keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Mielenterveys-lehti 6/2008

Oli ilo huomata, että Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveys-lehdessä on annettu hyvin tilaa jutulleni Kesytä aivojen tarinatohtori. Jos kaipaat korviesi väliin uusia reittejä ja haluat päästä pois vanhoista risukoista, kannattaa juttu lukea vaikka paikallisessa kirjastossa. http://www.kultti.net/lehti/66/

Kaunista uutta vuotta!
Heti tammikuun alussa blogiin pukkaa uutta innostavaa asiaa aivoista ja mahdollisuuksistasi oppia pois kaikesta siitä, mikä ei enää toimi.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Tero Hassinen, Kouvot: Luovuttajat eivät pärjää

Tampereen Pyrinnöstä Kouvolan Kouvoihin siirtynyt lupaava koripallovalmentaja Tero Hassinen irrottautui kiireistään ja kertoi korisfilosofiastaan.

Joko olet päässyt sisälle Kouvojen kuvioihin?
- Hyvin on lähtenyt käyntiin. Minut otettiin hyvin mukaan seuraan, ja siitä kiitos kuuluu ihmisille, joiden kanssa olen saanut tehdä täällä yhteistyötä. Alussa oli vaikeaa, kun en tuntenut oikein ketään. Mutta tietyt ihmiset ovat tukeneet loistavasti ja antaneet mahdollisuuksia.
Millaisia kavereita valmennat tällä hetkellä?
- Valmennan Kouvojen ja Loviisan b-poikien yhteisjoukkuetta eli KouvotHokki b-poikajoukkuetta. Joukkueessa on yllättävän paljon pituutta, ja nämä pitkät pojat ovat pelaajina vielä raakileita, mikä on valmentajalle ihannetilanne. Joukkue on innokas ja ahkera oppimaan uutta. Neljätoista poikaa on ringissä.
Olet tunnetusti tavoitteellinen valmentaja, joka osaa huomioida pelaajat monelta kantilta. Mitkä ovat suurimmat haasteet valmennuksessa?
- Suurin haaste on saada pelaajat kehittymään yksilöinä, koska juuri sitä valmentajalta odotetaan. Jos harjoittelee mielestään oikein, mutta kehitystä ei synny, jokin menee metsään. Valmentaja vaatii pelaajilta, ja pelaajien tulee vaatia valmentajalta. Toisinaan pitää myös muistaa pelaajien luonteet ja ottaa ne huomioon. Erilaisia luonteita voi myös käyttää hyväksi, kun miettii joukkueessa roolituksia.
Mistä tunnistat lupaavan pelaajan?
- Vaikea kysymys. Mahdollisuuksia on niillä pelaajilla, jotka ovat valmiita tekemään töitä kehittyäkseen. Itsensä likoon pistäminen, "sata lasissa" treenaaminen ja pelaaminen takaavat kehityksen. Myös halu oppia uutta on tärkeää. Lahjoilla on tietenkin vaikutusta, mutta pelkillä lahjoilla ei tulla huipuksi.
Millainen merkitys stressinhallinnalla ja keskittymiskyvyllä on koripallossa?
- Jotta joukkue voi pelata 40 minuuttia hyvällä tasolla, pitää pään toimia. Kyse on siis keskittymisestä. Mikäli pelaaminen on vuoristorataa, asia voi osittain selittyä keskittymisongelmilla. Stressinhallinta on enemmänkin tiukan tilanteen juttuja. Turhautumisista ei ole mitään hyötyä, vaan se vaikuttaa joukkueeseen negatiivisesti ja siihen ei ole varsinkaan tiukoissa peleissä varaa.
Voidaanko korispeli hävitä jo ennen kuin minuuttiakaan on pelattu?
- Ehdottomasti! Mikäli joukkue miettii esimerkiksi edellisen kohtaamisen lopputulosta, on se surmaksi joukkueelle. Joka peliin pitäisi asennoitua aina samalla sykkeellä välittämättä siitä, kuka on vastassa. Joukkue voi rasittua, jos parikin pelaajaa ajattelee, että emme voi voittaa. Se on luovuttamista ennen peliä, ja luovuttajat eivät pärjää millään osa-alueella elämässä. Korispelissäkin vastustajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin itse olet. Jotkut voivat olla lajin osalta pidemmälle menneitä, mutta sehän vain tuo loistavan mahdollisuuden kehittyä. Tärkeintä on olla valmis pistämään itsensä likoon ja haastaa itsensä.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Kiitos ja joulua!

Tämä blogi on löytänyt uskolliset lukijansa, ja uusia lukijoita ilmaantuu eri suunnilta joka päivä. Olen seurannut kävijätilastoja ja tuntenut kiitollisuutta kaikista niistä mahdollisuuksista, joita meille kaikille elämässä vielä on.
Vuosi on ollut huikeaa matkaa myös itselleni, ja olette rikastuttaneet elämääni monin tavoin:
Olen kiitollinen kurssilaisesta, joka kirjoitti palautteessaan, että nyt hän kuulee taas sisäisen äänensä kuin kauniin sellon soiton.
Olen kiitollinen tavasta, jolla olen päässyt tutustumaan urheilijoiden maailmaan.
Olen kiitollinen lehtien toimituksista, joissa kirjoittamani jutut ovat saaneet aina positiivisen vastaanoton.
Olen kiitollinen siitä, että olen työssäni nähnyt monen ihmisen venyvän uusiin näkökulmiin oman mielensä sisällä.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut jakaa itkujanne ja nauruanne.
Olen kiitollinen siitä, että olen nähnyt, miten tärkeitä asioita hyvinvointi ja mielenhallinta ovat myös miesten maailmassa.
Olen kiitollinen siitä, että ehkä jossain on aina joku, jota asiani koskettaa ja joka saa siitä avun.
Olen kiitollinen siitä tuen määrästä, jota olen saanut. Tukea on tullut valtavasti. Kiitos kaikille.
Ennen kaikkea tunnen vieläkin liikutusta, kun muistan vuoden varrellani tapaamani urheiluvalmentajan, joka kääntyi puoleeni luennon jälkeen. Hän sanoi: "Sanoit jotain, mikä kolahti todella kovaa." Puhuimme muutaman minuutin, tunnelma oli tiivis, kuulin ison palan ihmisen kasvutarinasta. Kirjoitin hänelle muutaman sanan ylös, hän kätteli ja katsoi suoraan silmiin. Olisin voinut itkeä jälkeenpäin, niin paljon minua kosketti hänen halunsa voittaa haasteensa.

Niin kauan kuin haluamme haasteemme voittaa, niin kauan on toivoa.

Sydänlämmintä joulua kaikille!

torstai 18. joulukuuta 2008

Mistä on tehty hyvä itsetunto?



Jos ihminen ei pidä itsestään, hänellä on näkymätön vamma. Tuo vamma saattaa ilmetä masennuksena, ahdistuksena, ongelmiin takertumisena, aggressiivisena viestintänä ja lukuisina muina häiriöinä.
Moni kavahtaa, jos häntä kehottaa rakastamaan itseään enemmän ja paremmin. Joku saattaa kysyä: "Eikö se riitä, jos edes pitää itsestään joskus?" Joillekin se riittää, mutta jotain jää silti puuttumaan. Jos rakkaudentunteen tavoittaa, sen varmasti tunnistaa. Jos et tiedä mistä puhun, paras on vielä edessä päin.
Hyvän itsetunnon omaava ihminen tuntee heikkoutensa ja vahvuutensa. Hän näkee itsensä mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti, harhakuvitelmia rakentamatta. Jos haluat kehittää itsetuntoasi,
  • listaa paperille 10 vahvuuttasi ja 8 heikkouttasi (vahvuuksia on kylläkin aina paljon enemmän kuin heikkouksia)

  • mieti mitkä heikkoutesi haluat hyväksyä sellaisenaan ja mitä heikkouksia haluat vielä työstää

  • mieti kuinka hyvin kykenet arvostamaan itseäsi kaikissa olosuhteissa (silloinkin kun tulee moitteita, menee työpaikka alta tai kirkkain mitali jää vain haaveeksi)

  • ja lopuksi mieti, kuinka riippuvainen hyvä olosi on toisten ihmisten mielipiteistä.
Kun tämän työn teet, olet jo hyvässa vauhdissa.
Huom. Kirjaa tehtävien vastaukset aina paperille, muuten päässäsi laukkaavat ajatukset syövät harjoituksen tehon ja hyöty jää pieneksi.

torstai 11. joulukuuta 2008

Raimo Summanen ja "valmenteleminen"

Raimo Summasen mielestä on vähintäänkin kyseenalaista, että eri asiantuntijat käyttävät urheilurintamalla valmentaja-nimikettä. Nettiohjelmassaan Summanen Piste hän esittää, että urheilukentiltä löytyy monenlaista tyhjätakkia, joilla ei ole mitään annettavaa. Vanhempien tulisi varoa näitä tyhjätakkeja, koska lajivalmentajalta löytyy kaikki urheilijan tarvitsema tieto.

Valmentajia on monenlaisia. On loistavia valmentajia, jotka tietävät mitä tekevät huippu-urheilun parissa, ja on heitä, jotka rakastavat lajiaan ja haluavat tarjota mahdollisuuksia myös niille vähemmän lahjakkaille. Osa valmentajista kertoo suoraan, mitä ei vielä taida, eikä heillä ole tarvetta peitellä vajavaisuuttaan. (Se kertoo hyvästä itsetunnosta.) Olen kiitollinen siitä rehellisyydestä, jolla monet tapaamani lajivalmentajat ovat kertoneet, että heillä ei ole tarjota minkäänlaisia toimivia stressinhallinnan keinoja valmennettavilleen. Ei ole tietoa, ei ole taitoja. Ei siis ole sattumaa, että saan jatkuvasti soittoja kilpaurheilussa mukana olevien nuorten vanhemmilta. Viesti on aina sama: "Emme ole saaneet mitään apua valmentajalta kilpailutilanteisiin, joissa Tiinan/Timon kantti pettää."

Summasen mukaan urheilijalla tai joukkueella tulisi olla vain yksi valmentaja, joka on suorassa yhteydessä urheilijaan. Muut asiantuntijat toimisivat tämän valmentajan kautta. On kuitenkin perin harvinaista, että yhden asian taitaja voisi olla joka asian taitaja. (Poikkeuksena mainittakoon NBA:n Phil Jackson.) Kuinka moni lajivalmentaja on valmis perehtymään esimerkiksi stressinhallintaan ja keskittymistekniikoihin niin, että he kykenevät kaiken tietotaidon urheilijoille välittämään myös omalla esimerkillään? Mentaalipuolen valmentajalla voi olla urheilijalle vähintään yhtä paljon annettavaa kuin malttinsa menettäneellä lajivalmentajalla.

Tuosta nimikkeestä vielä. Kuka jaksaa vääntää, olemmeko me eri alojen asiantuntijat kouluttajia vai valmentajia? Voisin tietysti Summasen vinkistä alkaa ajatella, että en saisi käyttää itsestäni valmentaja-nimikettä, mutta onneksi stressinhallinnan asiantuntijana tiedän jo, että jokainen ajatus ei ole totta.

Summasen näkemyksistä voi lukea lisää osoitteessa
http://yle.fi/urheilu/lajit/muut/2008/12/summanen_jari_sarasvuo_ei_ole_valmentaja_129719.html

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Tuumasta toimeen nyt vai ylihuomenna?


Onko sinulla tapana lykätä asioita myöhemmäksi? Tiedät, että sinun olisi hyvä tehdä jotkut asiat nyt, mutta keksit aina syitä, joiden vuoksi siirrät noihin asioihin tarttumisen myöhemmäksi ja myöhemmäksi. Samalla paineet ja turhautumisen tunne kasvavat, ja tekemättömät työt kasaantuvat.
Jopa 15 prosenttia aikuisista lykkää asioita, jotka olisi hyvä saada tehtyä mahdollisimman nopeasti. Pahimmillaan viivyttely aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, ihmissuhteet kärsivät ja tavoitteet jäävät vain haaveiksi.
Tutkimusten mukaan impulsiiviset ja ahdistuneet ihmiset ovat suurimpia asioiden lykkääjiä. Liian monen asian kanssa touhuaminen voi haitata keskittymistä, kun taas ahdistuneet pelkäävät usein sekä epäonnistumista että menestymistä.
Paras tapa kasvattaa tahdonvoimaa on tehdä joka päivä heti kun mahdollista yksi sellainen asia, jota mielellään siirtää tuonnemmaksi, mutta jonka tekemisestä on kuitenkin itselle suurta hyötyä. Esimerkeiksi käyvät vaikkapa kodin siivoaminen, lenkille lähteminen ja sähköpostilaatikon siivoaminen.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Errare humanum est



Erehtyminen on inhimillistä.
Lapsena olin jostain kuullut laulun kahdesta häjystä, Isotalon Antista ja Rannanjärvestä. Sanathan menevät näin:
Isotalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kahren kesken
Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken.
En ollut koskaan kuullut Kauhavasta, joten mieleni tulkitsi sanat näin:
Tapa sinä kauhalla ruma vallesmanni,
niin minä nain sen komian lesken.
Muistan vieläkin, kun puuhastelin kesäisenä päivänä mummuni pihalla, lauloin tuota laulua ja mietin, millainen on se kauha, jolla vallesmannin saa kolkattua. Ajattelin, että se on varmasti vahva puukauha, jolla täytyy sitten lujaa kopauttaa...


Ongelmatonta elämää



Jo jonkin aikaa olen kyennyt tarkastelemaan elämääni ja eteeni tulevia asioita uudesta näkökulmasta.
Minulla ei ole enää ongelmia. Ongelmien sijasta minulla on haasteita, jotka ovat myös mahdollisuuksia.
Tuo tapa tarkastella elämääni on jo iskostunut niin syvälle, että se tuntuu jo luonnollisemmalta kuin ongelmalähtöinen ajattelumalli. Elämästä on tullut enemmän seikkailua, joka on - se myönnettäköön - usein vaativaa kaikkine käänteineen. Mutta kun en tarkastele asioita ongelmina, minulla on enemmän valinnanvapautta: näen mahdollisuuksia, joita en umpikuja-asenteella huomaisikaan.
Haastan sinut tänään katsomaan eteesi putkahtavia asioita haasteina ja mahdollisuuksina. Vain sinä päätät, mistä näkökulmasta tänään asioita tarkastelet.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 3

Mielikuvaharjoittelun vaikutusta urheilijoihin on tutkittu mm. Miamin yliopistossa. Mentaaliharjoitteista juuri mielikuvaharjoittelua pidetään kaikista hyödyllisimpänä työkaluna. Usean lajin edustajat ovat parantaneet suoritustaan säännöllisellä mielikuvaharjoittelulla. Näyttöä löytyy mm. koripallon, tenniksen, uinnin, kolmiottelun, jääkiekon ja golfin parista. Amerikkalaiset olympialaisiin yltäneet urheilijat panostavat tutkimusten mukaan mentaaliharjoitteluun huomattavasti enemmän kuin ne urheilijat, jotka karsiutuvat kyseisistä arvokisoista.
Wayne Gretzky on kertonut uskoneensa, että jos hän näkee itsensä tekemässä jotain, tuon teon voi myös toteuttaa: "Harjoittelin mielessäni samaa asiaa varmasti 10 000 kertaa. Ja kun se tapahtui, tuntui kuin sähköisku olisi kulkenut selkärankaani pitkin." (Orlick 1998)
Urheilun ulkopuolelta sen verran, että mielikuvaharjoittelun on todettu parantavan myös terveyttä. Ohion yliopiston tutkimukset osoittivat, että mielikuvaharjoittelua hyödyntäneet syöpäpotilaat selvisivät sädehoidoista paremmin kuin ne, jotka eivät käyttäneet apunaan mielikuvaharjoittelua. Useat tutkimukset kertovat selkeästi myös jostain, minkä olen aina sisäisesti jotenkin vain tiennyt: mielikuvaharjoittelu voi parantaa vastustuskykyä (tanskalainen tutkimus), helpottaa stressioireita ja PMS-oireita, auttaa pääsemään eroon masennuksesta, parantumaan rintasyövästä ja jopa liikalihavuudesta. Fobioita en tainnut vielä mainitakaan?

Jos haluat tietää lisää tieteellisestä mielikuvaharjoittelusta, ota rohkeasti yhteyttä. Tämän aiheen osalta juttusarja loppuu tähän tältä erää.