torstai 30. huhtikuuta 2009

Mielenterveys-lehti 2/09: Asiaa itsetunnosta ja onnistumisesta


Tuoreessa Mielenterveys-lehdessä on kirjoittamani juttu Epäonnistuminen on aina mahdollisuus. Jutun ohessa on myös harjoituksia, joiden avulla jokainen voi kehittää itsetuntoaan ja oppia tarkastelemaan niitä mahdollisuuksia, joita erilaiset valinnat tuottavat.
Montut voi oppia kiertämään ja niistä voi oppia nousemaan pois paljon nopeammin kuin ennen.

http://www.kultti.net/lehti/66/

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Mitä päässäsi suurentelet?


Neurologit eivät vieläkään tarkkaan tiedä, miten mielemme (ajatuksemme) vaikuttaa aivoihin, mutta yhdestä asiasta he alkavat olla samaa mieltä: aivoihin vaikuttaa se, mihin keskitymme.
Tietoinen, hereillä oleva mielemme, se puoli meissä joka tiedostaa, kohtaa joka sekunti lukemattomia vaikutteita ja ärsykkeitä. Osa vaikutteista tulee ulkoapäin, osa sisältäpäin.
Ihminen näkee ja havaitsee vain sen, mihin mieli kiinnittää huomiota. Tiedetoimittaja Sharon Begley kuvaa tätä osuvasti kirjainten metaforalla: havaitset kirjaimet, mutta et tyhjiä alueita kirjaimien välissä. Ilman havaintoamme moni asia - tuoksut, äänet, maut, mahdollisuudet - jäävät rekisteröitymättä, vaikka ne olisivat kaikki olemassa. Havaitsemme aina vain sen, mihin kiinnitämme huomiota.
Esimerkki 1.
Jos urheilija on tottunut kiinnittämään huomiota häntä kilpailutilanteessa häiritseviin tekijöihin, hän todennäköisesti huomaa ne vahvasti myös jatkossa.
Esimerkki 2.
Jos alan mielessäni kauhistella jonkun ruokailutapoja, huomaan saman asian myös jatkossa herkemmin ja helpommin.
Esimerkki 3.
Jos mielestäni minua lähestyy jonkinlainen uhka (työttömyys, sairaus, avioero tms.), alan omien ajatusteni kautta käyttäytyä enemmän tavalla, joka tuottaa juuri noita asioita elämääni. Eiväthän ne teot ja valinnat tyhjiöstä tule, vaan niitä edeltää aina ajatus tai tuhat samankaltaista ajatusta.
Aivosolut ovat jatkuvasti kilpasilla. Ne aivosolut vahvistuvat ja virkistyvät, joita tarvitsen tiettyjen asioiden huomaamiseen; ääniä rekisteröivät aivosolut virkistyvät, kun oikein alan naapureiden ääniä kyttäämään.
Ja jos olen MM-kisoissa jääkiekkoilija ja pelkään epäonnistumista, heräävät juuri ne aivosolut, jotka saavat minut havaitsemaan pelkoani ruokkivia asioita.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Veikkaaja-lehdessä asiaa henkisestä valmennuksesta

Tänään ilmestyneessä Veikkaaja-lehdessä on Harri Pirisen kirjoittama mainio juttu henkisestä valmennuksesta ja häviämisen kulttuurista otsikolla Milloin tämä loppuu? Jutussa on haastateltu henkisen valmennuksen asiantuntijoita, ja ajattelumallejani kuvataan hauskasti sanalla marshilaisuus.
Sopiihan se.
Toivon, että oivaltava Pirinen jaksaa myös jatkossa tuoda esille henkisen valmennuksen merkitystä ja mahdollisuuksia.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Jos lamppu syttyy, kysy mitä asiaa sillä on

Olen jo muutaman päivän miettinyt, mitä haluaisin kirjoittaa blogissani seuraavaksi. Ideat ovat karkailleet käsistä, koska viime viikko oli niin tapahtumarikas.
Saan aina välillä älynväläyksiä, jotka tuntuvat kirjaimellisesti pääkopassani tapahtuvilta valoilmiöiltä. Niiden aikana olo kirkastuu ja koko kehon valtaa hetkeksi ihastuttava kohottava tunne, jota voisi sanoa myös innostukseksi tai inspiraatioksi.
Tällainen hetki minulla oli pari kuukautta sitten, kun päätin kirjoittaa johonkin lehteen työsarkaani liittyvistä ajatuksista. Ensin ajattelin itselleni läheistä Aamulehteä, mutta sitten päätin yrittää saman tien valtakunnalliseen Hesariin. Kirjoitin jutun ja pienen prosessin jälkeen se julkaistiin viime viikolla Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.
Sitten alkoi puhelin soida ja sähköpostiluukku kilkatella. Joku intoutui esittämään mielipideosastolla omia tulkintojaan tekstistäni, psykologit lähettivät kiitoksia ja toimittajat kyselivät lisää. Tulleita työtarjouksia ei pidä myöskään väheksyä.
Ja kaikki lähti siitä, että päässäni tapahtui valoilmiö, jonka kaltaisia olen uskollisesti oppinut seuraamaan ja toimimaan niiden mukaan. Yksi sellainen valoilmiö tapahtui viime kesänä, kun loikoilin omenapuiden alla ystäväni riippumatossa ja luin amerikkalaista markkinointikirjaa, jossa vannottiin blogien nimeen. Siispä perustin blogin jo seuraavalla viikolla. Nykyään tässä blogissa tehdään noin 1000 klikkausta kuukaudessa.
Kiitos kaikille teille klikkaajille ja kiitos Helsingin Sanomien artikkelitoimitukselle siitä, että lamppu ei taaskaan syttynyt turhaan.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Voittaminen voittamisen vuoksi ei palvele ketään

Ilahtuneena luin Ilta-Sanomista vapaa- ja perhosuimari Matti Rajakylän päätöksestä jättää huippu-urheilu. Huippu-urheilu on hieno asia, mutta tässä tapauksessa Rajakylä osasi tehdä ratkaisunsa oikein perustein. Ilta-Sanomien jutussa hän sanoo väsyneensä "tavoitteelliseen tykittämiseen ja raatamiseen".
Rajakylä antoi Suomen huippu-urheilulle kaiken mikä hänestä lähti, ja nyt hänellä on mahdollisuus kulkea kohti toisenlaisia menestyksen kokemuksia.
On monta tapaa menestyä, mutta paras on se, jossa hoidetaan henkinen pääoma mahdollisimman vahvaksi niin, että tavoite on selvä ja paineensietokyky paras mahdollinen. Voitto jää aina vajaaksi, jos tavoite ei lähde syvältä sisimmästä, vaan on pahimmillaan yhteiskunnan tai vaikkapa valmentajan asettama.

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1677131

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Helsingin Sanomissa Vieraskynä-artikkelini

Tämän päivän Hesarista löytyy pääkirjoitussivulta näkemyksiäni henkisen valmennuksen tilasta Suomessa.
Lue netistä:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Henkinen+valmennus+retuper%C3%A4ll%C3%A4/1135245326972

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Milloin minusta tulee onnellinen?

Ystäväni kyseli taannoin sähköpostissa, miten hän voisi oppia olemaan onnellinen ja lopettaa toisten hyväksynnän hakemisen.
Pari viikkoa olen asiaa miettinyt. Olen huomannut, että yksi parhaista mieltä vapauttavista tekniikoista liittyy oikean aivopuoliskon käyttämiseen. Siinä missä vasen aivopuolisko ajattelee kielellisesti, käyttää jatkuvasti sanoja, arvioi, tuomitsee ja määrittelee asioita menneisyytemme kautta, oikea aivopuolisko elää tässä ja nyt. Oikea aivopuolisko ei ymmärrä sanoja, mutta se auttaa meitä toimimaan luovasti, näkemään yhteydet kokonaiskuvassa ja tuntemaan myötätuntoa. Oikea aivopuolisko on ennen kaikkea yhteydessä syvän sisäisen rauhan kokemiseen, koska se kokee vain tämän hetken. Sille ei ole olemassa menneisyyttä, jonka varassa kaikkea tulkitaan, eikä ole tulevaisuutta, jota varten pitää suunnitella kaikenlaista tai jota täytyy pelätä. On vain tämä hetki. Aina vain tämä hetki.
Aivotutkija Jill Bolte Taylorin mukaan vasemmalla ja oikealla aivopuoliskolla on ikään kuin omat persoonansa. Onkin melko helppoa kuunnella pään sisällä sitä ääntä (vasemman aivopuoliskon ääntä), joka tuomitsee ja arvostelee toisia ihmisiä tai sinua itseäsi. Voit kysyä itseltäsi, ketä se ääni edustaa, onko se isäsi tai äitisi vai se puoli sinua, jota et halua enää kantaa mukanasi.
Mitä enemmän opimme pysähtymään tähän hetkeen ja tekemään valintoja, jotka tekevät meistä onnellisia, sitä enemmän toimimme oikeasta aivopuoliskosta käsin. Oikea aivopuolisko ei välitä siitä, mitä toiset meistä ajattelevat eikä se etsi hyväksyntää. Se on vain tässä hetkessä, runsauden keskellä ja ajattomana.
Olen viime aikoina harjoitellut oikean aivopuoliskon aktiivista käyttämistä. Kun vasen aivopuoliskoni aloittaa sisäisen yksinpuhelunsa ja yrittää temmata minut mukaansa, kerron sille, että en ole kiinnostunut sen mielipiteistä. Sanon sille, että olen kiinnostunut olemaan onnellinen tässä ja nyt.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Se olennainen ero


On aivan eri asia työskennellä kohti lopputulosta kuin tuntea ja ajatella jo lopputuloksesta käsin.

On aivan eri asia ajatella, miten vaikeaa on päästä johonkin tiettyyn päämäärään kuin jo tuntea ja ajatella tuosta päämäärästä käsin.

Jos haluan onnistua, minun on nähtävä onnistuminen, tunnettava onnistumisen tunteita ja ajateltava kuin olisin jo onnistunut.

Se on se olennainen ero.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Immuunijärjestelmä hyötyy valinnoistasi

Jaksan toistuvasti olla ihmeissäni sisäisestä mekanistamme, immuunijärjestelmästä, joka puolustaa elimistöämme erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Immuunijärjestelmä toimii pyytämättä ja tahdosta riippumatta, mutta heikkenee, jos teen liian paljon hyvinvointiani heikentäviä valintoja.
Immuunijärjestelmä hyötyy näistä pääkopasta lähtevistä valinnoista:
  • Naura ja viljele huumorin jaloa taitoa, sillä elimistön stressireaktiot eivät pidä ilosta eivätkä hyvää oloa tuottavista endorfiineista.
  • Ota elämäsi omiin käsiisi aina, kun mahdollista. Uhriksi heittäytyminen ei auta ketään.
  • Elämän laatua voi piristää joka päivä sellaisillakin asioilla, jotka eivät maksa mitään. Jos rahat ovat lopussa, lähde ikkunaostoksille ja koeta yllesi maailman ihaninta asua. Tai kirjoita ylös kaikki ne asiat, joissa elät runsaudessa (vehnäjauhot, ystävät, kirjat jne). ;-)
  • Tunnista arvosi ja järjestä niiden mukaisille asioille tilaa elämässäsi. Jos kumppanisi on sinulle rakkainta maailmassa, älä stressaa töiden takia itseäsi henkihieveriin vaan järjestä aikaa parisuhteelle.
  • Tunne tunteesi, mutta älä anna negatiivisten tunteiden riepottaa sinua suuntaan, jonne et halua kulkea.
  • Siivoa päätäsi. En tarkoita tällä täiden etsimistä, vaan ajatuksiesi seuraamista ja niiden ohjaamista tietoisesti ja aktiivisesti suuntaan, joka parantaa oloasi. Jos et löydä juuri nyt johonkin ikävään asiaan ratkaisua, ajattele jotain muuta. Negatiivisten ajatusten kierre syö immuunijärjestelmääsi niin kuin home parastakin pirttiä.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Forbes-lehti: Menestyjä harvoin lahjakas


Forbes-lehdessä oli pari vuotta sitten mielenkiintoinen juttu What It Takes to Be Great (Oct 19 2006). Päinvastoin kuin on ennen ajateltu, vain harva ihminen on ollut syntyjään lahjakas siinä, missä on menestynyt. Jopa nuorista luonnonlahjakkuuksista vain harva menestyy aikuisena omalla lahjakkuuden sarallaan. Jos he menestyvät, heidän takaansa löytyvät usein vanhemmat, jotka eivät anna periksi vaan työstävät lapsensa huipulle.
Tutkimusten mukaan lahjakkuutta tärkeämpiä menestystekijöitä ovat kova työnteko ja sinnikäs harjoittelu. Ensiluokkaisia osaajia lajissa kuin lajissa syntyy yleensä vähintään kymmenen vuoden harjoittelun tuloksena. Michael Jordan ei kelvannut aikoinaan edes koulunsa koripallojoukkueeseen, mutta hän harjoitteli enemmän kuin kukaan muu ja raivasi siten tiensä suureksi koripallolegendaksi.
Toiston lisäksi menestyjät hakevat jatkuvasti palautetta: Teinkö oikein? Voisinko tehdä jotain vielä paremmin? He eivät kysele palautetta epävarmuuttaan, vaan kehittymisenhalustaan. He eivät vain yritä saada jotain tehdyksi, vaan he haluavat tulla paremmiksi - jatkuvasti, sinnikkäästi ja ilman taukoja.
Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että jokainen voi menestyä myös ilman lahjakkuutta. Riittää, kun keskittyy hommaansa ja tekee sen hyvin ja suurella intohimolla, vuodesta toiseen.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Jääkiekkovalmentaja on paineenkäsittelijänä suunnannäyttäjä - ihannetilanteessa

Tällä viikolla kokenut urheilutoimittaja sanoi minulle, että Alpo Suhosen ja erityisesti Juhani Tammisen Ässät-Sport-kommentoinnissa on ollut kyse vain mediashow:sta eikä asialla ole mitään tekemistä huonon paineensietokyvyn kanssa.
Olen entistä pontevammin eri mieltä. Parhaimmillaan urheiluvalmentaja keskittyy itse tekemiseen, ja hän kunnioittaa vastustajaansa ja tuomareiden ratkaisuja. Hän myös hallitsee stressitilansa niin hyvin, ettei tuhlaa aikaansa ja energiaansa meuhkaamiseen.
Mutta jos seura ei tue omaa valmentajaansa, on asiasta syytäkin nostaa keskustelua.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Kohta 2. Lykkääjä: Syö rumin sammakko ensin!


Tunnetko ihmisiä, jotka vaikuttavat aina kiireisiltä, mutta saavat silti aikaan vain vähän? Tällaiset ihmiset todennäköisesti keskittyvät vääriin asioihin ja tarttuvat yleensä ensimmäiseksi täysin toisarvoisiin asioihin. (Listojen tekeminen auttaa sinua huomaamaan, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeimpiä).
Mark Twain sanoi aikoinaan, että jos syöt sammakon heti aamusta, on loppupäivä mitä parhain. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kulinaristinen ohje, vaan pikemminkin Twain kehotti tarttumaan rumimpaan ja inhottavimpaan sammakkoon heti aamusta, ilman mitään muttia. Tuo sammakko on tietysti listallasi se hankalin asia, jonka tekemisestä hyötyisit eniten, tavalla tai toisella.
Osa ihmisistä tarttuu ensimmäiseksi näihin rumimpiin sammakoihin. Se käy heiltä luonnostaan, koska he eivät ole asioiden lykkääjiä. Lykkääjän sen sijaan on hyvä opetella näkemään syy-seuraus-yhteyksiä omien valintojensa ja tulosten välillä: jos aloitat jokaisen päivän helpoista asioista, kehität itsellesi tavan, joka saa sinut aina tarttumaan vain helppoihin asioihin.

Aiheesta lisää Brian Tracyn äänikirjassa Eat That Frog!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Kohta 1. Lykkääjä: Merkkaa muistiin!


Ala-asteella minulla oli opettaja, jonka lempisanontoja oli "Merkkaa muistiin!" En muista, mitä muistiin piti merkitä, mutta auktoriteetin kunnioituksesta teimme työtä käskettyä.
Asioihin tarttumista on helppo lykätä. Pahimmillaan asioiden ja tehtävien ikuinen lykkääminen aiheuttaa ansioiden menetystä ja alisuoriutumista. Alisuoriutujan pahin vihollinen on hyvä suunnitelma, ja sitä varten tarvitset vain kynää ja paperia.
Jos käytät viikossa pari tuntia tekemisiesi suunnitteluun, säästät aikaa ja vähennät paineitasi. Saatat hämmästyä siitä, miten paljon voit parantaa tehokkuuttasi yksinkertaisella suunnittelulla.
Tee aluksi lista kaikista niistä asioista, joita haluat saada tehtyä. Lisää listaan asioita sitä mukaa, kun ne juolahtavat mieleesi.
Tee sen jälkeen viikkolista, jolle merkitset ne asiat, jotka teet seuraavan viikon aikana. Jos tilanne muuttuu, siirrät viikkolistalla olevat asiat seuraavalle viikolle. Pidä aina mielessäsi, että 'joskus' ei ole viikonpäivä.
Sitten on päivälistan aika. Suunnittele joka päivä seuraavan päivän tehtävälistasi. Suunnittelemalla seuraavan päiväsi etukäteen saat huomattavasti enemmän aikaiseksi.

Seuraavassa blogitekstissä kerron, miten listalla oleviin tehtäviin kannattaa tarttua.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Maaliskuun kyselyn tulokset

Maaliskuun kuukauden kysymys, lykkäätkö tärkeiden asioiden loppuunviemistä, poiki ennätysmäärän vastauksia. Äänestäjiä oli 57, joista
35 (61 %) äänesti KYLLÄ, LIIAN USEIN,
17 (29 %) vastasi KYLLÄ, JOSKUS,
1 (1 %) vastasi HARVOIN ja
4 (7 %) EN JUURI KOSKAAN.

Kiitos kaikille vastanneille! Koska aihe selvästi puhuttelee, kerron seuraavassa kahdessa blogitekstissä, miten jokainen voi tehostaa asioiden loppuunviemistä.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Citykanit oiva proteiinin lähde

Olen suuri eläinten ystävä, mutta Hämeen Sanomien aprillipila osui suoraan huumorisuoneeni. Citykanit tuovat nyt pelastuksen muuten niin ravintoköyhään kouluruokaan:

http://www.hameensanomat.fi/?article=98198

Muistakaa ottaa kevyesti aina, kun voitte. Ja laittakaa kanireseptejä Hämeen Sanomiin.