tiistai 29. syyskuuta 2009

Kuka pelastaisi urheilijan?


Jollain merkillisellä tavalla suomalaisille tuntuu olevan ominaista paitsi huono itsetunto, myös vahingonilo. Ehkä noilla kahdella on jotain yhteyttä.
Kun urheilija menestyy, hänet nostetaan jalustalle ja hänestä tulee koko kansan lemmikki. Ainakin joksikin aikaa.
Sitten tulee hetki, jolloin urheilija epäonnistuu tai hänet isketään kanveesiin, josta hän ei enää nouse tarpeeksi nopeasti. Häviäjästä ja epäonnistujasta tulee jälleen koko kansan omaisuutta, perspektiiviltään vääristynyttä sirkushuvia, kun hänen epäonnistumisensa saa meidät tuntemaan olomme paremmaksi omien epäonnistuneiden yritystemme keskellä. Olemme vähemmän surkeita, jos toinen on surkeampi.
Kuka välittää urheilijasta hänen uransa päätyttyä tai silloin, jos hän kaipaisi tukea omaan jaksamiseensa? Liian moni urheilija kantaa tässä maassa yhä turhaa tuskaa.
Ehkä todellisia sankareita ovat he, joita emme enää edes noteeraa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Maanantaina 28.9 Urheilun taustapeili

Yhä useammat huippu-urheilijat, ammattiurheilijat lopettavat uransa nuorina. Toisaalta yhä useammat aloittavat sen pian jälleen. Mistä urheilu-uran lopettamisessa on kysymys, miten vaikeaa luopuminen on? Keskustelemassa ovat vanha konkari, kolminkertainen yksikkösoudun olympiavoittaja Pertti Karppinen, ensimmäisenä suomalaisena NBA:ssa koripalloa pelannut Hanno Möttölä ja mentaalivalmentaja Minna Marsh. Lähetystä isännöi Arto Teronen.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Vieraana Urheilun taustapeilissä 28.9.2009

Olen vieraana Urheilun taustapeilissä 28.9.2009 alkaen klo 17.30. Lähetyksen aihe on erittäin mielenkiintoinen, joten virittäydy Radio Suomen aalloille ensi maanantaina.

http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/taustapeili

maanantai 21. syyskuuta 2009

Milla Magian vastaanotolla


Toimittaja Jukka Kuikka kertoo Maine-lehdessä kokemuksistaan Milla Magian näköisen psykiatrin vastaanotolla:
Menin ensimmäistä kertaa vastaanotolle, koska ahdisti. Jokin kiva kikatuspilleri olisi ollut paikallaan. Kaikki luovat ihmiset käyttävät niitä. En ole luova, mutta ehkä medikalisaatio auttaisi luovimaan.
Milla pyöritti päätään ja suositteli maatilan hintaista lyhytterapiaa. Hän tiesi, että kärsin samoista ongelmista kuin nuori Werther. Hän unohti vain mainita, että Werther oli puolta nuorempi kuin minä ja olisi helposti hoidettavissa vierihoidolla.
Sitä paitsi yksinäisyydestä ei Wertherin elinaikana yleensä kärsitty kuten nyt, kun pariutuminen on jokamiehenoikeus jopa television deittiohjelmissa. Kävimme läpi Kalle Achten kaikki psykiatriset teokset ja tavan mukaan oireita löytyi joka tautiin paitsi luulosairauteen.
Pidin hoidon ennakkolaskelmaa korkeana, jolloin valikkoon liitettiin myös paranoia.

Lähde: Maine 5/2009
Kiitos Mikko Itävaaralle mainiosta vinkistä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Miksi ihmiset eivät saavuta tavoitteitaan?


Tutkijat väittävät, että noin 80 prosenttia ihmisistä ei yleensä aseta itselleen minkäänlaisia tavoitteita. Niistä 20 prosentista, jotka tavoitteita asettavat, noin 70 prosenttia ei koskaan saavuta tavoitteitaan.

Tavoitteet voisi jakaa kahteen eri kastiin: tekemiseen ja olemiseen liittyviin tavoitteisiin. Usein ihmiset haluavat joko tehdä jotain (vaihtaa työpaikkaa, oppia ajanhallintaa...) tai olla jotain (kärsivällisempiä, myönteisimpiä...)

Tavoitteet jäävät saavuttamatta usein näistä syistä:
  1. Pelkäämme epäonnistumista tai menestymistä.
  2. Emme ymmärrä, että tavoitteita saavutetaan kulkemalla pisteestä a pisteeseen b. Tavoitteellinen elämä on prosessiin suostumista.
  3. Emme kykene sitoutumaan.
  4. Emme kykene keskittymään.
  5. Emme tee työtä tavoitteidemme eteen.
  6. Analysoimme itseämme ja tavoitteitamme loputtomiin.
  7. Meillä ei ole selkeää tavoitetta.
  8. Meillä on liian monta tavoitetta. (2-3 on sopiva määrä)
  9. Valitsemme liian kaukaisen tai mahdottoman tavoitteen.
  10. Tavoitteemme ei innosta meitä.

Minulla on eräs hyvin selkeä tavoite, jonka toteuttamiseen en ole tarvinnut sen kummempia suunnitelmia: haluan elää rohkeasti itseni näköistä elämää, en kenenkään toisen sanelemaa. Huomaan olostani hyvin helposti, jos poikkean oikeasta suunnasta.

Mitä sinulle tarkoittaisi, jos et eläisi elämääsi keskinkertaisesti, vaan sen täyttä potentiaalia etsien ja toteuttaen?

lauantai 12. syyskuuta 2009

Luento menestymisestä ke 16.9.

Luennoin Tampereen Työväenopistolla menestymisestä otsikolla Menestyjän profiili keskiviikkona 16.9.2009 alkaen klo 18.

YLEISÖLUENTO MENESTYJÄN PROFIILI
320321A
Sampola, 302
ke 18.00-20.15, 16.9.2009
Kuka menestyy ja miksi? Mitä menestyminen tarkoittaa juuri sinulle?

Tervetuloa mukaan!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Rakentavasta ajattelusta

Elän kiireistä vaihetta, ehkä koko vuoden kiireisintä. Omveran nettisivujen ja blogin päivitys on jäänyt varsinaisen työn jalkoihin. Tällä viikolla mielenkiintoisiin töihin kuuluivat esimerkiksi Varalan Urheiluopistolla ja Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksella eri kohderyhmille pidetyt koulutukset. Koen kiireenkin keskellä suurta iloa siitä, että pääsen työssäni näkemään hyvin erilaisia, toisistaan poikkeavia maailmoja. Viesti on kuitenkin sama kaikille: Voit vaikuttaa suuntaasi paljon enemmän, kun opit käyttämään mieltäsi.
En usko myönteiseen ajatteluun myönteisen ajattelun vuoksi. Koko termi "myönteinen ajattelu" on kärsinyt inflaation liiallisen pehmopyörittelyn keskellä. Silti puhun itsekin myönteisen ajattelun tärkeydestä, mutta korostan sen vaikutuksia fysiologiseen stressinsäätöjärjestelmään, tunnetiloihin ja solujen hyvinvointiin. Ei hömpänpömppää imagon vuoksi, vaan faktaa.
Ehkä voisimme puhua enemmän luovasta tai rakentavasta ajattelusta.
Jokainen ajatus tulee mielestä, joka tarvitsee toimiakseen aivoja. Aivot puolestaan säätelevät kehon kemiaa. Luova ajattelu on ennen kaikkea sitä, että voit päästää irti negatiivisesta ajatuksesta ja keskittyä tahdonvoimalla toisenlaiseen ajatukseen, sellaiseen jonka avulla voit vahvistaa hyvinvointiasi ja löytää toimivampia näkökulmia.
Luova ajattelu on mahdollista kaikissa tilanteissa. Kuten Mikael Jungner joskus totesi, kyllä ihminen voi valita suhtautumistapansa, tapahtui mitä tapahtui.
Edelliseen lisään, että juu, jos halua ja motivaatiota löytyy.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Media, maailmankuvan muokkaaja?

Jos uskoisin jokaisen suuren otsikon, uskoisin myös, että..

Lähes kaikki yksinhuoltajaäidit on tuomittu elämään köyhyysrajan alapuolella.
Nainen ei ole nainen, jos hän ei käytä 7 cm:n korkoja.
Maailmanloppu tulee vuonna 2012.
Pääministeri Vanhanen on hurjasteleva seksipeto.
Naapurini käyttää huumeita tai ainakin jakelee laittomia yrttejä ovenraostaan.
Jos olen nainen, elän 80-vuotiaaksi. Jos olen mies, joudan pois aikaisemmin.
Jos olen palomies ja asun Helsingissä, elinpäiväni päättyvät 65-vuotiaana.
Kiinalaiset vievät pian viljamme, joten minun on parasta satsata säilykkeisiin.

Jos opit katsomaan asioita terveestä näkökulmasta, kaikki on ihan hienosti:

Yksinhuoltajaäideillä on monesti hurjan hauskaa.
Terveyskengät vaalivat jalkojesi ja hermojesi hyvinvointia.
Maailmanloppu ei ehkä tule koskaan.
Pääministeri Vanhanen on mies siinä missä muutkin.
Naapurini ovat kirjavaa sakkia, ja se on elämän rikkautta.
Jos olen nainen, elän niin kauan kuin elän. Sama pätee miehiin. Ja helsinkiläisiin palomiehiin.
Ruokakaupasta saa tänään ja huomenna suomalaisia jauhoja, hiutaleita ja leipää erittäin edullisesti.

Pahin uhka löytyy korviesi välistä. Siellä ne hurjimmat sodat käydään, joka päivä. Valitsemalla mitä luet ja mihin suuntaat huomiosi voit tehdä tietoisen päätöksen siitä, haluatko voida hyvin vai hyvin huonosti.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Suomalaisen yleisurheilun kriisi

En pidä ollenkaan huonona asiana, että menneissä yleisurheilun MM-kisoissa Suomi ei menestynyt, eikä kehuja sadellut myöskään Göteborgissa maaottelussa Ruotsia vastaan. Suomen Urheiluliiton valmennuksen johtaja Jarmo Mäkelä tilitti, miten häntä ketutti, enkä yhtään epäile etteikö näin olisi ollut. Lehdissä ihmeteltiin ruotsalaisten ylivoimaista taistelutahtoa ja venymistä yli Suomen osaamisen kerta toisensa jälkeen.

Joskus tarvitaan aikamoinen kuoppaan notkahtaminen, jotta saadaan tehtyä kipeästi tarvittavia muutoksia. Ainakin minua hämää kerta toisensa jälkeen, miten maamme huippu-urheilijat valittavat liiallisia paineita, keskittymiskyvyn puutetta tai joitain epämääräisiä suoritusta haitanneita tekijöitä. Onko nyt todella niin, että Suomessa ei vielä tiedosteta, että paineensietokykyä ja keskittymiskykyä on mahdollista oppia siinä missä muitakin taitoja? Jokaisen urheilijan olisi hyvä tietää perusasioita aivojen toiminnasta ja oman mielen mahdollisuuksista.