torstai 26. helmikuuta 2009

Hämeen Sanomissa kommentointi jatkuu

Hämeen Sanomissa otettiin viime viikolla kantaa urheilijoiden mentaalivalmennukseen.
Tänään jatkui aiheeseen liittyvä keskustelu:
http://www.hameensanomat.fi/?article=95093

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Millainen ihminen toipuu syövästä

Vain hullu ajattelee, että samoja vanhoja ajattelumalleja toistamalla voisi saada aikaan uudenlaisia tuloksia. Samat vanhat rutiinit tai ajattelumallit tuottavat aina samaa vanhaa. Asioiden kehittyminen edellyttää, että jotain muuttuu.
Lempikirurgini Bernie Siegel kertoo kirjassaan Rakkautta, lääkkeitä ja ihmeitä, millainen on tyypillinen syöpäpotilas:
  • Hänellä ei ole ollut lapsena läheistä suhdetta vanhempiinsa.
  • Hän ei ole saanut osakseen ehdotonta rakkautta.
  • Hän on ulospäinsuuntautunut, koska haluaa täyttää toisten odotukset.
  • Hänellä ei kuitenkaan ole syviä ystävyyssuhteita.
  • Hän on taipuvainen näkemään itsensä tyhmänä.
  • Ulkoiset muutokset saavat hänessä aikaan avuttomuuden tunteita.
  • Hän pitää mielellään kiinni rutiineista ja palaa helposti loppuun.
  • Hän pidättäytyy ilmaisemasta tunteitaan.
  • Hän rakastaa vain saadakseen jotain itselleen.
Syöpäpotilaiden suurin haaste on Siegelin mielestä oppia rakastamaan itseään.
Lääkäri Kenneth Pelletier on puolestaan seurannut millaisia piirteitä löytyy niistä syöpään sairastuneista, jotka toipuvat huonosta ennusteesta huolimatta. Pelletierin mukaan syövästä selviää parhaiten ihminen,
  • jossa tapahtuu syvällinen psyykkinen muutos,
  • jonka ihmissuhteet syvenevät,
  • jonka ruokavalio kohenee selkeästi,
  • joka oppii ymmärtämään elämän henkistä ja aineellista puolta syvällisemmin ja
  • joka kokee, että parantuminen ei ole lahja, vaan voitto ankarasta kamppailusta.
Psykologien mukaan ihmisen ajatuksista jopa 98 % kulkee samoja latuja joka päivä. Käytännössä tuo tarkoittaa, että saamme joka päivä 98 % sitä mitä eilenkin. Jokaisen valinnan takana on kuitenkin aina ensin ajatus, sitten vasta tunne ja toiminta.
Muutos voi vaatia kovaa työtä, mutta ihmisen kuuluukin kehittyä. Ja kasvukivut ovat luonnollinen osa prosessia: jostain pidän kiinni, jostain päästän irti.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Miksi muutos pelottaa?


Ihminen ei voi muuttaa elämäänsä, ellei hän ole valmis päästämään jostain irti.
Kaikki muutosta haluavat eivät tunnu muutokseen pystyvän. Vika on usein korvien välissä; omissa toimimattomissa ajatusmalleissa ja muistikytköksissä, jotka eivät enää palvele.
Kortisoli tunnetaan stressihormonina, johon liittyvät mekanismit saattavat elimistössä häiriintyä jo varhaislapsuudessa koetun stressin seurauksena. Psykoterapeutti Sue Gerhardt väittää, että mitä vähemmän ihminen kokee hallitsevansa tapahtumia tai voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun, sitä korkeammat ovat hänen elimistönsä kortisolitasot. Jos koen olevani voimaton jonkin tilanteen edessä, sitä enemmän minussa virtaa kortisolia.
Gerhardt antaa myös mielenkiintoisen selityksen sille, miksi jonkun on helpompi jämähtää huonoon elämäntilanteeseen kuin hakea aktiivisesti muutosta kohti parempaan. Syyhän on tietysti se, että stressaamiseen tai ahdistuneisuuteen taipuvilla ihmisillä kortisolitaso nousee elimistössä usein huimasti, jos he kohtaavat uuden, hallitsemattoman tilanteen. Tuttu helvetti on siis parempi kuin tuntematon paratiisi vai..?
Onneksi ihminen ei ole mahdollisuuksia vailla. Uusia hermoverkkoja voidaan rakentaa vuoropuhelun tai muun vastaavan toiminnan avulla, mikä taas mahdollistaa uusien tunteiden ja ajatusmallien löytymisen.
Ja tunteilla, myös muutoksenpelolla, on lupa olla olemassa.


Lähteet:
Sue Gerhardt: Rakkaus ratkaisee - varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehitykselle


sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kiitos palautteesta

Vaikka työni on erittäin antoisaa kutsumustyötä, on se myös haasteellista työtä. Alun perin päätin, että teen tätä työtä vain, jos palaute on hyvää. Muussa tapauksessa ei olisi järkeä jatkaa hyvinvointisaralla ja yrittää innostaa ihmisiä hahmottamaan omia mahdollisuuksiaan ja voimavarojaan.
Olin äskettäin taas Helsingissä auttamassa luottamusmiehiä löytämään uusia ulottuvuuksia stressinhallintaan. Sain koulutuksesta jälleen niin hyvän palautteen, että työkeikka poiki lisätöitä.
Tänä iltana eräs luennoillani käynyt henkilö arvioi lähettämässään sähköpostiviestissä ulosantiani näin: "...kyllä ne sanat sieltä vaan putoilee sillee räätälimäisen tarkasti mitoitettuna."
Se toi hymyn huulilleni. Usein kun luennoin tai koulutan, keskityn asiaan ja ryhmään niin tarkkaan, etten jälkeenpäin muista tilaisuudesta juuri mitään.
Onneksi palautteesta voi päätellä, että ei ihminen suotta tunne vetoa jollekin tietylle saralle. Kutsumustyö on kutsumustyötä.

Kiitos kaikille palautetta antaneille! Teidän avullanne on helpompi jaksaa.

Mielipidekirjoitukseni Hämeen Sanomissa 20.2.09

Oma pää on urheilijan tärkein ase

Seppo Kankare kirjoitti 18.2.2009 Hämeen Sanomien mielipidekirjoituksessaan henkisen valmennuksen merkityksestä urheilijoille. Entisenä hämeenlinnalaisena luin kirjoituksen suurella mielenkiinnolla.
Kokemukseni mukaan henkiseen valmennukseen liittyy urheilumaailmassa paljon sekä tietämättömyyttä että ennakkoluuloja. Urheilijat kehittävät lihaksiaan, mutta harvoin kukaan auttaa heitä kehittämään päätään. Moni lupaava urheilija ei kestä kilpailutilanteita, vaan kehittää huomattavia stressitiloja tai antaa itsetuntonsa heilahdella minäkeskeisyydestä häpeään. Esimerkkejä löytyy myös huippu-urheilusta. Asiasta huolestuneet valmentajat ovatkin myöntäneet, että heillä ei ole käytössään työkaluja, joilla voisi parantaa urheilijoiden mielenhallintaa, stressinkäsittelyä tai itsetuntemusta.
Suomessa urheilijoiden mentaalivalmennus ottaa onneksi koko ajan eteenpäin pieniä, mutta varmoja askeleita. Meiltä mentaalivalmentajilta vaaditaan määrätietoista, selkeää työtä urheilun hyväksi, junioreita unohtamatta. Onneksi avarakatseisuutta löytyy ainakin omasta asiakaskunnastani ja viesti kiirii: aivojen ja itsetuntemuksen kehittäminen on urheilussa yhtä tärkeää kuin lihasten tai tekniikan kehittäminen. Jos et käytä mieltäsi, se käyttää sinua.

Minna Marsh
mentaalivalmentaja, Tampere

tiistai 17. helmikuuta 2009

Jääkiekkovalmentajat tapetilla

Jääkiekkovalmentajat ovat olleet kovasti esillä mediassa, milloin minkäkin tunnekuohun tai raivoamisen seurauksena. Suomen kiekkovalmentajat tekevät tärkeää työtä ja onnistumisia ja osaamista on kosolti, mutta viime viikolla mietin tosissani, millainen joukkuevalmentaja on mielestäni hyvä valmentaja. Muutamia ajatuksia tuli mieleeni:
- Hyvä joukkuevalmentaja ei jämähdä jälkisyytöksiin. Jos peli on ollut huonoa, on sekä valmentajan että joukkueen kannettava vastuu ja mietittävä, mitä tehdään seuraavalla kerralla toisin. Huonosti pelattu peli on sitä mitä se on: huonosti pelattu peli.
- Ylenpalttinen kontrolloiminen tai tärkeily ei aina kerro hyvästä valmentajasta. Valmentaja on mielestäni ennen kaikkea joukkueen palvelija - sanan hyvässä merkityksessä -, ja hänen tehtävänsä on kehittää joukkueen toiminta kaikin tavoin parhaalle mahdolliselle tasolle, hyvää joukkuehenkeä unohtamatta.
- Hyvä valmentaja ei prässää liikaa, koska liika prässääminen aiheuttaa jossain vaiheessa riitasointuja ja ristiriitoja, jotka syövät joukkueen tulosta.
- Hyvä valmentaja tietää sanojen mahdin: negatiiviseen keskittymällä ei tietääkseni juuri koskaan päästä positiiviseen lopputulokseen. Itsehillinnän menettäminen on harvoin vahvuus.
- Hyvä valmentaja osaa herätellä ja tuoda tilanteisiin uutta näkökulmaa.

Tämän pohdinnan jälkeen oivalsin, että hyvä valmentaja on monessa kohtaa ikään kuin hyvä vanhempi: henkilökohtaisen kasvun ja rehellisen peiliin katsomisen kautta etenevä ja oppiva vastuunkantaja.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Etsin haastateltavia kirjaprojektiin

Kirjoitan parhaillaan stressinhallinnan opasta, jonka sisältösuunnitelmalle kustantaja on jo näyttänyt vihreää valoa.
Etsin projektiin nyt haastateltavia! Ota yhteyttä, jos olet käynyt koulutuksissani ja sinulla on omakohtaista kokemusta ajatusten muuttamisesta ja näkökulman vaihtamisesta. Ehkä sinun on ollut helppo ohjata mieltäsi tai ehkä se on osoittautunut yllättävän hankalaksi. Kaikki omakohtaiset kokemukset ovat tervetulleita! Haastattelumateriaali käsitellään anonyymisti eli nimesi jää vain oman pääkoppani tiedoksi.

minna@omvera.fi
044 280 2306

torstai 12. helmikuuta 2009

Canal+ ja haastatteluni keväämmällä

Toimittaja Simo Ruuskanen (Canal+) otti eilen yhteyttä, koska hän halusi varata itselleen ajan mentaalivalmennukseen. Simoa painoivat kovasti isot kysymykset Suomen jääkiekon henkisestä tilasta. Onko mitään tehtävissä vai onko suomalaisen miehen vahva henkinen kantti vain sisulegendaa? Tarvitaanko päävalmentajaa enää lainkaan vai riittäisikö pelkkä pääkopan treenaaminen? Vastaukset voit katsoa ja kuunnella Canal+-kanavalta keväämmällä Suomi-kiekon pudotuspelien yhteydessä.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Omistatko miehen vai naisen aivot?


Viimeisen kolmen viikon aikana luennoillani on käynyt enemmän miehiä kuin koskaan aikaisemmin. Ikäeroa arvelisin heillä olevan noin 40 vuotta eli skaala on laaja. He istuvat vakavina ja tekevät muistiinpanoja, välillä kysymyksiä esittäen.
Olen ollut iloinen siitä, että myös miehet ovat löytäneet koulutukseni annin ja palaavat luennolle viikko toisen jälkeen. Uskoisin, että heitä puhuttelee luentoihini liittyvä tieteellinen fakta; puhumme aivotutkimuksista tai lääketieteen uusista tuulista.
Simon Baron-Cohenin mukaan naisilla on E-tyypin aivot, joihin liittyy olennaisesti empaattisuus, lohduttaminen, epäsuorat ilmaisut ja pitkään puhuminen. Miehillä on Baron-Cohenin mukaan S-tyypin systemaattiset aivot, joita kuvaa tieteeseen, tutkimiseen ja järjestelmien rakentamiseen liittyvät vietit. Miesten viestintä on lyhyempää ja töksähtelevämpää, ja he osoittavat suuttumusta suoremmin kuin naiset.
Samaan hengenvetoon Baron-Cohen muistuttaa, että kaikilla miehillä ei ole miehen aivoja eikä kaikilla naisilla ole naisen aivoja. Ja jokaisella meistä on vähän molempia.


Lähde:
Baron-Cohen: Olennainen ero - totuus miehen ja naisen aivoista

lauantai 7. helmikuuta 2009

Lyhyet avainsanat auttavat keskittymään

Tuoreen Scientific American Mind -lehden (vol 20, no 1) juttu Avoiding the Big Choke on mielenkiintoista luettavaa. Vapaasti suomennettuna jutun otsikko voisi olla vaikkapa Näin selviät paineen alla.
Jutussa kerrotaan tutkimuksesta, jossa testattiin golfaajien keskittymistaitoja. Ensimmäisen ryhmän golfaajat keskittyivät puttaamisen aikana kolmeen sanaan, jotka liittyivät jotenkin fyysiseen tekniikkaan. Tuollaisia sanoja voivat olla vaikka "pää", "paino" tai "käsivarret". Toinen ryhmä keskittyi kolmeen neutraaliin sanaan kuten "punainen", "vihreä" ja "sininen". Kolmas ryhmä keskittyi vain yhteen suoritukseen liittyvään liikettä kuvaavaan sanaan kuten "pehmeä" tai "tasainen".
Painetilanteessa parhaiten selviytyivät golfaajat, jotka käyttivät keskittymisen työkaluna vain yhtä yksinkertaista, lyhyttä sanaa.
Ongelmia tuli niille golfaajille, jotka keskittyivät useampaan asiaan paineen alla. Jos golfaaja ajatteli esimerkiksi, että "Pidä keho linjassa" ja "Lyö tasaisesti ja varmasti", paineensietokyky laski huomattavasti.
Tutkimuksessa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta se tukee täysin uskoani yksinkertaisten avainsanojen käyttämiseen painetilanteessa. Hengityskin tasaantuu, jos opettelet käyttämään vaikkapa sanaa "yksi" silloin, kun haluat rauhoittua. Ja vielä kun lisäät tuohon sanaan hengityksen rytmin "yk-si" (hengität sisään yk- ja ulos -si), olet jo keskittymisessä kiinni.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Pessimistisempi joukkue häviää



Psykologi Martin E.P. Seligman on tehnyt pitkää uraa mm. tutkimalla pessimismin syntyä ja opittua avuttomuutta.
Joukkueurheilijoiden menestystä ja selitysmalleja tutkittuaan Seligman päätyi kolmeen perusennusteeseen:
1. Jos kaikki muut tekijät ovat tasavertaisia, se joukkue, jonka selitystapa on optimistisempi, voittaa. Optimisti yrittää sitkeämmin tiukassakin tilanteessa.
2. Jos molemmat joukkueet ovat optimistisia, optimistisempi joukkue yleensä voittaa.
3. Jos urheilija muuttuu pessimististä optimistisempaan suuntaan, hän alkaa yleensä onnistua paremmin.
Joukkueiden selitysmalleja tutkimalla voidaan siis ennustaa selvästi, miten he menestyvät tulevissa peleissä.