lauantai 27. kesäkuuta 2009

Varjojen leikkiä julkisuudessa


Luin eräästä lehdestä tunnetun suvun tyttärestä, joka kehui miestään kiltiksi ja huomaavaiseksi. Hän jätti kertomatta, että oli muutamia viikkoja aikaisemmin joutunut sairaalaan, koska tämä samainen "kiltti ja huomaavainen" aviomies oli pahoinpidellyt hänet. Miestä piti joskus piileskellä pitkäänkin, mutta sitä nainen ei maininnut lehden toimittajalle. Ehkä se olisi vahingoittanut jonkun mainetta.
Myös toinen tunnettu nainen kertoi lehdessä huomaavaisesta miehestään - liekö ihan sama mies kuin edellä, kun oli niin huomaavainen hänkin? Nainen jätti kertomatta, että todellisuudessa mies kontrolloi hänen jokaista liikettään. Pääasia on, että mies antaa joskus mukavia lahjoja.
Ei kahta ilman kolmatta. Ystäväni seurusteli tunnetun miesjuontajan kanssa. Seurustelusuhteeseen ei lopulta mahtunut kuin kaksi: mies ja miehen ego. Kun he kävelivät kadulla, miehen kaikki huomio keskittyi siihen, bongattiinko hänet vai ei. Jos ei kukaan bongannut ja tuijottanut häntä niin kuin harvinaista lintua kevään ensi rintamassa, mies masentui.
On ammatteja, joihin julkisuus liittyy enemmän tai vähemmän, se on selvä. Silti julkisuudessa toimiva, terve ihminen kykenee pysymään itsessään myös kävellessään kadulla, eikä hän vaivaudu satuilemaan lehtien palstoilla. Valitettavasti julkisuuden lumoon sairastunut ihminen ei enää erota todellista elämää fantasiasta.
Maailmaa kohahdutti äskettäin megajulkkis Michael Jacksonin kuolema. Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää persoonallisuuden varjojen (katso edellinen teksti) vaikutuksesta, lue Deepak Chopran koskettava ja tyhjentävä tilitys ystävästään Michaelista:

http://www.huffingtonpost.com/deepak-chopra/a-tribute-to-my-friend-mi_b_221268.html

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Elokuva Debbie Fordilta

Jungin varjoteoriaa laajentanut Debbie Ford on lanseerannut aiheesta hyvältä vaikuttavan elokuvan. Voit katsoa The Shadow Effect -elokuvan trailerin tästä:

http://www.hayhouse.com/details.php?id=4225&utm=3035

Taustaideana on, että se mitä yritämme itsestämme piilottaa, se muille eniten näkyy. Voimme elää täysipainoista elämää vain hyväksymällä kaikki puolet itsessämme. Samalla voimme oppia näkemään myös varjomme uudessa valossa.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Poika joka osasi


Olin kerran kouluttamassa nuoria urheilijoita eräässä tilaisuudessa. Tapasin samat urheilijat kahtena eri päivänä, kun siirryimme aiheesta toiseen suunnitelman mukaisesti.
Mieleeni on jäänyt eräs poika aivan erityisesti. Hän häiritsi kovaäänisyydellään ja pelleilemisellään muita jo ensimmäisenä päivänä niin, että hänet piti siirtää huoneen toiselle puolelle istumaan.
Toisena päivänä käsittelimme hyvän itsetunnon rakennusaineita ja mietimme ääneen jokaisen omia vahvuuksia. Kyseinen poika sanoi, että hänessä ei ole yhtäkään vahvuutta, vaikka hän kuinka miettisi. Mielestään hän ei ollut missään hyvä.
Sanoin hänelle, että todennäköisesti hän ei ole vain koskaan tullut miettineeksi omia vahvuuksiaan tai kukaan ei ole niistä hänelle maininnut - mutta ihan varmasti meissä kaikissa on monia kymmeniä vahvuuksia.
Lopulta poika keksi yhden vahvuuden itsestään ja näytti kokevan jonkinlaisen ahaa-hetken - niin paljon hänen kasvonsa kirkastuivat tuon oivalluksen myötä. Hetki meni kuitenkin ohi, ja iltapäiväväsymyksen seurauksena hän aloitti taas äänekkään häiriköimisen vierustoverinsa kanssa.
Sanoin hänelle napakasti, että en katsele tuollaista peliä enää lainkaan, olemmehan me muutkin jo väsyneitä ja yritämme silti jaksaa. Tällä kertaa hän hiljeni heti, nousi oma-aloitteisesti ylös ja meni hieman sivuun istumaan. Samalla hän nyökkäsi minulle kohteliaasti (huikean hieno ele nuorelta pojalta).
Hän istui hiljaa ja itsekseen loppuun asti, ketään häiritsemättä.
Toivon, että poika lisäsi omaan vahvuuksiensa listaan vielä, että hän osaa halutessaan olla oikein huomaavainen ja fiksu. Pisteitä siitä hänelle.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Opi menneisyydestä ja unohda se

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että menneisyyttäsi ei ole olemassa missään muualla kuin omissa ajatuksissasi? Menneisyys on vain sarja ajatuksia ja mielleyhtymiä, joilla palaat uudestaan kipeisiin kokemuksiin tai ajan kultaamiin muistoihin. Vain ajatuksia.
Monet ihmiset unohtavat hoitaa tätä hetkeä elämässään, koska he keskittyvät niin paljon menneisyyteen. Jos opit hoitamaan kutakin käsillä olevaa hetkeä ja päivää mahdollisimman hyvin, luot itsellesi uusia hyviä päiviä ja voit nukkua yösi levollisemmin. Jos minä olen siinä onnistunut, sinäkin voit onnistua.
Monet aikaansa seuraavat psykologit (POM/HR) opettavat asiakkaitaan näkemään menneisyyden muistot ajatuksina, riippumatta siitä tapahtuivatko muistoihin liittyvät asiat päivä, kuukausi vai kymmenen vuotta sitten. Traumaattisia asioita kokeneet ihmiset ovat usein muistojensa armoilla, ja he kokevat mielessään saman tuskan ja pelon yhä uudestaan, joskus läpi elämänsä. Onneksi myös traumatisoitunut ihminen voi oppia ymmärtämään, että myös muistot ovat eräänlaisia ajatuksia ja ajatuksia voi muuttaa ja ohjata.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Intohimoja, onko niitä?

Olin jo menossa nukkumaan, kun tämä seuraava blogiteksti alkoi muovautua päässäni sana sanalta. Siksi nousin ylös ja avasin tietokoneen kirjoittaakseni sanat vielä, kun muistan ne.

Olen sitä mieltä, että terveet intohimon kohteet pitävät ihmisen elävänä ja virkeänä. Yksi intohimoni kohteista on aina ollut lukeminen. Luin Lokki Joonatanin 7-vuotiaana loikoillessani kylvyssä. En ymmärtänyt kirjasta juuri mitään, mutta tarina teki silti lähtemättömän vaikutuksen. Taisi tuo kirja enteillä jo tätä nykyistä työtäni.
Luin Tuulen viemään 8-vuotiaana. Jotain ymmärsin, kaikkea en, mutta tuolloin olin jo jäänyt koukkuun kirjojen maailmaan. Samana kesänä lainasin yhtenä päivänä kirjastoautosta KUUSI MUOVIKASSILLISTA KIRJOJA, kirjastoauton kuljettajan paheksunnasta huolimatta. Raahasin kirjoja pitkin Kylätietä ja muovikassit repeilivät niin, että en voinut kuin jäädä istumaan kirjapinon viereen. Onneksi hoitopaikastani juoksi isompi tyttö avukseni ehjien kassien kanssa - joku oli hälyttänyt hänet avukseni, niin kuin siihen aikaan oli tapana tehdä.
Kaikki kirjat tuli myös luettua.

Nyt postissa tekevät luokseni matkaa kaksi kirjaa, joista voisi olla sinullekin iloa tänä kesänä, sikäli mikäli luet sujuvasti englantia:
Wayne Dyerin Excuses Begone
ja
Mike Robbinsin Be Yourself.
Vaikuttavat loistoteoksilta molemmat.

Nuorena naisena minua vaivasivat joskus epäterveet intohimon kohteet, mutta onneksi ne ovat vaihtuneet sangen terveelliseen suuntaan. Voisin kirjoittaa tässä vielä monta sanaa uusimmasta intohimon kohteesta, uimahalliuimisesta, mutta jääköön se omien onnellisten huokauksieni asiaksi.

Toivotan sinulle valoisaa juhannusta
edes pienten, ihanien (terveellisten!) intohimojen parissa.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Asiakkaani kuin viisaat opettajani


Viime päivät ovat olleet mielenkiintoisia. Päiviini ovat kuuluneet muutama yksityisasiakas, joita olen kouluttanut hallitsemaan painetta ja liuta nuoria urheilijapoikia, joiden kanssa puhuimme paljon vahvan itsetunnon rakentamisesta.
En koskaan tiedä ennen koulutussessiota, voinko auttaa asiakasta. On aina mahdollista, että asiakas ei ole vastaanottavainen asialleni. Eihän henkinen kasvu tai omien rajojen venyttäminen ole kaikkien juttu, ja jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa.
Tähän mennessä olen pystynyt auttamaan asiakkaitani, ja olen asiasta vilpittömän kiitollinen. Isompaan porukkaan asennoidun aina niin, että jos ryhmässä on yksikin ihminen, joka hyötyy sanomastani, olen tyytyväinen. Joskus hämmästyn, miten se ryhmän vaativin tai vastarintaisin henkilö saattaa osoittaa koulutuksen aikana suurinta kehitystä ja oivaltamisen iloa. Silloin olen hiljaa mielessäni sanonut: Vähänpä sinä tiesit tuosta ihmisestä...
Nuorin asiakkaani on ollut 11-vuotias, vanhin ehkä 65. Paljon poikia ja keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Olen oppinut lukemaan paitsi sanoja, myös kehon ilmaisuja: huokauksia, kiemurtelua, silmiin syttyvää säihkettä. Tehtäväni on lukea erilaisia signaaleja kuin maamerkkejä.

Paljon tapahtuu aina, kun asiakkaani
  • oppii näkemään vahvuutensa ja toimimaan heikkouksiensa kanssa,
  • huomaa, että stressi voi olla hyvä asia ja valinnanvaraa löytyy tiukassakin tilanteessa,
  • oivaltaa, että tapa ajatella on tapa tuntea,
  • löytää omat arvonsa ja
  • palaa takaisin innostumiseen ja iloon.
Asiakkaani ovat omalla rehellisyydellään ja inhimillisyydellään osoittaneet, miten suuria kipuja ihminen voi sisällään kantaa ja miten paljon he kykenevät kehittymään kohti jotain, mikä toimii heille paremmin.
Minua he ovat kasvattaneet varmasti, mutta en tiedä miten. Ainakin uskoni ihmisen sisäisiin voimavaroihin on nykyään aika huikea.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Irtipäästämisen taito


Olen tänä kesänä opetellut irtipäästämisen taitoa. Ennen kaikkea opettelen päästämään irti odotuksistani, jotka kohdistuvat toisiin ihmisiin, organisaatioihin ja siihen, miten asioiden "pitäisi" mennä. Missään vaiheessa vikaa ei ole ollut missään muualla kuin omissa odotuksissani.
Olen katsonut Wayne Dyerin elokuvan The Shift (aik. From Ambition to Meaning) nyt kolme kertaa. Joka kerta olen löytänyt elokuvasta syvemmän tason ja paljon sellaista viisautta, joka edellisillä katselukerroilla meni vielä huomiokenttäni ohi. Elokuva on pysäyttänyt minut miettimään, mitä tapahtuu, jos luotan itseeni paremmin ja syvemmin - omiin taitoihini, viisauteeni ja vaistoihini - ja mitä sitten, jos luotan myös elämään täysin sen kokonaisuudessaan. Aina kun saan kiinni tuosta ajatuksesta, tuosta tunteesta, aika pysähtyy ja huolet kaikkoavat. Silloin myös irrottaa otteensa se, mitä egoksi kutsutaan.
Kun en sekaannu asioiden kulkuun ylihuolehtimisella, murehtimisella tai väkisin vääntämällä, muutun joustavaksi ja taipuisaksi, ja taianomaisia asioita tapahtuu.
Tuollainen taianomainen asia on esimerkiksi se, että olen kyennyt elämään tätä hetkeä, juuri tässä ja nyt, entistä taidokkaammin.
Olen turvassa, tapahtui mitä tapahtui.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Jos ahdistaa, mene metsään


Metsän vaikutusta terveyteen on tutkittu Suomessa ainakin Metsäntutkimuslaitoksessa ja Tampereen Yliopistossa.
Metsässä liikkuminen virkistää tehokkaammin kuin puistossa käveleminen, joten pelkkä puiden läheisyys ei aina riitä. Metsässä stressihormoni kortisolin eritys vähenee, lihakset rentoutuvat ja verenpaine laskee. Samalla myönteinen ajattelu pääsee vaikuttamaan vapaammin tunteisiimme, ja negatiiviset ajatukset päästävät otteestaan. Mitä aidompi metsä on ja mitä suurempi sen hiljaisuus, sitä rauhallisemmaksi muuttuu siellä myös kulkijan mieli.
Suuri amerikkalainen kirjailija ja ajattelija Henry David Thoreau kirjoitti klassikkoteoksessa Kävelemisen taito näin:
Kun haluan virkistäytyä, etsin synkimmän metsän, paksuimman, loputtomimman ja kanssahmisteni mielestä lohduttomimman rämeen. Menen sinne kuin pyhään paikkaan, sanctum sanctorum. Siellä on Luonnon voima ja ydin.

Metsän terveysvaikutuksistä lisää: Helsingin Sanomat 26.5.2009, Tiede&Luonto

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Oletko pääkoppasi panttivanki?

Ennen ajateltiin, että aivot ja niiden rakenne muokkautuvat jo varhaislapsuudessa jättäen vain vähän tilaa myöhemmille muutoksen mahdollisuuksille.
Nykyään tiedetään paljon enemmän. Tiedetään, että mentaalisen harjoittelun avulla aivoja voidaan muokata tietoisesti: esimerkiksi aggressiivinen ihminen voi harjoittelun avulla oppia tuntemaan enemmän myötätuntoa tai löytää itsestään uusia itsehillinnän taitoja. Aivoissa on noin 100 miljardia hermosolua, joiden välillä on noin 100 triljoonaa synapsia eli liitosta, joiden kautta tieto kulkee. Oppiminen luo jatkuvasti uusia synapseja hermosolujen välille. Se, mihin keskitymme, aktivoi samaan toimintaan liittyviä alueita.
Mitä enemmän opit irrottautumaan mielestäsi, sitä harvemmin huomaat jääneesi ajatustesi panttivangiksi. Kun opit kyseenalaistamaan ajatuksiasi ja päästämään niistä irti, myös aivosi kehittyvät suuntaan, joka sinulle on hyväksi. Suuri osa ajatuksistasi ei pidä paikkaansa - sano siis "Kiitos ei" katastrofiajattelulle (Kohta tapahtuu jotain kamalaa) ja kaikenlaisille tekosyille (Olen liian vanha), joita mielesi sinulle syöttää. (Aivosi tuottavat sinulle juuri sellaista materiaalia, jota olet opettanut ne tuottamaan.)
Mitä tahansa asiaa toistatkin tai opettelet, siihen suuntaan aivosi laajentuvat ja sopeutuvat. Näin aivosi heijastavat jatkuvasti tekemiäsi valintoja.
Koska aivosi ovat persoonallisuutesi, tietotaitosi, muistojesi ja uskomustesi ruumiillistuma, pienetkin muutokset aivoissasi ohjaavat elämääsi yllättävän erilaisille poluille. Kun valintasi ja huomiosi suunta muuttuu, aivojesi kytkennät muuttuvat. Silloin on helpompi kokea asioita uudella, mielekkäämmällä tavalla.
Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Mitä jos -kysymys harjoittaa aivoja

Mitä jos yön aikana tapahtuisi ihme ja heräisit aamulla huomaamaan, että suurin ongelmasi on kokonaan poistunut elämästäsi?

Mitä tekisit?
Mitä ajattelisit?
Mitä tuntisit?

Mistä tietäisit, että elämäsi olisi muuttunut?

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Toukokuun kyselyn tulokset

Toukokuun kuukauden kysymykseen vastasi jälleen 44 blogivierailijaa.
Laatiessani tätä kuukauden kysymystä mietin, että todennäköisesti 95% vastaa itse ohjaavansa elämäänsä - ainakin muodon vuoksi.
Toisin kävi.
44 vastausta jakautuivat näin:

KUKA/MIKÄ OHJAA ELÄMÄÄSI?



Vain 12 eli 27% vastanneista ilmoitti ohjaavansa omaa elämäänsä! Valta oman elämän suunnasta on tämän mukaan luovutettu ennen kaikkea kumppanille, menneisyyden asioille, rahalle, sairauksille, omille lapsille tai jollekin muulle taholle.
Mitä sitten, jos kumppani katoaa maisemista, menneisyyden tapahtumat ovat edelleenkin mitä ovat, rahatilanne ei muutu ja sairaudetkin kalvavat nilkkaa tai päätä? Onko oma elämä ja hyvinvointi aina vaan jonkun tai jonkin muun käsissä?
Kokemukseni mukaan oman elämän ohjaaminen haluttuun suuntaan on äärimmäisen mielenkiintoista seikkailua, jossa haasteet kasvattavat ja onnistumiset ilahduttavat. Suurin pelkoni on ollut, että haudan partaalla kykenisin vielä katsomaan elämääni taaksepäin ja toteaisin:
- Kunpa olisin tehnyt asiat aivan toisin. Miksi en uskaltanut?
Helen Kelleriä lainatakseni, elämä on joko uskalias seikkailu tai ei mitään.

Lämmin kiitos kaikille vastanneille!

P.S. Oman elämän ohjaamista voi alkuun kokeilla vaikka puoli päivää tai päivä kerrallaan. Miltä tuntuu tehdä omia valintoja, rehellisesti sisintä kuunnellen ja sen mukaan toimien?