sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Pessimismi on opittua

Tiesitkö, että tutkimusten mukaan ei ole helppoa tietää, onko pessimisti, koska moni elää tietämättään pessimismin varjossa? Mutta koska pessimismi ja siihen liittyvä avuttomuus ovat opittua, niistä voi oppia myös pois!
Sadat erilaiset tutkimukset osoittavat, että pessimistit antavat helpommin periksi ja masentuvat helpommin. Tämän huomasivat jo 1960-luvulla psykologi Albert Ellis ja psykiatri Aaron Beck. Potilaitaan seuraamalla he huomasivat, että se, mitä ajattelemme eri asioista, joko lisää tai vähentää kykyämme hallita noita asioita. Ajatus ja ajatuksen luonne siis ratkaisevat.
Ellis ja Beck olivat yhtä mieltä myös siitä, että tunteet tulevat suoraan siitä, mitä ajattelemme. Vinoutunut ajatus aiheuttaa avuttomuuden tunnetta ja monenlaisia ikäviä olotiloja, mutta ajattelu voidaan korjata! Ja siksi on palattava tervejärkiseen ajatteluun!
Omia ajatuksia kannattaa kyseenalaistaa. Kuten olen aikaisemmissa blogeissani kertonut, suurin osa ajatuksista ei pidä edes paikkaansa. Kun opimme irtautumaan vinoutuneista ajatuksista ja keskittymään rakentamaan hyvinvointiamme tukevia ajatuksia, alamme myös voida paremmin. Ja silloin monenlaiset asiat, joskus vain kaukaisina unelmina siintäneet kuvat, tulevat mahdollisiksi tässä ja nyt.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kauhajoen tapahtumista oman mielen hallintaan

"...suurin osa ihmisistä oppii tuntemaan huoneensa nurkan; paikan ikkunan luona, palasen lattiaa, jolla he kävelevät edestakaisin."
- Rainer Maria Rilke


Työn puitteissa tiedustelin tänään ihmisiltä heidän tämän hetkistä stressimääräänsä. Kauhajoen tapahtumat olivat iskostuneet usean mieleen. He miettivät, mikä saa ihmisen niksahtamaan kohti pohjatonta vihaa ja voiko ylipäänsä enää luottaa omaan tulevaisuuteen?
Toivoa on. Olen viikon aikana nähnyt useamman ihmisen oivaltavan jotain uutta elämästään ja omasta tavastaan ajatella. Näen vieläkin mielessäni joidenkin ihmisten katseet (kuin Liisoja Ihmemaassa) tuon oivalluksen hetkellä: "Oo, asiani eivät siis olekaan niin huonosti kuin luulin!" Kun muuttaa tapaansa tarkastella asioita, asiatkin tuntuvat muuttuvan. Moni luulee voivansa huonommin kuin mitä oikeasti voi - pahoinvoinnista on vain tullut tarina, jota aivojemme 'tarinatohtori' meille syöttää, jotta ainakaan ei tarvitsisi kohdata pelottavaa muutosta.
Osa ihmisistä voi todella huonosti, sitä ei voi kieltää. Mutta niillä ihmisillä, jotka hakevat uusia työkaluja sisäisten voimavarojen löytämiseksi, on vielä paljon toivoa. Ja muillakin on toivoa, vaikka tie voi olla pidempi. Aina on toivoa.
Logopedian kehittäjä Viktor Frankl kertoi, miten natsien keskitysleireillä osa vangeista antoi nopeasti epätoivon vallata mielensä ja osa teki likavedessä lilluvasta kalanpäästä todellisen juhla-aterian.
Itsetuntemusta voi kasvattaa, ja omaa mieltä voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan niin, että elämästä tulee mahdollisuus.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

48-vuotias ja työvoimakelvoton

Ystäväni kertoi tuntemastaan naisesta. Nainen on 48-vuotias, isohkon kaupungin työvoimatoimiston asiakas täällä Suomessa. Hänellä on näyttävä ansioluettelo, joka kertoo graafisen alan osaamisesta ja monenlaisista saavutuksista menneinä vuosina, joskin lisäkoulutus voisi olla ajankohtaista. 

Työvoimatoimistossa vastaanotto oli tyly ja harvinaisen suorapuheinen. Tiskin takaa oli parikymppinen virkailija lausunut veret seisahduttavat sanat: "SINULLE EI OLE ENÄÄ KÄYTTÖÄ TYÖMARKKINOILLA."

Nainen oli hämmentynyt, mutta hän jäi omaksi onnekseen miettimään, jos hänelläkin, täysin rypyttömät vuotensa ohittaneensa naisella, olisi tuomiosta huolimatta vielä mahdollisuuksia tehdä itsensä näköistä työtä.

Kursseillani ihmiset, miehet ja naiset, ovat usein sanoneet, että ikänsä puolesta heidän mahdollisuutensa ovat jo käytetyt. Aina olen jaksanut toistaa, että aina on joku suunnilleen vastaavanlaisessa tilanteessa, joka kuitenkin onnistuu - toisten odotuksien vastaisesti. Aina joku onnistuu. 

Kun päätin edellisen urani ja lähdin seuraamaan itseni näköistä urapolkua, minulle sanottiin toistuvasti: "Ei noin voi tehdä! Entä status? Voiko omia unelmia toteuttamalla edes elää?"

Hyvin on käynyt, lukijani, hyvin on käynyt. Ei tarvitse haudan partaalla miettiä, josko olisi sittenkin pitänyt uskaltaa.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kauniita ihmisiä: kun häly laantuu

Olen monella kurssillani ja erilaisissa koulutustilaisuuksissa vetänyt ohjattua mielikuvaharjoittelua, rentoutumista ja hengitysharjoituksia. Joskus ryhmissä on kuohunut ennen harjoituksia, kun puheenaiheet ja asialista ovat nostaneet pintaan monenlaisia ajatuksia ihmisen elämän haasteista.

Mutta oli sitten kyse nuorista urheilijoista, parikymppisistä uraa aloittavista naisista, eläkeikään yltäneistä ihmisistä tai suorapuheisista keski-ikäisistä miehistä, harjoitusten aikana tapahtuu jotain merkillistä: ilmapiiri tasaantuu, energiat rauhoittuvat, ihmiset pääsevät syvemmälle tilaan, jossa he voivat vain kuunnella itseään ja olla omien olojensa äärellä. Tuossa vaiheessa yleensä liikutun hiljaa mielessäni ja tunnen kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä meissä ihmisissä piilee. Raukeita katseita ja sanattomia, keskittyneitä olemuksia. Ihminen on niin kaunis, kun hän hiljentyy ja pysähtyy itseensä. Ammatista, sukupuolesta, iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Urheilu-lehden uudenlainen juttu

Urheilu-lehden toimittaja Janne Eerikäinen halusi tehdä mentaalivalmennuksesta jutun. Ihan kiva, ajattelin ja odotin haastattelupäivää mielenkiinnolla. Pyrin pitämään egoni kurissa ja valjastamaan intoni enemmän toisten auttamiseen ja vähemmän itseni esille tuomiseen - siksi en päivään juurikaan valmistautunut enkä odottanut mitään sen kummempaa.

Ennen jutun ilmestymistä sain sen luettavakseni yhtenä helteisenä päivänä, kun lähellä ei ollut muuta internet-yhteyttä kuin nettikahvila. Luin jutun kiireessä, kommenttejani vielä hieman tarkentaen.

Tänään sain uunituoreen lehden. Olen iloinen siitä, että näistä asioista puhutaan ennakkoluulottomammin erilaisissa medioissa ja varsinkin tässä maassa, jossa negatiivinen ajattelu ohjaa ihmisten elämää enemmän kuin he huomaavatkaan. Suomessa löytyy urheilijoista ja ei-urheilijoista onneksi jo kosolti ihmisiä, jotka ovat valmiita työstämään mieltään ja tarttumaan elämänsä ohjaksiin entistä kokonaisvaltaisemmin. Kun muu ei enää toimi, tarvitaan uusia työkaluja. 

Eerikäisen raikkaalla otteella kirjoittama juttu "Mieleni minun tekevi" löytyy viimeisimmästä Urheilu-lehdestä (nro 37).  

maanantai 1. syyskuuta 2008

Bernie Siegel sen tietää

Helteinen kesä 1977. Suomi oli juuri saanut kauneimman missinsä kautta aikojen. Muistan vieläkin teltan tuoksun, kun loikoilin sen sisällä lukemassa Itä-Euroopan maiden parhaimpiin kuuluvien kirjailijoiden nuorisoromaaneja. Ihmeellisiä nimiä, joita en osannut lausua. Kirjaimia, joista en tiennyt mitään.

Olin kerännyt kirjastoautosta valtavan määrän kirjoja. Enkä edes liioittele. Sain kirjastoauton kuljettajalta muovikasseja, joita tarvitsin kokonaista neljä kappaletta saadakseni kaikki kirjat mukaani. "Eikö vähempi riittäisi", hän kysyi ja puisteli päätään. Vähempi ei riittänyt. Raahasin kirjat kotiin kylän raittia pitkin, muovikassien saumat repeillen ja kirjat asfaltille pudoten. Hain naapurista lisää muovikasseja, ja lopulta pääsin kotiin.

Rakkauteni kirjoihin elää toista nousukauttaan. Romaanien lukeminen jäi, kun löysin yhden yli muiden; Ondaatjen The English Patient solisee kielellä kuin runo, eikä minulle ole toista sen kaltaista. Romaanien sijasta hyvinvointiin liittyvä kirjallisuus saa nyt rakkauteni, kun salapoliisin vainulla löydän helmiä ympäri maailman. Rakkaudesta kirjoihin, rakkaudesta ihmisen mahdollisuuksiin.

Yksi tämän vuoden löytöjäni on huippukirurgi Bernie Siegelin jo 1980-luvulla kirjoittama Rakkautta, lääkkeitä ja ihmeitä. Klassikkoteosta ei monesta paikasta enää löydä, mutta onneksi sen saa vielä alkuperäiskielellä (Love, Miracles and Medicine). Jos haluat tietää, miksi joku sairastuu syöpään ja toinen ei, tämä kirja on sinulle. Jos haluat tietää, miksi Neuvostoliitossa panostettiin mielikuvaharjoitteluun, kirja on varma nakki. Jos mietit vielä, voitko ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistasi, kirjaa saa ainakin Tampereen Metsosta.

Sykähdyttäviä oivalluksen hetkiä sinulle!