lauantai 27. elokuuta 2011

Näin pidän yllä terveyttäni

ASIAA VALINNOISTA

Täytettyäni neljäkymmentä sain kutsun ikäisteni naisten terveystarkastukseen. Katselin toisia naisia odotustilassa ja ajattelin, että olemme kaikki samassa aikaveneessä.

Tarkastuksen yhteydessä ilahduin, kun terveydenhoitaja totesi tuloksia tutkittuaan, että olen selkeästi paremmassa kunnossa kuin yleensä ikäiseni naiset. Tiedän, että sen täytyy johtua elämäntavoistani, koska yleensä sukumme naiset ovat olleet taipuvaisia kerryttämään ympärilleen lisäkiloja jo turhan varhain.

Ryhdyin kasvissyöjäksi vuonna 1992 Kalifornia-vaikutteiden jälkeen ja vain vuosi sen jälkeen, kun lopetin kokonaan alkoholinkäytön. Tupakasta pääsin eroon vuosia sitten, monen tuskallisen yrityksen jälkeen. Viitisen vuotta sitten opettelin syömään kalaa sen sisältämän hyvän rasvan ja proteiinin vuoksi ja Martti Syrjän yllyttämänä. Ajoittain herkuttelen, mutta aina minimaalisesti. En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi syödä litran jäätelöä tulematta sairaaksi.

Liikunta on minulle nykyään elintärkeää. Ikävuodet eivät salli liiallista makaamista tai istumista. Jos en tee pitkää, reipasta kävelylenkkiä joka ilta, mieleni muuttuu muusiksi ja kehoni alkaa kivistellä.  Useita vuosia sitten sain vasemmalle polvelleni ikävän tuomion, mutta sinnikkyys on tuottanut tulosta ja nyt polvi kestää jo hölkkää lyhyen matkan ajan.

Pyöräilen keväästä syksyyn, enkä omista autoa. Ulkoilutan Pyry Pystykorvaa joka päivä, käyn silloin tällöin salilla, uin ja joogaan.

Olen huomannut, että terveiden liikunta- ja ruokatottumusten lisäksi tietyistä lisäravinteista on ollut suurta hyötyä. Oma arsenaalini kattaa lähes päivittäin
  • E-Epaa (kalaöljyä)
  • karnosiinia (uudistaa soluja)
  • rautaa (veren iloksi)
  • magnesiumia (luuston, hermoston ja lihasten hyvinvointiin)
  • Gerimaxia (monivitamiini, sisältää ginsengiä: virkistää ja laittaa hiukset kasvamaan)
  • D-vitamiinia 50 mikrog (pitää flunssan ja kolotuksen loitolla)
  • B2-vitamiinia sika-annos (200 mg/pv tepsii kohdallani auralliseen migreeniin, joka on minua koulinut 35 vuotta)
  • kromia (tukee sokeritasapainoa)
  • lesitiiniä (maksa ja aivot tykkäävät)
  • spiruliina-merilevää tai vehnänorasjauhetta (vihreässä on elinvoimaa)
  • hainrusto- tai Arthryl-valmistetta (tukee polveni rustoa)
  • proteiinijauhetta (mieluummin proteiinia kuin liiallisia hiilihydraatteja)

Päälle voisin luetella soijatuotteet, maitohappotuotteet, marjat, vihannekset, kokojyväpastan, hedelmät, juurekset, kananmunan. Viimeisin löytöni on ollut Yliopiston Apteekin kylmäpuristettu kookosöljy, joka on herkkua iholle, hiuksille ja sisäisesti nautittuna. Tuoksukin menee suoraan tajuntaan.

Yritetään voida hyvin. Tehdään hyviä valintoja, niin sisuskalut kiittävät!


maanantai 8. elokuuta 2011

Keho seuraa tunteen suuntaa




Olympialaisista tuttu urheilija, pikkuseuran harrastajaurheilija, ammattitanssija ja iskelmälaulaja. Heillä kaikilla on tavoitteensa, ja he kaikki pelkäävät epäonnistumista.

Pystyn tähän.
Mitä jos epäonnistun?
Epäonnistun kuitenkin.
En pysty tähän.

Mielen roskaohjelmat, nuo mentaaliset riiviöt, asettuvat usein poikkiteloin haasteen edessä. Juuri silloin, kun olisi tärkeää olla keskittynyt ja itsevarma, pää alkaa tuottaa kymmeniä kielteisiä ajatuksia, joita emme edes huomaa. Mieli hahmottaa koitoksen hetkellä yhtäkkiä vain pahoinvoinnin tunteen vatsanpohjassa, lamaantuvat jalat ja kurkkuun jumittuvan tahdonvoiman.

Jos jokin tilanne vie sinulta fokuksen ja henkisen voiman, sinä häviät. Sinä, ei kukaan muu.

Jotta keho juoksisi, hyppäisi, tanssisi ja laulaisi yli jokaisen henkilökohtaisen alariman, tunteen täytyy olla oikeanlainen. Jos tunnetila on pielessä tai jotain epämääräistä, "sinne päin", suoritus epäonnistuu tai jää vajaaksi. Kun tunne on positiviinen ja vahva, keho seuraa perässä ja homma toimii.

Oikea tunnetila rakennetaan ajatuksilla, jotka palvelevat tarkasti yksilöllisiä tarpeita.

Tiedän, mitä teen. Olen hyvä.