maanantai 31. elokuuta 2009

Päivän myönteisin

Sain juuri erittäin myönteisen viestin yhteistyökumppaniltani:
Näin syksyn alkaessa on hyvä muistaa elämän positiivisia asioita. Nimittäin kolmen ja puolen kuukauden päästä alkaa päivä pidentyä eli kevät on tulossa!
Kesää kohti siis.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Ylipaino kutistaa aivoja


Uusi tutkimus on todistanut, että ylipaino syö aivojen kudoksia vuosien aikana merkittävästi. Mitä enemmän ihmisellä on liikakiloja, sitä pienemmäksi aivot kutistuvat.
Tutkimus kohdistui iäkkäämpien ihmisten aivoihin. Vuosien kuluessa erityisesti ylipainoisilla ihmisillä aivojen muistiin ja päätöksentekoon liittyvät ominaisuudet heikkenivät selvästi. Tutkimustulokset ovat merkittäviä, koska ne selvittävät ensimmäistä kertaa, miksi erityisesti ylipainoisilla ihmisillä esiintyy Alzheimerin tautia. Ylipaino rappeuttaa kaikkia kehon elimiä, eivätkä aivot ole tässä asiassa poikkeus.


Lisää aiheesta:
http://news.health.com/2009/08/26/as-waistlines-widen-brains-shrink/

keskiviikko 26. elokuuta 2009

"Media paisuttelee sikainfluenssaa"

Viittasin jokin aika siihen, miten tiedotusvälineet rakentavat (omaksi ilokseen?) hurjia juttuja milloin mistäkin aiheesta. Kaikkea ei kannata uskoa, ja kaikki ajatukset eivät ole totta, vaikka pää muuta vakuuttaisikin.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään mittavan mielipidekirjoituksen otsikolla Media paisuttelee sikainfluenssaa. Infektiotautiopin professori Olli Ruuskanen lateli hyvin maltillista ja asiantuntevaa tekstiä, jonka mukaan sikainfluenssa "ei eroa merkittävästi normaalista kausi-influenssasta". Epidemiasta on turha puhua, koska Ruuskasen mukaan tauti on tällä hetkellä lievä.

Osta hengityssuojaimia vain, jos se tekee sinut aidosti tyytyväiseksi. Mitä enemmän alat pelätä, sitä enemmän kehosi erittää stressihormoneja ja kutsuu possunuhaa luokseen.

tiistai 25. elokuuta 2009

Keihäänheittoa ja sahanpurua

Kun ajattelen Suomen keihäsmiesten viimeisiä MM-tuloksia, minulle tulee epämukava olo. Niin epämukava, että on mennyt pari päivää tuumatessa enkä vieläkään ole toipunut.

Ystäväni, entinen kilpaurheilija, lähetti minulle myöhään sunnuntaina Facebook-viestin:
what the f.....??? Pitkämäki did no (sic) expect anything, Wirkkala did not light up for the World Champion final and Järvenpää said that it felt like he had never thrown a javelin. Someone teach them one sentence and quick: "I AM GOING TO KICK YOUR A......SS". What the hell is in between their ears??? Saw dust??? Minna, they need MENTAL COACHING!!!
Niin kauan kuin Suomen urheilumaailmassa ei ymmärretä henkisen valmennuksen merkitystä on aivan turha sanailla kenen pitäisi erota. Systeemissä on vikaa ja vikaa on ihmisissä, jotka tietävät sen, mutta eivät uskalla asiasta ääneen puhua.

Henkinen valmennus ei ole mysteeristä poppamiesten puuhaa. Se on mielen hallintaa ja itsetuntemusta kohentavaa valmennusta ja ilman sitä on aivan turha lähteä yhteenkään arvokisaan. Tai jos arvokisoissa ei menestytä, kannattaa olla ihan vain hipihiljaa, jos ei ole kiinnostusta hakea aitoja ratkaisuja jossittelun sijasta.

Tämä siis sekä valmentajille että kaikille urheilumaailman vaikuttajille.

Tässä vielä taannoinen Hesarin juttuni. Homma on edelleen retuperällä:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Henkinen+valmennus+retuper%C3%A4ll%C3%A4/1135245326972

perjantai 21. elokuuta 2009

Tämä on mainos.

Luen erästä työprojektia varten jenkkibestselleriä Born to Run, joka kertoo amerikkalaisen miehen kipeistä jaloista, liikkumisen intohimosta ja Meksikon Tarahumara-intiaaneista, jotka ovat maailman nopeimpia ultrajuoksijoita.

Kirja ei ole hyvä; se on erinomainen. Sen kirjoittaja Christopher McDougall on onnistunut luomaan tietokirja-jännärin, joka vie lukijan huikealle matkalle aivan toisenlaisen sivilisaation pariin ja ihmiskunnan syvimpien kysymysten äärelle.

Miten voi olla mahdollista, että ihminen pystyy juoksemaan uuvuksiin vapaudessa elävän antiloopin?

Jos englanti sujuu ja aihe kiinnostaa, kannattaa Born to Run laittaa oitis hankintalistalle.

torstai 20. elokuuta 2009

"Mielenterveyden häiriötkin tarttuvat"

Psykologi Antti Korhosella on päivän Hesarissa ainakin minua puhutellut Vieraskynä-kirjoitus.
Tässä tekstistä muutama kohokohta:
  • Helposti unohtuu, että myös mielenterveyden häiriöt ovat luonteeltaan tarttuvia, toimintakykyä merkittävästi heikentäviä ongelmia. Ne voivat tarttua vanhemmilta lapselle tai esimerkiksi puolisolta toiselle.
  • Erilaiset haitalliset ajatus- ja toimintamallit tarttuvat ja siirtyvät helposti seuraavalle sukupolvelle.
  • Lääkkeiden ajatellaan vaikuttavan aivojen aineenvaihduntaan ja toimintaan, kun taas psykoterapia mielletään näistä mekanismeista erilliseksi, "psykologiseksi" hoitomuodoksi. Kuitenkin nimenomaan psykoterapian on todettu tuottavan lääkehoitoa pitkäaikaisempia vaikutuksia esimerkiksi aivojen välittäjäainejärjestelmien toimintaan.

Tekstin voi lukea kokonaisuudessaan tästä:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Mielenterveyden+h%C3%A4iri%C3%B6tkin+tarttuvat/1135248648869

perjantai 14. elokuuta 2009

Suomessa masennuslääkitystä Amerikan malliin

Masennuslääkkeiden käyttö kaksinkertaistui Yhdysvalloissa 1996-2005. Kasvu on jatkunut, ja nykyään joka kymmenes amerikkalainen syö masennuslääkkeitä ei vain masennukseen, vaan muihinkin vaivoihin. Psykoterapiaa heistä saa entistä harvempi. Usein masennuslääkityksen määrää lääkäri, joka ei ole erikoistunut psykoterapiaan. Onneksi lapsille määrätään Yhdysvalloissa entistä harvemmin masennuslääkkeitä, koska niiden on todettu aiheuttavan lapsissa mm. itsetuhoisuutta.

Suomessa otetaan oppia Amerikan mallista. Päivän uutiset kertovat, että masennuslääkkeiden käyttö on meillä kasvanut rajusti viime vuosina. Nyt masennuslääkkeitä käyttää yli 400 000 suomalaista eli noin 8 % väestöstä.

Huimia lukuja.

Australialainen psykiatrian professori Gavin Andrews totesi jo yli kymmenen vuotta sitten, että kognitiivisen (mieltä harjoittavan) terapian teho on masennuksen hoidossa vähintään yhtä hyvä kuin lääkkeiden. Lääkitys poistaa oireen ja muuttaa tilapäisesti aivojen kemiaa, mutta lääkityksen lopettamisen jälkeen ihminen palaa helposti takaisin masentaviin ajatus- ja reaktiomalleihinsa. Sen sijaan terapia ja muut psykologiset työkalut muokkaavat aivojen reititystä eli auttavat rakentamaan uusia polkuja ja näkymiä elämään.

Kuinka moni masennuslääkkeitä määräävä lääkäri kertoo potilaalle, miten myös liikunta ja oikeanlainen ravinto (ajattelutavasta puhumattakaan) ehkäisevät masennusta?

Masentuneelle hyviä oppaita ovat
Edmund J. Bourne: Vapaaksi ahdistuksesta
Martin E.P. Seligman: Optimistin käsikirja
Koffert Tarja: Depressiokoulu


torstai 13. elokuuta 2009

Vanhat aivot oppivat uusia temppuja


"Ei vanha koira opi" on tyhjä sanonta. Vanha koira oppii ja vanha ihminen myös. Vanhemmat ihmiset oppivat uusia asioita hitaasti mutta varmasti, vaikka he eivät saavuta uusissa asioissa enää sellaisia tiedollisia huippuja kuin jos he olisivat aloittaneet tuon uuden asian opettelemisen nuorena.
Mielen kirkkaan terän säilyttäminen edellyttää myöhemmällä iällä pääkopan harjoittamista vaikka ristikoita tekemällä. Kognitiiviset harjoitukset eivät kuitenkaan riitä, lisäksi tarvitaan vireää sosiaalista toimintaa, myönteistä asennetta ja säännöllistä liikuntaa.
Tutkimusten mukaan liikunta on tärkeämpää aivojen hyvinvoinnille kuin ennen uskottiin. Pitkäkestoinen, rauhallinen liikkuminen ja lihasvoiman rasittaminen pitävät kehon lisäksi myös aivojen reititykset kunnossa. Vanhemman ihmisen kävelyssä ei ole tärkeää sen vauhti, vaan sen kesto.
Kumarrus kaikille vanhuksille, jotka keppinsä tai rollaattorinsa ja alituisten vaivojensa kanssa jaksavat kulkea eteenpäin. Heitä näkee myös lenkkipoluilla ainakin täällä Tampereella.


Asiasta lisää: Scientific American Mind -lehti, July/August 2009

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Juoksija-lehti: Löydä menestyksesi suunta

Tuoreessa Juoksija-lehdessä 6/2009 on asiaa menestymisestä. Kun kirjoitin juttua Löydä menestyksesi suunta, kävin läpi useita menestymistä käsitteleviä artikkeleita sekä urheilu- että bisnesmaailmasta. Oli mielenkiintoista huomata, miten samankaltaisia ovat menestymisen lainalaisuudet alasta tai lajista riippumatta.

http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3139

tiistai 11. elokuuta 2009

Köyhyys on mielentila

Mietin tänään, ketä ihmistä arvostan erityisesti. Heitä tuli mieleeni useampikin, mutta mieleeni nousi kirkkaimmin edesmennyt isäni äiti, jota mammaksi sanottiin.
Mamma eli kovan elämän, koki paljon väkivaltaa ja menetyksiä eikä säästynyt sairauksiltakaan.
Silloisten ja nykyisten mittapuiden mukaan hän oli köyhä vanhus. Hänellä oli kaksi polyesteristä valmistettua liivihametta, joita hän pesi ja parsi vuodesta toiseen. Kun hän jotain osti, hän osti vain laadukasta. Shoppailupäiviä ei usein ollut.
Mamma oli lähes sokea, mutta hän piti kotinsa moitteettoman puhtaana. Hän pyyhki pölytkin käsituntumalla.
Jos joku tarvitsi jotain, mamma oli valmis antamaan päältään vaikka viimeisen paitansa.
Joskus hänellä oli jääkaapissa ruokaa runsaammin, joskus hyvin niukasti.
Mieleeni ovat porautuneet hänen sanansa: "En ole köyhä enkä kipeä. Kaikkea on vaikka siat söis. Saan olla monesta asiasta kiitollinen."

On totta, että moni suomalainen elää nykyään virallisen köyhyysrajan alapuolella. Oli elämäntilanne mikä tahansa, jokainen voi valita kumpaa hän enemmän tuijottaa, puutetta vai runsautta. Kaikilla meistä on myös runsautta, varsinkin jos opettelemme sitä näkemään. Köyhyys on ennen kaikkea mielentila.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Taantuuko pää talouden myötä?


Muutama vuosi sitten keskusteltiin kiivaasti lintuinfluenssasta. Eräänä päivänä oli Helsingin Sanomien etusivulla asiantuntijan kommentti siitä, miten epidemian vakavuutta ja todennäköisyyttä on liioiteltu suuresti. Tämän asiantuntijan mielestä lintuinfluenssan uhka ei ollut lainkaan niin todennäköinen kuin oli annettu ymmärtää. Pienestä jutusta huolimatta lehdestä löytyi useampi aiheeseen liittyvä katastrofiotsikko.

Samoihin aikoihin YLE:n uutisryhmä pysäytti minut kadulla ja halusi tietää, pelottaako lintuinfluenssa.
- Ei pelota, sanoin.
- No miksi ei?
- Minulla on muutakin ajateltavaa, vastasin.
Näin heidän ilmeistään, että he pitivät minua kummajaisena, kun en voivotellut. Enkä muuten koskaan päässyt kommenttejeni kanssa heidän ohjelmaansa. Sinne otettiin vain kauhukommentteja.

Sama juttu sikainfluenssan kanssa. Maailmalla pyörii paljon pahempiakin influenssoja, mutta ne eivät kiinnosta ketään.

Entä talouden taantuma sitten? Kun lehdissä hoetaan (syvää) taantumaa kuukaudesta toiseen, tuntuu taantuvan myös moni ihminen. Ajatukset synkistyvät, tuijotetaan uhkakuvia ja unohdetaan, että elämä lipuu ohi, jos sitä ei muista elää.

lauantai 8. elokuuta 2009

Olen keskeneräinen teos

Ihmiset tulevat järjestämiini koulutuksiin yleensä innokkaina ja odottavaisin mielin. Jos aiheena on stressinhallinta, toistuu yleensä parin tunnin jälkeen vakikuvio: joku kysyy, pitääkö ihmisen tulla siis täydelliseksi.
Superihmisiä meistä ei ole tarkoitus tulla. Muistan, miten vuosia sitten joogaopettaja Taavi Kassila sanoi luennollaan, että hänellä ei vieläkään mene edes yhtä päivää niin, etteikö hän tuntisi pienen hetken ajan pelkoa, ärtymystä tai muuta vastaavaa tunnetta. Täydellisen tasapainoista ja harmonista ihmistä hän ei ollut koskaan Suomessa edes tavannut.
Voimme sälyttää vastuun hyvinvoinnistamme menneisyydelle, toisille ihmisille ja olosuhteille. Tai voimme opetella tuntemaan itsemme paremmin heikkouksinemme ja vahvuuksinemme ja ottaa enemmän vastuuta reaktioistamme, tunnetiloja myöten.
Minä en ole täydellinen, olen keskeneräinen teos. Ehkä vielä haudan partaalla huomaan yhä kantavani pientä miinaa sisälläni, jos joku laukaisee minussa ärtymyksen. Mutta on ollut palkitsevaa huomata, miten sitkeän, sitoutuneen sisäisen työn ansiosta olen tasaisempi ja myönteisempi kuin koskaan ennen.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Krooninen stressi laittaa automaattivaihteelle


Tuoreet portugalilaistutkimukset osoittavat, että pitkäaikaiselle, vaikkakin lyhytkestoiselle stressille altistuneista rotista tulee tapojensa orjia. Tutkimuksessa selvisi, että stressaantuneet rotat alkavat nojautua rutiineihin ja niiden käyttäytyminen muuttuu robottimaiseksi. Samalla stressi saa rotat luopumaan aktiivisesta ajattelusta ja päätöksenteosta. Mitä stressaantuneempia rotat ovat, sitä vähemmän ne oppivat enää mitään uutta.

Tutkijoiden mukaan sama pätee ihmiseen, mutta senhän me jo tiedämmekin. Kroonisesta stressistä kärsivän ihmisen on helpompi toimia vain totutulla tavalla (jopa vuosikausia) kuin alkaa suunnitella jotain uutta. Jatkuva oravanpyörässä kipittäminen heikentää myös muistia ja keskittymiskykyä.

En ole millään muotoa eläinkokeiden ystävä, ja onneksi tämän tutkimuksen vakuutetaan tukeneen rottien hyvinvointia mahdollisimman hyvin. Stressitilanteet olivat pehmeitä myös omien standardieni mukaan, mutta ne olivat päivittäisiä.