tiistai 30. marraskuuta 2010

Panttivanki vai ei?

ASIAA VALINNOISTA

Amerikkalainen psykologi ja panttivankineuvottelija George Kohlrieser on hoitanut maailmalla monta tukalaa tilannetta menestyksellä. Vaikka harva meistä joutuu elämänsä aikana ihan oikeaan panttivankitilanteeseen, olemme monesti panttivankeina omassa elämässämme. Arjen panttivankitilanteita voivat aiheuttaa monenlaiset pattitilanteet, joiden taustalta löytyy toisia ihmisiä, olosuhteita ja tilanteita sekä erilaisia ajatuksia ja tunnemalleja.

Oletko koskaan ollut pakkasen panttivankina hyytävällä raitilla ilman suojaa? Piinaavatko sinua pääsi sisäinen katkeruus tai ainaiset valittavat ajatukset, jotka pitävät sinut tyytymättömyyden kuilussa vuodesta toiseen? Vaivaako sinua riippuvaisuus toisesta ihmisestä, hänen hyväksynnästään? Kuristaako riittämättömyyden tunne kurkkuasi aamuyön syvinä tunteina?

Kohlrieserin mukaan panttivangiksi joutumisesta kielii se, että ihmiseltä katoaa ilo siitä, että hän on ylipäänsä elossa. Mitä enemmän meillä on menneitä suruja surematta, sitä helpommin löydämme itsemme panttivangin roolista arjen moninaisissa tilanteisssa tai - ja se vasta karmeaa - sitä luontevammin nappaamme toisia ihmisiä panttivangeiksemme syytöksillä, raivolla tai muulla kivalla pikku taipumuksella.

Uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien etsiminen vapauttaa häkkitilanteista, kun taas esteiden tuijottaminen voi pitää meidät panttivankeina läpi elämän. Tapa katsella elämää on ihan meistä kiinni.

Tekee joskus kipeää, eikö teekin? Se vastuu omista valinnoista.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Mentaalivalmennusta Urheiluakatemian urheilijoille


ANNA ITSELLESI JOULULAHJA, URHEILIJA!

Tampereen Urheiluakatemia ja Minna Marsh järjestävät:

Mentaalivalmennuksen koulutuskokonaisuus urheilijoille 

Koulutus tarjoaa tavoitteellisille urheilijoille tietoa ja käytännön työkaluja stressin hallintaan, kilpailujännitykseen, itsetunnon kehittämiseen ja vireystilan säätelyyn.

Koulutuskokonaisuus järjestetään kahtena iltatilaisuutena. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen urheilijat saavat välitehtävän, joka puretaan toisen tapaamisen yhteydessä.

Aika: torstai 9.12. klo 17–19.30 ja torstai 16.12 klo 17–19.30
Paikka: Varalan Urheiluopisto, Ls 1
Hinta: 20€ / hlö
Sitova ilmoittautuminen 1.12. mennessä
Varalan myynti: puh. 03 263 1211 tai s-posti: marita.kivisto@varala.fi
Tutustu aiheeseen: omvera.fi

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Orkesterin piinapäivät

ASIAA STRESSISTÄ JA VALINNOISTA

Ystäväni kirjoitti minulle vuoden takaisia kuulumisiaan. Julkaisen luvalla pätkän hänen kirjeestään, toivoen että joku saa siitä rohkaisua tai uutta näkökulmaa omiin valintoihinsa. Hänen tarinansa ei analyysia kaipaa, vaan kertoo jo sellaisenaan monta tärkeää pointtia.
"Soitin eräässä orkesterissa jonkin aikaa. Tämän orkesterin kapellimesteri on huikean lahjakas, karismaattinen ja uskomattoman osaava vanhempi mies. Voin helposti sanoa, että yhdessä viikonlopussa opin häneltä enemmän kuin vuosien aikana aiemmissa yhteyksissä. Hänellä on kuitenkin ikävä tapa hyökätä yksilöitä kohtaan ja pitää soittajia pelon vallassa.
Eräänä viikonloppuna soitimme hyvin vaikeaa teosta kaksi päivää. Ensimmäinen päivä meni upeasti ja edistyimme nopeasti, kun palaute oli rakentavaa. Harjoitusten aikana paikalla oli yleisöä, joiden edessä meitä soittajia ei oikein voinut rankaista tai nolata. Mutta konsertin lähestyessä ja kuulijoiden ollessa poissa, kapellimestari poimi yksilöitä koko joukon edessä nolattavaksi, huusi, uhkaili ja sätti. Sanomattakin selvää, että konsertin tullessa olimme kaikki niin väsyneitä ja peloissamme, että tulos oli huomattavasti heikompi kuin harjoituksissa. 
Eräs sooloja soittanut lahjakas tyttö itki ennen konserttia vessassa ja epäonnistui omissa sooloissaan - hän ei pystynyt soittamaan läheskään oikeita ääniä, kun harjoituksissa häntä oltiin hiillostettu päivästä toiseen. Päätin jättää omat soittoni siihen ja etsiä soittomahdollisuuksia muualta. Harmillista. Toisaalta samalla viikonloppu oli yksi antoisimmista musiikin suhteen, mutta tunsin oloni melkein sairaaksi, kun pelkäsin omasta puolestani ja harmittelin muiden puolesta...

Kuinka lahjakas nuori voi tietää olevansa lahjakas, jos häntä yritetään kehittää ainoastaan kritiikin avulla? En enää aio suostua siihen, että kehitykseni pitäisi tapahtua syyllistämällä ja pelkäämällä virheitä!"

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

"Näytän niille!"

ASIAA EGOILUSTA

Joskus tuntuu, että yksinkertaisimmat ratkaisut ja lähestymistavat ovat ne parhaat. Jos elämästä tai vaikkapa mentaalivalmennuksesta haluaa tehdä monimutkaista salatiedettä, myös se on varmasti mahdollista.
Eräs urheiluvalmentaja sanoi kerran, että Suomessa valmennetaan usein tuskan kautta. Tuloksena on liuta jännittäviä, epävarmoja tai tyhjää uhoavia urheilijoita. Innostaminen on kuitenkin yksi valmentajan tärkeimpiä tehtäviä, eikä tuska yleensä innosta ketään.
Meillä suomalaisilla on välillä kummallinen tarve "näyttää" muille. Että kuinka hyvin lähtee, miten nopea olen, mitä osaan ja kuinka minulle ei kukkoilla.
Sellainen mahdollinen menestyminen ei ole sitä luonnollisinta, vahvinta sorttia, koska silloin henkinen kantti on vahva vain silloin, kun menee hyvin ja tulee onnistumisia.
Olen sitä mieltä, että sinun ei tarvitse näyttää tai todistella kenellekään yhtään mitään, oli asia tai alasi mikä tahansa. Kokeile sen sijaan omaan elämääsi ja asiaasi keskittymistä. Miltä tuntuu, kun nautit siitä mitä teet ja menet pieni askel kerrallaan kohti itsellesi tärkeitä tavoitteita? Jos välttämättä haluat näyttää jollekulle, näytä itsellesi miten pystyt kehittymään ja ylittämään omaa mukavuusaluettasi.
Näyttämisen halusta tai pakosta kumpuavat sekä ylimielisyys että alemmuudentunne, eikä niiden kanssa ole kovin helppo elää.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Elämästä innostuu, kun ajattelee innostavasti

ASIAA INSPIRAATIOSTA

Aina silloin tällöin pääni käy kovin keveäksi ja valoisaksi. Tällaisia tiloja olen oppinut seuraamaan ja antamaan niille sen painoarvon, jonka ne ansaitsevat. Ei suotta sanota, että lamppu syttyy päässä, koska siltä se oikeasti tuntuu. Ei mitään kellertävää raskasta valoa, vaan valkoista kirkkautta ja blim! - idea on syntynyt.
Olen hyvä innostumaan omista ideoistani. Minusta tulisi katkera ja hapan ihminen, jos en antaisi tilaa älynväläyksilleni ja myös niille pääni sisäisille loogisille mielikuville, joiden avulla valmennan asiakkaitani oikeaan suuntaan, hyvin ja innostavin tuloksin.
Kuukauden sisällä olen sulkenut pari ovea, suureksi helpotuksekseni. Rauhallisessa mielentilassa olen kuunnellut ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että jokin ideani on liian kunnianhimoinen, liian vaikea tai liian kallis toteutettavaksi. Olen ajatellut, että jos pääni näyttää valkeaa valoa, suuntani on oikea. Ei ihme jos hykerryttää, kun uusia ovia ja innokkaita yhteistyökumppaneita putkahtelee näköpiiriini.
Kirjoitan epäsäännöllisen säännöllisesti Juoksija-lehteen itseäni inspiroivista aiheista, jotka tavalla tai toisella koskettavat mentaalivalmennuksen maailmaa. Eilen sain päähäni pyytää haastattelua amerikkalaiselta ultrajuoksijalta, joka on inspiroinut opeillaan lukemattomia juoksijoita. En ihan kauheasti odottanut vastausta, mutta blim! - innostava, myönteinen vastaus odotti minua tänään sähköpostiluukussani.
Vasta silloin alkaa ihminen tehdä kuolemaa, kun ei mikään tässä elämässä kykene innostamaan.
Vasta silloin on juoksija valmis lopettamaan juoksemisen, kun ei mikään juoksemisessa enää innosta.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Karalahti, Karalahti vai miten se meni?

ASIAA URHEILUSTA

Joidenkin ystävieni mielestä olen hauskasti vinksahtanut, kun olen niin innostunut seuraamaan suomalaisen jääkiekon kehityskuvioita. Mitä enemmän tuohon maailmaan pääsee sisälle, sitä enemmän se innostaa. Näin on asiassa kuin asiassa: ymmärrys lisää kysymysten määrää ja ymmärtämättömyys se vasta tuskaa tuottaakin.

Junassa istuessa ehtii hyvin lukea päivän lööpit ja kyselyt. Iltalehden jutun mukaan jääkiekon asiantuntijat, tai oikeastaan muutamat heistä, ovat sitä mieltä, että Jere Karalahti olisi pitänyt mahduttaa Jalosen Karjala-turnauksen maajoukkueeseen.

Asiasta on antanut äänensä tätä juttua kirjoittaessani yli 2000 Illtalehden lööppejä lukevaa kansalaista, joista yli 70 % olisi toivonut näkevänsä Karalahden maajoukkueessa.

Jalosen aatokset ja suunnitelmat tietää vain hän itse, mutta ehkä Karalahdella on vielä mahdollisuuksia - Karjala-turnaus on vain alkua maajoukkueen tehosesongille.

Eilen keskustelin erään toimittajan kanssa menestymisen reseptistä. Olen asiaa pohtinut paljon ja pitkään, joitakin avainasioita löytäen. Menestymistä edesauttavat ilo ja intohimo omaan tekemiseen tai lajiin, periksiantamattomuus, tasapaino rentouden ja tehotoiminnan välillä ja lopuksi se merkittävin, ahkeruus.

Menestyjän erottaa usein siitä kakkosesta tai viitosesta se, että hän harjoittelee kovemmin, perehtyy asiaan enemmän tai uurastaa pitkäjänteisemmin kuin muut.

En ole oikea ihminen arvioimaan yhdenkään pelaajan kuntoa tai ylipäänsä pelillisiä taitoja, mutta Karalahdessa arvostan sitä, miten hän on raivannut tiensä takaisin SM-liigaan ja yhdeksi joukkueensa kärkimiehistä. Moni olisi kadonnut entisten kiekkomiesten hiljaisille kujille jo ajat sitten.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Naisena miehisessä maailmassa

ASIAA OMANA ITSENÄ OLEMISESTA

Eilisessä Hesarissa kaksi sukupuoltaan vaihtanutta ja yksi transvestiitti tilittivät ajatuksiaan miehen ja naisen rooleista. Tässä parhaimmat palat:
Vierastan äijäkulttuuria. En ole ikinä pitänyt mieheyteen kuuluvan voiman ihannoinnista.
- Marja-Sisko Aalto, entinen mies
Naisena tilan ottaminen keskusteluissa oli paheksuttua, kun taas miehenä huomaamattomuus herättää epäluuloa. ... Miehet saavat olla sisariaan röyhkeämpiä ja vähemmän empaattisia. Testosteronihoitojen myötä persoonallisuuteni muuttui. Olen nyt suoraviivaisempi ja toimin ennemmin kuin jään miettimään seurauksia. .... Myös sitä pidetään epäilyttävänä, jos mies on empaattinen ja avoin muita miehiä kohtaan..
- Aarni Korpela, entinen nainen
...naiseutta pidetään yhä mieheyttä vähempiäarvoisena. Kun nainen käyttäytyy miehisesti, se nähdään pyrkimyksenä parempaan. Naismainen mies on monille vain hävettävä luuseri.
- Minna-Maaria Lax, transvestiittiyhdistyksen puheenjohtaja
Eihän näistä kommenteista voi tulla kuin hyvälle tuulelle.
Olen työssäni laittanut merkille, miten moni keski-ikäinen nainen yhä etsii omaa paikkaansa ja olemisensa tilaa. Rajat ovat kadoksissa, eikä tahtotila oikein riitä oman näköiseen elämiseen ja olemiseen.
Toisaalta miehet kamppailevat jaksamisensa kanssa, kun tunteille ei tunnu jäävän tarpeeksi tilaa. Öisin ne tunteet sitten valvottavat. Ei ole siis helppoa miehilläkään.
Onneksi tilanne voi muuttua nopeasti, kun näkökulma muuttuu ja eheytyy.
Jääkiekkomaailmassa minuun on suhtauduttu kahdella tavalla. Ensimmäiseen tapaan kuuluu, että miehinen vastapuoli suhtautuu minuun myönteisen uteliaasti ja ehkä jotain hauskaa odottaen, kun nainen tulee ja kertoo miten asiat ovat. Toiseen tapaan kuuluu, että minua testataan ja kyseenalaistetaan siihen asti, kunnes kuulija putoaa asiaan, josta puhun. Sen jälkeen kaikki sujuukin omalla painollaan.
Olen jo ajat sitten automatisoitunut oman optimaalisen vireystilani. Ennen koulutustilaisuutta pudotan itseni jo tiedostamattomasti sellaisen olotilaan, jossa keskittymisen taso on paras mahdollinen. Tiedän miltä kehossa pitää tuntua, jotta saan hyvää tulosta aikaiseksi.
Ei ole helppoa olla nainen tässä miehisessä maailmassa ja varsinkin, jos työkenttä liippaa läheltä miehille perinteisesti kuulunutta sektoria. Olen sitä mieltä, että työelämässä  nainen pärjää miesten kanssa parhaiten olemalla oma itsensä ja keskittymällä itse asiaan eikä siihen, onko huulikiiltoa tarpeeksi.

Saa sitä huulikiiltoa silti olla.


Otteet Venla Pystysen jutusta Ahtaissa rooleissa, Helsingin Sanomat 1.11.2010.