perjantai 23. joulukuuta 2011

Kumman kassillisen valitset?

ASIAA VALINNOISTA

Näytelmäkirjailija Katori Hall kertoi haastattelussa (O magazine, Nov 2011), miten paljon hän oppi huonosta parisuhteestaan. Vasta kun hän jätti kumppaninsa, hyvät asiat alkoivat virrata hänen elämäänsä:

- Ihan kuin Luojalla olisi ollut kassillinen siunauksia minua varten, mutta minä olin pidellyt kiinni kassillisesta sontaa. Kun päästin irti omasta kassistani, Luoja tuli ja sanoi: "Tässä, ole hyvä".

Hall osui tärkeän asian ytimeen. Aikansa eläneet suhteet eivät ole aina parisuhteita - yhtä hyvin ne voivat olla perhe-, ystävyys- tai asiakkuussuhteita. Täytämme elämäämme paitsi toimimattomilla suhteilla, myös toisarvoisilla tai ikävillä asioilla ja toiminnoilla, joiden avulla pakenemme tosiasioiden kohtaamista. Joskus yritämme saada jonkin asian tai suhteen toimimaan näkemättä, että voisimme päästää siitä irti ja katsoa, mikä sen jättämän paikan täyttää. Rohkeuttahan se vaatii, mutta elämä on lyhyt ja valintoja on karkeasti tarkasteltuna kahdenlaisia: niitä, jotka lisäävät hyvinvointia ja niitä, jotka lisäävät pahoinvointia.

Luopumisen ja luovuttamisen prosessit ovat joskus tuskallisia, mutta monesti niitä seuraa myös jotain sellaista, josta ei olisi osannut edes uneksia. Tyhjiöt eivät ole luonnollisia, joten irti päästämistä seuraa vääjäämättä aina - jotain.

Eteenpäin virtaavia kokemuksia kaikille blogin lukijoille myös jouluna 2011! Pidetään tiukasti kiinni kassillisesta siunauksia, jos olemme sellaisesta otteen saaneet.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kateus ei kuulu ystävyyteen


ASIAA TUNTEISTA
Yläasteikäisenä itkin äidilleni, että paras ystäväni puhuu minusta aina pahaa, kun muita on paikalla. Pahan puhuminen ilmeni piikittelynä, jonkinlaisena yrityksenä saada minut näyttämään huonolta. Ihmettelin mistä oli kyse, koska Lilli oli ollut paras ystäväni jo vuosia. Äitini sanoi, että hänen mielestään Lilli oli usein osoittanut olevansa kateellinen minua kohtaan, milloin mistäkin. Olin perin hämmästynyt, koska mielestäni jatkuva kateus ei kuulunut eikä mahtunut ystävyyteen. En ollut myöskään osannut ajatella, että joku voisi kadehtia minua.
Sama ilmiö toistui toisen ihmisen kanssa, kun olin parikymppinen. Silloin ihana uusi paras ystäväni ilmoitti yllättäen, että hän tekee mitä tahansa, että hän saa ne nuoret miehet, joista minä saattaisin olla kiinnostunut. Olin aivan hölmistynyt tästä ystävyytemme merkillisestä puolesta.
Näitä kokemuksia on tullut - ei onneksi usein - mutta silloin tällöin vuosien varrella. Joka kerta ne ovat ällistyttäneet minua yhtä paljon. Jos olen itse huomannut olevani jostain kateellinen ystävälleni, olen melko nopeasti käsitellyt asian. Olen pyrkinyt joko hyväksymään, että minulla ei ole jotain mitä toisella on tai olen tehnyt parhaani saavuttaakseni omassa elämässäni asioita, joita olen toiselta kadehtinut.
Olin aikuisiällä ystäviä erään naisen kanssa vuosien ajan. Mielestäni hän oli monella tavalla hyvä tyyppi ja on sitä edelleenkin. Tein ystävyydessämme kohtalokkaan virheen: en puuttunut kateuteen. Hän kertoi tasaiseen tahtiin vuosien varrella, että häntä hiertää se, että hän kadehtii minussa, persoonassani ja tavassani tehdä työtä, erilaisia asioita. Yritin aina sivuuttaa asian nopeasti kannustamalla häntä huomaamaan, miten hienoja ominaisuuksia hänessä itsessään on. Kehuin ja kannustin niin kuin mielestäni ystävyyteen kuuluu - ja tarkoitin jokaista sanaa. Hänen väläyttämänsä kateus oli minusta ystävyyshistoriani valossa niin epämiellyttävää, etten halunnut myöntää, että kateus voisi tuhota ystävyytemme. 
Silloin kun hän surkutteli loputtomiin ja aina uudestaan omia kehnoja talvivaatteitaan päähinettään myöten, tunsin että minun olisi pitänyt pyytää anteeksi, että olin tyytyväinen omiini. 
Mitä tyytyväisempi olin omaan elämääni ja saavutuksiini, sitä enemmän hän hyökkäsi. Jossain kohtaa huomasin, että rahasta ei voinut puhua lainkaan.
Kun hän näki työhuoneeni, hän katseli maisemaa pitkään ja tokaisi sitten: "No, on tämä ainakin siisti". Hetken päästä alkoi laaja-alainen nurina, josta arvasin, että kateus oli seurassamme jälleen. Mutta minä nielaisin kateuden aiheuttaman epämukavuuden syvälle vatsaani asti.
Vastaavia tilanteita riitti. Oli vain ajan kysymys, milloin ystävyytemme päättyisi. Ja se päättyi.
Kirjassaan Emotionaalinen vapaus Judith Orloff kirjoittaa:
"On hankalaa tunnustaa itselle tai muille, ettei halua toisille hyvää, koska heidän luonteenpiirteensä, lahjakkuutensa ja saavutuksensa saavat sinut tuntemaan itsesi pieneksi. ... Olen nähnyt kerta toisensa jälkeen, miten näiden tunteiden kaunistelu tai kieltäminen voi tehdä potilaasta passiivis-aggressiivisen tai hyökkäävän."
Lääkkeeksi kateuteen Orloff tarjoaa itsetunnon vahvistamista ja oman arvon tunnistamista jatkuvan toisiin vertailun sijasta.
Olen oppinut vihdoinkin, että jos eteeni tulee vielä kateellinen "ystävä", nostan kissan pöydälle alta aikayksikön. Ystävyys ei tule koskaan kukoistamaan, jos sitä nakertaa kateus kuin sitkeä tauti.

torstai 6. lokakuuta 2011

Sydän ja vaistot näyttävät tien



"Kuolema on kenties Elämän paras keksintö. Se on Elämän muutosvoima. Se pyyhkii pois vanhan tehdäkseen tilaa uudelle. Juuri nyt se uutuus olet sinä, mutta ei mene kovinkaan kauaa, kun sinusta tulee menneisyyttä ja sinut pyyhitään pois. Anteeksi dramaattisuus, mutta se on totta."

"Aikasi on rajattua, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden peittää sinun omaa sisäistä ääntäsi. Ja tärkeimpänä: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi ja vaistojasi - ne tietävät jo, millaiseksi sinä todella haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista."

- Steve Jobs 1955-2011

Lähde: http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/10/1403729/jobs-kuolema-on-elaman-paras-keksinto

maanantai 19. syyskuuta 2011

Sokea mies löytää tien

ASIAA TAHDONVOIMASTA

Olin kävelemässä koiran kanssa, kun huomasin vanhan miehen hapuilevan kerrostalon seinää. Hän etsi oikeaa syvennystä, josta olisi löytänyt oviaukon. Tarjosin hänelle apuani ja hän ilahtui kuullessaan, että viides syvennys oli muutaman metrin päässä. Ovelle päästyään hän kaivoi taskustaan avaimen, jota hän sovitti lukkoon käsituntumalla. Sitten hän katosi käytävään.

Mies vaikutti umpisokealta. Hän ei edes yrittänyt katsoa kohteensa suuntaan, vaan tunnusteli tietään jaloin ja käsin, korvin ja vaistoin.

Olen nähnyt saman miehen myöhemmin. Hänen silmänsä ovat paksun harmaan kalvon peittämät, mutta hän on valpas ja hereillä. Minkäänlaista keppiä hän ei käytä. Hän lähtee kotitaloltaan ja kävelee varovaisin, mittaavin askelin kohti kaarisiltaa, joka ylittää äänekkään moottoritien. Seuraavaksi hän ylittää tuon sillan, joka laskeutuu nyt kohti havumetsää. Sillan jälkeen asfaltti muuttuu soraksi ja epätasaiseksi rinteeksi, jonka mies ohittaa keskittyneesti ennen kuin hän nousee raput kohti metsää.

Paluumatkalla raput ovat olleet mieheltä joskus kadoksissa ja hän on kiittänyt, kun olen ohjannut hänet ensimmäisen laskevan rapun kohdalle.

Miehellä on oma tahto ja selkeä visio, jonka mukaan hän suunnistaa.

Mikä on sinun visiosi? Riittääkö tahto? Oletko valmis lähtemään matkalle?

lauantai 27. elokuuta 2011

Näin pidän yllä terveyttäni

ASIAA VALINNOISTA

Täytettyäni neljäkymmentä sain kutsun ikäisteni naisten terveystarkastukseen. Katselin toisia naisia odotustilassa ja ajattelin, että olemme kaikki samassa aikaveneessä.

Tarkastuksen yhteydessä ilahduin, kun terveydenhoitaja totesi tuloksia tutkittuaan, että olen selkeästi paremmassa kunnossa kuin yleensä ikäiseni naiset. Tiedän, että sen täytyy johtua elämäntavoistani, koska yleensä sukumme naiset ovat olleet taipuvaisia kerryttämään ympärilleen lisäkiloja jo turhan varhain.

Ryhdyin kasvissyöjäksi vuonna 1992 Kalifornia-vaikutteiden jälkeen ja vain vuosi sen jälkeen, kun lopetin kokonaan alkoholinkäytön. Tupakasta pääsin eroon vuosia sitten, monen tuskallisen yrityksen jälkeen. Viitisen vuotta sitten opettelin syömään kalaa sen sisältämän hyvän rasvan ja proteiinin vuoksi ja Martti Syrjän yllyttämänä. Ajoittain herkuttelen, mutta aina minimaalisesti. En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi syödä litran jäätelöä tulematta sairaaksi.

Liikunta on minulle nykyään elintärkeää. Ikävuodet eivät salli liiallista makaamista tai istumista. Jos en tee pitkää, reipasta kävelylenkkiä joka ilta, mieleni muuttuu muusiksi ja kehoni alkaa kivistellä.  Useita vuosia sitten sain vasemmalle polvelleni ikävän tuomion, mutta sinnikkyys on tuottanut tulosta ja nyt polvi kestää jo hölkkää lyhyen matkan ajan.

Pyöräilen keväästä syksyyn, enkä omista autoa. Ulkoilutan Pyry Pystykorvaa joka päivä, käyn silloin tällöin salilla, uin ja joogaan.

Olen huomannut, että terveiden liikunta- ja ruokatottumusten lisäksi tietyistä lisäravinteista on ollut suurta hyötyä. Oma arsenaalini kattaa lähes päivittäin
  • E-Epaa (kalaöljyä)
  • karnosiinia (uudistaa soluja)
  • rautaa (veren iloksi)
  • magnesiumia (luuston, hermoston ja lihasten hyvinvointiin)
  • Gerimaxia (monivitamiini, sisältää ginsengiä: virkistää ja laittaa hiukset kasvamaan)
  • D-vitamiinia 50 mikrog (pitää flunssan ja kolotuksen loitolla)
  • B2-vitamiinia sika-annos (200 mg/pv tepsii kohdallani auralliseen migreeniin, joka on minua koulinut 35 vuotta)
  • kromia (tukee sokeritasapainoa)
  • lesitiiniä (maksa ja aivot tykkäävät)
  • spiruliina-merilevää tai vehnänorasjauhetta (vihreässä on elinvoimaa)
  • hainrusto- tai Arthryl-valmistetta (tukee polveni rustoa)
  • proteiinijauhetta (mieluummin proteiinia kuin liiallisia hiilihydraatteja)

Päälle voisin luetella soijatuotteet, maitohappotuotteet, marjat, vihannekset, kokojyväpastan, hedelmät, juurekset, kananmunan. Viimeisin löytöni on ollut Yliopiston Apteekin kylmäpuristettu kookosöljy, joka on herkkua iholle, hiuksille ja sisäisesti nautittuna. Tuoksukin menee suoraan tajuntaan.

Yritetään voida hyvin. Tehdään hyviä valintoja, niin sisuskalut kiittävät!


maanantai 8. elokuuta 2011

Keho seuraa tunteen suuntaa




Olympialaisista tuttu urheilija, pikkuseuran harrastajaurheilija, ammattitanssija ja iskelmälaulaja. Heillä kaikilla on tavoitteensa, ja he kaikki pelkäävät epäonnistumista.

Pystyn tähän.
Mitä jos epäonnistun?
Epäonnistun kuitenkin.
En pysty tähän.

Mielen roskaohjelmat, nuo mentaaliset riiviöt, asettuvat usein poikkiteloin haasteen edessä. Juuri silloin, kun olisi tärkeää olla keskittynyt ja itsevarma, pää alkaa tuottaa kymmeniä kielteisiä ajatuksia, joita emme edes huomaa. Mieli hahmottaa koitoksen hetkellä yhtäkkiä vain pahoinvoinnin tunteen vatsanpohjassa, lamaantuvat jalat ja kurkkuun jumittuvan tahdonvoiman.

Jos jokin tilanne vie sinulta fokuksen ja henkisen voiman, sinä häviät. Sinä, ei kukaan muu.

Jotta keho juoksisi, hyppäisi, tanssisi ja laulaisi yli jokaisen henkilökohtaisen alariman, tunteen täytyy olla oikeanlainen. Jos tunnetila on pielessä tai jotain epämääräistä, "sinne päin", suoritus epäonnistuu tai jää vajaaksi. Kun tunne on positiviinen ja vahva, keho seuraa perässä ja homma toimii.

Oikea tunnetila rakennetaan ajatuksilla, jotka palvelevat tarkasti yksilöllisiä tarpeita.

Tiedän, mitä teen. Olen hyvä.


maanantai 25. heinäkuuta 2011

Meditaatio vahvistaa henkistä kanttia



ASIAA MEDITAATIOSTA

Kuulin ensimmäisen kerran meditaatiosta noin 25 vuotta sitten, kun luin äitini joogalehtisiä. Myöhemmin asuin Kaliforniassa, jossa kierrätys, vehnänorasmehu ja meditaatio olivat päivän sanoja. Meditaatiota on monta eri lajia, mutta yksinkertaisemmillaan kyse on hiljentymisestä ja omaan ytimeen pääsemisestä. Kun mieli rauhoittuu, hermosto voi paremmin ja energia pääsee pintaan. Meditaatiolla ei ole aina tekemistä uskonnon kanssa - yhtä hyvin voisi puhua keskittymisharjoittelusta.

Kun ensimmäisen kerran vedin urheiluvalmentajille rentoutussessiota, arkailin suotta heidän reaktioitaan. En pitäytynyt aivan perusrentoutumisessa, vaan otin mukaan mielikuvaharjoituksia, jossa kohdattiin pelkoja, työstettiin esteitä, haettiin kehoon uutta ulottuvutta ja löydettiin piileviä painekohtia.

Palaute näistä sessioista on ollut aina positiivista. Valmentajat ja urheilijat ovat iästä riippumatta olleet suorastaan nälkäisiä näille harjoituksille! Nuoria naurattaa kuvitella asioita ryhmässä, mutta pian he uppoutuvat harjoituksiin. Aikuiset eivät haluaisi harjoitusten loppuvan, joten olen nyt päättänyt alkaa käyttää enemmän mieltä avaavia harjoituksia erilaisten ryhmien ja myös urheilujoukkueiden kanssa. Mitä maskuliinisemmalla alalla miehet toimivat, sitä enemmän he tuntuvat hyötyvän meditaatiosta ja mielikuvista. Jo kymmenen minuutin harjoitus voi saada aikaan uuden, tärkeän oivalluksen.

Uudessa Natural Health -lehdessä (July/August 2011) psykologi Alice Domar antaa pikakurssin meditaatioon:

"Istu alas, hengitä syvään ja laske kymmenestä takaisin nollaan."

Ei sen tarvitse olla sen kummempaa, jos on kovasti kiire. Aina ehtii.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Syytöksiä junioriurheilussa





ASIAA URHEILUSTA

Nuoret urheilijat kipuilevat. He syyttävät itseään siitä, että eivät - omasta mielestään - pysty täyttämään vanhempiensa ja valmentajansa odotuksia. He syyttävät vanhempiaan siitä, että vanhemmat ajavat heidät hermoromahduksen partaalle. Eräs nuori taas suri, että häneen ei kotona edes uskota.

Vanhemmat kantavat paineista oman osansa. He syyttävät itseään siitä, että eivät tee urheilijalastensa eteen tarpeeksi tai oikeita asioita. He syyttävät myös lapsiaan, kun kotoa katoaa innokkaasti treenaava sporttinuori ja tilalle ilmestyy laiska, sipsejä päivästä toiseen syövä teini. Sipsihirviö hakkaa XBoxia ja piilottaa sohvan alle tyhjiä limsapulloja. Silloin kun teini innostuu urheilemaan, hänestä tulee Hyväntuulinen ja Helpompi Nuori, mikä motivoi vanhempia Sipsihirviön kimppuun aina uudestaan. Vanhemmat joutuvat usein myös klassisen kysymyksen eteen: milloin pusken, muistutan ja kannustan eteenpäin, milloin peruutan ja jätän nuoren ottamaan yksin vastuuta urheilemisesta? Päätyykö se kohta kioskin kulmalle notkumaan ja juomaan siideriä? Maksanko taas urheiluseuran kausimaksun, vaikka poika sanoo, että ei oo järkee? Jos sanon, ettei makseta enää kausimaksua, poika alkaa itkeä.

Ei oo järkee.

Eräs menestynyt ammattilaisurheilija totesi minulle vakavana, että vasta aikuisena hän ymmärsi, miten paljon äiti teki sen eteen, että poika sai mahdollisuuden urheilla. Nuorena asiaa ei osannut arvostaa.

Kun vanhemmat ovat saaneet itsensä ja nuorensa syyllisten penkille, he kääntävät katseensa valmentajiin. Miksi oma nuori ei pärjää ja saa peliaikaa? Miksi joukkue epäonnistui? Ovatko treenit liian kovia, kun nuori on taas niin väsynyt kotona? Valmentaja saa osansa myös siitä, jos hän ei ole riittävän dynaaminen, hymyilevä ja täysin oppinut. Valmentajat ovat tunnetusti myös sokeita, arviointikyvyttömiä ja erittäin puolueellisia. Jos valmentaja on mies, hänellä on varmasti omat suosikkityttönsä.

Urheiluseurat ovat kaikki epäonnistuneet rekrytoinnissa, koska ne eivät ole vielä löytäneet Täydellistä Valmentajaa.

Jotta syytösten kehä ei katkeaisi, valmentajat syyttävät vanhempia siitä, että he purkavat nuoren kautta omia turhautumiaan ja rikki menneitä unelmiaan. Vanhemmat astuvat valmentajien mielestä liikaa valmennustontille. Vanhemmat nähdään myös "managereina", jotka puuttuvat heille kuulumattomiin asioihin ja asettavat liikaa paineita urheilijoille. Vanhempien tehtävä kun on kannustaa, kustantaa ja kuljettaa - ei muuta. Vaatia ei saa, maksoi puuha vaikka mansikoita.

Vanhemmat puolestaan kokevat, että rahapussin raottamisesta ja loputtomien tuntien uhraamisesta urheilun pyhään maahan pitää seurata vara myös sanoa jotain - asiasta tai asian vierestä.

Silloin taisi olla hyvä, että vanhemmat pörisivät ja protestoivat, kun eräs valmentaja ei krapulansa vuoksi taas päässyt kisapaikalle. Sekin krapula oli kustannettu junnujen hankalien vanhempien rahalla.

Junioriurheilussa ei voi välttyä yhteentörmäyksiltä. Syntyy väärinkäsityksiä, hiertymiä ja äkillisiä hyvästejä. Vaikka olen tilannetta seurannut monen urheilijan ja lajin parissa vuosia, en ole vielä yhtään selkeää syyllistä löytänyt. Vikaa ei ole yksiselitteisesti nuorissa urheilijoissa, vanhemmissa tai valmentajissa, vaan kaikissa heissä aina välillä, niin kuin elämässä yleensäkin. Kuten eräs valmentaja äskettäin tiivisti: "Meille kaikille tekee joskus hyvää katsoa peiliin."

Kilpaurheilu on rankkaa puuhaa ja usein palkitsevaa. Hienoa hommassa on se, että kaikki osapuolet kasvattavat toisiaan.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Sampo Knuutila sai Suomen huokaamaan ihailusta

AJANKOHTAISTA

Facebookissa kuhistaan jälleen. Tällä kertaa keskustelun aiheena on TV2:n sarja Toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Sarjassa kerrotaan liikenneonnettomuuksiin liittyvistä tositarinoista. Eilinen jakso (11.7.11) käsitteli jääkiekkoilija Sampo Knuutilan liikenneonnettomuuden taustoja ja seurauksia. Kun moottoripyörän bensatankki räjähti, 17-vuotiaan ihosta paloi 52 prosenttia.

Harvoin kuulee ja näkee mitään niin syvältä koskettavaa kuin Knuutilan tilitys elämästä ennen ja jälkeen onnettomuuden. Ensin oli ihana elämä jääkiekon parissa ja tyttöystävän kanssa. Onnettomuuden jälkeen tuli kriisi ja sitten elämä jatkui. Knuutilasta paistaa huikea myönteisyys - vaikkapa siinä, että suun palovammojen vuoksi nyt on parempi syödä pizzaa kuin korkeaa hampurilaista. Harvassa on se nuori mies, joka julkisesti vertaisi kyyneleet silmissään tyttöystäväänsä enkeliin. Erityistä ihailua on jakson nähneissä herättänyt Knuutilan kyky suhtautua myötätunnolla onnettomuuden aiheuttajaan, joka hänkin on kärsinyt.

Jääkiekkopiireissä sanotaan, että Knuutila oli yhtä valoisa ja elämänmyönteinen jo ennen onnettomuuttaan. Hän on hieno esikuva kaikille niille, jotka harvoin löytävät elämästään mitään myönteistä. Heitäkin riittää.

Ohjelman voi vielä kuukauden päivät katsoa osoitteessa
http://areena.yle.fi/video/1310411493461

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Sisun merkityksestä

YKSI MENTAALIVALMENNUKSEN SESSIO ENSIMMÄISELLE NOPEALLE

Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että asiani ovat vallan hyvin. Pari viikkoa olen ihmetellyt ensinnäkin sitä, että käsissäni on selkeästi ikään kuin ylimääräistä aikaa. Se on kummallinen tila sen jälkeen, kun on pitkään tehnyt kovasti töitä. Mieli intoilee jo uusia projekteja, mutta heinäkuussa ehdin vetää myös henkeä ennen rikasta, kiireistä syksyn aikaa.

Olen nyt jo vuosia tehnyt valtavasti töitä kehittääkseni mentaalivalmennuksen sarkaa. Osa tehdystä työtä on ollut hakuammuntaa, josta totesin, ettei tämä johda minnekään. Vuosien aikana olen kuitenkin huomannut, että kun riittävästi ahkeroi, mahdollisuudet alkavat lisääntyä. Voin rehellisesti sanoa, että olen kokenut työssäni monia epätoivon hetkiä yrittäessäni työllistää itseni ja löytää niitä tahoja, jotka ovat valmiita myös maksamaan osaamisestani.

Raha. Niin. Kolme vuotta sitten moni urheiluseura ja muu asiakas sanoi, että heillä olisi minulle vaikka kuinka paljon töitä, mutta rahaa ei löydy.

Aina kun törmäsin seinään tai vastahakoisuuteen, etsin toisen reitin, jolla pääsin eteenpäin. Ja aina pidin fokukseni siinä, miten paljon hyvää saan aikaan työlläni ja miten paljon tämä työ minulle antaa. Nyt minulla on asiakkaita, jotka ovat valmiita myös maksamaan siitä, mitä minulta saavat.

On kannattanut olla sisukas ja rohkea. Uskallan sanoa ääneen, että en ole täydellinen, mutta olen hyvä siinä, mitä teen. Jo pitemmän aikaa työni ovat tulleet minulle ja minun ei ole tarvinnut "kuin" tehdä ne. Yleensä saan työni sitä kautta, että joku suosittelee osaamistani johonkin suuntaan. Parhaita mainoksia ovat olleet ne urheilijat, jotka ovat onnistuneet nousemaan näennäisestä isosta montusta kärkisijoille.

Jos tekee töitä oman juttunsa eteen ja uskoo siihen mitä tekee, eikä anna periksi, työ usein palkitaan. Tämän kevään olen saanut tehdä töitä lukuisten urheilijoiden kanssa yhdeksän eri lajin parissa. Erityisen paljon olen saanut seikkailla jääkiekkoilun maailmassa, josta löytyy monta tasoa ja mielenkiintoisia ihmisiä. Jääkiekko onkin lähellä sydäntäni.

Olen myös oppinut yhden asian: olen sydämeni ja sisuni kanssa oikealla tiellä. Saan tehdä työtä, joka edelleen herättää minussa suurta intohimoa. Se intohimo pitää minut tikittämässä kohti uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia kuukausi toisensa jälkeen, erityisesti silloin, kun olen ollut lopen väsynyt. Eräs asiakkaani sanoi äskettäin, että minusta näkee, että heittäydyn siihen, mitä teen. Se kommentti lämmitti mieltäni erityisesti.

Haasteet eivät lopu tähän lullausvaiheeseen, mutta nyt haluan kiitoksena antaa takaisin:

Heinäkuussa 2011 lahjoitan ensimmäiselle hyvät perustelut omaavalle, minulle sähköpostia laittavalle urheilijalle tai muuten tavoitteelliselle tämän tekstin lukijalle yhden puolentoista tunnin mentaalivalmennuksen session vastaanottotilassani Tampereella. Ajankohdan voimme sopia erikseen. Voit olla iältäsi mitä tahansa 12 vuodesta ylöspäin. Alaikäisiltä vaaditaan vanhempien suostumus.

Perustelut voi lähettää meilitse: minna@minnamarsh.com


P.S. Meitä suomalaisia usein ärsyttää, jos joku sanoo, että hänellä menee nyt hyvin. Saa ärsyttää. Ei voi mitään.
P.P.S. Muista kehua itseäsi. Se on paras tapa saada kehuja ja mieli kohti kattoa.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Harjoittelupäiväkirja juniorivalmentajien avuksi

ASIAA URHEILUSTA

On se vaan kumma, miten vähän eri lajeissa hyödynnetään harjoittelupäiväkirjaa. Joku valmentaja joskus toteaa, että urheilijat ovat joskus vähän arvioineet omaa tekemistään, mutta usein uupuu systemaattinen, urheilijaa itseään motivoiva harjoittelun tason seuranta.

Yksinkertaisimmillaan harjoittelupäiväkirja on Siwasta ostettu ruutuvihko, johon urheilija kirjaa kunkin päivän päivämäärän ja arvioi päivän päätteeksi oman tekemisen tasoaan vaikkapa näin:
Harjoittelu, mitä tein:
Keskittymisen taso:  0-----------------------10
Plussat (mihin olen tyytyväinen), 4 kpl:
Miinusta (mitä haluan kehittää):

Ja tuosta mallista voi olla sata erilaista variaatiota. Kuukauden tai muun sopivan etapin jälkeen harjoittelupäiväkirja käydään tarvittaessa läpi oman valmentajan kanssa varsinkin, jos oma tekemisen taso ei vastaa odotuksia.

Olen viime kuukausina laatinut useamman eri tasoisen (MM, SM) ja ikäisen (16-50) urheilijan avuksi räätälöidyn, joko yksinkertaisen tai vaativamman kesäharjoitteluohjelman, johon joskus kuuluu myös päivittäiset 30-60 minuutin keskittymisharjoitukset. Yleinen kokemus urheilijoilla on, että ajoittain harjoituksia on niiiin tylsä tehdä, mutta ihmeesti oma tekemisen taso nousee ja urheilijaidentiteetti alkaa vahvistua, kun ei enää pääse itseään karkuun kaikenmoisilla tekosyillä.

Yleisin syy, minkä takia lupaavat junioriurheilijat alisuoriutuvat on järjestäen se, että he eivät oikeasti edes usko omiin mahdollisuuksiinsa. Systemaattisen tekemisen ja säännöllisen itsearvioinnin myötä löytyy kunnon lisäksi usein se kadonnut itseluottamus, joka tuottaa nopeasti kipinää.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Uudet yhteystietoni

AJANKOHTAISTA

Toimintani kehittyessä yhteystietoni ovat muuttuneet.

Verkkosivuni löydät nyt osoitteesta http://www.minnamarsh.com
ja blogini on siirtynyt tähän uuteen osoitteeseen http://minnamarsh.blogspot.com.
Kaikki vanhat blogitekstit ovat siirtyneet mukana uuteen osoitteeseen ja löytyvät nyt arkistosta.

Kesän aikana ehdin taas kirjoittaa blogiin ripeään tahtiin, joten tervetuloa pian uudestaan näille sivuille!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Tre Kronor ja mental coach

ASIAA URHEILUSTA



Suomen kansa on sekaisin onnesta. En voi olla kokematta, että monet Jalosen tekemät valinnat, fokuksen säilyminen ja joukkueen loistava paineensietokyky olivat tänä vuonna Leijonien menestysresepti.

Ruotsin joukkueella oli koko kauden apunaan mental coach, tunnettu ruotsalainen psykologian tohtori. Tappion jälkeen Ruotsin maajoukkueen päävalmentaja sanoi, että joukkue ei kyennyt henkisesti käsittelemään finaalipelin vaiheita.

En voi kuin ihmetellä, millaisilla mentaaliopeilla Tre Kronor oli kisoihin valjastettu. Jotenkin ne opit koituivat Suomen hyödyksi tai sitten oppi ei ollut mennyt perille.

Tänään Ruotsin päävalmentaja sortui syyttelemään hopeasijasta joukkueen nuoria pelaajia. Oijoi. Jos ei valmentaja hio mentaalitaitojaan, ei hän voi niitä pelaajiltaankaan odottaa. Kielteiseen keskittymällä saadaan aikaan enemmän juuri sitä itseään.

torstai 5. toukokuuta 2011

Leijonien peli-ilme nousussa

ASIAA URHEILUSTA

Jääkiekon MM-kisoja on ollut mukava kerääntyä katsomaan ystävien kanssa. Suomen eilistä peliä Tsekkiä vastaan kommentoitiin Ylen asiantuntijoiden voimin mielestäni neuvokkaasti. Koivu ja Suikkanen tekivät terävää pelianalyysiä studiossa, ja ilahduttavaa on ollut erityisesti lempikommentaattorini Mika Niemisen tarkan letkeä huomiointikyky ja taito avata peliä myös meille, jotka emme jääkiekkoa ole pelanneet.

Vaikka Koivu ja Suikkanen esittivät mielestäni oikeanlaista suuntaviivoitusta Leijonien tuleville peleille ja niissä onnistumisille, jäi jälleen puuttumaan näkemys siitä, miten tuohon keskittyneeseen maalinteon mielentilaan päästäisiin. Olen lukenut monenlaisia pelianalyysejä vuosien varrella, mutta en juuri koskaan pääse lukemaan näkemyksiä siitä, miten oikeanlaiseen mielentilaan päästään pelin aikana. Olen sitä mieltä, että tuon tietotaidon puuttuminen valtaosalta pelaajista on yksi suomalaisen jääkiekkoilun heikkouksia.

Samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että eilisestä tappiosta huolimatta Leijonien peli-ilme on ollut mielestäni jykevämpää ja pirteämpää kuin vuosiin. Siitä on hyvä jatkaa kehitystyötä.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Postia Yalen yliopistosta

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Sain pääsiäisenä sähköpostia Yalen psykologian opiskelijalta, joka oli törmännyt tammikuisen Hesarin jutun englanninkieliseen versioon internetissä. Yale on erittäin tunnettu ja arvostettu amerikkalainen yliopisto, josta on valmistunut aikoinaan myös entinen presidentti Bill Clinton.
Saamani sähköposti koostui kysymyksistä, joiden kaltaisia toivoisin joskus myös suomalaisten urheiluvaikuttajien pohtivan. Neljä minulle esitettyä kysymystä olivat nämä:

  1. Mistä pidät eniten työssäsi mentaalivalmentajana? (Kysymyksistä heppoisin.)
  2. Millaisilla käytännönläheisillä strategioilla autat urheilijoita kehittämään itseluottamustaan?
  3. Miten autat urheilijoita kyseenalaistamaan stressaavia ajatuksiaan ja tekemään uudenlaisia valintoja mielessä ja kehossa?
  4. Miten autat urheilijoita olemaan tasapainoisempia tilanteesta riippumatta ja luomaan heille merkityksellisiä kokemuksia?

Nämä hienot kysymykset paljastavat, miten paljon urheilussa ja kaikessa tavoitteellisessa toiminnassa on tehtävissä ja miten pohjoisamerikkalainen lähestymistapa on - ainakin minun mielestäni - erittäin toimiva. Selkeys on stressin paras vastalääke ja oikeanlaisilla lähestymistavoilla valinta on vapaa - myös niissä painetilanteissa.
Vastasin kysymykset laatineelle lyhyesti ja sain paluupostina vastauksen: "Good stuff". Mutta vielä parempia ovat ne ihmiset, jotka eivät jumitu ongelmiinsa, vaan jaksavat löytää keinoja esteiden ylittämiseen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Jännitystä ilmassa: jääkiekon MM 2011

AJANKOHTAISIA ASIOITA

En odota pian käynnistyviä jääkiekon MM-kisoja pelkästään ilolla, koska tuo ajanjakso tietää kosolti jännitystä pääni sisälle. Suomalaisten onnistumisista on helppo iloita, mutta osaan myös tuskastumisen taidon silloin, jos peli ei kulje. Silti odotan toiveikkaasti tulevia tuloksia: jospa hienosäätö olisi onnistunut ja jokainen Leijona pystyisi virittämään itsensä oikeaan mielentilaan ja saamaan työtä tekemällä mitalin kaulaansa.

Toivon myös, etteivät housuni ratkea niin kuin viime vuonna Leijonien pelin kuumentaessa tunteitani.

Alkuvuosi on ollut hienoa aikaa töiden puolesta. Työmaani on keskittynyt valtaosin urheilumaailmaan Pirkanmaalla ja Helsingin seudulla, mutta mielenkiintoisia työkeikkoja on ollut myös tanssin ja yritysjohtamisen maailmaan. Jos jotain olen oppinut tänä vuonna niin sen, että voin tehdä tätä työtä parhaiten olemalla oma itseni, turhia pokkuroimatta ja tulevia pelkäämättä.

Samaa toivon Leijonille: älkää pokkuroiko turhia, älkää pelätkö tulevia. Parasta tulosta syntyy, kun fokus on juuri siinä, minkä osaa.

Toimintani kehittyessä nettisivuni ja blogini tulevat muuttamaan ensi kuussa uuteen osoitteeseen. Siitä myöhemmin lisää.


Tämä on mahdotonta.
- Liisa
Mahdotonta, jos uskot niin.
- Hatuntekijä

(Tim Burtonin elokuvasta Liisa Ihmemaassa)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

MENTAALIVALMENNUSTA ETÄNÄ VIDEOVISIT-YHTEYDEN AVULLA

AJANKOHTAISTA




Olen alkuvuoden testannut VideoVisitin tarjoamaa videoyhteyttä yhtenä mentaalivalmennuksen kanavana. Jos urheilija-asiakkaallani on käytössään nykyaikainen webbikameralla, mikrofonilla ja kuulokkeella varustettu tietokone, voin valmentaa häntä toimittamani videolinkin kautta paikasta riippumatta ja sovittuun aikaan.

Osa asiakkaistani on tullut tapaamaan minua matkankin takaa, mikä on aina tietysti ilahduttavaa. Mentaalivalmennus voi olla edelleenkin lähitapaamisia, mutta fyysinen etäisyys ja urheilijan kiireinen aikataulu asettavat tapaamisille joskus omat haasteensa. Videovisitin avulla voin valmentaa urheilijoita nyt myös etänä, luotettavasti ja helposti.

Tässä muutaman ammattilaisurheilijan palautetta etävalmennuksesta:
"Tapaamiset hoituvat hienosti parin viikon välein, vaikka olisin ulkomailla pelaamassa. Olen joskus "tavannut" Minnan myös tien päällä ollessani peliä edeltävänä iltana ja psyykannut etäyhteyden avulla itseni iskukuntoon."
"Sain harjoitusmateriaalit kätevästi sähköpostitse etukäteen. Välillä unohdin, että emme olleet samassa tilassa, niin helpolta videoyhteys tuntui, kun siihen tottui."
"Hämmästyin, miten helppoa oli purkaa pattitilanteita ja omia oloja myös etänä, omasta olohuoneesta käsin. Tämä valmennusmuoto on kilpaurheilijalla kätevää ja tehokasta. Toimii!"

Kysy lisää:
mentaalivalmentaja Minna Marsh, minna@omvera.fi tai 044 280 2306.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Liikunta vai dementia?

ASIAA AIVOISTA
Aivomme eivät kehittyneet sohvalla maatessamme, vaan liikkumisen tuloksena.

Nappasin eilen illalla kirjahyllystäni teoksen, joka oli vielä rapisevan koskematon. Kyseessä on New York Timesin bestseller-listalla keikkunut Brain Rules, jonka on kirjoittanut molekyylibiologi John Medina. Alkuun hän lataa vinkkejä siitä, miten lukijan tai kuuntelijan mielenkiinto pidetään yllä. Niitä sulattelen edelleen.

Kirja on hykerryttävää luettavaa. Se heittää jälleen kerran eteemme kysymyksen vastuusta: haluatko tehdä oikeita valintoja ja voida paremmin vai haluatko voida huonosti?

Medina kumoaa myyttisiä käsityksiä aivoista ja vahvistaa tosiseikkoja. Ei, liikunta ei paranna lyhytkestoista muistia, mutta se lisää mentaalista vireyttä ja auttaa torjumaan sekä dementiaa että Alzheimeria, sydänvaivoista puhumattakaan. Kauan sitten ihminen käveli päivittäin viidestä kilometristä kahteenkymmeneen, koska ravinto oli hankittava joskus laajaltakin alueelta.  Jos emme liikkuneet, emme pysyneet hengissä emmekä nähneet kovin monta elinvuotta.

Jos liikut aktiivisesti läpi elämäsi, tulet todennäköisesti olemaan mieleltäsi terävä myös iäkkäänä.  Pitkäkestoinen muisti, päättelykyky ja ongelmanratkaisutaito ovat liikkujalla toisella tasolla kuin paikalleen jämähtäneellä, koska liikunta laittaa aineenvaihduntamme ja verenkiertomme käyntiin aivoja myöten. Myös masentunut pärjää usein ilman masennuslääkkeitä, jos hän liikkuu riittävästi.

Jos et ole liikkunut paljon tähän mennessä, voit neljän kuukauden reippaalla liikunnalla saada jo aikaan merkittäviä tuloksia mielesi koneistossa. Parasta liikuntaa on Medinan mukaan aerobinen liikunta, joka kannattaa vielä kruunata painoharjoittelulla.

Usein tehty kävelylenkki on sekin paljon parempi kuin ei mitään.

Lopetan kirjoittamisen tähän ja lähden ulos liikuttamaan pystykorvan jalkoja - ja omiani.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kuuntele ohjelma Yle Areenalta



AJANKOHTAISTA

Tuomas Enbusken juontaman mentaalivalmennusta käsittelevän ohjelman voit kuunnella tästä. Seura oli viehättävää ja hauskaa, ja käärmekeiton resepti jäi mietittymään meitä kaikkia vieraita. Ohjelman jälkeen tuumasin itsekseni, että meissä kaikissa saattaa asua menestyjä tai sen sukulainen.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Nopeita tuloksia

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA


Olen huomannut, että saan usein nopeita tuloksia urheilijoiden ja yritysjohtajien kanssa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että he ovat tottuneita tavoitekeskeisyyteen eivätkä pelkää haasteita. Kun oma juttu on rakas ja pelissä on paljon, ihminen kykenee nöyrästi katsomaan itseään ja tilannettaan uusin silmin. Silloin jääkiekkoilija tekee maalin, koripalloilija saa pallon koriin ja yritysjohtaja oppii suhtautumaan itseensä rennommin ja hyväksyvämmin.

En tiedä pääsenkö koskaan ilossani yli siitä, miten eräs kilpauimari paransi kahden päivän aikana ennätystään peräti 17 sekuntia 400 metrin sekauinnissa vain siksi, että päässä jotain naksahti kohdalleen. Löytyi oikea mielentila, se vapauttava uimisen meininki, jossa tulos on toissijaista. Hänen valmentajansa sanoi, että kyse ei ollut kunnon tai tekniikan naksahtamisesta kohdalleen. Ei, naksahdus kuului päästä.

Sitten tulee se iso mutta.

Jos urheilija tai yritysmaailman asiakkaani ei jatka löytämiensä oivallusten ja uusien ajatusten vaalimista, päässä sijaitseva vekkuli aivopeli palauttaa ajatukset ja toiminnan päivä päivältä takaisin niille vanhoille raiteille, josta löytyvät myös ne ikävät vanhat solmut. Mentaalivalmennus toimii pitkällä tähtäimellä vain, jos asiakkaani muistaa toiston merkityksen. Vain sinnikäs toisto ja uuden asian harjoitteleminen käytännön tilanteissa luo aivoihin uusia tapoja, jotka syrjäyttävät aikaa myöten vanhat tavat ja syövyttävät ajatukset.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Enbuske, radio ja mentaalivalmennus

AJANKOHTAISTA

Tuomas Enbuske YLE Radio 1:ssä to 10.3.2011 klo 9.05-10.00 suorassa lähetyksessä: "Onko mentaalivalmennus voiton tuoja?"

Toimiiko homma yhtä lailla urheilussa ja bisneksessä? Saako mentaalivalmennuksella ihmisestä ja urheilijasta parhaan irti vai onko se humpuukia?

Studiossa ovat mentaalivalmentaja Minna Marsh, konsultti ja entinen huippu-urheilija Susanna Rahkamo ja kirjailija Tuomas Kyrö.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Selkä seinää vasten?

ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Tapaan työssäni välillä ihmisiä, jotka kokevat olevansa tilanteessa, josta ei ole ulospääsyä. Tällaisia ihmisiä on karrikoiden kahta sorttia, ja heidän asenteensa on hyvin erilainen.

Ensimmäinen sortti jumittuu ongelmiin ja epäonnistumisiin, joista osa on kuviteltuja. Tällaiset ihmiset vatvovat ikäviä asioita mielessään, tulevaisuuden kauhukuviin upoten. He ovat joskus myös laiskoja, ah niin mukavuudenhaluisia ja halukkaita syyttämään toisia.

Toinen sortti jaksaa uskoa, että epäonnistumiset ja vaikeudet voi kääntää voimavaraksi ja vahvaksi henkiseksi kantiksi. He ovat valmiita pysähtymään, katsomaan tilannettaan mahdollisimman rehellisesti ja tekemään töitä itsensä kanssa. Juuri tällaiset ihmiset saavat usein nauttia työnsä ja nöyryytensä tuottamista palkinnoista, eikä heidän tarvitse kovin kauan seistä selkä seinää vasten.

Meissä kaikissa on enemmän tai vähemmän molempaa sorttia. Mieleeni tulee vanha rukous, jossa viisas vanha nainen lausahtaa ne ratkaisevat sanat:
"Älä muuta olosuhteitani. Muuta minut."


P.S. Mitä on asenne? Se on tapa ajatella.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Haluatko tutkia työtäsi tai parisuhdettasi?

SUOSITUS
Aina silloin tällöin haluan suositella niitä hyviä tekijöitä, joita toimii ihmissuhdetyössä. Tamperelainen Jaana Tuovinen tarjoaa miehensä kanssa terapia- ja koulutuspalveluita, joihin lukeutuu myös työnohjausta ja pariterapiaa. Tunnen Jaanan jo vuosien takaa, ja minuun on tehnyt vaikutuksen hänen kykynsä löytää tuoreita näkökulmia asiaan kuin asiaan, rempseyttä ja huumoria unohtamatta.
Jaana palvelee asiakkaitaan tarpeen mukaan myös englanniksi.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Haastatteluni Prisma Studiossa




Kehitystä ei voi estää.
Prisma Studio teki toimittaja Pasi Toiviaisen siivittämänä rakentavan jutun suomalaisten urheilijoiden henkisestä kantista.  Onko sitä vai ei?

Hyppään kehiin noin ajassa 06:30.


http://areena.yle.fi/video/1297969318007


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Maalivahti Miikka Majava opintiellä Yhdysvalloissa

ASIAA URHEILUSTA



Tamperelainen Miikka Majava alkoi harrastaa jääkiekkoa 10-vuotiaana, kun luokkakaverit houkuttelivat hänet joukkueeseensa. Maalivahdiksi hän päätyi, koska se oli hänen mielestään hauskin osa jääkiekkoa.

- En voisi kuvitellakaan elämää ilman jääkiekkoa. Laji tuo paljon kavereita ja saan matkustaa joskus jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ja aina kun vedän hyvän reenin tai pelin, tuntuu tosi hyvältä.

Majava ponkaisi kesällä 2010 Yhdysvaltoihin pelaamaan jääkiekkoa ja käymään koulua. Hän kaipasi vaihtelua rutiineihin ja päätyi lopulta kouluun, jota tuttava oli jo osannut kehua. Koulu on South Kent School Connecticutin osavaltiossa, New Yorkin pohjoispuolella.

- Täällä on kolme reenikautta, syksy, talvi ja kesä. Jokaisena kautena on eri lajit eli en voi harrastaa samaa lajia vuoden ympäri, mutta jotain on aina pakko harrastaa. Reenit ovat aina koulun jälkeen ja kestävät noin kaksi tuntia, 16-vuotias Majava kertoo.

Syksyllä Majava keskittyi maastojuoksuun, mikä oli rankkaa mutta nosti kuntoa. Talvella painopiste on jääkiekossa, jonka kausi alkaa aina marraskuussa.

- Lätkäreenit ovat täällä erilaisia, koska käymme vain jäällä ja mitään muuta ei tarvitse tehdä. Meillä on onneksi käytössä ilmainen kuntosali, joten siellä tulee käytyä. Ruoka on täällä kuin ravintolan buffetista. On lämpimät ruuat ja pastat, salaatti- ja leipälinjat, kaakaokoneet ja kaikki, kehuu Majava, joka on jo lunastanut koulussa paikkansa hyvänä oppilaana ja lahjakkaana urheilijana.

Lisätietoja:
www.southkentschool.org

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kontakteissa viivettä

http://www.hs.fi/english/picture/1135263034617

Jos et ole saanut yhteydenottoosi vastausta reilun viikon aikana ja olet edelleen kiinnostunut yhteistyöstä, otathan uudelleen yhteyttä. Helsingin Sanomissa olleen jutun vuoksi sähköpostiluukkuni on paukkunut ja mielessä on ollut monta asiaa, mutta mielelläni otan uusia toimeksiantoja ja asiakkaita vastaan.

Puhelinsoitto ei maksa mitään.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Hesarissa asiaa mentaalivalmennuksesta

Päivän Hesarissa on Riitta Koivurannan kirjoittama juttu Mentaalivalmennus avaa lukkoja (urheilu B11).  Tapasin toimittajan marraskuun lopulla ja olen erityisen ilahtunut siitä, miten tasapainoisen ja kiihkottoman jutun hän on kirjoittanut aiheesta, josta usein rakennetaan jotain turhan mystistä.

Jutusta paljastuu, mikä yhdistää balettia ja jääkiekkoa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kun ämpärillinen ei riitä

ASIAA RIIPPUVUUKSISTA



Olen seurannut viime vuosina kolmen ihmisen riippuvuuksia.

Kaksi heistä yrittää tasaisin väliajoin juoda elämänsä kankkulan kaivoon. Juomiseen liittyy valtavaa itsekeskeisyyttä, vihamielisyyttä ja sellaista epärehellisyyttä, jota ulkopuolisen on vaikea sietää. Alkoholistin itsekeskeisyys on erittäin voimakasta. Juomista seuraavat itsesääli ja krapulan hellittäessä omavoimaisuus, joka mahdollistaa taas uuden juomisen.

Kolmas tapaus on koukussa tietokonepeleihin. Myös hänen käyttäytymisensä muuttuu, mitä enemmän hän pelaa. Hänestä tulee ärtynyt, levoton, hajamielinen ja uneton. Kun aivot menevät ylikierroksille, ei uni tule ensimmäisenä päähän, vaan jotain aivan muuta.

Olen sitä mieltä, että viisas opettelee olemaan itselleen rehellinen siitä, mitä ei taida ja mikä ei itselle sovi. Eikä pelkkä myöntäminen riitä, asia pitää tajuta sydänytimiä myöten. Ei siinä auta toisten pelastusyritykset ja palopuheet, jos ei addikti itse sisäistä, mikä on homman nimi. Tippakin voi tappaa.

Olen valtavan kiitollinen siitä, että sain itse jättää alkoholin elämästäni lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Minulla oli (näin jälkeenpäin ajateltuna) ilo ja kunnia kokea alkoholin kanssa niin kovia nuorena naisena, että totesin sen olevan aine, joka ei minulle sovi. Vertaan itseäni pähkinäallergikkoon: yksikin pähkinä voi tappaa. Minä vain satun olemaan alkoholille allerginen. Sitä paitsi absolutistina voi elämä olla hurjan hauskaa. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Puritaaniseksi ei tarvitse heittäytyä, mutta jos homma ei toimi...

Hälytyssignaalina pitäisi toimia kaiken, mikä koukuttaa meidät pois tasapainosta. Koukut tulevat ihmissuhteiden, seksin, ruuan, alkoholin ja muiden päihteiden, nettipelien, ylikuntoilun, shoppailun, uhkapelien, julkisuuden ja ties minkä muodossa. Oletko muuten koskaan nähnyt ihmistä, jolla on tupakan ja nuuskan tuhoamat hampaat? Minä olen.

Muistan, kun isoisäni itki kuolinvuoteellaan, että kyllä hän tietää, mitä pahaa hän on saanut aikaan omalla juomisellaan. Oli kaunista nähdä, miten häijy ja täysin alkoholisoitunut ihminen oli kerrankin vilpitön. Nuorena tyttönä minulla ei ollut epäilystäkään siitä, ettenkö olisi ollut todistamassa jotain aitoa ja totta. Isoisä oli täysin totta kerrankin, jopa itselleen.

On ilo opetella pitämään itsestään huolta ja olla riittävän nöyrä omien taipumusten (ja allergioiden!) edessä. Kasvu ei lopu, eikä oman elämän pilaamiseen tai ennen aikaiseen hautaan ole syytä kiirehtiä.

BTW, sinulla on väliä.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Yliyrittämistä vai ahkeruutta?

Hyvää alkanutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

Työnteon merkitys on vääristynyt.

Joillekin ihmisille työ merkitsee orjatyötä ja ajan viettämistä jonkin sellaisen parissa, joka ei voisi vähempää kiinnostaa (EVVK). Tällaisella asenteella eli ajattelutavalla syntyy usein vähemmän hyvää jälkeä, mutta käyhän sekin elämäntavasta, jos se sattuu tyydyttämään.

Liian harvoin muistamme, miten tärkeää on tehdä työtä sellaisten tavoitteiden eteen, jotka ovat meille merkityksellisiä. Useimmiten vain ahkeruudella ja oikeilla valinnoilla jaksamme olla pitkäjänteisiä ja kestää painetta niin, että alamme saada aikaan toivottuja tuloksia - ennemmin tai myöhemmin.

Tehdystä työstä saatu onnistumisen tunne on mannaa mielelle ja sydämelle. Onnistumista ei voi aina mitata numeroilla eikä varsinkaan muiden mielipiteillä, vaan mittarina kannattaa käyttää sitä, miten on onnistunut läpäisemään omia haasteita.

On myös heitä, jotka ajattelevat ahkeruuden tarkoittavan sellaista yrittämistä, joka uuvuttaa ja lopulta ahdistaa. Kyllä ahkerakin väsyy, mutta yliyrittäjältä katoaa hommassa intohimo omaan hommaan ja paineenhallinnan taito. Määrätietoinen työskentely maaliviivalle asti on taidoista kauneimpia, oli kyseessä sitten urheilukilpailu tai omien pelkojen kohtaaminen.

Terve työmoraali tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että teet IHAN OIKEASTI työsi niin hyvin kuin pystyt ja loppuun asti.

Oma tontti rakentuu hyväksi vain ahkeruudella.