pahaa oloa aiheuttavia polkuja. Kirjaimellisesti.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Uudenlaisia valintoja

Törmäsin jokin aika sitten Portia Nelsonin runoon, joka kuvastaa hienosti valintoihimme sisältyviä mahdollisuuksia. Tässä runo vapaasti suomennettuna:

Omaelämänkerta viidessä lyhyessä luvussa

I
Kävelen katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Putoan siihen.
Olen eksynyt... Olen avuton.
Se ei ole minun vikani.
Kestää todella kauan päästä ylös montusta.

II
Kävelen samaa katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Teeskentelen, etten näe sitä.
Taas putoan siihen.
En voi uskoa, että olen jälleen samassa paikassa.
Mutta se ei ole minun vikani.
Vieläkin kestää kauan päästä ylös montusta.

III
Kävelen samaa katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Näen sen.
Silti putoan siihen... Se on kuin tapa, mutta...
Minun silmäni ovat auki.
Tiedän, missä olen.
Monttuun putoaminen on minun vikani.
Kiipeän heti ylös.

IV
Kävelen samaa katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä monttu.
Väistän ja kävelen sen ohi.

V
Kävelen toista katua pitkin.



Lähde:   
Williams and Mendez: Becoming a Professional Life Coach. 2007.


perjantai 8. elokuuta 2008

Voittaminen yliarvostettua?

Eilinen radiohaastattelu oli mielenkiintoinen kokemus alkuhäkellyksen jälkeen tai ehkä juuri sen vuoksi. En saanut kysymyksiä etukäteen ja vaikka tiesin suunnilleen mistä puhuisimme, oli radiostudio jo sinänsä uudenlainen elämys.
Jäin miettimään, kun sanoin lopussa kysymykseen Pekingin olympialaisista, että voittaminen on yliarvostettua. Aina sanotaan, että vain kulta on jotain ja hopea on häpeä. Hopea EI ole häpeä, pronssi ei ole häpeä, eikä alemmissa sijoissakaan ole mitään hävettävää. Tässä asiassa yhteiskuntamme arvoissa on tarkistamisen varaa.
Jos urheilija tekee kaiken voitavansa onnistuakseen - treenaa ja harjoittelee juuri oikealla tavalla ja oikeassa määrässä, syö oikein JA sen päälle vielä vahvistaa itsetuntemustaan ja sisäistä dialogiaan JA kehittää itseluottamustaan ja aivojensa toimintaa oikeanlaisilla mentaalisilla harjoituksilla - hän voi saada myös sen kirkkaimman mitalin. Mutta tärkeintä on, että hän tietää tehneensä kaiken voitavansa saavuttaakseen sen, mikä saavutettavissa on. Suurimmat esteemme ovat sisäisiä esteitä, ja kuten taitoluistelija ja olympiavoittaja Scott Hamilton aikoinaan sanoi, esteistä suurin on huono asenne.
Vaikka keholla ja sen suorituksella on rajoituksensa, mielen voimavarat ovat rajattomat. Mitä tapahtuu, kun fyysiseen osaamiseen ja taitavuuteen lisätään vahvat psyykkiset voimavarat?
Sama pätee myös ei-urheilijoihin. Meillä on jokaisella omat lahjakkuutemme ja vahvuutemme, ja jos niihin lisätään mielen hallinnan työkalut ja hyvä itsetunto, ovat mahdollisuutemme hämmästyttävät. Hyvän itsetunnonkin voi saada treenaamalla omaa sisintään kuin lihasta.

tiistai 5. elokuuta 2008

Tampereen Radion aamukahvivieraana

Olen Tampereen Radion aamulähetyksessä vieraana torstaina 7.8. alkaen klo 8.30. Aamukahvien lomassa keskustelemme urheilijoiden mentaalivalmennuksesta näin olympialaisten alla. Taajuus on Tampere 99,9.

"Itsensä voittaminen on epäilemättä urheilun suurin anti."
- Olga Korbut, olympialaisten nelinkertainen kultamitalisti