maanantai 24. marraskuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 2

On selvää, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kuvittelemaan asioita tai eläytymään mielikuviin. Anne Isaacin tutkimus (1992) osoitti, että hyvän mielikuvituksen omaavat urheilijat pystyvät mielikuvaharjoittelulla parantamaan suoritustaan selkeästi enemmän kuin ne, joille kuvitteleminen on vaikeampaa.
Sama tutkimus todisti myös, että kaikki mielikuvaharjoitteluun panostavat, taidoista riippumatta, pääsevät parempiin tuloksiin kuin ne, jotka ei mielikuvaharjoittele lainkaan. Mikä tahansa lepsu kuvittelu 'sinne päin' ei kuitenkaan auta, vaan mielikuvaharjoittelu on tehtävä oikein.
Useat amerikkalaiset yliopistotutkimukset ovat osoittaneet, että mielikuvaharjoittelu parantaa urheilijan suoritustasoa ja helpottaa asioiden oppimista. Urheilusuorituksen lisäksi mielikuvaharjoittelu parantaa motivaatiota. K.A. Martinin tutkimukset (1995) todistivat, että mielikuvaharjoitteluun panostavat aloittelijagolfaajat harjoittelivat enemmän ja asettivat tavoitteensa paljon korkeammalle kuin verrokkiryhmä, joka ei tiennyt mielikuvaharjoittelusta mitään.

tiistai 11. marraskuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 1



Jo vuosikymmeniä huippu-urheilijat ovat panostaneet mielikuvaharjoitteluun ennen tärkeää kilpailua tai suoritusta. Itä-Euroopan maissa mielikuvaharjoittelu on ollut käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Tunnettuja mielikuvaharjoittelijoita ovat esim. Michael Jordan ja Michael Phelps, molemmat oman lajinsa huippuja.
Mielikuvaharjoittelun teho perustuu urheilijalla suurelta osin ns. Carpenter-vaikutukseen: mielikuvissa koettu fyysinen suoritus tai liike saa aivoissa, lihaksissa ja hermostossa aikaan samat impulssit kuin jos liike suoritettaisiin oikeasti. Samat lihakset aktivoituvat kehossani, jos kuvittelen juoksevani tai jos juoksen oikeasti. Ei siis ole mahdotonta, että mielikuvissa koettu pallon heittäminen, juoksumatka tai muu fyysinen ponnistus saa hien kohoamaan otsalle tai lihakset väsymään.
Aivojen lähettämiä motorisia signaaleja voi kehittää siis - ihme kyllä - pelkällä mielikuvituksella ja tahdonvoimalla.
Mielikuvaharjoittelusta löytyy jo runsaasti tutkimustuloksia. Vinoth Ranganathanin tutkimuksessa koehenkilö istui viisi kertaa viikossa pöydän ääressä, jossa hän vartin ajan piti käsiään pöydällä. Sormet pysyivät yhdessä, liikkumatta, kun koehenkilö kuvitteli siirtävänsä pikkusormea voimakkaasti sivusuunnassa. Pikkusormen eteen hän kuvitteli painavan esteen. Kolmen kuukauden mielikuvaharjoittelun jälkeen koehenkilön pikkusormen lihakset olivat vahvistuneet huomattavasti toisen pikkusormen lihaksiin verrattuna.
Saman periaatteen avulla ja oikeita tekniikoita käyttämällä urheilija voi kehittyä taitavammaksi, nopeammaksi ja vahvemmaksi.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Itsensä hylkääminen on suurinta julmuutta

Yhdysvaltojen seuraava presidentti Barack Obama sanoi tv-haastattelussa, että hän ei siedä julmuutta politiikassa eikä lasten leikkikentillä. Kommentti kertoo paljon hänen arvoistaan. Obama ei presidenttikisassakaan sortunut loanheittoon eikä pelotteluun, vaan pysyi tyylilleen uskollisena.
Usein ihminen kadottaa tuntuman arvoihinsa ja alkaa elää muiden sanelemaa, ulkoa ohjautuvaa elämää. Haen lääketieteelliseen, koska vanhempani toivovat sitä minulta. Juoksen jalkopallokentällä veren maku suussa, koska valmentajani odottaa sitä minulta. Jätän syömättä ennen suuria arvokisoja, kun paineet kasvavat ja minulta odotetaan mitalia.
Sisältäpäin ohjautuvassa elämässä on jotain suurta. Kun ihminen tekee itse päätöksensä ja toimii OMIEN SISÄISTEN ARVOJENSA ohjaamana, hän saa ikään kuin sivutuotteena osakseen myös toisten kunnioitusta - omasta hyvinvoinnista puhumattakaan. Rohkea elämä kertautuu myös toisiin heijastuvana hyvinvointina.
Jos tiedät millaisten arvojen perässä juokset ja ovatko nuo arvot sinun vai naapurin, tiedät elätkö täyttä elämää vai jonkun toisen sinulle valitsemaa elämää.
Arvojaan seuraamalla voi näköjään päästä vaikka maailman mahtavimman miehen virkaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ennusta kohtalosi


"Paras tapa saada jotain tapahtumaan on ennustaa se."
- Bernie Siegel, syöpäkirurgi


Lopputulokseen vaikuttaa eniten se, mitä tapahtuu korviemme välissä. Hyvässä ja pahassa.