maanantai 25. heinäkuuta 2011

Meditaatio vahvistaa henkistä kanttia



ASIAA MEDITAATIOSTA

Kuulin ensimmäisen kerran meditaatiosta noin 25 vuotta sitten, kun luin äitini joogalehtisiä. Myöhemmin asuin Kaliforniassa, jossa kierrätys, vehnänorasmehu ja meditaatio olivat päivän sanoja. Meditaatiota on monta eri lajia, mutta yksinkertaisemmillaan kyse on hiljentymisestä ja omaan ytimeen pääsemisestä. Kun mieli rauhoittuu, hermosto voi paremmin ja energia pääsee pintaan. Meditaatiolla ei ole aina tekemistä uskonnon kanssa - yhtä hyvin voisi puhua keskittymisharjoittelusta.

Kun ensimmäisen kerran vedin urheiluvalmentajille rentoutussessiota, arkailin suotta heidän reaktioitaan. En pitäytynyt aivan perusrentoutumisessa, vaan otin mukaan mielikuvaharjoituksia, jossa kohdattiin pelkoja, työstettiin esteitä, haettiin kehoon uutta ulottuvutta ja löydettiin piileviä painekohtia.

Palaute näistä sessioista on ollut aina positiivista. Valmentajat ja urheilijat ovat iästä riippumatta olleet suorastaan nälkäisiä näille harjoituksille! Nuoria naurattaa kuvitella asioita ryhmässä, mutta pian he uppoutuvat harjoituksiin. Aikuiset eivät haluaisi harjoitusten loppuvan, joten olen nyt päättänyt alkaa käyttää enemmän mieltä avaavia harjoituksia erilaisten ryhmien ja myös urheilujoukkueiden kanssa. Mitä maskuliinisemmalla alalla miehet toimivat, sitä enemmän he tuntuvat hyötyvän meditaatiosta ja mielikuvista. Jo kymmenen minuutin harjoitus voi saada aikaan uuden, tärkeän oivalluksen.

Uudessa Natural Health -lehdessä (July/August 2011) psykologi Alice Domar antaa pikakurssin meditaatioon:

"Istu alas, hengitä syvään ja laske kymmenestä takaisin nollaan."

Ei sen tarvitse olla sen kummempaa, jos on kovasti kiire. Aina ehtii.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Syytöksiä junioriurheilussa





ASIAA URHEILUSTA

Nuoret urheilijat kipuilevat. He syyttävät itseään siitä, että eivät - omasta mielestään - pysty täyttämään vanhempiensa ja valmentajansa odotuksia. He syyttävät vanhempiaan siitä, että vanhemmat ajavat heidät hermoromahduksen partaalle. Eräs nuori taas suri, että häneen ei kotona edes uskota.

Vanhemmat kantavat paineista oman osansa. He syyttävät itseään siitä, että eivät tee urheilijalastensa eteen tarpeeksi tai oikeita asioita. He syyttävät myös lapsiaan, kun kotoa katoaa innokkaasti treenaava sporttinuori ja tilalle ilmestyy laiska, sipsejä päivästä toiseen syövä teini. Sipsihirviö hakkaa XBoxia ja piilottaa sohvan alle tyhjiä limsapulloja. Silloin kun teini innostuu urheilemaan, hänestä tulee Hyväntuulinen ja Helpompi Nuori, mikä motivoi vanhempia Sipsihirviön kimppuun aina uudestaan. Vanhemmat joutuvat usein myös klassisen kysymyksen eteen: milloin pusken, muistutan ja kannustan eteenpäin, milloin peruutan ja jätän nuoren ottamaan yksin vastuuta urheilemisesta? Päätyykö se kohta kioskin kulmalle notkumaan ja juomaan siideriä? Maksanko taas urheiluseuran kausimaksun, vaikka poika sanoo, että ei oo järkee? Jos sanon, ettei makseta enää kausimaksua, poika alkaa itkeä.

Ei oo järkee.

Eräs menestynyt ammattilaisurheilija totesi minulle vakavana, että vasta aikuisena hän ymmärsi, miten paljon äiti teki sen eteen, että poika sai mahdollisuuden urheilla. Nuorena asiaa ei osannut arvostaa.

Kun vanhemmat ovat saaneet itsensä ja nuorensa syyllisten penkille, he kääntävät katseensa valmentajiin. Miksi oma nuori ei pärjää ja saa peliaikaa? Miksi joukkue epäonnistui? Ovatko treenit liian kovia, kun nuori on taas niin väsynyt kotona? Valmentaja saa osansa myös siitä, jos hän ei ole riittävän dynaaminen, hymyilevä ja täysin oppinut. Valmentajat ovat tunnetusti myös sokeita, arviointikyvyttömiä ja erittäin puolueellisia. Jos valmentaja on mies, hänellä on varmasti omat suosikkityttönsä.

Urheiluseurat ovat kaikki epäonnistuneet rekrytoinnissa, koska ne eivät ole vielä löytäneet Täydellistä Valmentajaa.

Jotta syytösten kehä ei katkeaisi, valmentajat syyttävät vanhempia siitä, että he purkavat nuoren kautta omia turhautumiaan ja rikki menneitä unelmiaan. Vanhemmat astuvat valmentajien mielestä liikaa valmennustontille. Vanhemmat nähdään myös "managereina", jotka puuttuvat heille kuulumattomiin asioihin ja asettavat liikaa paineita urheilijoille. Vanhempien tehtävä kun on kannustaa, kustantaa ja kuljettaa - ei muuta. Vaatia ei saa, maksoi puuha vaikka mansikoita.

Vanhemmat puolestaan kokevat, että rahapussin raottamisesta ja loputtomien tuntien uhraamisesta urheilun pyhään maahan pitää seurata vara myös sanoa jotain - asiasta tai asian vierestä.

Silloin taisi olla hyvä, että vanhemmat pörisivät ja protestoivat, kun eräs valmentaja ei krapulansa vuoksi taas päässyt kisapaikalle. Sekin krapula oli kustannettu junnujen hankalien vanhempien rahalla.

Junioriurheilussa ei voi välttyä yhteentörmäyksiltä. Syntyy väärinkäsityksiä, hiertymiä ja äkillisiä hyvästejä. Vaikka olen tilannetta seurannut monen urheilijan ja lajin parissa vuosia, en ole vielä yhtään selkeää syyllistä löytänyt. Vikaa ei ole yksiselitteisesti nuorissa urheilijoissa, vanhemmissa tai valmentajissa, vaan kaikissa heissä aina välillä, niin kuin elämässä yleensäkin. Kuten eräs valmentaja äskettäin tiivisti: "Meille kaikille tekee joskus hyvää katsoa peiliin."

Kilpaurheilu on rankkaa puuhaa ja usein palkitsevaa. Hienoa hommassa on se, että kaikki osapuolet kasvattavat toisiaan.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Sampo Knuutila sai Suomen huokaamaan ihailusta

AJANKOHTAISTA

Facebookissa kuhistaan jälleen. Tällä kertaa keskustelun aiheena on TV2:n sarja Toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Sarjassa kerrotaan liikenneonnettomuuksiin liittyvistä tositarinoista. Eilinen jakso (11.7.11) käsitteli jääkiekkoilija Sampo Knuutilan liikenneonnettomuuden taustoja ja seurauksia. Kun moottoripyörän bensatankki räjähti, 17-vuotiaan ihosta paloi 52 prosenttia.

Harvoin kuulee ja näkee mitään niin syvältä koskettavaa kuin Knuutilan tilitys elämästä ennen ja jälkeen onnettomuuden. Ensin oli ihana elämä jääkiekon parissa ja tyttöystävän kanssa. Onnettomuuden jälkeen tuli kriisi ja sitten elämä jatkui. Knuutilasta paistaa huikea myönteisyys - vaikkapa siinä, että suun palovammojen vuoksi nyt on parempi syödä pizzaa kuin korkeaa hampurilaista. Harvassa on se nuori mies, joka julkisesti vertaisi kyyneleet silmissään tyttöystäväänsä enkeliin. Erityistä ihailua on jakson nähneissä herättänyt Knuutilan kyky suhtautua myötätunnolla onnettomuuden aiheuttajaan, joka hänkin on kärsinyt.

Jääkiekkopiireissä sanotaan, että Knuutila oli yhtä valoisa ja elämänmyönteinen jo ennen onnettomuuttaan. Hän on hieno esikuva kaikille niille, jotka harvoin löytävät elämästään mitään myönteistä. Heitäkin riittää.

Ohjelman voi vielä kuukauden päivät katsoa osoitteessa
http://areena.yle.fi/video/1310411493461

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Sisun merkityksestä

YKSI MENTAALIVALMENNUKSEN SESSIO ENSIMMÄISELLE NOPEALLE

Olen siinä kummallisessa tilanteessa, että asiani ovat vallan hyvin. Pari viikkoa olen ihmetellyt ensinnäkin sitä, että käsissäni on selkeästi ikään kuin ylimääräistä aikaa. Se on kummallinen tila sen jälkeen, kun on pitkään tehnyt kovasti töitä. Mieli intoilee jo uusia projekteja, mutta heinäkuussa ehdin vetää myös henkeä ennen rikasta, kiireistä syksyn aikaa.

Olen nyt jo vuosia tehnyt valtavasti töitä kehittääkseni mentaalivalmennuksen sarkaa. Osa tehdystä työtä on ollut hakuammuntaa, josta totesin, ettei tämä johda minnekään. Vuosien aikana olen kuitenkin huomannut, että kun riittävästi ahkeroi, mahdollisuudet alkavat lisääntyä. Voin rehellisesti sanoa, että olen kokenut työssäni monia epätoivon hetkiä yrittäessäni työllistää itseni ja löytää niitä tahoja, jotka ovat valmiita myös maksamaan osaamisestani.

Raha. Niin. Kolme vuotta sitten moni urheiluseura ja muu asiakas sanoi, että heillä olisi minulle vaikka kuinka paljon töitä, mutta rahaa ei löydy.

Aina kun törmäsin seinään tai vastahakoisuuteen, etsin toisen reitin, jolla pääsin eteenpäin. Ja aina pidin fokukseni siinä, miten paljon hyvää saan aikaan työlläni ja miten paljon tämä työ minulle antaa. Nyt minulla on asiakkaita, jotka ovat valmiita myös maksamaan siitä, mitä minulta saavat.

On kannattanut olla sisukas ja rohkea. Uskallan sanoa ääneen, että en ole täydellinen, mutta olen hyvä siinä, mitä teen. Jo pitemmän aikaa työni ovat tulleet minulle ja minun ei ole tarvinnut "kuin" tehdä ne. Yleensä saan työni sitä kautta, että joku suosittelee osaamistani johonkin suuntaan. Parhaita mainoksia ovat olleet ne urheilijat, jotka ovat onnistuneet nousemaan näennäisestä isosta montusta kärkisijoille.

Jos tekee töitä oman juttunsa eteen ja uskoo siihen mitä tekee, eikä anna periksi, työ usein palkitaan. Tämän kevään olen saanut tehdä töitä lukuisten urheilijoiden kanssa yhdeksän eri lajin parissa. Erityisen paljon olen saanut seikkailla jääkiekkoilun maailmassa, josta löytyy monta tasoa ja mielenkiintoisia ihmisiä. Jääkiekko onkin lähellä sydäntäni.

Olen myös oppinut yhden asian: olen sydämeni ja sisuni kanssa oikealla tiellä. Saan tehdä työtä, joka edelleen herättää minussa suurta intohimoa. Se intohimo pitää minut tikittämässä kohti uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia kuukausi toisensa jälkeen, erityisesti silloin, kun olen ollut lopen väsynyt. Eräs asiakkaani sanoi äskettäin, että minusta näkee, että heittäydyn siihen, mitä teen. Se kommentti lämmitti mieltäni erityisesti.

Haasteet eivät lopu tähän lullausvaiheeseen, mutta nyt haluan kiitoksena antaa takaisin:

Heinäkuussa 2011 lahjoitan ensimmäiselle hyvät perustelut omaavalle, minulle sähköpostia laittavalle urheilijalle tai muuten tavoitteelliselle tämän tekstin lukijalle yhden puolentoista tunnin mentaalivalmennuksen session vastaanottotilassani Tampereella. Ajankohdan voimme sopia erikseen. Voit olla iältäsi mitä tahansa 12 vuodesta ylöspäin. Alaikäisiltä vaaditaan vanhempien suostumus.

Perustelut voi lähettää meilitse: minna@minnamarsh.com


P.S. Meitä suomalaisia usein ärsyttää, jos joku sanoo, että hänellä menee nyt hyvin. Saa ärsyttää. Ei voi mitään.
P.P.S. Muista kehua itseäsi. Se on paras tapa saada kehuja ja mieli kohti kattoa.