keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulun toivotukset



Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille! 



Toivotan teille myönteisiä ajatuksia, rauhallista mieltä ja jotain muuta kaunista tälle joululle! Välittäkää itsestänne ja antakaa itsellenne se arvo, joka teille kuuluu. Meillä ei ole aikaa tuhlattavaksi.
"Olet täysin kahjo. Mutta arvaa mitä? Kaikki parhaat ovat."
- Liisa Hatuntekijälle Tim Burtonin elokuvassa Liisa Ihmemaassa

Lämmöllä
Minna

maanantai 20. joulukuuta 2010

Ego, kameli ja neulansilmä



JOULULOMALAISEN AJATUSVIRTAA

Aamu oli hiljainen. Kello tikitti seinällä, jääkaappi surrasi tasaiseen rytmiin. Koira odotti ruokaansa.

Katsoin kylpyhuoneessa peiliin ja totesin, että olen jo levänneemmän näköinen kuin viime viikolla. Tahdin rauhoittuminen tekee hyvää keholle ja mielelle. Työt käynnistyivät elokuussa, niin kuin aina lomien jälkeen, ja siitä lähtien olen mennyt, tullut, ravannut, kouluttanut ja valmentanut. Sellaista on freelancerin työarki. Ainoan hiljaisemman viikon olin tunnollisen työntekijän tavoin kuumeessa, eikä vapaapäiviä ole ollut kahta peräkkäin.

Syksy ja loppuvuosi ovat antaneet minulle ammatillisesti enemmän kuin osasin kuvitella. (Kiitos kaikille uusille ja vanhoille asiakkaille!) Samaan aikaan olen joutunut huomaamaan jälleen kerran, että uusien työtilaisuuksien myötä myös haasteet lisääntyvät. Se taitaa olla jonkinlainen Murphyn laki, ja siihen kannattaa suostua, jos ei aio jäädä paikalleen polkemaan.

Kouluttaessani yritysjohtajia olen todennut, että parhaat tulokset saan edelleenkin niiden kanssa, jotka ovat nöyriä ja/tai motivoituneita kehittämään itseään. Nöyryys on kaunista, koska se avaa tien uudelle. Sama pätee urheilijoihin ja urheiluvalmentajiin. Mitä enemmän ego horjuu, sitä terveemmäksi käy maaperä. Joskus nöyryys on jotain, minkä pystyy houkuttelemaan esiin.

Kun ajattelen omaa elämääni tai asiakkaideni haasteita, en vieläkään ole löytänyt sellaista tilannetta, jossa ei löytyisi vaihtoehtoja. Katsoessani läppäriltäni viime viikonlopun Moskovan EHT-turnausta minua häiritsi, miten vähän kommentaattorit antoivat pelaajille kehittymisvaraa. Pelissä oli paljon parannettavaa, mutta se on joskus vain hyvä asia. Kun tietää mistä kiikastaa, asialle voi tehdä jotain. Olen vuosien aikana nähnyt monta tilannetta, jossa kameli on mennyt neulansilmän läpi - uskolla, visiolla ja kovalla työllä. Työ oman kehityksen ja elämän eteen kannattaa aina.



keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Nainen jääkiekosta (juuri näin)

SAA NAURAA

Blogitekstit ovat täydentyneet hissukseen, koska olen tehnyt töitä urakalla.

Viimeiset pari viikkoa olen nähnyt kovasti jääkiekkounia. Myötätuntoinen ystäväni lähetti minulle tämän ketjuviestin:

Naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta

Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni
muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen
perehtynyt aiheeseen varsin laajasti. Kävin 70-luvun lopussa
yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään toisessa
Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa
useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.

Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan
perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja
paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu
numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia.
Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan
säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty
mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja
pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät.
Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.

Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi.
Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin
sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia.
Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen
tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään
lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla
hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.

Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin,
mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan
myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan
sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei
ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai
Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari
minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin
aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.

Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan.
He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen
laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.
Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin
raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla
on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti
seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei
osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on
katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa
sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on
huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli
katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä
tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-
haa-möää-haa" on suositeltava huuto. Katsojien toinen tehtävä
on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia.
Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan
esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin
edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja
reippailla "homoo-o- o" -huudoilla.

Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella
mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen.

perjantai 3. joulukuuta 2010

TOIVOTTU LUENTO JA KOULUTUS NYT TAMPEREELLA!


MIELESI LUO MAAILMASI - 

RAKENTAVAN AJATTELUN TAITO

maanantaina 13. joulukuuta 2010 18.00-20.00

Sampola, auditorio 2. krs
Sammonkatu 2
Tampere

Illan koulutuksessa opit viemään mieltäsi suuntaan, joka on juuri sinulle mielekäs. Kouluttajana mentaalivalmentaja Minna Marsh. Aiheina aivotoiminta, ajatusvirukset, kielteisen ajattelun pysäyttäminen ja aktiivinen oman elämän ohjaaminen.

Oviraha 10 eur/hlö, 15 eur/2 hlö
(ei ennakkovarauksia)

HUOM. Tämä tilaisuus korvaa aikaisemmin ilmoitetun Metson koulutuksen 7.12.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Panttivanki vai ei?

ASIAA VALINNOISTA

Amerikkalainen psykologi ja panttivankineuvottelija George Kohlrieser on hoitanut maailmalla monta tukalaa tilannetta menestyksellä. Vaikka harva meistä joutuu elämänsä aikana ihan oikeaan panttivankitilanteeseen, olemme monesti panttivankeina omassa elämässämme. Arjen panttivankitilanteita voivat aiheuttaa monenlaiset pattitilanteet, joiden taustalta löytyy toisia ihmisiä, olosuhteita ja tilanteita sekä erilaisia ajatuksia ja tunnemalleja.

Oletko koskaan ollut pakkasen panttivankina hyytävällä raitilla ilman suojaa? Piinaavatko sinua pääsi sisäinen katkeruus tai ainaiset valittavat ajatukset, jotka pitävät sinut tyytymättömyyden kuilussa vuodesta toiseen? Vaivaako sinua riippuvaisuus toisesta ihmisestä, hänen hyväksynnästään? Kuristaako riittämättömyyden tunne kurkkuasi aamuyön syvinä tunteina?

Kohlrieserin mukaan panttivangiksi joutumisesta kielii se, että ihmiseltä katoaa ilo siitä, että hän on ylipäänsä elossa. Mitä enemmän meillä on menneitä suruja surematta, sitä helpommin löydämme itsemme panttivangin roolista arjen moninaisissa tilanteisssa tai - ja se vasta karmeaa - sitä luontevammin nappaamme toisia ihmisiä panttivangeiksemme syytöksillä, raivolla tai muulla kivalla pikku taipumuksella.

Uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien etsiminen vapauttaa häkkitilanteista, kun taas esteiden tuijottaminen voi pitää meidät panttivankeina läpi elämän. Tapa katsella elämää on ihan meistä kiinni.

Tekee joskus kipeää, eikö teekin? Se vastuu omista valinnoista.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Mentaalivalmennusta Urheiluakatemian urheilijoille


ANNA ITSELLESI JOULULAHJA, URHEILIJA!

Tampereen Urheiluakatemia ja Minna Marsh järjestävät:

Mentaalivalmennuksen koulutuskokonaisuus urheilijoille 

Koulutus tarjoaa tavoitteellisille urheilijoille tietoa ja käytännön työkaluja stressin hallintaan, kilpailujännitykseen, itsetunnon kehittämiseen ja vireystilan säätelyyn.

Koulutuskokonaisuus järjestetään kahtena iltatilaisuutena. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen urheilijat saavat välitehtävän, joka puretaan toisen tapaamisen yhteydessä.

Aika: torstai 9.12. klo 17–19.30 ja torstai 16.12 klo 17–19.30
Paikka: Varalan Urheiluopisto, Ls 1
Hinta: 20€ / hlö
Sitova ilmoittautuminen 1.12. mennessä
Varalan myynti: puh. 03 263 1211 tai s-posti: marita.kivisto@varala.fi
Tutustu aiheeseen: omvera.fi

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Orkesterin piinapäivät

ASIAA STRESSISTÄ JA VALINNOISTA

Ystäväni kirjoitti minulle vuoden takaisia kuulumisiaan. Julkaisen luvalla pätkän hänen kirjeestään, toivoen että joku saa siitä rohkaisua tai uutta näkökulmaa omiin valintoihinsa. Hänen tarinansa ei analyysia kaipaa, vaan kertoo jo sellaisenaan monta tärkeää pointtia.
"Soitin eräässä orkesterissa jonkin aikaa. Tämän orkesterin kapellimesteri on huikean lahjakas, karismaattinen ja uskomattoman osaava vanhempi mies. Voin helposti sanoa, että yhdessä viikonlopussa opin häneltä enemmän kuin vuosien aikana aiemmissa yhteyksissä. Hänellä on kuitenkin ikävä tapa hyökätä yksilöitä kohtaan ja pitää soittajia pelon vallassa.
Eräänä viikonloppuna soitimme hyvin vaikeaa teosta kaksi päivää. Ensimmäinen päivä meni upeasti ja edistyimme nopeasti, kun palaute oli rakentavaa. Harjoitusten aikana paikalla oli yleisöä, joiden edessä meitä soittajia ei oikein voinut rankaista tai nolata. Mutta konsertin lähestyessä ja kuulijoiden ollessa poissa, kapellimestari poimi yksilöitä koko joukon edessä nolattavaksi, huusi, uhkaili ja sätti. Sanomattakin selvää, että konsertin tullessa olimme kaikki niin väsyneitä ja peloissamme, että tulos oli huomattavasti heikompi kuin harjoituksissa. 
Eräs sooloja soittanut lahjakas tyttö itki ennen konserttia vessassa ja epäonnistui omissa sooloissaan - hän ei pystynyt soittamaan läheskään oikeita ääniä, kun harjoituksissa häntä oltiin hiillostettu päivästä toiseen. Päätin jättää omat soittoni siihen ja etsiä soittomahdollisuuksia muualta. Harmillista. Toisaalta samalla viikonloppu oli yksi antoisimmista musiikin suhteen, mutta tunsin oloni melkein sairaaksi, kun pelkäsin omasta puolestani ja harmittelin muiden puolesta...

Kuinka lahjakas nuori voi tietää olevansa lahjakas, jos häntä yritetään kehittää ainoastaan kritiikin avulla? En enää aio suostua siihen, että kehitykseni pitäisi tapahtua syyllistämällä ja pelkäämällä virheitä!"

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

"Näytän niille!"

ASIAA EGOILUSTA

Joskus tuntuu, että yksinkertaisimmat ratkaisut ja lähestymistavat ovat ne parhaat. Jos elämästä tai vaikkapa mentaalivalmennuksesta haluaa tehdä monimutkaista salatiedettä, myös se on varmasti mahdollista.
Eräs urheiluvalmentaja sanoi kerran, että Suomessa valmennetaan usein tuskan kautta. Tuloksena on liuta jännittäviä, epävarmoja tai tyhjää uhoavia urheilijoita. Innostaminen on kuitenkin yksi valmentajan tärkeimpiä tehtäviä, eikä tuska yleensä innosta ketään.
Meillä suomalaisilla on välillä kummallinen tarve "näyttää" muille. Että kuinka hyvin lähtee, miten nopea olen, mitä osaan ja kuinka minulle ei kukkoilla.
Sellainen mahdollinen menestyminen ei ole sitä luonnollisinta, vahvinta sorttia, koska silloin henkinen kantti on vahva vain silloin, kun menee hyvin ja tulee onnistumisia.
Olen sitä mieltä, että sinun ei tarvitse näyttää tai todistella kenellekään yhtään mitään, oli asia tai alasi mikä tahansa. Kokeile sen sijaan omaan elämääsi ja asiaasi keskittymistä. Miltä tuntuu, kun nautit siitä mitä teet ja menet pieni askel kerrallaan kohti itsellesi tärkeitä tavoitteita? Jos välttämättä haluat näyttää jollekulle, näytä itsellesi miten pystyt kehittymään ja ylittämään omaa mukavuusaluettasi.
Näyttämisen halusta tai pakosta kumpuavat sekä ylimielisyys että alemmuudentunne, eikä niiden kanssa ole kovin helppo elää.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Elämästä innostuu, kun ajattelee innostavasti

ASIAA INSPIRAATIOSTA

Aina silloin tällöin pääni käy kovin keveäksi ja valoisaksi. Tällaisia tiloja olen oppinut seuraamaan ja antamaan niille sen painoarvon, jonka ne ansaitsevat. Ei suotta sanota, että lamppu syttyy päässä, koska siltä se oikeasti tuntuu. Ei mitään kellertävää raskasta valoa, vaan valkoista kirkkautta ja blim! - idea on syntynyt.
Olen hyvä innostumaan omista ideoistani. Minusta tulisi katkera ja hapan ihminen, jos en antaisi tilaa älynväläyksilleni ja myös niille pääni sisäisille loogisille mielikuville, joiden avulla valmennan asiakkaitani oikeaan suuntaan, hyvin ja innostavin tuloksin.
Kuukauden sisällä olen sulkenut pari ovea, suureksi helpotuksekseni. Rauhallisessa mielentilassa olen kuunnellut ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että jokin ideani on liian kunnianhimoinen, liian vaikea tai liian kallis toteutettavaksi. Olen ajatellut, että jos pääni näyttää valkeaa valoa, suuntani on oikea. Ei ihme jos hykerryttää, kun uusia ovia ja innokkaita yhteistyökumppaneita putkahtelee näköpiiriini.
Kirjoitan epäsäännöllisen säännöllisesti Juoksija-lehteen itseäni inspiroivista aiheista, jotka tavalla tai toisella koskettavat mentaalivalmennuksen maailmaa. Eilen sain päähäni pyytää haastattelua amerikkalaiselta ultrajuoksijalta, joka on inspiroinut opeillaan lukemattomia juoksijoita. En ihan kauheasti odottanut vastausta, mutta blim! - innostava, myönteinen vastaus odotti minua tänään sähköpostiluukussani.
Vasta silloin alkaa ihminen tehdä kuolemaa, kun ei mikään tässä elämässä kykene innostamaan.
Vasta silloin on juoksija valmis lopettamaan juoksemisen, kun ei mikään juoksemisessa enää innosta.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Karalahti, Karalahti vai miten se meni?

ASIAA URHEILUSTA

Joidenkin ystävieni mielestä olen hauskasti vinksahtanut, kun olen niin innostunut seuraamaan suomalaisen jääkiekon kehityskuvioita. Mitä enemmän tuohon maailmaan pääsee sisälle, sitä enemmän se innostaa. Näin on asiassa kuin asiassa: ymmärrys lisää kysymysten määrää ja ymmärtämättömyys se vasta tuskaa tuottaakin.

Junassa istuessa ehtii hyvin lukea päivän lööpit ja kyselyt. Iltalehden jutun mukaan jääkiekon asiantuntijat, tai oikeastaan muutamat heistä, ovat sitä mieltä, että Jere Karalahti olisi pitänyt mahduttaa Jalosen Karjala-turnauksen maajoukkueeseen.

Asiasta on antanut äänensä tätä juttua kirjoittaessani yli 2000 Illtalehden lööppejä lukevaa kansalaista, joista yli 70 % olisi toivonut näkevänsä Karalahden maajoukkueessa.

Jalosen aatokset ja suunnitelmat tietää vain hän itse, mutta ehkä Karalahdella on vielä mahdollisuuksia - Karjala-turnaus on vain alkua maajoukkueen tehosesongille.

Eilen keskustelin erään toimittajan kanssa menestymisen reseptistä. Olen asiaa pohtinut paljon ja pitkään, joitakin avainasioita löytäen. Menestymistä edesauttavat ilo ja intohimo omaan tekemiseen tai lajiin, periksiantamattomuus, tasapaino rentouden ja tehotoiminnan välillä ja lopuksi se merkittävin, ahkeruus.

Menestyjän erottaa usein siitä kakkosesta tai viitosesta se, että hän harjoittelee kovemmin, perehtyy asiaan enemmän tai uurastaa pitkäjänteisemmin kuin muut.

En ole oikea ihminen arvioimaan yhdenkään pelaajan kuntoa tai ylipäänsä pelillisiä taitoja, mutta Karalahdessa arvostan sitä, miten hän on raivannut tiensä takaisin SM-liigaan ja yhdeksi joukkueensa kärkimiehistä. Moni olisi kadonnut entisten kiekkomiesten hiljaisille kujille jo ajat sitten.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Naisena miehisessä maailmassa

ASIAA OMANA ITSENÄ OLEMISESTA

Eilisessä Hesarissa kaksi sukupuoltaan vaihtanutta ja yksi transvestiitti tilittivät ajatuksiaan miehen ja naisen rooleista. Tässä parhaimmat palat:
Vierastan äijäkulttuuria. En ole ikinä pitänyt mieheyteen kuuluvan voiman ihannoinnista.
- Marja-Sisko Aalto, entinen mies
Naisena tilan ottaminen keskusteluissa oli paheksuttua, kun taas miehenä huomaamattomuus herättää epäluuloa. ... Miehet saavat olla sisariaan röyhkeämpiä ja vähemmän empaattisia. Testosteronihoitojen myötä persoonallisuuteni muuttui. Olen nyt suoraviivaisempi ja toimin ennemmin kuin jään miettimään seurauksia. .... Myös sitä pidetään epäilyttävänä, jos mies on empaattinen ja avoin muita miehiä kohtaan..
- Aarni Korpela, entinen nainen
...naiseutta pidetään yhä mieheyttä vähempiäarvoisena. Kun nainen käyttäytyy miehisesti, se nähdään pyrkimyksenä parempaan. Naismainen mies on monille vain hävettävä luuseri.
- Minna-Maaria Lax, transvestiittiyhdistyksen puheenjohtaja
Eihän näistä kommenteista voi tulla kuin hyvälle tuulelle.
Olen työssäni laittanut merkille, miten moni keski-ikäinen nainen yhä etsii omaa paikkaansa ja olemisensa tilaa. Rajat ovat kadoksissa, eikä tahtotila oikein riitä oman näköiseen elämiseen ja olemiseen.
Toisaalta miehet kamppailevat jaksamisensa kanssa, kun tunteille ei tunnu jäävän tarpeeksi tilaa. Öisin ne tunteet sitten valvottavat. Ei ole siis helppoa miehilläkään.
Onneksi tilanne voi muuttua nopeasti, kun näkökulma muuttuu ja eheytyy.
Jääkiekkomaailmassa minuun on suhtauduttu kahdella tavalla. Ensimmäiseen tapaan kuuluu, että miehinen vastapuoli suhtautuu minuun myönteisen uteliaasti ja ehkä jotain hauskaa odottaen, kun nainen tulee ja kertoo miten asiat ovat. Toiseen tapaan kuuluu, että minua testataan ja kyseenalaistetaan siihen asti, kunnes kuulija putoaa asiaan, josta puhun. Sen jälkeen kaikki sujuukin omalla painollaan.
Olen jo ajat sitten automatisoitunut oman optimaalisen vireystilani. Ennen koulutustilaisuutta pudotan itseni jo tiedostamattomasti sellaisen olotilaan, jossa keskittymisen taso on paras mahdollinen. Tiedän miltä kehossa pitää tuntua, jotta saan hyvää tulosta aikaiseksi.
Ei ole helppoa olla nainen tässä miehisessä maailmassa ja varsinkin, jos työkenttä liippaa läheltä miehille perinteisesti kuulunutta sektoria. Olen sitä mieltä, että työelämässä  nainen pärjää miesten kanssa parhaiten olemalla oma itsensä ja keskittymällä itse asiaan eikä siihen, onko huulikiiltoa tarpeeksi.

Saa sitä huulikiiltoa silti olla.


Otteet Venla Pystysen jutusta Ahtaissa rooleissa, Helsingin Sanomat 1.11.2010.



perjantai 29. lokakuuta 2010

Nuorilla suorituspaineita

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA




Tämä syksy on jatkunut kiireisenä. Uusia töitä on ilmaantunut nopealla aikataululla ja muutamat ilmassa väreilevät hankkeet kutkuttavat ainakin minua mukavasti. Koska olen halunnut ensin hoitaa sovitut työt, blogin ja nettisivujeni päivittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olen viime aikoina tullut vakuuttuneeksi siitä, miten huonosti yhteiskuntamme tukee lahjakkaita nuoriamme. Joskus asia tuottaa minulle jonkin asteista tuskaa, mutta ehkä kehitymme kansana myös tässä asiassa.
Meillä on valtava määrä nuoria, joilla on lahjakkuutta ja ahkeruutta päästä oman alansa huipulle, myös kansainvälisillä mittapuilla tarkastellen. Sitten tuleekin se mutta. Nämä nuoret, tulevat huippu-urheilijat, ballerinat, muusikot ja muut taiteilijat, jäävät valtavan yksin haasteidensa kanssa. Henkinen ylirasitus yllättää eikä heillä ole vielä työkaluja, joilla painetta voisi hallita. Kovien tavoitteiden ja myös ulkoa tulevien paineiden keskellä itseluottamus alkaa helposti rakoilla ja pahimmillaan koetut vaatimukset syövyttävät nuoren hauraan itsetunnon, joskus nopeassakin tahdissa.
Näen työssäni paljon vanhempia, jotka kantavat huolta lahjakkaan nuorensa jaksamisesta ja tulevaisuuden suunnasta. Monet vanhemmat lähtevät hakemaan apua oma-aloitteisesti.
Valmentajilla (urheilu) ja opettajilla (taiteet) on oma roolinsa tässä yhtälössä. Kaikki valmentajat eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita tai kykeneviä tukemaan nuoren itsetuntoa. Sama pätee opettajiin: vaaditaan virheetöntä suoritusta, mutta ei nähdä nuoren hätää. Valmentajat ja opettajat ovat inhimillisiä yksilöitä ja usein oman menneen kokemusmaailmansa kasvattamia, mutta moni heistä jaksaa oikeasti innostua siitä, mitä tekee. Osa heistä myös tukee suojattejaan tai ainakin haluaisi tehdä niin, jos vain keinot ja voimavarat löytyisivät.
Mutta jonnekin se lahjakas suomalainen nuori tässä yhtälössä helposti hukkuu, ellei hän sattuman (johon en usko) tai muun keinon avulla pysy pystyssä myös paineiden keskellä.

Onneksi keinoja löytyy, eikä tie omalle henkisen vahvuuden tontille ole yleensä kovinkaan pitkä.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Mitaleille ilman epoo?

ASIAA URHEILUSTA

Aihe on vakava, mutta tämä biisi tarjosi ainakin minulle päivän ensimmäiset hyväntahtoiset naurut.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Urheilijaksi kasvisruualla?

Helsingin Sanomien juttu 21.10. Kovasen kone käy kasvisruualla yllätti minut myönteisesti. Jokereiden pelaaja Tommi Kovanen kertoo jutussa siirtyneensä kasvisruokavalioon, jota hän täydentää onnistuneesti kalalla. Liha on jäänyt lautaselta eettisistä syistä.
Jutussa Kovasen ruokavaliota seurasi viikon ajan ravitsemusterapeutti. Saman kohtelun sai sekaruokavaliota nauttiva toinen jääkiekkoilija. Ravitsemusterapeutti löysi molempien ruokailutottumuksista hyvää sanottavaa ja loppukuittauksena todetaan, että kilpaurheilija pärjää hyvin kasvisruualla, jos se on monipuolista ja sisältää kasvisproteiinia riittävästi. Pari ateriaa päivässä ei riitä, vaan on syötävä usein, terveellisiä välipaloja unohtamatta.
Viime vuonna Born to run keikkui pitkään Yhdysvaltojen luetuimpien kirjojen listalla. Teos on oikea aarre kaikille liikunnasta ja ravinnosta kiinnostuneille. Kirjoittaja ja juoksija Christopher McDougall esittää jämeriä väitteitä kasvisruuan puolesta ja eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa vastaan, lääkäreitä ja ultrajuoksijoina tunnettuja Tarahumara-intiaaneja siteeraten.
Olen seurannut läheltä, miten eräs nuori urheilija kasvattaa lihasmassaansa harjoittelulla ja - sangen monipuolisella kasvisruokavaliolla. Omat silmät vakuuttavat vielä paremmin kuin lehtijuttu, vaikka se Hesarin juttu olisikin.
Kovanen kulkee kasvissyöjänä nyt Martina Navratilovan ja Paavo Nurmen kannoilla.
Ihastuttavaa, että jääkiekkoilija uskaltaa ottaa julkisesti myönteisellä tavalla kantaa kasvisruokavalioon.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Tukitoimia urheilurintamalla: seurat aktivoituneet, Hyypiä auttaa ilman lajirajoja

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Paljon puhutaan vuodesta toiseen siitä, että urheiluseuroilla ei ole varaa tarjota urheilijoilleen ja valmentajilleen erilaisia tukitoimia. Nuorten urheilijoiden vanhempien kukkarot paukkuvat eri lajien vaatimusten mukaan ja moni lupaava urheilija uhkaa jäädä kauas omasta potentiaalistaan, koska hänen ei ole mahdollista saada kaikkea tarvitsemaansa tukea. Tuollainen tuki voi olla fysioterapiaa, ravitsemusterapiaa tai mentaalivalmennusta, mutta tällaisten palveluiden pariin eivät kaikki urheilijat koskaan pääse.
Siksi olenkin ilahtunut urheiluseurojen viime aikaisesta aktiivisuudesta. Tänä syksynä kyselyitä, tarjouspyyntöjä ja toimeksiantoja on tullut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mentaalivalmennusta kysytään sekä lajivalmentajille että nuorille kilpaurheilijoille, ja kuluistakin olemme päässeet yhteisymmärrykseen.

Jalkapalloilija Sami Hyypiä on perustanut SH4-yhdistyksen, jonka kautta huipulle pyrkivät urheilijat voivat hakea apurahaa ilman ikärajoja. Rahan lisäksi yhdistys tarjoaa monipuolista tietoa, joilla urheilija voi oppia kohtaamaan eteen tulevia haasteita. Toiminnassa on mukana myös HIFK:n Ville Peltonen.
Tällainen pyyteetön toiminta ohjaa suomalaista huippu-urheilua oikeaan suuntaan. Yhdenkin luksusauton hinnalla voi tasoittaa monen nuoren urheilijan tietä huipulle.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Valtapelit - turhuuden turhuus

ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Joskus havahdun hämmästelemään, miten paljon ihmiset pelaavat valtapelejä. Niiden parissa puuhastellaan eri aloilla ja erilaisissa ihmissuhdekuvioissa. Valtapeleistä innostuvat epävarmat, loukatut, pelokkaat ja siksi niin vallanjanoiset. Tavoitteena on päästä korkeammalle ja suuremmaksi kuin toinen, ettei oma hauraus paljastuisi.
Sen täytyy olla väsyttävää.
Perusviestintätyylejä on kolme: aggressiivinen, passiivinen ja jämäkkä viestintätyyli. Aggressiviinen viestijä  yrittää tavalla tai toisella ilmaista, miten hän on tärkeämpi kuin toinen: Eikö sulle millään mene jakeluun...? Passiivinen viestijä puolestaan väistää tai hiljenee, osoittaen omalla olemisellaan miten hän on mielestään vähempiarvoinen kuin toinen: Minä voin jäädä ilman... Jämäkän viestijän linjana on, että erilaiset näkökulmat saavat tulla kuulluiksi eikä kenenkään tarvitse asettua toisen yläpuolelle, vaikka hän rajansa pitäisikin.
Ihmiset ymmärtävät joskus jämäkän viestimisen väärin. He luulevat, että jämäkkyys on passiivisaggressiivista uhittelua ja naureskelua, kaapin paikan näyttämistä ja ylimielistä nokkeluutta. Eräs urheiluvalmentaja sanoi kerran viisaasti, että kovassa paineessa ihmisistä tulee ne suurimmat heikkoudet pintaan.
Jep, jep.
Oma ääni on tärkeä, myös siinä keskustelussa jossa punnitaan onko homo toisen luokan kansalainen. Koska homot ovat suurelta osin jo astuneet kaapista ulos, mielestäni ei kenenkään tarvitse heille tässä yhteiskunnassa enää kaapin paikkaa osoittaa.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Todellinen muutos aina sisäinen

MIKÄ OLIKAAN TÄRKEÄÄ?

Emme voi muuttaa maailmaa ennen kuin muutamme tapaamme ajatella ja katsoa. Todellinen muutos on aina ensin sisäinen, oli kyse mistä asiasta tahansa. Joku haluaa hypätä korkeammalle, joku haluaa parantaa ihmissuhteitaan.
Minulla on ollut elämäni aikana valtava kaipuu vain yhteen asiaan, ja se on mielenrauha. Jos hyvä haltijatar täyttäisi yhden toiveeni, haluaisin saada vain enemmän mielenrauhaa. Tämä sen vuoksi, että jos minulla on todellista mielenrauhaa, minulta ei puutu mitään.
Maailma toimii oikeastaan aika nurinkurisesti: sisältä ulospäin. Voimme juosta oravanpyörässä ja kipittää elämän mittaista kujanjuoksua kirkkain mitali silmissä jo kiiluen, mutta mikään ei toimi loputtomiin ilman sisältä tulevaa tasapainoa.
Toisaalta - jos on tasapainoa, alkaa moni ennen niin tärkeä asia menettää merkityksensä. Irti päästämisessä ja arvojen kirkastamisessa vasta hohtoa onkin.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Esteenä ylianalysointi


Ihmisaivojen vasen puolisko rakastaa pilkkoa asioita pieniin osiin. Se innostuu analyysistä, kriittisestä ajattelusta ja jatkuvan ajatusvirran tuottamisesta. 
Se on myös laiska muuttamaan tapojaan. Kerran opitut ja päähän iskostuneet ajatusmallit ovat sitkeässä, ja ne pörräävät mielemme pintaan kerta toisensa jälkeen omalla automaattisella kaavallaan.
Olen huomannut, että aivojemme ylianalyyttisyyttä voi hiljentää. Silloin kaikki rauhoittuu, mutta lopputulos on entistä parempi. Tässä muutama vinkki anaalisen analyysin vaimentamiseen:
1. Vedä henkeä. Keskity hetkeksi olemaan ja kuuntelemaan itseäsi. Älä tee mitään muuta.
2. Muista, että et voi aina hallita lopputulosta.
3. Muista, että täydellisyyden tavoittelu voi olla suurin kompastuskivesi. Sen takaa löytyy usein paljon pelkoa.
4. Miltä tuntuisi toimia rennosti? Leiki hieman. Luo jotain uutta. Tee jotain erilaista. Uskalla hullutella.
5. Mitä jos sinun ei tarvitsisi todistaa mitään kenellekään? Jos sinun tarvitsee mielestäsi näyttää ja todistella joillekin ihmisille omaa pätevyyttäsi, kirjoita ylös näiden ihmisten nimet. Huomaa, kuinka hullunkurinen, upottava suo lista lopulta on.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kun (henkinen) kunto on kateissa

ASIAA URHEILUSTA

Huomasin Iltalehden lööpistä, että A-maajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen mielestä osa SM-liigapelaajista on huonokuntoisia.

Olen viime vuosina törmännyt moniin mielenkiintoisiin ilmiöihin suomalaisessa "huippu-urheilussa". Ihmetystä ovat herättäneet urheilumaailman sirpaleisuus ja resurssien haaskaaminen omalla tontilla puuhastelemiseen, kun osaamista ja voimia yhdistämällä saataisiin pontta koneistoon. Eniten olen kuitenkin hämmästellyt sitä, miten vähän urheilijat saavat uransa ja juniorivaiheen aikana perusteellista mentaalista ohjausta. Jos urheilija ei usko omiin mahdollisuuksiinsa ja jämähtää mukavuus- tai pelkoalueelleen - syystä tai toisesta, jää potentiaalista paljon saavuttamatta.

Muutaman kerran olen päässyt jututtamaan SM-liigan pelaajia. Eräs pelaaja totesi minulle kerran kiemurrellen, että häntä heitellään kuin rukkasta ympäri kaukaloa, joten massaa pitäisi saada lisää ja kuntokaan ei riitä. Keskustelu jatkui suurin piirtein näin:
- Jaa että massaa pitäisi saada lisää?
- Niin, no sitä. (naureskelee)
- No mitä voisit tehdä asian eteen?
- Kai siellä salilla pitäisi käydä... (naureskelee jälleen ja yrittää muuttaa puheenaihetta)
- Miksi et sitten käy salilla ja treenaa enemmän?
- No kun en jaksaisi. (alkaa löhötä pöydän päällä)
- Kiinnostaako sua oikeasti kehittyä?
- Emmä tiedä onko mulla kuitenkaan mitään mahdollisuuksia. (tuntee selvästi olonsa epämukavaksi)
- En tiedä mistä johtuu, mutta vaistoni sanoo hyvin selvästi, että voisit menestyä, jos tekisit vähän enemmän töitä asian eteen ja alkaisit nähdä mahdollisuutesi. Olen kuullut susta paljon hyvää, mutta onko mahdollista, että olet laiska ja asennettakin voisi viilata?
- JAA EN VOI ENÄÄ MENESTYÄ? (kuulee oman päänsä tuotoksia)
- Ei kun voisit.
- Jaa minä vai? (havahtuu, nolostuu, mutta ryhdistäytyy)
- Juuri sinä. Ongelmasi ei ole lahjattomuus, vaan se, että et enää usko mahdollisuuksiisi ja siihen, mille tasolle voisit vielä yltää. On vaikea innostua pelaamisesta, jos on sisällä epävarma olo.
Pelaaja on edelleenkin nolona, mutta selkeästi kovin ilahtunut ja istuu lopun aikaa ryhdikkäänä ja keskittyneenä. Muutos kehonkielessä on huomattava. Lopun aikaa hän jopa kuuntelee  minua herkin korvin ja kirjoittaa omaa tavoitesuunnitelmaansa. Myöhemmin luen lehdistä, että kausi alkoi hänen kohdallaan lupaavasti.

torstai 23. syyskuuta 2010

Erävoittoja

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Jääkiekko on henkisesti rasittava laji.
Olin sangen tyytyväinen jääkiekon keväisten MM-kisojen jälkeen, koska kisat olivat ohi. Annoin itselleni ihan täyden breikin kaikesta jääkiekkoon liittyvästä enkä vahingossakaan seulonut kiekkouutisia ampparit.comista.
Maajoukkueotteluiden aikana vääntäydyn fyysisesti muutamaan hankalaan asentoon ja henkisesti vielä tiukemmalle. Sen verran tunteella elän mukana. Kerranhan ratkesivat ne housutkin, Vancouverin aikoihin.
Mutta vielä tähän kesään. Minä kävin torikahveilla ja metsälenkeillä ja otin kerrassaan rennosti, kun ei tarvinnut kiekkoa miettiä. Nautin lepokaudestani suunnattomasti.
Nyt se kaikki on taas ohi. Tänään iski niin maan vimmattu kiekkokuume, enkä voinut kotona kuin rallattaa erilaisia voitto- ja pilkkalauluja, riippuen siitä mikä joukkue sattui riimeihin istumaan. Ilves taisteli Hakametsässä ja otti HIFKistä voiton 6-1. Aikamoista menoa nuorilta pojilta. Sanoin jo viime vuonna, että Keräsen pojassa on ainesta.
Yritän selvitä ensi kesään taas ilman nitroja.

Sain tällä viikolla mieltä kohottavaa palautetta kolmelta hyvin eri tyyppiseltä asiakkaaltani. Yhtä itketti liikutuksesta, toinen sanoi olevansa erittäin tyytyväinen ja kolmas oli seurannut vaistonvaraisia vinkkejäni ja saanut aikaan häikäiseviä tuloksia.

Uskokaa ihmiset omiin mahdollisuuksiinne, älkääkä antako periksi edes silloin, kun edes on kova vastus.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Voiko pedofiili viedä toisen ihmisen arvon?

ASIAA ITSETUNNOSTA

Rakkaudesta minuun -itsetuntokoulutukset ovat olleet suosittuja jo kolme vuotta. Pääasiassa pidän näitä koulutuksia vain kaikille avoimissa opistoissa, joissa jokaisen on mahdollista pienellä rahalla kohentaa omaa minäkuvaansa.
Itsetuntokoulutusten perusajatuksiin kuuluu, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Meillä on kaikilla samanlainen ydin, joka on yhtä kuin arvomme. Sen lisäksi meissä ja elämänpiirissämme on lukuisia tekijöitä, joiden mukaan muut arvottavat meitä. Tällaisia ytimen ulkopuolella olevia tekijöitä voivat olla mm. asemaan, ulkonäköön, taitoihin ja käyttäytymiseen liittyvät seikat.
Erehdymme usein arvottamaan itseämme näiden minäkuvaan olennaisesti liittyvien seikkojen perusteella. Silloin meiltä hämärtyy se tosiasia, että meillä on kaikilla sama ihmisarvo, jota kukaan ei voi meiltä viedä. Mitä paremmin hahmotamme tämän jo syntymässä saadun arvon, sitä vähemmän olemme riippuvaisia muiden mielipiteistä ja sitä harvemmin koemme tarvetta taistella omasta statuksesta.
Ja kyllä, tämän näkemyksen mukaan pedofiilit ja Hitler omaavat ihan saman ihmisarvon kuin kaikki muutkin. Toki voimme olla monta mieltä siitä, mitä he ovat saaneet aikaan omilla valinnoillaan.
Eräs mies protestoi kerran tällaista "ydinajattelua" vastaan. Hän sanoi, että pedofiili voi oikeasti päästä käsiksi toisen ihmisen ytimeen ja arvoon, jolloin uhrista tulee rampa lopuksi elämäänsä.
Olen eri mieltä. Pedofiilin uhri voi kadottaa käsityksen omasta arvostaan pitkäksikin aikaa, mutta oma arvo löytyy ja hahmottuu jälleen ajan, toipumisen ja mahdollisen terapian kautta, jos siihen löytyy motivaatiota.
Joku voi vakuuuttaa meille, että olemme vähempiarvoisia kuin toiset, mutta se kun ei vain ole totta.


maanantai 13. syyskuuta 2010

Milloin esteestä tulee ongelma?

ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Olen viime aikoina miettinyt paljon, milloin ja miksi haasteista ja pienistäkin esteistä tulee ongelmia. Yhtäkkiä ihan tavallisen kokoinen asia saa suunnattomat mittasuhteet ja alamme musertua kovan paineen alla.
Mitä jos edessäsi olisi sellainen este, joka ei millään tavalla olisi uhka fyysiselle tai emotionaaliselle turvallisuudellesi? Olisitko silti stressaantunut? Entä jos tuo este ei millään muotoa olisi myöskään uhka arvollesi tai kyvyillesi?
Niin kauan kuin et anna esteiden kyseenalaistaa turvallisuuttasi, arvoasi tai kykyjäsi, pystyt selättämään isojakin haasteita ilman aortan repeämistä tai rangan katkeamista.
Esteet ovat ihan vaan esteitä ja haasteissa on suuria mahdollisuuksia. Joskus tarvitsemme lepoa ja luppoaikaa, mutta ilman esteitä emme pääsisi harjoittelemaan minkäänlaista ratkaisukeskeistä ajattelua. Ilman esteitä meistä tulisi vain pullamössöä ja elämäänsä seisahtaneita, joiden aivot kutistuvat harjoituksen puutteesta.

Hop hop, esteiden yli ja läpi hyppimään, hitaasti mutta varmasti.

P.S. Muista rakastaa itseäsi samalla, kun hyppelet.


maanantai 30. elokuuta 2010

Piracaia: Valmentaminen on vuorovaikutusta

ASIAA URHEILUSTA

Kuulin tänään Varalan Urheiluopistolla brasilialaisen jalkapalloilijan Piracaian erittäin kypsää analyysia jalkapallovalmennuksen kehittämisestä. Sain luvan lainata häntä blogini lukijoiden iloksi:
"Monet jalkapallovalmentajat tekevät sen virheen, että pelin ollessa käynnissä he kommentoivat ja huutavat epäasiallisesti pelaajille kentänlaidalla. Pelissä on aina tilanteita, jossa pelaajat tekevät virheitä ja valmentajan on puututtava asiaan. Mutta miten siihen puututaan ja missä, on asia erikseen.
Kun valmentajalla on päällä voimakas tunnetila, kannattaa hänen ensin rauhoittua, jottei tule sanottua vääriä asioita. Sama pätee pelaajiin. Kun huippu on ylitetty ja tunteet rauhoittuneet, pystyy asioita ajattelemaan järjen kanssa.
Valmentajille:
- Ole kentän laidalla rauhallinen.
- Puhu selkeästi, kannusta ja ole positiivinen.
- Kuuntele pelaajia, älä heti keskeytä.
- Yleensä ihminen ei suutu siitä mitä heille sanotaan, vaan siitä miten se sanotaan.
- Älä provosoi.
- Älä syyttele.
- Sano selkeästi ja ymmärrettävästi oma kantasi.
Pukukoppi
- Käy huomioitavat asiat läpi pukuhuoneessa.
- Muista rauhallisuus, ei syyttelyä.
- Tee ongelmasta yhteinen.
- Tarjoa vaihtoehto, tee myönnytyksiä.
- Muista aurinkopalaute: ensin positiivinen, sitten negatiivinen ja loppuun vielä positiivista palautetta.
Oikeanlainen valmennuskäyttäytyminen hitsaa joukkuetta yhteen ja painetilanteista huolimatta virheistä voi oppia."
Olen kuunnellut lukuisia lajivalmentajia, mutta Piracaia selätti monet teesit ja fraasit kertaheitolla. Jos valmentajat oppivat käyttämään talonpoikaisjärkeä ja kehittämään vuorovaikutustaitojaan, ei kehitystä voi estää mikään.

P.S. Piracaian opit sopivat moneen tilanteeseen, hiekkalaatikolta työpaikoille.


torstai 26. elokuuta 2010

Hannele Tampio ja uudet terapiamuodot


Yhdysvalloissa vuosia viettänyt Hannele Tampio on palannut takaisin Suomeen. Hän tarjoaa Tampereen seudulla kokonaisvaltaista ja edistyksellistä ääni- ja kehoterapiaa. Coloradossa alan parhaiden kanssa kouluttautunut Hannele ei edusta huuhaata eikä sanahelinää. Hän porautuu asiakkaidensa haasteisiin mm. keskustelun, kehon manipuloinnin, energiatyöskentelyn, ilmaisutekniikan ja sisäinen lapsi -työskentelyn avulla.
Sain itse kesäkuussa ison avun pitkäaikaiseen iskiasvaivaani juuri Hannelelta. Kehosta avautui lukko ja mielestä lähti virtaamaan aivan uusia ulottuvuuksia.
Jos kaipaat kokonaisvaltaista lähestymistapaa haasteisiisi tai fyysiseen vaivaasi, suosittelen Hannelen ihmisläheistä, kokonaisvaltaista työskentelymuotoa.
Hannelen saat kiinni numerosta 044 0233 240 ja meilin kautta hannele.tampio (at) gmail.com.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Krooninen stressi - eikö koskaan helpota?


ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Moni elää kovan paineen alla päivästä, jopa vuodesta toiseen. Suomessa on lukemattomia tiukassa tilanteessa eläviä ihmisiä, joiden kanssa parempiosaiset eivät haluaisi vaihtaa osaa.
Pitkäaikaista stressiä on helpompi kestää, jos stressi on itse valittua. Jos olen valinnut haasteellisen parisuhteen ja olen tietoinen valinnastani, jaksan parisuhteen kiemuroita kohtalaisen hyvin. Samoin jos olen valinnut elon maaseudulla mummonmökissä kaukana monista mukavuuksista, kestän huussit ja kinoksissa tarpoamisen kohtalaisen hyvin niin kauan, kun muistan, että ihan itse sinne mökkiin halusin.
Silti joskus voi tuntua, että haasteet kasaantuvat ja kasaantuvat, eivätkä ne lopu koskaan. Eräs valmennuksessani ollut asiakas sanoi kerran, että hänestä tuntui, että hänen selkärankansa tilalle oli tullut terästanko. Haasteiden hurjasta määrästä ja näennäisestä loputtomuudesta huolimatta hän koki, että juuri haasteet olivat kasvattaneet hänelle kunnollisen vahvan selkärangan. Hän meni tyrskyjä päin pystypäin, vaikka ei aina olisi huvittanutkaan.
Pitkäaikaista stressiä on paljon helpompi kestää, jos sen oppii hyväksymään. Paljon, paljon voi asioihin vaikuttaa, mutta kaikkea ei voi muuttaa. Jos hyväksymme tilanteen sellaisena kuin se on, antaudumme kokemaan tämän hetken sellaisena kuin se on - tämä hetki tässä, aivan tässä, jossa kaikki on yleensä kuitenkin kohtalaisen hyvin. Hetkeen pysähtyminen auttaa päästämään irti väkisin vääntämisestä ja sellaisesta yrittämisestä, joka ei johda minnekään. Stressi ei tunnu enää niin pahalta, jos emme taistele sitä vastaan.
Olen joskus sanonut itselleni, että jos linnut voivat ilman näennäistäkään epätoivoa lentää kovassa tuulessa lähes pimeällä taivaalla, minäkin voin olla hetken murehtimatta. Ja kas - hengitys vapautuu ja askel kevenee.


torstai 12. elokuuta 2010

Tarkista ajattelusi laatu


ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA
Kävin tällä viikolla pitämässä psyykkistä valmennusta Pajulan Urheiluopiston tuleville ammattivalmentajille. Jälleen kerran huomasin, että psyykkisen valmennuksen sektorilla puhutaan aivan liian vähän ajattelun laadun merkityksestä. Kuitenkin se on olennainen osa mielen hallintaa.
Osa urheilijoista kykenee sietämään kovaa painetta ilman, että paine laskee heidän suorituksensa tasoa. Silti Suomesta löytyy ihan liikaa niitä urheilijoita, joiden kohdalla kova paine johtaa kielteiseen ajatteluun ja sitä kautta myös - usein nopeaan - suoritustason laskuun. Käänteisesti paine kuitenkin laskee rakentavan, eteenpäin vievän ajattelun avulla ja pitämällä huomio toivotuissa asioissa.
Ollessani erityisen väsynyt huomaan, miten helppoa on olla ärtynyt ja ajatella kielteisesti. Paras tapa päästä väsyneenäkin hyviin tuloksiin on kohdallani se, että kiinnitän huomioni ja ajatukseni toivottavaan lopputulokseen, en esteisiin. Kilpa-ajajille tämä taito on elinehto: vaaratilanteessa esteen tuijottaminen auttaa varmasti törmäämään tähän esteeseen, kun taas huomion kiinnittäminen toivottuun päämäärään vähentää törmäysriskiä.

maanantai 2. elokuuta 2010

Syksyä pukkaa

AJANKOHTAISTA

Kesän aikana blogikirjoitteluni on jäänyt minimiin - helteet on ollut hyvä viettää muulla tavoin. Nyt on akut ladattu ja syksyn suunnitelmat ovat selvillä. Tampereen työväen- ja kansalaisopistoissa on koulutuksiani toistaiseksi viimeisen kerran tänä syksynä, ja koulutukset loppuvat myös Vanajaveden Opistossa kevään 2011 jälkeen, koska työni vie minua lähitulevaisuudessa paljon sekä Helsinkiin että yksityisasiakkaiden suuntaan. Tähän väliin täytyy kuitenkin mainita, että näiden opistojen koulutuksista minulla on valtavan rakkaita muistoja, kiitos kurssilaisten.
Lähiaikoina sivuilleni tulee kalenteri, josta näet heti jo varatut ja vielä vapaat päiväni.
Otan vastaan uusia yksityisasiakkaita 1.9.2010 alkaen. Oli haasteesi sitten kilpailujännitys, hutera itsetunto, huono paineensietokyky tai keskittymisvaikeudet, olet tervetullut tekemään yhteistyötä kanssani.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Urheilija tekee työn, minä avitan


ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA


Jokin aika sitten eräs yksityispuolen urheilija-asiakkaani pyysi nopealla aikajänteellä apua. Hän oli kilpailuissa, joissa homma ei mennytkään ihan putkeen. Hetken mietin, miten voin häntä auttaa, kun välillämme oli fyysistä matkaa aika paljon. En ollut tavannut häntä moneen kuukauteen, mutta tiivistin asiani pariin tekstiviestiin.

Seuraavana päivänä sain aamulla tilannetiedotuksen: kilpailuissa oli ollut jo parempi fiilis ja kisat jatkuivat.

Sitten tuli seuraava tiedotus: loppukisat menivät loistavasti ja oma ennätyskin paukkui uusille lukemille. Vaikka kyseinen urheilija minua kovasti kiitteli, saisi hän kiittää varsinkin itseään. Ilman urheilijan nöyrää, avointa asennetta ei minun opeistani ole mitään hyötyä. Mutta kun urheilija malttaa astua oman egonsa (usein: ylpeytensä ja pelkojensa) yli, pystyn auttamaan häntä saamaan itsestään irti kaiken sen, mikä sillä erää mahdollista on.

Minä olen niin onnellinen, kun voin auttaa jotakuta menestymään. Niin se vain on. Yhteistyötä tämä kaikki.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Koirakuiskaaja puhuu energiasta


ASIAA KOIRISTA, ENERGIASTA JA MENTAALIVALMENNUKSESTA


Lyhyt, meksikolainen mies käsittelee hankalimpiakin koiratapauksia taianomaisesti ja varmasti. Metodeina ovat koirien tärkeimpien tarpeiden tyydyttäminen liikunnalla, kurilla ja hellyydellä, tässä järjestyksessä.

Kun Cesar Millan puhuu energiasta ja oikeanlaisen ilmapiirin synnyttämisestä, en voi kuin nyökytellä. Koiragurun mielestä jokaisen koiranomistajan tulisi säteillä rauhallisen itsevarmaa energiaa (calm assertive energy) ja kyetä aistimaan oman koiran energiaa ja elekieltä. On ollut hienoa löytää koiramaailmasta joku, joka puhuu samasta energiasta kuin minä muissa yhteyksissä.

Tutustuin 1990-luvun alussa los angelesilaiseen perheeseen ja heidän koiriinsa. Toinen koirista oli shih tzu ja toinen sekarotuinen spanieli. Perhe rakasti koiriaan, mutta ei koskaan ulkoiluttanut niitä. Koirat järsivät luitaan kyllästyneinä ja kyhnyttivät kirppuista turkkiaan takapihalla maaten.

Olen ollut pienestä pitäen kaikenkarvaisten koirien suuri ystävä, joten tarjouduin viemään nämä kaksi elämäänsä turhautunutta koiraa puistoon. Muistan yhä, miten riemuissaan koirakaksikko oli juostessaan vehreän puiston läpi ilman hihnaa. Ne suorastaan nauroivat. Yhteisistä kävelylenkeistä tuli tapa ja koirien elämänilo sekä kunto kasvoivat silmissä. Pian muutin kuitenkin toiselle puolelle kaupunkia ja kiireet veivät mennessään. Tunnin ajomatka oli monesti liian pitkä hakeakseni koiria kävelylle.

Kului kaksi kuukautta ja kävin tervehtimässä perhettä. Järkytyin pahasti, kun näin toisen koiran ovenraossa. Se oli lihonut muodottomaksi ja sen silmistä oli hävinnyt kipinä. Sillä oli täysin masentunut, lasittunut katse. Enkä tarkoita, että koiralle olisi tullut hieman painoa, vaan sitä ei ollut enää tuntea, niin leveä sen selkä oli. Kysyin mitä sille oli tapahtunut, ja perheen äiti kuittasi koiran vain syöneen hieman liikaa. Kukaan ei koiria enää ulkoiluttanut.

Meni muutama viikko ja koira oli kuollut. Pian kuoli myös toinen koira.

Jos sinulla on koira, huolehdithan siitä, että se saa energiatasonsa mukaisesti liikuntaa joka päivä. Kaikille koiranomistajille suosittelen myös mahtavaa lukuelämystä Koirakuiskaaja, jonka on kirjoittanut idolini Cesar Millan. Kirja opettaa sinulle paljon ei vain koirista, vaan myös siitä, millainen sinä olet.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Raivaustöitä


ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Stressiä ei voi välttää. Painetta syntyy jatkuvasti, ja meitä painavat erilaiset asiat, tilanteet ja ihmiset, omista ajatuksistamme puhumattakaan.

Koko kevään on tuntunut, että edessäni olevalla tarjottimella on tungosta. On monenlaisia töitä, sitoumuksia, haasteita ja tavoitteita. Moni juttu kiinnostaa, mutta kaikelle ei riitä voimavaroja eikä aikaa.

Nyt olen tehnyt raivaustöitä. Olen opetellut pitämään puoleni entistä jämäkämmin ja sanomaan ei myös suurissa asioissa, vaikka tuo ei aiheuttaa muissa hämmennystä. Jos jonkun energiat uuvuttavat, valitsen seurani viisaammin. Jos annan oman voimani pois, tulen vain vihaiseksi.

Olen päästämässä irti myös joistain velvotteista ja sitoumuksista, niin ihania kuin ne ovatkin olleet. Fokus on kevättä kirkkaampi ja huomaan, että olen saanut elää huolista vapaita hetkiä todella paljon. Huolia voisin toki kyhätä monestakin asiasta, mutta mitä hyötyä siitä olisi?

Elämää voi kohdata myös ilman, että huolestuu.


maanantai 28. kesäkuuta 2010

Voimanaiset löysivät toisensa

ASIAA ITSETUNNOSTA

Olen ilolla seurannut erään naisporukan vaiheita. He tutustuivat toisiinsa itsetuntoasioihin keskittyvässä koulutuksessa, jonka pidin Tampereella viime vuonna. Muutaman päivän kestäneen koulutuksen loppumetreillä naisilla heräsi halu jatkaa tapaamisia myös koulutuksen jälkeen.

Naisten lukumäärä on vakiintunut nyt viiteen, kuuteen ja paljon on tapahtunut. Ensimmäisten tapaamisten aikana painopiste oli kuulemani mukaan myönteisessä ajattelussa ja terveessä minäkuvassa. Yksi naisista löysi kirjastosta itselleen unelmiensa kumppanin ja toinen puolestaan varasi lemmenasioissa itselleen lisää harkinta-aikaa. Ajatuksia on vaihdettu parin viikon välein, eikä vain tapaamisissa vaan myös erilaisin viestimin. Itkutkin on jaettu. Yhdessä he viettivät vapun Milanossa ja alkukesästä matka suuntautui hieman lähemmäksi Iittalaan, naivistien näyttelyyn. Juhannus oli koottu ainakin torikahveista ja rantasaunasta.

Nämä naiset nimittävät itseään Voimanaisiksi. Painopiste on aina myönteisessä ajattelussa ja ilossa. Kuten eräs heistä minulle sanoi:
"Ryhmässä tulee naurettua enemmän kuin yksin."

Tervetuloa uusiin koulutuksiin syksyllä! Koskaan ei tiedä, mitä sitten tapahtuu.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannustaikaa Tanjalle

AJANKOHTAISTA

Kiekonheittäjä Tanja Komulainen viestitti iloisia uutisia. Hän on päivän kilpailuissa heittänyt oman ennätyksensä 57,03 metriä, jolla hän ylitti myös kesän EM-kisojen karsintarajan.

Olkoon juhannus taikaa täynnä meille kaikille!


P.S. Kerromme lisää Tanjan kokemuksia mentaalivalmennuksesta heti juhannuksen jälkeen.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Wanted: koodaajaguru


HOMMIA TARJOLLA

Jos olet koodaamisen taitava ihmelapsi ja haluat olla mukana luomassa yhtä internetmaailman menestystarinoista, ota yhteyttä. Think Facebook. Think without limits. Kerron mielelläni lisää.


maanantai 14. kesäkuuta 2010

Yli alojen ja rajojen

MIETTEITÄ MENNEESTÄ KOULUTUKSESTA

Viime viikolla järjestimme yhteistyössä Varalan urheiluopiston kanssa henkisen valmentautumisen koulutuspäivän, joka oli avoin kaikille. Koulutukseen ilmoittautui urheilijoiden ja valmentajien lisäksi myös muiden alojen osaajia, mikä toi päivään oman mielenkiintoisen lisänsä. En tietenkään voinut olla lainkaan varma, miten tällainen "poikkitieteellinen" kokoonpano toimisi yhtenä ryhmänä. Oli mahtavaa huomata, että osallistujat olivat kiitollisia nimenomaan mahdollisuudestaan kuulla kommentteja ja vinkkejä eri alojen osaajilta.

Jos minä jostain olen kiitollinen tuossa päivässä, niin siitä, että sain istuttaa toisilleen tuntemattomat ihmiset parvekkeelle mäntymetsän kupeeseen ja laittaa heidät tekemään hengitysharjoitusta Pyhäjärven pyörittäessä heidän suljettujen silmäluomiensa takana aivan omaa elämäänsä.

Päivä oli hieno ja hetken verran aika oli pysähtynyt.

Mieleeni jäi erityisesti eräs mies, joka uskalsi laittaa itsensä likoon ja tarkastella itseään monelta kantilta, vahvuutensa ja kasvumahdollisuutensa tiedostaen. Hänen rohkeutensa tarttui varmasti muihinkin.

Moni toivoi jatkokurssia ja uskallan luvata, että vähintäänkin uusia teemakursseja tulemme Varalan urheiluopiston kanssa vielä järjestämään.

Kiitos kaikille kurssilaisille hyvän hengen luomisesta ja onnistuneen päivän rakentamisesta!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Hyvä pokerinpelaaja hallitsee hermonsa


ASIAA OPPIMISESTA JA MENESTYMISESTÄ

Useimmiten pidän junassa matkustamisesta. Enkä vähiten sen vuoksi, että siellä kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä. Näin tapahtui myös tällä viikolla. Viereeni istui mies, joka osoittautui ammattilaispokerinpelaajaksi. Nimitän häntä tässä yhteydessä Harriksi.

Harri on entinen jääkiekkoilija, mikä teki hänestä työni kannalta erittäin mielenkiintoisen jututettavan. Sain luvan kirjata ylös hänen kommenttejaan.

Junamatkan aikana opin, että vain 10 % pokerinpelaajista pystyy pelaamaan voitollisesti, Harrikin vasta viimeiset kaksi vuotta. Kehittymisen on taannut jatkuva halu analysoida omia virheitä ja tekemisiä, muuten ei asiantuntijuutta Harrin mukaan saavuteta. Pokeri on opettanut hänelle myös kassanhallintaa. Pelikassasta voi kerralla laittaa likoon enintään kymmenesosan, ja tuo taito on auttanut Harria hallitsemaan rahankäyttönsä myös muussa elämässä. Jotain täytyy laittaa likoon, mutta pääomaa täytyy aina suojella.

Harri on oppinut lukemaan pelaajia myös netissä tapahtuvien siirtojen perusteella. Jos vastustaja tekee siirtonsa usein nopeasti, hän todennäköisesti pelkää eikä malta siksi harkita siirtojaan. Hankalin vastustaja on aina sellainen, joka kykenee vaihtelemaan pelitapaansa ja panostensa kokoa.

Omien tekemisien analysointi, pelityylin vaihtelu ja kassanhallinta ovat Harrin mukaan pokerissa kaiken a ja o. Riskejä täytyy ottaa, mutta riskien tulee olla hallittuja. Hermojen täytyy pitää joka käänteessä eikä koukkuun jäämiseen ole varaa, työhön kannattaakin suhtautua työnä.

Entisenä kilpaurheilijana Harri tähtää aina voittamiseen, mutta sen lisäksi hän haluaa jatkuvasti kehittyä. Mietimme, miten osa huippu-urheilijoista syttyy voittamisen ideasta, mutta toisille toimii paremmin, kun keskittyy vain omaan tekemiseen ja päästää irti lopputuloksesta.

Päivän päätteeksi saan Harrilta tekstiviestin:
Täsmennän vielä. Pyrin aina voittamaan jokaisen turnauksen, mutta pelaaminen ei saa perustua pelkoon. Pelko saa tekemään vääriä päätöksiä, scared money never wins. Pakkovoiton tarvetta minulla ei ole - se johtaisi vain vääriin päätöksiin.


sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Lentääkö kiekko paremmin, jos pää on vahva?


AJANKOHTAISTA


Kerromme kiekonheittäjä Tanja Komulaisen kokemuksia mentaalivalmennuksesta tämän blogin uudella sivulla. Linkki on jatkossa oikeassa laidassa ylimpänä. Kerromme prosessin vaiheista lisää joka kuukausi.

Tanjalle haluan antaa tunnustusta siitä avoimuudesta, rohkeudesta ja tienraivaustyöstä, jota hän osoittaa kertoessaan henkilökohtaisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Miltä mentaalivalmennus tuntuu urheilijasta?


AJANKOHTAISTA

Miksi tunnettu suomalainen urheilija lähti mentaalivalmennukseen ja millaisia kokemuksia hänellä on siitä ollut? Kerromme asiasta tarkemmin lähipäivinä.






P.S. Varalan urheiluopiston Henkisen valmennuksen kurssilla 8.6.2010 on vielä tilaa. Ilmoittautumiset alkuviikosta marja.pehkonen@varala.fi tai 03 263 1211.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kehitysvammaiset ja mentaalivalmennus


ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Minulla on ollut ilo ja kunnia kouluttaa kehitysvammaisia aikuisia mentaalivalmennukseen liittyvissä asioissa. Ohjelmanumeroina ovat olleet stressinhallinta, keskittyminen ja rentoutuminen.

Alussa mietin, miten pärjään kehitysvammaisten kanssa. En aina saa kaikkien puheesta selvää, mutta onneksi paikalla on ollut kehitysvammaisten tukemiseen erikoistunut ammattilainen, joka on tarpeen mukaan toiminut myös tulkkina. Kaiken kaikkiaan kokemukseni ovat olleet vain ja yksinomaan myönteisiä. Tapaamani kehitysvammaiset aikuiset ovat olleet vailla egoilua, ennakkoluuloja ja teeskentelyä. What you see is what you get.

Kehitysvammaisia helposti tuijotetaan kadulla ja heitä vähätellään. He ovat itse tästä myös piinallisen tietoisia. Kaikilla tapaamillani kehitysvammaisilla on ollut valtavan suuri sydän, huikea oivalluskyky ja sisäistä potentiaalia vaikka muille jakaa. Työskennellessämme he ovat tehneet hengitysharjoituksia, miettineet ääneen ja rehellisesti omia vaikeitakin tunnetilojaan ja tukeneet toisiaan asioissa, joissa moni "terveempi" eristyy omaan pahaan oloonsa.

Jokaisen koulutuskerran jälkeen olen itse ollut sekä virkistynyt että iloinen. Maailma on hieno paikka, kun muistaa joskus kurkistaa myös muurien taakse.



keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ennakkoluulottomuuden puolesta!!!

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Olen opetellut, että en olisi mitään vastaan. Mieluummin olen aina jonkin asian puolesta. Vastustus kun synnyttää helposti vain lisävastustusta.

Sain tällä viikolla puhelun eräältä urheiluvalmentajalta, joka sanoi, että joskus urheilumaailmassa minuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Syitä on kuulemma kaksi: a) olen nainen ja b) mentaalivalmennukseen liittyvät asiat aiheuttavat ihmisissä epävarmuutta, koska niitä ei ymmärretä.

Voi hyvät sykkyrät sentään.

Koskaan en tule voittamaan kaikkia asiani puolelle, se on selvä. Eivätkä kaikki tule koskaan minusta pitämään, vaikka tuntisivatkin minut. (Naurua tähän väliin... Eikä minusta saa miestä, ei sitten millään.) Mutta työni minä osaan, enkä sen seikan kanssa ujostele. Poikkitieteellisen teoriataidon lisäksi minulla on repussani kosolti elämänkokemusta, erinomainen looginen päättelykyky ja herkät, tarkat vaistot.

Näillä eväillä on pärjätty. Viime aikoina on puhelimitse ja sähköpostitse tullut viestiä, jonka mukaan osaamisestani on tullut hyvää palautetta. Se on tietysti tärkeää, koska en työskentele ensi sijaisesti itseäni varten, vaan auttaakseni toisia ihmisiä menestymään heidän omissa jutuissaan. Niin helppoa tämä työ ei ole, että sitä ihan huvikseni tekisin.

Minulla on sellainen hytinä, että savuverho alkaa vähitellen hälvetä mentaalivalmennuksen yltä. Yhteiskuntamme alkaa olla avoimempi ja vastaanottavaisempi. Monet urheilijat ja valmentajat ovat alkaneet viestiä puskaradioissa, että mentaalivalmennuksesta hyötyy jokainen, joka haluaa vahvistaa omia vahvuuksiaan ja työstää (pieniäkin) heikkouksiaan.

Hyvä mentaalivalmennus vastaa aina kysymykseen "Miten siihen päästään?" Tuo se voi olla mitä tahansa.


Kippis sille.
(Alkoholia en käytä, mutta otan pienet kermakahvihörpyt tämän asian kunniaksi.)
cheers cheers cheers

tiistai 18. toukokuuta 2010

Näin pää kestää

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA



Kainalojuttu julkaistiin Tamperelaisessa 15.5.2010, toimittajana Petteri Mäkinen.

Henkisen valmentautumisen kurssi 8.6. Varalassa


KAIKILLE AVOIN KOULUTUS


Vielä ehdit mukaan! Henkisen valmentautumisen kurssipäivä Varalassa 8.6.2010. Hinta 115 eur/hlö, sisältää materiaalit, tulokahvin, lounaan ja välipalan. Päivällä on mittaa klo 9-16.30 ja aiheina ovat stressinhallinta, keskittyminen, minäkuvan rakentaminen, ajanhallinta ja merkitykselliset valinnat.

Uskallan luvata, että päivästä tulee antoisa, olit sitten valmentaja, urheilija, yrittäjä tai muuten vain henkisestä valmennuksesta kiinnostunut henkilö. Vastaan koulutuksen vetämisestä ja sisällöstä.

Ilmoittautumiset 28.5. mennessä Varalan urheiluopisto, myynti 03 263 1211 tai marja.pehkonen@varala.fi.

torstai 13. toukokuuta 2010

Julkisia kampituksia vai toisten tukemista?

MEDIAKRITIIKKIÄ

Viime päivinä toimittajat ovat esittäneet kipakoita kommenttejaan, joiden mukaan urheilijoita saa arvostella mielin määrin ja mediaa arvostellessaan valmentajat kuulemma vain yrittävät peittää omaa epävarmuuttaan.

Nämä toimittajat eivät ole valmennustyötä tehneet. Jokainen ansioitunut lajivalmentaja tietää, että moni urheilija oppii pelkäämään mediassa esitettyjä kommentteja. Samaa näen työssäni jatkuvasti: julkisuudelle altistuvat urheilijat ja muut oman alansa huiput eivät kykene suojautumaan kritiikiltä, vaan antavat sen syödä itseluottamustaan. Eräs toimittaja esitti, että maajoukkuepelaajat ovat koko kansan omaisuutta. Aivan höpölöpöä koko juttu. Minä olen osa kansaa, eikä kukaan pelaaja ole minun omaisuuttani, sillä ihmiskauppaan en usko.

Seison kaikkien niiden ihmisten takana, jotka haluavat tehdä työtään julkisuudesta huolimatta ja pyytävät medialta, että keskustelu olisi rakentavaa ja reilua. Vai onko toimittajien tehtävänä tehdä tästä kansasta entistä huonovointisempi? Kateutta ja vahingoniloa löytyy tästä maasta jo ihan tarpeeksi.

P.S. Minulla on onneksi ollut ilo tavata lukuisia fiksuja toimittajia (myös urheilutoimittajia), jotka eivät sensaatio-otsikoiden perässä juokse.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Yksinkertaisessa on voimaa


ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Iltalenkillä tuli sellainen olo, että Leijonat hoitavat hommansa USA-ottelussa. Näin tapahtuikin. Ei turhia hötkyilyjä, eikä ylireagointia.

Ihmisen suurin este on ihminen itse. Ihmisen mieli rauhoittuu parhaiten hengitykseen keskittymällä. Eivät ihmiset yleensä ole kovin innostuneita hengitysharjoituksista, koska heillä on niin kiire miettiä niitä ISOJA ongelmiaan. Yksinkertaisin hengitysharjoitus menee näin: Sulje silmäsi. Tule tietoiseksi hengityksesi luonnollisesta tahdista. Keskity siihen. Laske kymmenen sisäänhengitystä. Jos mieleesi tulee ajatuksia, aloita laskeminen alusta, itseäsi moittimatta. Jatka harjoitusta laskien aina kymmenen sisäänhengitystä viiden minuutin ajan, jos voit. Huomaat, että harjoittelu ei muuta mitään ulkoista, mutta silti se muuttaa vähitellen kaiken. Maailma näyttää ihan toiselta, kun löydät sisältäsi varmuuden ja rauhallisen paikan.

Ihmisen elämä on ulos- ja sisäänhengityksen varassa. Tasaista, hyvää rytmiä. Muualtakin löytyy rytmiä. Nukumme, valvomme. Lepäämme, toimimme. Tulee eteen ylämäkiä, alamäkiä. Olemme ulkona, olemme sisällä.

Parasta rytmissä ja hengitykseen keskittymisessä on se, että mieli tasaantuu ja silloin mahdollisuutemme laajenevat.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Maailmankirjat sekaisin: Leijonat ja Pantterit


ASIAA URHEILUSTA

En nähnyt Leijonien peliä Tanskaa vastaan, koska olin Kansallisbaletissa katsomassa huippuhyvää modernia tanssia. Tuttava onneksi tilitti junassa, että Leijonilla oli ote lipsunut ja lopputulos oli 4-1. Luin äsken aiheesta tuoreimmat otsikot ja kommentit. Suurin asia, mitä olen ihmetellyt, on se, miten joskus huippu-urheilija tai maajoukkueen kaltainen tiimi lähtee ulkomaille kilpailemaan ja sitten sanotaan, että hieman oli käynnistyvaikeuksia tai vire kadoksissa. Tai peräti jännitti. Sellaisiin pulmiin löytyy lääke mentaalivalmennuksesta! Ajattelen niin yksioikoisesti, että ei kannata käyttää isoa määrää rahaa mittavaan kisakoneistoon ja todeta sitten, että nyt jännittää eikä hommasta tule mitään.

Toivon, että Leijonat menevät itsensä ja tekevät tarvittavan ryhtiliikkeen. Sekin on ihan mahdollista!

Muutenkin ovat maailmankirjat sekaisin. Tampereen Pyrintö teki historiaa voittamalla korisfinaalin. Eilen jonotin läheisilleni lippua kylmässä viimassa yli tunnin ja jonoa oli 250 metriä. Mutta kyllä kannatti! Tänään oli eräs tuntemani nuori palloilija, pelin jälkeen ja ääni kannustamisesta käheänä, nähnyt Pyrinnön miehet kruisailemassa limusiinilla tässä lähitienoilla, voittopatsas kyydissä. Pakkohan nuoren palloilijan siinä oli huutaa: "Hyvä, pojat!" Pyrinnön kapteeni Antero Lehto oli huutanut takaisin: "Haluatko nostaa Pantteria?"


torstai 6. toukokuuta 2010

Mikael Forssell ja Ronaldon identiteetti

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Jalkapalloilija Mikael Forssell kertoi sunnuntain 1.5.2010 Helsingin Sanomissa, miten hän on selättänyt haasteensa Ronaldon ja Jumalan avulla. Ei mikään heikko yhtälö.

Jutussa Forssell vuodattaa rakkauttaan Ronaldoon, joka on "maailman paras jalkapalloilija". Jos Forssellin pinnaa kiristää, hän palauttaa mieleensä Ronaldon hymyn ja keskittyy taas olennaiseen. Ronaldo elää ei vain Forssellin mielessä, vaan myös hänen kännykässään, kannettavassa tietokoneessaan ja iPodissa. Forssell on tottunut kuvittelemaan olevansa Ronaldo ja kengätkin ovat samaa merkkiä. Hän eläytyy "maailman parhaan maalintekijän" rooliin ja pyrkii toimimaan kentällä ihanteensa tavoin.

Summa summarum, Forssell on oppinut viilaamaan identiteettiään ja oloaan kuntoon mielikuvin.

Opettele matkimaan sitä ihmistä, joksi haluat tulla. Sinun ei tarvitse matkia toista ihmistä, vaan voit oppia hahmottamaan myös sen potentiaalin, joka sinussa vielä piilee. Jos haluat menestyä, kävele kadulla niin kuin menestyjä. Kuulostele, miltä menestyminen tuntuu ja maistuu. Mieti, miten ihanneminäsi toimisi erilaisissa haasteellisissa tilanteissa ja ala matkia. Aivot eläytyvät nopeasti mukaan, kemialliset toiminnot muuttuvat ja uusia reittejä alkaa syntyä korvien väliin. Harjoittelua, toistoa, niin tuloksia alkaa syntyä.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Kohti armollista määrätietoisuutta

MIETINTÖJÄ ONNESTA, KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ JA MAHTAVISTA TYYPEISTÄ

Viime aikoina olen ollut onnellinen. Tyytyväisyyskin riittäisi, mutta nyt olo on hiponut suoranaista onnea.

Onnimatka oikeastaan alkoi siitä, kun eräs viisas ihminen kehotti minua olemaan kärsivällinen. Hän ei tiennyt, mitä pyysi, koska minä olen nuorempana ollut tunnetusti Maailman Kärsimättömin Ihminen. Äidilläni on lehmän hermot, minun hermoni ovat joskus olleet kuin pyryharakan.

Mutta päätin lähteä itselleni vaativassa tilanteessa opettelemaan kärsivällisyyttä oikein olan takaa. Otti päähän, tuskastutti. Sitten alkoi tulla enemmän ja enemmän hyvää Tässä Hetkessä Elämistä ja irti päästämistä kaikista turhista odotuksista, jotka aiheuttavat stressiä. Kaikki kun on ihan hyvin näin vaan.

Taannoin maalivahtivalmentajakoulutuksessa moni valmentaja tuli kiittämään kädestä pitäen. Ihmettelin hieman, mitä he niin nyökkäilivät ja katsoivat pitkään silmiin, mutta siinä ei kauheasti sanoja tarvittu. Onni tuntui taas. On mahtavaa toimia viestinviejänä tärkeissä asioissa.

Ihan toiseen koulutukseen osallistunut Ville lanseerasi kuulteni hienon termin. Hän mietti oman elämänsä ja itsensä rakentamista ja kertoi ottavansa työkalukseen armollisen määrätietoisuuden. Vau, minä ajattelin. Olen niin pitkään miettinyt, mikä on paras tapa päästä tavoitteisiin, meille kaikille. Mielestäni terminä armollinen määrätietoisuus (copyright Ville) kertoo siitä, miten MM-kiekkokultaa voitetaan ennemmin tai myöhemmin, miten ihminen voi rakentaa kovin huterasta talostaan vankemman ja miten elämässä kehitytään askelin, jotka eivät tee kyyniseksi tai sairaaksi.

Olen armollisesti määrätietoinen - ja entistä kärsivällisempi. Samaa toivon sinulle.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Ihmisenä kasvaminen on syklistä

MIETINTÖJÄ KASVAMISESTA JA OIVALTAMISESTA

Jokainen päivä on erilainen, se on selvä. Teemme yhden vuorokauden aikana kymmeniä tuhansia - yleensä tiedostamattomia - valintoja. Jokainen päivä tarjoaa monta tilaisuutta kasvuun ja oivallukseen, ja elämä hioo meitä kuin timanttia konsanaan.

Silti tuntuu, että ihmisenä kasvan erityisesti sykleissä. Tasaisemmat vaiheet saavat minut herkemmin junnaamaan paikallani, mutta tietyin aikajaksoin tulee isomman oivalluksen kohta. Nykyään noita oivalluksia tuntuu tulevan minulle hieman tiheämmin, mutta ne auttavat aina jäsentämään jotain tuttua asiaa entistä, entistä syvemmin.

Monen eletyn syklin seurauksena olen näistä asioista entistä vakuuttuneempi:
  • Myönteinen ajattelu ylläpitää terveyttä ja luo monenlaista hyvinvointia, jopa menestystä.
  • Toisten tuomitseminen ei kannata, koska se vie omat energiat väärään suuntaan.
  • Menneisyydessä ja tulevaisuudessa eläminen tuottaa ihmisille enemmän kärsimystä ja kitkaa kuin ehkä mikään muu.
  • Oma keho on hurjan hieno työväline, ja sen tuntemukset kertovat olemmeko oikealla suunnalla elämässämme.
  • Kannattaa ajatella, mitä kannattaa ajatella.
  • Olemme mestareita huijaamaan itseämme - ihmisen aivot kun tuottavat jatkuvaa hölynpölyä eli aivopulinaa. Sykleittäin hahmotamme asiat syvemmin ja silloin ymmärryksemme laajenee ja huijausajatukset vähenevät. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että oikeasti haluamme kehittyä ja kasvaa.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Jatkoaika.comin juttu mentaalivalmennuksesta


AJANKOHTAISTA


Jatkoaika.comin toimittaja kyseli näkemyksiäni voittamisen vaikeudesta ja mentaalivalmennuksen mahdollisuuksista jääkiekossa. Jutussa asiaa kommentoi myös A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen. Jutun voi lukea tästä. Toimituksen lyhyempi yhteenveto osoittaa, että jatkoaika.comissa on kykyä erottaa itse asia "huuhaa-lörpötyksestä".

Mikään ei ole mustavalkoista, mutta usein asioita kannattaa miettiä eri näkökulmista.



perjantai 23. huhtikuuta 2010

Pronssimitalisti on hopeamitalistia onnellisempi

"On tärkeää verrata itseään alaspäin eikä ylöspäin.
Tiedämme, että pronssimitalin saanut on olympialaisissa paljon onnellisempi kuin hopeamitalin saanut, koska hopeamitalisti vertaa itseään ylöspäin ja itkee verta, kun kultamitali meni sivun suun. Sen sijaan pronssimitalisti vertaa itseään alaspäin ja on onnellinen siitä, että pääsi palkintopallille."

- kauppatieteiden tohtori ja kirjailija Kari Nars

torstai 22. huhtikuuta 2010

Ratkaisukeskeisyyttä teorian sijasta


MIETINTÖJÄ TEKEMISTÄNI LINJAUKSISTA

Olen huomannut, että teoriat eivät viehätä minua, jos niitä ei voi soveltaa ihmisten todellisiin pulmiin. Onneksi myös nykytiede, kvanttifysiikkaa myöten, tarjoaa meille kaikille paljon avaimia, joilla voimme hahmottaa haasteitamme paremmin. Hyvä teoria on aina sellainen, joka auttaa eteenpäin.

Eräs asiakkaani sanoi, että häntä viehättää, miten asetun kouluttajana samalle tasolle kuulijoiden kanssa. Saatan kertoa vaikkapa omasta pulmastani tai stressireaktiostani, ja se on aivan tietoinen valinta. Usein kuulijat näyttävät ensin hieman hämmästyneiltä, mutta tottuvat nopeasti ja alkavat voimaantuneina avautua. Siitä se yhteistyö käynnistyy.

Pari kolme kertaa olen lukenut palautteesta, että jonkun mielestä en saisi antaa tilaa "terapiapuheenvuoroille". Olen kuitenkin sitä mieltä, että monta kertaa paikalla olijat saavat toistensa kommenteista vähintään yhtä paljon kuin minun ohjauksestani. En kerro ylhäältä alaspäin missä kaappi seisoo, vaan annan tietoa ja autan avaamaan erilaisia haasteita. Lopullisen avaamisen tekee aina toinen osapuoli, ja lopputuloksen määrittelee hänen motivaationsa taso. Vien lähteelle, mutta en pakota juomaan.

Yhteistyötähän tämä kaikki, mahdollisimman ihmismyönteisesti ja ratkaisukeskeisesti.

Tutkimusten mukaan onnellisilla ihmisillä on yhtä paljon haasteita kuin onnettomilla. Onnellisilla ihmisillä on vain enemmän työkaluja haasteidensa kohtaamiseen.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Koiramainen, stressitön työpäivä


Tänään olen oppinut tässä enimmäkseen kaksijalkaisten maailmassa, että hallittujen riskien ottaminen kannattaa, hetkessä eläminen (koko ajan enemmän ja enemmän) tuottaa yllättävän hyviä tuloksia ja kipakankin kuoren alla sykkii lämmin sydän.

Ei siis huono päivä.

Erityisen hienoa tänään on ollut koiran ulkoiluttaminen. Puhuin koiralleni puistossa kovaan ääneen, jotta hän varmasti kuulisi hauskat juttuni ja samaan aikaan keskityin tuntemaan maaperän jalkojeni alla. Sellaisilla metodeilla minun stressitilani kärsii oikosulun hyvin nopeasti.


P.S.
Koiralleni hallittujen riskien ottaminen tarkoittaa linnun piilottaman hieman homeisen leipäkätkön nopeaa nielaisemista. Hetkessä eläminen on koiralleni lähinnä nauramista tilanteen mukaan niin, että mustat suupielet venyvät korviin ja hampaat näkyvät. Mitä sitä menneitä miettimään.


keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Työttömän kannattaa olla kekseliäs

ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Olin eilen puhumassa työttömille insinööreille stressinhallinnasta. Pöydän ääreen oli kokoontunut kolmisenkymmentä insinööriä, jotka kertoivat avoimesti suhteestaan työttömyyteen, työnhakuun ja itseensä. Erityisen merkille pantavaa oli ryhmässä vallinnut hyvä fiilis ja tunnelma, joka salli vapaan keskustelun monesta näkökulmasta.

Tauolla eräs nainen lähestyi minua ja antoi käyntikorttinsa. Hänen ideansa on niin hauska ja kekseliäs, että sitä kannattaa esitellä myös muille työttömille ja tietysti kaikille mahdollisille työnantajille:

Kortin toisella puolella oli vielä pieni markkinointiteksti innokkaita Thaimaan lomailijoita varten:
Siskoni lomatalo Thaimaan Hua Hinissa vuokrattavissa. www.villawieru.com.
Tsekkasin jo talon kuvat - hyvältä näyttivät!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

HPK:n lentopallonaisille haukut ja hopeaa


ASIAA URHEILUSTA

Hämeenlinnan Pallokerhon naisten lentopallojoukkue sai tänään ansaitsemansa hopeasijan neljännen finaalitaiston jälkeen. Salolainen LP Viesti hallitsi pelejä suvereenisti, joten kultamitali meni oikeaan osoitteeseen.

HPK:n naiset saivat alkupäivän harjoitusten jälkeen osakseen mojovat haukut. Valmentajalla ei onneksi ollut mitään tekemistä haukkujen kanssa. Kentällä nähtiin yhden pelaajan itkuiset kasvot ja lannistuneita olemuksia, joissa ei ollut enää jälkeäkään pelaamisen ilosta. Valmentaja Teemu Sarna puhalsi pelaajiinsa vielä uskoa, minkä pystyi.

Oli laji mikä tahansa, pelaajia ei kannata haukkua ennen tärkeää peliä. Hyvästä työkalupakista löytyy aina muitakin motivointikeinoja.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Piskuinen kauhutarina


ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Vuosi 1986, kesätyö paikallisessa tehtaassa. Alkoi sataa, kun työvuoroni päättyi. Taitoin pitkän työmatkan aina polkupyörällä ystäväni kanssa. Tällä kertaa ystäväni pyörä oli hajonnut, vain minä olin pyörällä ja hän aikoi jäädä sateeseen kävelemään.

Olin kuullut hauskoja tarinoita siitä, miten muutamat ystäväni olivat liftanneet kesäpäivinä Helsinkiin ja kohdanneet aina - näin minulle vakuutettiin - todella kivoja ihmisiä. Minä en ollut koskaan liftannut.

Koska tiesin, että pyörätön ystäväni ei uskalla liftata, päätin ryhdistäytyä. Tarjosin hänelle pyöräni ja sanoin, että minä liftaisin ja siten pääsisimme molemmat nopeasti kotiin.

Aloin katsella ohi ajavia autoja. En saanut edes peukaloani pystyyn, kun tien reunaan pysähtyi vaalea auto, jossa oli hyvin pitkä, suljettu peräkontti. Hälytyskellot hieman jo heräsivät, mutta olin päättänyt olla reipas. Kurkkasin auton sisälle ja kysyin, pääsisinkö kyydissä isoon risteykseen asti. Viisikymppinen mieskuljettaja ei katsonut minua, tuijotti vain eteensä, mutta antoi myöntävän vastauksen.

Sitten mentiin ja satoi entistä enemmän.

Aloin hermostuneesti puhua jotain ystävällistä. Mies keskeytti minut ja sanoi: "Tiedätkö, mitä voi sattua sinun kaltaisellesi tytölle, joka liftaa yksin?" (Hälytyskelloni olivat jo äänekkäämmät.) Minä, teennäisen ystävällisesti: "No, mitä?" Mies: "Voi joutua tällaisen miehen kyytiin."

Käännyin katsomaan häntä. Hän oli avannut pitkän vaalean popliinitakkinsa, jonka alla hänellä oli yllään vain vanhanaikaiset naisten alusvaatteet, rintaliivit ja alushousut.

Mies alkoi kertoa, että hänellä on tapana sulkea tyttöjä auton peräkonttiin, viedä heidät metsään, siellä sitten jotain (epämääräistä mutinaa), ja metsään hän tytöt jättää.

Muistan yhä, miten aivoni alkoivat tuntuvasti hakata kovilla kierroksilla. Jotain oli keksittävä. Auto ajoi lujaa vauhtia, enkä voinut hypätä kyydistä pois. Aloin hyvin ystävällisesti kysyä mieheltä tietääkö kukaan hänen ongelmastaan, kuinka kauan hänellä on ongelma ollut ja onko hänellä vaimoa. Sain selville, että hänellä ei ole ystäviä, mutta hänellä on poika.

Valitsin sanani tarkkaan, täysin vaistonvaraisesti. Kerroin, miten hänen kannattaisi käydä juttelemassa jonkun viisaan ihmisen kanssa. Kun olin saanut miehen juttelemaan ja suremaan omaa yksinäisyyttään, kysyin häneltä, miltä hänestä tuntuisi jos joku tekisi samoin hänen pojalleen kuin mies minulle.

Lopputulos oli, että mies kiitteli minua ihanaksi ihmiseksi ja päästi minut isossa risteyksessä pois autosta. Sitä ennen hän oli kysynyt voisiko hän tulla joskus luokseni iltateelle, mutta sanoin muuttavani pian pois maasta.

Kun jäin tienposkeen, en tullut katsoneeksi rekisterinumeroa. Jalat tärisivät ja tunsin vain kiitollisuutta siitä, että olin hengissä. Olin samana päivänä yhteydessä myös poliisiin.

George Kohlrieser on maailman tunnetuimpia panttivankineuvottelijoita. Hän on kertonut lukuisista tositilanteista, joissa panttivanki on pelastunut nimenomaan liittoutumalla kaappaajansa kanssa. Eräs mummu oli pelastunut alkamalla laittaa kotiinsa murtautuneelle väkivaltaiselle vankikarkurille ruokaa.

Minä en nuorena tyttönä tiennyt mitään stressinhallinnasta tai panttivankiteorioista, vaan toimin täysin syvästä vaistosta käsin. Ainoa motiivini oli halu pysyä hengissä, ja siksi minulla ei ollut varaa avuttomuuteen eikä paniikkiin.

Tämä pieni episodi kaukaa vuosien takaa osoittaa hyvin selvästi, millaisia ihmeellisiä voimavaroja meissä piilee ja kuinka huikeat ovat aivojemme mahdollisuudet.

Tuo liftauskerta jäi muuten elämäni ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Uskon minä vähemmästäkin.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Ja millainen kouluttaja teille saisi olla?

MIETINTÖJÄ TOISTEN ODOTUKSISTA

Olen viime aikoina törmännyt enemmän kuin koskaan erilaisiin odotuksiin ja näkemyksiin:
Olemme sitä mieltä, että kouluttajan tulisi olla ehdottomasti nainen tai ehdottomasti mies. Tätimäinen ote olisi paikallaan tai sitten peräti setämäinen. Ethän kuitenkaan puhu miesten ja naisten aivojen eroista, koska se kuulostaa niin epätasa-arvoiselta.

Raflaava ei saa olla, vaan konservatiivinen, tai ehkä sittenkin pienellä jännällä vireellä varustettuna. Mielestämme kivikoruja ei sovi pitää, ettei tule leimatuksi hipiksi. Toisaalta jakkupukulinja antaa meistä sittenkin liian kovan vaikutelman.

Itsensä rakastamisesta ei saa puhua, vaan pitää kertoa, kuinka tärkeää on edes sietää itseään.

Voisitko myös pitää luennon siitä, mitä yhteistä voisi olla jääkiekkovalmentajalla ja sosiaalityöntekijällä?

Summa summarum:
Ole oma itsesi, niin aidosti ja hyvin kuin osaat. Joskus on tärkeää pitää oma päänsä.


P.S. Eilen teitä ihania blogivierailijoita oli lähes 100!

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Englanninkielinen blogi alkumetreillä

GOING GLOBAL IN CYBERSPACE

Olen jo muutaman kuukauden ajan lupaillut englanninkielistä blogia tämän blogin rinnalle. Seuraan kävijätilastoja säännöllisesti ja olen ilokseni huomannut, että englanninkielisen blogini ensimmäisiä tekstejä on käyty lukemassa eri puolilta Yhdysvaltoja. Kyseinen blogi tulee keskittymään urheilijoiden mentaalivalmennukseen ja se löytyy tästä.

Tämä blogi jatkaa toimintaansa tuttuun tapaan, urheilumaailmaa unohtamatta.

Sydänlämmin kiitos kaikille teille, jotka olette kiinnostuneet esille tuomistani näkökulmista. Itseäni varten en blogia jaksaisi ylläpitää, mutta teitä varten kyllä.


sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Kun koirakoulu ei toimi

ASIAA MENTAALIVELMENNUKSESTA

Taannoin joku vertasi Hesarissa urheilijoiden henkistä valmennusta koirien kouluttamiseen. Kirjoittajan mielestä hyväksi todetut, koirille sopivat koulutusmenetelmät soveltuvat hyvin myös ihmislapsiin ja nuoriin urheilijoihin.

Auts.

Ihan aina ei kannattaisi pukea sanoiksi sitä, mitä ajattelee, ei ainakaan silloin jos haluaa liputtaa tärkeän asian puolesta.

Mentaalivalmennus on ollut nyt paljon esillä eri tiedotusvälineissä. Vielä jää nähtäväksi, onko kyseessä vain Vancouverin olympialaisten jälkinoste vai ollaanko Suomessa oikeasti heräämässä näkemään mieltä vahvistavan valmennuksen merkitys ja mahdollisuudet myös urheilussa. Muutamat yksittäiset urheilijat ovat jo ilmoittaneet saavansa henkistä valmennusta. Millaista ja minkä tasoista, on aina mieleeni nouseva kysymys.

Urheilijalle on valmentajan turha puhua rohkeudesta ja asenteesta, jos urheilijan päässä vallitsee kaaos, josta hän ei osaa ulos. Mutta niin kauan olemme vähintäänkin oikealla suunnalla, kun ei koirakoulusta metodeja haeta.


keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Solmut auki näin #1

IRROTTAUDU LOPPUTULOKSESTA.

Amerikkalaisen yliopistokoripallon kaikkien aikojen parhaaksi valmentajaksi mainittu John Wooden on alleviivannut, että menestys tarkoittaa ennen kaikkea mielenrauhan löytämistä. Tyyni, rauhallinen mieli on paras ase silloin, kun edessä on tärkeä tehtävä. Wooden valmensi menestyksekkäästi mm. Kareem Abdul Jabbaria, jolle hän painotti prosessiin keskittymistä ja voittamisen unohtamista.
- Älä koskaan murehdi asioita, joita et voi hallita, koska murehtiminen vaikuttaa siihen, mitä voisit hallita, Wooden opetti.
Päämäärätauti lisää tyytymättömyyttä, romahduttaa taitomme ja altistaa liialliselle stressille. Mikä tahansa prosessi, solmujen aukaiseminenkin, on pidettävä mielekkäänä. Elämää ei ole tarkoitettu juoksuksi kohti pakenevaa määräasemaa.

******
Teksti on lyhennelmä kirjoittamastani jutusta Löydä menestyksesi suunta (Juoksija-lehti 2009).

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Solmut auki näin #2

KIRJAA YLÖS VAIHTOEHTOSI
ja mahdolliset ratkaisut.

Monta kertaa on turha pyöritellä huolia päässään. Tilanne kannattaa siirtää paperille, jotta pääset tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja solmutilanteen eri puolia objektiivisemmin ja rauhallisemmin. Erittäin hyvä mindmap-työkalu on XMind-ohjelma, jonka avulla voit jäsentää isojakin kokonaisuuksia mielle- tai käsitekartan tapaan.

Yhtä hyvin jäsentelyn voi tehdä minkä tahansa paperikääreen taakse. Mieli hahmottaa paperille laitetut ajatukset paremmin kuin ne ajatukset, jotka laukkaavat vain holtittomasti korvien välissä.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Solmut auki näin #3

UNOHDA MUIDEN PUHEET.

Ihmisillä on mielipiteensä, mutta heidän ajatuksensa kuuluvat viime kädessä vain heille. Sinulle kuuluu se, mitä ajattelet oman pääsi sisällä. Elämänlaatusi ratkaisee hyvin pitkälle se, mitä ajattelet itsestäsi samoin kuin se, mitä ajattelet toisista ihmisistä.

Ihmiset ajattelevat joka tapauksessa, mitä haluavat ajatella. Miksi siis vaivaisit itseäsi sillä, millaista liikenne on heidän korviensa välissä?

Maslow kehotti meitä tulemaan mahdollisimman riippumattomaksi toisten ihmisten mielipiteistä. Ei riippumattomaksi vain moitteista ja kaikkitietävistä näkemyksistä liittyen siihen, miten sinun pitäisi elää, vaan riippumattomaksi myös kehuista. Jos ihmisillä on valta nostaa sinut, heillä on valta myös painaa sinut alas - jos niin uskomme.