tiistai 28. lokakuuta 2008

Kuusi kuukautta elinaikaa

Miten käyttäisit aikasi, jos sinulla olisi enää kuusi kuukautta elinaikaa? Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi istumaan lempinojatuoliisi. Keskity ja eläydy. Anna totuuden tulla. Mitkä asiat olisivat sinulle tärkeimpiä ja merkittävimpiä? Kirjoita nuo asiat muistiin.
Tämä yksinkertainen harjoitus paljastaa sinulle todelliset arvosi. Paulo Coelhokin toteaa romaanissa Veronika päättää kuolla, että mikään ei palauta elämänhalua niin hyvin kuin tietoisuus kuoleman läheisyydestä.
Aikaa voi olla paljon tai sitä on ihan vähän. Harva tietää, minkä verran tätä taivalta on enää edessä.
Tutkimukset osoittavat selvästi, että ihminen, joka elää arvojensa ohjaamaa elämää, voi paremmin kuin sellainen ihminen, joka on eksynyt tavoittelemaan jotain mikä tosiasiassa vähentää hänen hyvinvointiaan.
Joskus kuulee sanottavan: "Minä vain ajauduin tuohon tilanteeseen." Ei kukaan ajaudu minnekään, itse me valintamme teemme. Valinta on sekin, jos jättää valinnan tekemättä. Minäkin voisin antaa jonkun toisen tehdä oman elämäni valinnat, mutta valitsen toisin.

torstai 23. lokakuuta 2008

Äly, harjoittelu ja periksiantamattomuus

Älykkyys on joskus yliarvostettua. Pelkkä korkea älykkyysosamäärä ei ratkaise suorituksen laatua; myös harjoittelu ja periksiantamattomuus ovat merkittäviä taitoja silloin, kun tavoite siintää horisontissa, mutta vielä ei ole tietoa siitä, miten matkan voisi taittaa.
Pidän valtavasti variksista, puluista ja lokeista. Kamalia roskalintuja jonkun mielestä, mutta minä näen huumoria, älyä ja ihmeellisiä taitoja, joita haluan oppia lisää.
Tiesitkö, että varikset osaavat valmistaa työkaluja, sopeutua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin ja arvioida päivien kulkua? Kun varis piilottaa maahan pudonneiden vaahteranlehtien alle leivänpalan, se merkitsee mielensä sopukoihin leivän 'parasta ennen' -päivämäärän ja palaa herkkunsa luokse ennen kuin se homehtuu.
Monet linnut ovat osoittaneet myös taitavansa mielikuvituksen jalon taidon ja kykenevänsä ratkaisemaan mitä merkillisimpiä ongelmia.
Niin ihmeelliset voivat linnunaivot olla. Mitä tästä opimme:
1) Älä aliarvioi sitä hiljaista ja vaatimattoman oloista kaveria.
2) Harjoittele, harjoittele, harjoittele. Tee sitä, mitä rakastat.
3) Juuri kun haluaisit antaa periksi, yritä vielä kerran.

Tämän kaiken ja paljon muuta opin Scientific American Mind -lehdestä, vol 19, nro 4.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Endorfiineja sittenkin!

Ihmettelin, kun tuttavani kertoi käyneensä terveydenhuoltoon keskittyvällä luennolla, jossa kerrottiin, että endorfiineilla ei ole mitään tekemistä liikkumisen ja urheilemisen tuoman hyvän olon kanssa. Arvostettu luennoitsija oli sanonut, että endorfiinien määrä elimistössä ei todellakaan lisäänny, vaikka kuinka hölkkäisi pitkin metsätietä. Kerrottakoon vielä, että endorfiinit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka tuottavat hyvänolontunteita.
Väite tuntui erikoiselta. Olin jo pitkään kehottanut ihmisiä liikkumaan enemmän, koska siitä saa endorfiinien kautta paremman mielen. Päätin vielä selvittää endorfiinimysteeriä.
Helsingin Sanomien juttu "Askel tuo hyvän mielen" toi riemua päivääni. Jutun mukaan saksalaisen professori Henning Böckerin tutkimukset osoittavat selvästi, että liikunta lisää endorfiineja aivoissa.
Eläköön endorfiinit ja liikkumisen riemu!

Jutun löydät 20.10.2008 ilmestyneestä Hesarista tai voit lukea sen maksullisena
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=askel+tuo+hyv%C3%A4n+mielen

maanantai 13. lokakuuta 2008

Lakersin heittokone panostaa mielen voimaan

Silmiini osui uutinen maineikkaan koripallojoukkueen Los Angeles Lakersin slovenialaisesta pelaajasta. Sasha Vujacicilla oli ennen tapana onnistua heitoissaan loistavasti aamupäivän harjoituksissa, mutta illan tärkeissä pelitilanteissa hän ei onnistunut millään. Valoheittimien alla ja paineen kasvaessa hän menetti parhaan teränsä ja itseluottamuksensa.
Nyt tuo kaikki on takanapäin. Vujacic on kerta toisensa jälkeen tuonut Lakersille ratkaisevat voittopisteet. Muutoksen takana on tietysti Lakersin valmentaja Phil Jackson, joka laittoi Vujacicin panostamaan myös mielenhallintaan ja meditaatioon. (Suosittelen muuten kaikille Jacksonin kirjaa Sacred Hoops, joka on yksi parhaita koskaan lukemiani kirjoja.)
Nyt epäonnistuja-Vujacicilla on uusi lempinimi, The Machine eli Kone.
Mitä tästä opimme? Heitot eivät välttämättä kulje, jos mieli on pois raiteiltaan, mutta mieltäkin voi opetella ohjaamaan kuin konetta.

http://abcnews.go.com/Sports/WireStory?id=5050277&page=1

torstai 9. lokakuuta 2008

Inspiraatiosta ja näkökulman vaihtamisesta

Sain sähköpostia yrittäjäystävältäni. Näin hän kirjoitti:

"On kyllä ihan pakko laittaa viestiä sulle, nimittäin se meitin viime perjantain tapaaminen antoi mulle niin paljon uutta puhtia. Olen ihan uudenlaista energiaa täynnä ja saan aikaiseksi asioita, jotka ovat velloneet tekemättöminä. Taidan ottaa sut mun tutoriksi, jotta saan tämän homman vielä paremmin toimimaan."

Uskon näkökulman vaihtamiseen tarpeen mukaan. Uskon inspiraatiossa elämiseen ja onnen rakentamiseen niillä työkaluilla, jotka kulloinkin käteen mahtuvat. Eikä kyse ole vain uskosta, vaan käytännössä toimivaksi osoittautuneesta tavasta tarkastella maailmaa ja nähdä ongelmat mahdollisuuksina.

Näkökulma voidaan vaihtaa siinä missä ajatuskin.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Arvoja ja ambitioita kilpaurheilussa

Kilpaurheiluun liittyy monia sivuilmiöitä. Onnistuminen, tavoitteellinen harjoittelu ja itsensä voittaminen on aina mahtavaa, samoin kuin on joukkueena toimiminen ja uusien ulottuvuuksien löytäminen osaamisessa, voimassa ja taitavuudessa.
Saan usein kuulla millaisin perustein nuori urheilija valitaan seuraavalle tasolle tai pudotetaan pois valmennettavasta ryhmästä. Näistä asioista eivät puhu vain huolestuneet vanhemmat, vaan myös itselleen rehelliset lajivalmentajat. Moni suomalainen urheiluvalmentaja valitsee jatkoon hieman vähemmillä näytöillä varustetun oman tai kaverin lapsen, tai sen perheen lapsen, jolla on eniten vaikutusvaltaa kyseisellä paikkakunnalla tai kyseisessä urheiluseurassa.
Vähälle tuelle jäävät myös ne lupaavat urheilijat, joilla on keskittymisongelmia tai joiden pää on täynnä itsekritiikkiä kilpailutilanteessa, vaikka mieli voisi parhaimmillaan olla virittynyt huippusuoritukseen. "Emme me osaa auttaa urheilijaa uskomaan itseensä. Sellainen nuori sitten vain putoaa pois", on muutama valmentaja sanonut.
Poikkeuksiakin löytyy, se on selvä. Tiedän valmentajia, jotka ovat erinomaisia lajivalmentajia ja jotka käyttävät tarvittaessa juhlapyhätkin avun etsimiseen omille valmennattavilleen. Ja onneksi on myös niitä valmentajia, jotka valitsevat kilpailuun tai joukkueeseen ne urheilijat, jotka sinne kuuluvat - olivat heidän vanhempansa valmentajan ystäviä tai eivät.
Mikä sinua ohjaa, valmentajana, urheilijana tai ei-urheilijana? Ohjaavatko sinua selkeät, rehelliset arvosi vai teetkö ratkaisuja sinuun kohdistettujen odotusten mukaan?

lauantai 4. lokakuuta 2008

Pahanilman lintu ei valossa lennä

Kukapa meistä ei olisi joskus joutunut tahallisen kiusaamisen kohteeksi. Pahin juttu, jonka olen viime aikoina kuullut, oli esimerkki työpaikkakiusaamisesta, jossa toinen ilmoitti toivovansa toisen vakavaa loukkaantumista tai peräti kuolemaa - toistuvasti.
Alkuvuodesta huomasin joutuneeni julkisen herjauksen kohteeksi tämän työn puitteissa. Koska herjaus oli kirjallisessa muodossa, oli helppo nähdä kirjoittajan tyylistä ja viestintäalan viittauksista kuka hän oli. Hänen miespuolinen tuttunsa lähti mukaan ja erehtyi käyttämään murresanaa, josta hänenkin henkilöllisyytensä paljastui minulle hyvin nopeasti.
Käynti poliisin luona kirkasti koko tilanteen. Samoin teki tuttu psykologiystävä, joka painotti, että kukaan toista julkisesti herjaava ihminen ei ole terve. Mitä siihen enää lisäämään.
Sain yllättäen kokemuksesta ihanaa puhtia tehdä työtäni omalla tavallani ja omilla ehdoillani - entistä sinnikkäämmin, syvemmästä auttamisenhalusta. Olen tunnetusti parhaimmillani pienessä paineessa.
Viime kuukaudet ovat olleet mahtavia. Uusia asiakkaita, mielenkiintoisia toimeksiantoja, valtavasti haasteita, joista kasvan ja ennen kaikkea niin kaunista palautetta, että silläkin jo eläisi.
Pahanilman lintu ei valossa lennä. Samaa tarkoitti aikanaan keskitysleiriltä selvinnyt Viktor Frankl painottaessaan, että ihmisen tulisi kasvaa riippumattomaksi toisten ihmisten mielipiteistä. Se ratkaisee, mitä itse itsestäsi ajattelet. Uskon toimintaan, terveisiin rajoihin ja ennen kaikkea siihen, että jokainen ihminen oppisi rakastamaan ja arvostamaan itseään terveellä tavalla. Pitäkää puolenne, hyvät lukijat!

torstai 2. lokakuuta 2008

Lupa kompastua

Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen soimaa itseään raskaalla kädellä, jos hän ei onnistu tavoitteissaan. Hän ei mieti mahdollisuuksiaan, vaan niiden puutetta.
Itsetuntoa voi kehittää samalla tavalla kuin mitä tahansa taitoa tai lihasta kehossa. Mitä paremmin tunnen itseni heikkouksineni ja vahvuuksineni, sitä vähemmän minulla on tarvetta elää roolien varassa. Kun yhdistän itsetuntemukseen vielä itseni ehdottoman hyväksymisen ja arvostamisen juuri sellaisena kuin olen, seison jo hyvinvoinnin alkulähteillä. Itseni ehdoton hyväksyminen (kyllä, juuri tässä ja NYT) ei tarkoita, etteikö työmaata riittäisi (ihanaa) - peltoa on joskus mukava kyntää, kun tuloksen näkee viimeistään keväällä.
Jos haluaa onnistua, ei kannata keskittyä ajattelemaan epäonnistumista (tai epäonnistuu varmasti). Jos haluaa oppia paremmaksi työntekijäksi, ei kannata miettiä kuinka huono on jossain asiassa. Jos haluaa olla parempi uimari, ei kannata miettiä kuinka mahdotonta on lyödä Phelpsin ennätyksiä. Mieti siis jotain muuta.
Jos olet kompastunut, nouse ylös. Niin pian kuin mahdollista. Mennyt on vain ajatus mielessäsi.