perjantai 30. tammikuuta 2009

Luovasta ajattelusta



Onko mahdollista, että jotain uutta on vielä keksimättä?
Onko mahdollista, että vanhoja asioita ja ajattelumalleja voi yhdistää joksikin uudeksi, joka tuoreudellaan saa aikaan uudenlaisia lopputuloksia ja innostavia mahdollisuuksia?
Katsoin eilen tuon suosittelemani Wayne Dyerin elokuvan. Siinä puhuttiin hetkistä, jolloin tietoisuus laajenee ja asioihin löytyy uusi perspektiivi. Arkisimmillaan minä kutsun noita hetkiä ahaa-elämyksiksi, jotka kumpuavat innostumisen ilosta.
Elokuvan loppupuolella sattui jotain kummallista. Elokuvassakin, mutta erityisesti minussa. Päivän aikana olin ollut yhteydessä potentiaaliseen asiakkaaseen, ja Dyerin elokuva sai minut oivaltamaan ratkaisun tuon asiakkaan tilanteeseen. Muutamaa tuntia aikaisemmin olisin vielä hymähtänyt idealleni ja sysännyt sen pois, mutta nyt ymmärsin tehdä sille tilaa.
Ja tuon innostavan elokuvan ja sen aiheuttaman luovan oivalluksen seurauksena työrintamallani on taas tapahtumassa jotain uutta ja mielenkiintoista.
Tämän haluan sinulle sanoa: älä ajattele ongelmaa, ajattele ratkaisua. Jos ajattelet vain ongelmaa, ei ratkaisulle jää tilaa. Tilaa on tehtävä. On mahdollista, että paljon on vielä keksimättä.

torstai 29. tammikuuta 2009

Dyerin tuore elokuva From Ambition to Meaning

Eilen luennolla joku kysyi, olenko nähnyt elokuvan The Secret.
Olen sen nähnyt, mutta mielestäni ko. elokuvan hyvät ideat jäävät sensaatiohakuisen raamituksen varjoon.
Sen sijaan voin lämpimästi suositella Wayne Dyerin uutta elokuvaa From Ambition to Meaning, joka kertoo kunnianhimosta ja tarkoituksenmukaisesta elämästä. Dyeria on kutsuttu motivoinnin isäksi, ja hän on kirjoittanut mm. Uskalla rikkoa rajasi ja Usko mahdollisuuksiisi.
Elokuvan voi tilata kotiin esimerkiksi Amazonin kautta (http://www.amazon.com/) tai sen voi katsoa huokealla hinnalla tämän linkin kautta:
http://www.hayhouse.com/details.php?id=3905

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kun kasvaa ihmiseksi



Kun kasvaa ihmiseksi täytyy kokeilla,
onko peltisiivet kalalokeilla,
ja minkälaisin siivin lentää
valtameren suola
ja onko muovivaahtoa
sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea
ja katsella ja haistella,
täytyy multaan painaa poskea
ja vettä maistella.
Silloin tietää millaisessa maailmassa
täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,
paljon ohi vilahtaa
ja joka hetki syntyy jotain
joka muuttaa maailmaa.

(Ilpo Tiihonen)

tiistai 27. tammikuuta 2009

perjantai 23. tammikuuta 2009

Voit saavuttaa vain sen, mihin uskot



Pari vuotta sitten tein netistä löytämäni englanninkielisen älykkyystestin. Monta sivua erilaisia tehtäviä ja kysymyksiä, joihin vastailin silmät puoliummessa, koska kello oli jo paljon. Ajattelin, että koko homma oli hölmöä ja ajan tuhlausta. Loppua kohden tehtävät vaikeutuivat; en enää ollut varma vastauksista, vaan päättelin vastaukset parhaani mukaan. Ja sitten tuloksiin.
Sain testistä huipputulokset, joiden mukaan lukeudun erittäin älykkäiden ihmisten joukkoon, joita maailmalla ei ole monta prosenttia. Ystäväni sanoi, että huiputin, kun en tiennyt vastauksia viimeisiin kysymyksiin, vaan päättelin vastaukset. Minä sanoin, että kai se päättelytaitokin jotain osoittaa.
Tuo testi oli ehkä hölynpölyä, mutta niin ilahduin tuloksesta, että olen sen jälkeen jossakin tiukassa paikassa vakuuttanut itselleni olevan niin älykäs, että selviän aina älyni ja päättelykykyni perusteella. Ja olen sitten käyttäytynyt aikaisempaa älykkäämmin ja varmemmin, älyyni luottaen.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa erään koulun parille opettajalle sanottiin lukukauden alussa, että heidän luokalleen oli sinä vuonna valittu koulun lahjakkaimmat oppilaat.
Tulokset olivat huikeita. Juuri näiden opettajien oppilaat saivat kauden päätteeksi parhaat arvosanat. Vasta silloin opettajille kerrottiin, että heidän oppilaansa olivat olleet lähtöasetelmissa ihan samanlaisia kuin muutkin oppilaat. Hyvät tulokset johtuivat siitä, että opettajat suhtautuivat saamiensa tietojen jälkeen oppilaisiinsa kuin he olisivat oikeasti olleet lahjakkaita ja osaavia. Ja oppilaat reagoivat oppimalla ja näyttämällä parastaan.

Jos uskon olevani älykäs, toimin sen mukaan.
Jos uskon epäonnistuvani, toimin sen mukaan.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Jari Kurri puhuu asiaa

Jaa-a. Olin jo jonkin aikaa halunnut etsiä käsiini sen Jääkiekko-lehden (9/2008), jonka kannessa ilmoitettiin, että "Nyt puhuu Kurri". Vaistoni sanoi, että jotain itselleni mielenkiintoista tuossa jutussa olisi. Ja niin olikin.
Jutussa Kurri ottaa kantaa jääkiekkoilun valtataisteluihin ja kehitysmahdollisuuksiin. Tässä yksi jutun helmistä: "Asioita lähestytään liikaa uhkien kautta, kun ne pitäisi nähdä mahdollisuuksina. Esimerkiksi ruotsalaiset lähtevät nauttimaan tilanteesta, eivätkä välttämään virheitä."
Hurraa, juuri noin! Pisteitä Ruotsille! Ja Kurrille!
Kurrin mielestä arvokisoissa menestymme, "kun uskallamme pelata rohkeaa peliä kovassa paineessa vahvalla itseluottamuksella" ja kun "finaali nähdään mahdollisuutena tehdä jotain ainutlaatuista ilman pelkoa epäonnistumisesta".
Hurraa taas!
Mielestäni pelaajapuolella tulisi satsata rohkeasti ja selkeästi henkiseen valmennukseen. Ilman pääkopan harjoittelua ei suurin osa pelaajista koskaan opi vaihtamaan näkökulmaa ja näkemään mahdollisuuksia siellä, missä niitä oikeasti on.

P.S. Tämän tekstin sanoma sopii myös teille, joita jääkiekkoilu ei kiinnosta. Tehkää jotain myönteistä, ainutlaatuista ja rohkeaa - vaikka niissä pienissä asioissa.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Luento adrenaliiniväsymyksestä

Pidän keskiviikkona Tampereen Työväenopistossa luennon adrenaliiniväsymyksestä. Luvassa on mielenkiintoista tietoa jaksamiseemme vaikuttavista asioista. Tervetuloa mukaan!

320323A ADRENALIINIVÄSYMYS
Syyt, seuraukset ja uuden virran löytäminen.
Sampola, 405 ke 21.1. klo 18.00-20.15
Maksu Akvaarioon, ota kuitti mukaan.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Mikä ylläpitää ahdistusta?

Kirjassa Vapaaksi ahdistuksesta Edmund J. Bourne mainitsee neljä ahdistusta ylläpitävää tekijää. Ne ovat
1) täydellisyyden tavoittelu,
2) liiallinen hyväksynnän tarve,
3) taipumus olla piittaamatta stressin merkeistä ja
4) liiallinen hallinnan tarve.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Lumeleikkaus parantaa? Vai mieli?

Kirurgi nimeltä Bruce Moseley on siitä mielenkiintoinen uranuurtaja, että hän halusi selvittää tarkasti, mikä polvileikkauksessa tehdyistä nivelrikon hoitoon kehitetyistä toimenpiteistä sai potilaat paranemaan.
Tutkimusta varten potilaat jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvalle tehtiin perusteellinen polvileikkaus kaikkine toimenpiteineen. Toinen porukka hoidettiin kevyemmällä leikkauksella. Kolmanteen ryhmään kuuluvat mitään aavistamattomat potilaat saivat vain rauhoittavan esilääkityksen, paikallispuudutuksen ja polveensa leikkaushaavat tikkeineen - polveen ei muuten koskettu. Kaikille potilaille kuitenkin kerrottiin, että heille oli tehty kaikki ne toimenpiteet, joita polven nivelrikko edellyttää. Jokainen potilas sai myös saman jälkihoidon liikuntaohjeineen.
Tulokset järkyttivät jopa Moseleytä. Ensimmäiseen ja toiseen ryhmään kuuluneet potilaat paranivat, mutta myös kolmanteen ryhmään kuuluneet, lumeleikkauksella hoidetut, paranivat aivan yhtä hyvin! Potilaille kerrottiin lumeleikkauksesta vasta kaksi vuotta operaation jälkeen. Yksi lumeleikkauspotilas oli kivuliaan polvensa vuoksi käyttänyt ennen kävelykeppiä, mutta leikkauksen jälkeen hän pystyi pian pelaamaan jo koripalloa. Tulokset paljastettiin 2002 New England Journal of Medicine -julkaisussa, ja ne herättivät heti maailmanlaajuista mielenkiintoa.
Tutkimus puhuttelee minua myös siksi, että noin neljä vuotta sitten minulle sanottiin, että polveni rustovika vaatisi ison Ruotsissa kehitellyn rustonsiirtoleikkauksen. Polveni oli ollut tuskallisen kipeä jo pitkään. Ortopedi sanoi kuitenkin suoraan, että leikkauksesta ei ollut vielä kokemuksia, ja sen onnistuminen olisi hyvin epävarmaa.
Tyypilliseen tapaani päätin ensin kokeilla elimistölle luontaista, rustoa ylläpitävää glukosamiinia lisäravinteena ja keskittyä mielikuvaharjoituksissa parantamaan polveni niin hyvin kuin ikinä osasin. Kun polvea oikein särki, keskityin mielen harjoituksilla poistamaan kivun. Ja niin sitten tapahtui - sain yleensä kivun katoamaan alle minuutissa ja myös pysymään poissa. Lisäksi sitouduin liikkumaan aktiivisesti, koska rustosolut rakastavat liikettä.
Joskus polveani kolottaa kevyesti, mutta 95 % ajasta se on erittäin tyytyväinen. Minä myös.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Muutama rivi ajautumisesta

Aina välillä joku sanoo, että hän ajautui johonkin tilanteeseen.
En usko, että kukaan ajautuu koskaan yhtään minnekään. Se, minne päätyy tai mistä itsensä löytää, on omien valintojen, tietoisten tai tiedostamattomien, tulosta.
Vastuun ottaminen omasta tilanteesta tai hyvinvoinnista (tai pahoinvoinnista) voi tehdä kipeää, mutta paljon kipeämpää tekee ainainen "ajautuminen", olosuhteiden uhrina oleminen.
Kerran joku tokaisi minulle, että et varmasti ajattele sitten noin myönteisesti, kun elämä on sinua koetellut. Rainer Maria Rilke on viitannut tuollaisiin tokaisuihin kauniisti:

"Älä usko, että hän joka yrittää lohduttaa sinua elää nyt huolettomana niiden yksinkertaisten ja rauhallisten sanojen parissa, jotka joskus tekevät sinulle niin hyvää. Hänen elämässään on kosolti vaikeuksia ja surua, ja se jää kaikessa sinun elämästäsi jälkeen. Jos olisi ollut toisin, hän ei olisi kyennyt löytämään noita sanoja."

Mutta kun vaikeudet ja surut kohdataan, ei tarvitse ajautua yhtään minnekään.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Mikael Jungnerin mahdollisuudet



Vuosi on alkanut virittäytymisen merkeissä. Kuten ystäväni eilen sanoi: "Asioiden täytyy antaa joskus hautua, ennen kuin voi tarttua tuumasta toimeen." Virittäytyminen ja kuulosteleminen on hyvä asia, mutta joskus huomaan pysähtyneeni liian pitkäksi aikaa seisovaan veteen. Silloin tiedän jämähtäneeni pakkoajatteluun: asioiden on oltava niin tai näin, jotta voin olla tyytyväinen.
Ennen eksyin tuijottamaan lukkiutuneita näkökulmia moneksi päiväksi kerrallaan. Joskus meni jopa viikkoja. Nykyään pääsen seisovasta vedestä pois nopeammin - Einsteinkin tiesi, että mitään ei tapahdu ennen kuin jokin liikahtaa. Tiedän jo, että mieleni joskus huijaa minut tavoittelemaan asioita, joita ilman olisin onnellisempi ja enemmän läsnä tässä hetkessä.
Katsoin eilen Ylen uusintadokumentin Sukellus syöpään, jossa seurattiin Mikael Jungnerin mietteitä sairastumisesta ja toipumisesta. Odotin ohjelman aikana kovasti, olisiko kuoleman läheisyys muuttanut tunnetun toimitusjohtajan käsitystä ihmisen voimavaroista ja arvoista. Paljon oli muuttunut. Lopussa Jungner sanoi jotain tähän tapaan: "Jokainen ihminen voi päättää miten itse suhtautuu, tapahtui mitä tahansa."
Olin riemuissani. Tuota viestiä tarvitaan lisää.
Ihmisen mahdollisuuksista valita omat ajatuksensa ja tunteensa puhutaan tässä yhteiskunnassa liian vähän. Ajatuksia voi muuttaa, ja tunnetiloja voi muuttaa ajatusten myötä. Kenenkään ei tarvitse ajatella tuskaa aiheuttavia ajatuksia. Voi valita toisin. Näkökulma on vapaa.
Omat aivoni harjaantuvat hitaasti, mutta näen toiston ja mentaalisen harjoittelun tuottavan tulosta. Entistä nopeammin pääsen pois seisovasta vedestä ja lähden uimaan. Entistä nopeammin palaan tyytyväisyyden tilaan - tilanteessa kuin tilanteessa.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Mentaalivalmennusta Nelosen Urheiluaamussa

Olen Nelosen Urheiluaamussa vieraana 10.1.2009. Jos urheilijoiden mentaalivalmennus kiinnostaa, kannattaa pysähtyä ruudun ääreen ensi lauantaina!

perjantai 2. tammikuuta 2009

Jill Bolte Taylor ja aivohalvaus

Luin joululomalla mielenkiintoisia kuvauksia ihmisen aivoista. Kirjassaan My Stroke of Insight aivotutkija Jill Bolte Taylor kertoo, miten hän yhtenä aamuna heräsi ja oivalsi saaneensa aivohalvauksen. Aamun tuntien aikana hänen vasen aivopuoliskonsa luhistui, ja hän kadotti puhekykynsä, muistonsa ja menneisyytensä.
Toipuminen kesti kahdeksan vuotta ja vaati mittavan aivoleikkauksen. Erikoiseksi tilanteen teki se, että halvaantumisen ja toipumisprosessin aikana Taylor kykeni itse seuraamaan, miltä tuntui, kun aivojen vasen puolisko, se järkevä ja systemaattinen puoli, ei enää dominoinutkaan hänen elämäänsä. Halvauksen ansiosta vasemman aivopuoliskon tuottama jatkuva sisäinen kritiikki, kyynisyys ja ajatusten tulva vaimenivat. Vastapainona korostuivat oikean aivopuoliskon piirteet: empatia, vaistot, läsnäolo tässä hetkessä, optimismi ja tyytyväisyys.
Kun Taylor alkoi toipui halvauksesta, vasen aivolohko yritti tarjota hänelle jälleen vanhoja persoonallisuudenpiirteitä. Mutta hän ei halunnut enää kokea jatkuvaa kyynisyyttä, vihaa ja toisten tai itsensä kritisointia. Hän otti täyden vastuun ajatuksistaan ja tunteistaan ja alkoi ruokkia sitä, mikä auttoi häntä voimaan hyvin. Kirjassaan hän painottaa, että oman sisäisen dialogin tiedostaminen on yksi mielenterveyden edellytyksiä. Puhummeko itsellemme pötyä vai keskitymmekö tosiasioihin ja hyvään oloon?
Ihminen voi oppia tiedostamaan ja valitsemaan ajatuksiaan. Taylor kertoo vasemman aivopuoliskon pähkinänkokoisesta alueesta, joka syöttää meille kuluttavia ja väsyttäviä hölynpölytarinoita. Oikeasti tuolla tarinatohtorilla tai "johtokunnalla" (Taylorin oma termi) on hallussaan vain tiedonmurusia, joista se kutoo tarinoita, joihin me liiankin herkästi reagoimme. Vain muutama tiedonmurunen, ja pähkinän kokoinen osa meistä täyttää tyhjät kohdat tarinoillaan. Turhia traumoja ja aikaa vievää dramaa.
Esimerkki:
Fakta: Hävisin argentiinalaiselle vastustajalle tärkeän tennispelin viime vuonna.
Aivojen tuottama tarina: En voi voittaa häntä tänäkään vuonna. Urani on ohi.
Sellaista meidän jokaisen mielessä siis tapahtuu. Mitä enemmän pötypuhetta uskomme ja reagoimme siihen tunteella, sitä enemmän pötyä aivomme meille tuottavat. Se vahvistuu, mitä ruokimme.
Taylorin kokemukset ja tarkat kuvaukset aivojen toiminnasta vahvistavat kaikkea sitä, mihin uskon ja mitä haluan viedä eteenpäin. Voimme itse oppia valitsemaan ajatuksiamme, tunteitamme ja reaktioitamme. Voimme oppia ottamaan vastuuta siitä, olemmeko onnellisia vai onnettomia, annammeko periksi vastoinkäymisten kohdalla vai nousemmeko aina takaisin pinnalle, vahvempina ja viisaampina.

Jill Bolte Taylor kertoo sairastumisestaan ja toipumisestaan huikeassa videossa http://www.ted.com/index.php/talks/jill_bolte_taylor_s_powerful_stroke_of_insight.html