lauantai 10. heinäkuuta 2010

Urheilija tekee työn, minä avitan


ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA


Jokin aika sitten eräs yksityispuolen urheilija-asiakkaani pyysi nopealla aikajänteellä apua. Hän oli kilpailuissa, joissa homma ei mennytkään ihan putkeen. Hetken mietin, miten voin häntä auttaa, kun välillämme oli fyysistä matkaa aika paljon. En ollut tavannut häntä moneen kuukauteen, mutta tiivistin asiani pariin tekstiviestiin.

Seuraavana päivänä sain aamulla tilannetiedotuksen: kilpailuissa oli ollut jo parempi fiilis ja kisat jatkuivat.

Sitten tuli seuraava tiedotus: loppukisat menivät loistavasti ja oma ennätyskin paukkui uusille lukemille. Vaikka kyseinen urheilija minua kovasti kiitteli, saisi hän kiittää varsinkin itseään. Ilman urheilijan nöyrää, avointa asennetta ei minun opeistani ole mitään hyötyä. Mutta kun urheilija malttaa astua oman egonsa (usein: ylpeytensä ja pelkojensa) yli, pystyn auttamaan häntä saamaan itsestään irti kaiken sen, mikä sillä erää mahdollista on.

Minä olen niin onnellinen, kun voin auttaa jotakuta menestymään. Niin se vain on. Yhteistyötä tämä kaikki.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Koirakuiskaaja puhuu energiasta


ASIAA KOIRISTA, ENERGIASTA JA MENTAALIVALMENNUKSESTA


Lyhyt, meksikolainen mies käsittelee hankalimpiakin koiratapauksia taianomaisesti ja varmasti. Metodeina ovat koirien tärkeimpien tarpeiden tyydyttäminen liikunnalla, kurilla ja hellyydellä, tässä järjestyksessä.

Kun Cesar Millan puhuu energiasta ja oikeanlaisen ilmapiirin synnyttämisestä, en voi kuin nyökytellä. Koiragurun mielestä jokaisen koiranomistajan tulisi säteillä rauhallisen itsevarmaa energiaa (calm assertive energy) ja kyetä aistimaan oman koiran energiaa ja elekieltä. On ollut hienoa löytää koiramaailmasta joku, joka puhuu samasta energiasta kuin minä muissa yhteyksissä.

Tutustuin 1990-luvun alussa los angelesilaiseen perheeseen ja heidän koiriinsa. Toinen koirista oli shih tzu ja toinen sekarotuinen spanieli. Perhe rakasti koiriaan, mutta ei koskaan ulkoiluttanut niitä. Koirat järsivät luitaan kyllästyneinä ja kyhnyttivät kirppuista turkkiaan takapihalla maaten.

Olen ollut pienestä pitäen kaikenkarvaisten koirien suuri ystävä, joten tarjouduin viemään nämä kaksi elämäänsä turhautunutta koiraa puistoon. Muistan yhä, miten riemuissaan koirakaksikko oli juostessaan vehreän puiston läpi ilman hihnaa. Ne suorastaan nauroivat. Yhteisistä kävelylenkeistä tuli tapa ja koirien elämänilo sekä kunto kasvoivat silmissä. Pian muutin kuitenkin toiselle puolelle kaupunkia ja kiireet veivät mennessään. Tunnin ajomatka oli monesti liian pitkä hakeakseni koiria kävelylle.

Kului kaksi kuukautta ja kävin tervehtimässä perhettä. Järkytyin pahasti, kun näin toisen koiran ovenraossa. Se oli lihonut muodottomaksi ja sen silmistä oli hävinnyt kipinä. Sillä oli täysin masentunut, lasittunut katse. Enkä tarkoita, että koiralle olisi tullut hieman painoa, vaan sitä ei ollut enää tuntea, niin leveä sen selkä oli. Kysyin mitä sille oli tapahtunut, ja perheen äiti kuittasi koiran vain syöneen hieman liikaa. Kukaan ei koiria enää ulkoiluttanut.

Meni muutama viikko ja koira oli kuollut. Pian kuoli myös toinen koira.

Jos sinulla on koira, huolehdithan siitä, että se saa energiatasonsa mukaisesti liikuntaa joka päivä. Kaikille koiranomistajille suosittelen myös mahtavaa lukuelämystä Koirakuiskaaja, jonka on kirjoittanut idolini Cesar Millan. Kirja opettaa sinulle paljon ei vain koirista, vaan myös siitä, millainen sinä olet.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Raivaustöitä


ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Stressiä ei voi välttää. Painetta syntyy jatkuvasti, ja meitä painavat erilaiset asiat, tilanteet ja ihmiset, omista ajatuksistamme puhumattakaan.

Koko kevään on tuntunut, että edessäni olevalla tarjottimella on tungosta. On monenlaisia töitä, sitoumuksia, haasteita ja tavoitteita. Moni juttu kiinnostaa, mutta kaikelle ei riitä voimavaroja eikä aikaa.

Nyt olen tehnyt raivaustöitä. Olen opetellut pitämään puoleni entistä jämäkämmin ja sanomaan ei myös suurissa asioissa, vaikka tuo ei aiheuttaa muissa hämmennystä. Jos jonkun energiat uuvuttavat, valitsen seurani viisaammin. Jos annan oman voimani pois, tulen vain vihaiseksi.

Olen päästämässä irti myös joistain velvotteista ja sitoumuksista, niin ihania kuin ne ovatkin olleet. Fokus on kevättä kirkkaampi ja huomaan, että olen saanut elää huolista vapaita hetkiä todella paljon. Huolia voisin toki kyhätä monestakin asiasta, mutta mitä hyötyä siitä olisi?

Elämää voi kohdata myös ilman, että huolestuu.