maanantai 31. joulukuuta 2012

Autetaan pinnaa kestämään 2013

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Lyhyesti vielä ennen kuin vuosi vaihtuu toiseksi. Vanha jää ja vuosi vain paranee.

Päivän jännittävimpiä hetkiä tarjosi jääkiekon U20-MM-peli Ruotsi-Suomi, jonka naapurimaamme nuoret kiekkoilijat veivät reippahasti. Valmentaja Harri Rindell vaikutti pelin jälkeisissä kommenteissaan aidon tyrmistyneeltä joukkueensa huonosta pelistä, enkä voinut olla tuntematta jonkinlaista myötätuntoa heitä kaikkia kohtaan. En epäile, etteikö turnauksen eteen olisi tehty ja paljon.

YLEn jutussa kerrottiin Rindellin sanoneen, että (joukkueen) pinna ei vain kestänyt. Näitä ihan samoja selityksiä olen seurannut viimeiset kuusi vuotta suomalaisessa huippu-urheilussa, mutta eritoten jääkiekossa. Aikaisemmin koin paljon turhautumisen tunteita, kun jääkiekon päättäjät eivät vain olleet motivoituneen oloisia hoitamaan pelaajien pääpuolta parempaan kuntoon, mutta nyt jo tiedän, että tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Muutoksen tuulet puhaltavat miesten maailmassa vasta joskus tulevaisuudessa ja kaikella on aikansa. Asiassa kuin asiassa kannattaa kysyä saadaanko käytetyillä metodeilla toivottuja tuloksia.

Mutta kaikkien suomalaisten ja suomalaisten kiekkoilijoiden puolesta toivon, että syystä tai toisesta tulevana vuonna meidän pinnamme kestää entistä paremmin, olivat nuo haasteelliset kasvunpaikat mitä tahansa.

Keveitä tuulia ja sopivasti haasteita tulevalle vuodelle!



torstai 20. joulukuuta 2012

"Tästä avusta urheilijat eivät puhu"

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA


Savon Sanomien Jukka-Pekka Räsänen teki erinomaisen jutun mentaalivalmennuksesta. Tästä pääset päivän lehdessä olleen jutun nettiversioon. Koko juttu löytyy pdf-tiedostona täältä.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Paine syntyy korvien välissä

ASIAA PAINEENSIETOKYVYSTÄ

Bloggaaja on ollut kuukauden verran hiljaa täällä päässä, koska on ollut järkevintä keskittyä vuoden kiireisimpään vaiheeseen tekemällä ensin sovitut työt alta pois.

Työ on aina mielenkiintoinen opettaja, niin myös tänäkin syksynä. Stressinhallinnan koulutuksissani heitän usein ilmaan kysymyksen: "Onko paine sisä- vai ulkopuolella?"

Me kaikki tiedämme miltä tuntuu, kun meillä on paljon paineita. Tuskastuttaa, väsyttää, päätä särkee tai uni ei tule. Moni myös puhuu mielellään siitä, miten paljon heillä on paineita. Usein koemme, kiitos myös tiedotusvälineiden vääristyneen infotulvan, että olemme erilaisten ulkoisten tekijöiden ja tapahtumien armoilla, ja koska olemme niiden armoilla, olemme myös - muka - voimattomia auttamaan itseämme voimaan paremmin.

Paine on aina jotain, mikä syntyy korviemme välissä. Paine ei ole ulkopuolellamme. On tervehdyttävää tarkastella erilaisia tilanteita ja ihmisiä kokemuksina, joita elämä vääjäämättä tuo kaikkien eteen. Osa elämän tuomista kokemuksista on rankkoja tai epämiellyttäviä, osa helpompia, mutta paine ei ole niissä. Paineen kokemus syntyy siitä, miten tulkitsen erilaisia kokemuksia ja millaisen merkityksen annan niille. 

Tämä yksinkertainen asia herättää koulutuksissani kolmenlaista reaktiota:
1) Tietenkin asia on näin! (20 %)
2) Ai. No tarkemmin ajateltuna, tämähän on helpottava näkökanta. Voin itse vaikuttaa siihen, miten mielessäni reagoin. (77 %)
3) Ei pidä paikkaansa! Jos minulla on paineita, se johtuu anopistani / jääkiekkovalmentaja Juhani Tammisesta / tiliotteestani / työkavereistani / tästä kouluttajasta! (3 %)

Mieli kertoo meille kaikenlaisia tarinoita lähes tauotta. Kaikkea mielen pölpötystä ei kannata uskoa. Voimme tehdä ulkomaailmasta tulkintoja, jotka stressaavat tai rentouttavat. Valinta on vapaa.

Yhtälö ei ole helppo, vaan vaatii meiltä halua ottaa vastuuta reagointi- ja ajattelutavoistamme. Kuten toisen maailmansodan keskitysleireiltä selvinnyt Viktor Frankl sanoi, voimme itse valita reagointitapamme, tapahtui mitä tapahtui.


lauantai 20. lokakuuta 2012

Jääkiekkomaalivahdit ja henkinen kunto

Radio Cityn Pietarinkadun Oilers -ohjelmasta kävi hauska toimittaja jututtamassa minua ja Tapparan liigajoukkkueen maalivahtivalmentaja Petri Tuonosta. Haastattelun aiheena oli Jääkiekkoliiton pari vuotta sitten lanseerama cd Mielikuvaharjoituksia jääkiekkomaalivahdeille, jota myy Sporttikauppa. Lisätietoa löytyy Jääkiekkoliiton sivuilta. Erityisesti toimittajaa kiinnostivat tavat, joilla jääkiekkomaalivahti voi työstää henkistä kuntoaan.

Teimme cd:n yhteistyönä Petri Tuonosen kanssa ja tässä välissä on ihan pakko mainita, että Tuononen on fiksuimpia lätkämiehiä, joita Suomesta löytyy. Järkimies, joka katsoo eteenpäin, eikä taaksepäin. Ennen Tapparaan siirtymistä Tuononen vastasi Jääkiekkoliitossa maalivahtivalmentajakouluttajien koulutuksesta.

Tästä voit kuunnella haastattelun ilman toimittajan juontoja:




perjantai 12. lokakuuta 2012

Suunnistajan kokemuksia

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Kaikki eivät pidä kovaa meteliä itsestään, ja törmäsin vasta nyt tähän suunnistaja Anni-Maija Fincken jo 2011 kirjoittamaan tekstiin. Siinä hän kertoo kokemuksiaan mentaalivalmennuksesta:

Itseluottamusboksin täydennys

Suomessa on yhä melko harvinaista, että urheilija kertoisi hakeneensa minkään valtakunnan apua henkisen kunnon parantamiseksi, mikä on sinänsä aika erikoinen juttu. Fiksuhan se on, joka parantaa työkalupakkiaan myös mielenhallinnan keinoin. Voisi ajatella, että lahjakkuus, kova vuosien laji- ja oheisharjoittelu sekä fyysinen kunto muodostavat 80 % urheilijan kapasiteetista, mutta onnistumisen ratkaisee jäljelle jäävä 20 %, joka on silkkaa henkistä kuntoa.

Tuoreemmassa tekstissään Anni-Maija toteaa näin: "Elämä on iso riski".

Niinpä niin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Olympiavoittaja Kelly Holmes Lontoossa

ASIAA URHEILUSTA

Tapasin reilu viikko sitten Lontoossa Kelly Holmesin, joka tunnetaan myös Dame Kelly Holmesina. Holmes juoksi 34-vuotiaana 800 metrin ja 1500 metrin matkat Ateenan olympialaisissa 2004. Ennen olympialaisia hän kärsi lukuisista loukkaantumisista. 1500 metriä oli alunperin hänen päämatkansa, mutta viime hetkellä hän päätti juosta myös 800 metriä, vaikka hän riskeerasi sillä omassa päämatkassaan onnistumisen.




Sain Lontoossa kuunnella ensin Holmesia parin tunnin ajan ja sen jälkeen hän kertoi minulle, että yksi hänen tärkeimmistä tavoitteistaan on kasvattaa Isossa-Britanniassa tietoisuutta siitä, miten paljon urheilijat tarvitsevat henkistä tukea nyt ja jatkossa. Holmesin mukaan mentaalivalmennusta ei ole vielä Isossa-Britanniassa riittävästi. Tie huippu-urheilijaksi ei ole helppo, ja Holmes on kertonut ajatelleensa itsemurhaa ainakin kerran kilpauransa varrella.

Holmes kasvoi köyhissä oloissa. Koska rahaa ei ollut, hän lapioi lunta, kävi vanhuksille kaupassa ja jakoi lehtiä. Hän säästi kymmenen puntaa kuukausipalkastaan nuorena tyttönä kahden vuoden ajan, jotta hän sai ostettua äidilleen pyykinpesukoneen ja kuivurin. Vasta 16-vuotiaana hän kuuli ensimmäisen kerran kuka hänen isänsä on. Ennen urheilulle omistautumista Holmes vietti vuosia armeijassa.



Vuotta ennen Ateenan olympialaisia Holmes kärsi niin kovista henkisistä paineista, että hän alkoi viillellä itseään. "Yksi viilto jokaista päivää kohti, jonka olin ollut loukkaantuneena", hän on kertonut. Lontoon seminaarissa eräs vanhempi rouva kysyi Holmesilta, mitä kannattaisi tehdä, kun naisen urheilijatytär on paineiden vuoksi tullut niin itsetuhoisaksi, että ei enää näe muuta ratkaisua kuin kuoleman.

Holmes katsoi ensin naista ja sitten seinää vastausta miettien, lopulta sanoen: "Minä voisin puhua tyttäresi kanssa." Kannattaa muistaa, että kyse on isomman luokan brittiläisestä urheilijajulkkiksesta, joka ei todellakaan tässä tilanteessa ohjannut kyseistä rouvaa auttavan puhelimen suuntaan paitsi niin, että tuo auttava puhelin on hänen omansa.

Aikamoista nöyryyttä ja todellista antamisen taitoa.




"If the dream is the big picture, goals are grounded in reality; they're the specific steps you take along the way." - Kelly Holmes

"Above all, please don't ever be afraid to give things a go. At the very least, you can say you tried. And that's an achievement in itself." - Kelly Holmes

Näin Holmes ohjeisti minua: "Be who you want to be."




maanantai 24. syyskuuta 2012

A2 Teema: Huippu-urheiluilta 9.10. klo 21

ASIAA URHEILUSTA

Tästä tulee hyvin, hyvin mielenkiintoista:

A2 Teema: Huippu-urheiluilta 
Yle TV2 tiistaina 9.10.2012 klo 21.00 - 23.15


Suksi ei luista, juoksu ei kulje - mihin katosi perinteinen suomalainen urheilumenestys? Loppuiko sisu, ilo vai doping? Lisää rahaa huippu-urheiluun ja takaisin mitalikantaan? Suora keskustelu Tampereen Tohlopista, juontajina Salla Paajanen ja Jyrki Richt.

KESKUSTELEMASSA muun muassa: Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tuleva johtaja Mika Kojonkoski, purjelautailija, Lontoon hopeamitalisti Tuuli Petäjä, urheilutoimittaja Petteri Sihvonen, painin olympiavoittaja 1976 Pertti Ukkola, urheilun monitoimimies Aleksi Valavuori, kelaaja, paralympiavoittaja Toni Piispanen, Suomen Voimisteluliiton pääsihteeri Maria Laakso, doping-dokumentin ohjaaja Arto Halonen, mentaalivalmentaja Minna Marsh ja manageri Harri Halme.



perjantai 7. syyskuuta 2012

Vastaako tekemisesi taso tavoitettasi?

ASIAA TYÖNTEON MERKITYKSESTÄ

Ei kannata hermostua huonosta lopputuloksesta, jos on se sitä mitä kylvikin. Varmista itseltäsi riittävän usein, että tekemisesi ja sen laatu ovat samassa linjassa tavoitteesi kanssa.

Jos haluat päästä jääkiekossa huipulle asti, et voi joka päivä kyseenalaistaa mahdollisuuksiasi. Jos haluat välttää orastavan burnoutin, et voi jatkaa tekemällä töitä 24/7. Jos haluat pudottaa painoa, et voi syödä enemmän kuin sinulle on hyväksi.





torstai 6. syyskuuta 2012

Kuka heittää ensimmäisen kiven?

ASIAA VIHASTA JA MAHDOLLISUUKSISTAMME




Tamperelainen kirjailija Reidar Palmgren julkaisi Facebook-sivullaan kannanottonsa suomalaisia kuohuttaneeseen tapaukseen, jossa isää ja hänen naisystäväänsä epäillään 8-vuotiaan tytön surmasta. Isä pahoinpideltiin vankilassa viime viikolla. Tässä Palmgrenin mietteitä:

En jotenkin osaa samaistua näihin hurraajiin, jotka iloitsevat siitä että epäilty (todennäköisesti syyllinen..) lapsenmurhaaja hakattiin poliisivankilassa. Ketä se auttoi? Ei ketään. Toiko se kuolleen 8-vuotiaan pikkutytön takaisin? Ei tuonut. Toimiko se pelotteena, niin että lapsen murhaa suunnittelevat nyt luopuisivat aikeistaan? Ei toiminut. Se olisi sama kuin väittää, että ainoastaan rangaistuksen pelko estää meitä isiä ja äitejä surmaamasta lapsiamme. Ainoa, mitä vangin hakkaaminen toi, oli lisää väkivaltaa maailmaan.
Tämä pätee myös siihen, kun samalle ihmisrauniolle huudetaan FB:ssa kuolemanrangaistusta. "Kiduttakaa hitaasti se hengiltä." Ketä se auttaisi? Ei ketään, toisi vain maailmaan lisää sadistista väkivallan kulttuuria. Se ei parantaisi sitä millään lailla, auttaisi ketään.
Sori vaan, mutta tuntuu oudolta nähdä miten moraalinen tunnekuohu nostaa normaalista ihmisestä esiin sadistin.


Olen Palmgrenin kanssa täysin samaa mieltä. Minua on kyseenalaistettu linjastani, ihmetelty enkö kenties välitä omasta lapsestani riittävästi, kun en ole penäämässä väkivaltaisia kostotoimenpiteitä kaikille, jotka ovat vahingoittaneet lapsia tai ylipäänsä hyväksikäyttäneet tai tappaneet toisia ihmisiä. Tai eläimiä.

Ei tarvitse kuin katsoa Coloradon ampujasta James Holmesista oikeudessa otettua videomateriaalia, kun näkee, että kaveri ei ole mieleltään terve. Eksynyt hän on ja hän tarvitsee hoitoa, ennen kaikkea. Sen pitäisi sokeankin nähdä. Kuolemantuomio ei yhteiskunnassa ratkaise pitkässä juoksussa yhtään mitään, ja vankilat ovat valitettavasti rikollisen toiminnan ja ajattelun korkeakouluja. Ne eivät ole lopullinen ratkaisu.

Niin kauan kuin vihaamme, niin kauan viha maailmassa kasvaa. Se on vanha totuus ja enemmän kuin pelkkä sanonta, se toimii myös konkreettisesti ja kääntyy viime kädessä itseämme vastaan. Uskon, että pahaa tehneen ihmisen käytöksen ohi voi nähdä ja ymmärtää jollain tavalla, että terve ja tasapainoinen ihminen ei tee kamalia tekoja, vaan ihminen on usein isolta osin oman perimänsä, sukuhistoriansa ja traumojensa tulos. Joku toipuu elämänsä varrella kokemistaan asioista, joku työstää niitä loppuelämänsä, joku ei toivu koskaan. Joka kerta, kun vihaamme terroristeja, hyväksikäyttäjiä ja eläintenrääkkääjiä, joka kerta kasvatamme vihaa itsessämme ja maailmassa.

Asia on minulle myös hyvin omakohtainen ja olen joutunut näitä asioita työstämään kauan. Olen kokenut lapsena paljon pakokauhua, fyysistä ja henkistä väkivaltaa eri tavoin, ja tiedän mitä on yrittää tulla näkymättömäksi ja oppia syömäänkin ilman, että päästää rasahdustakaan. Tiedän myös, että mitä paremmin toivun ja löydän vastauksia vapautumiseen, sitä enemmän pystyn antamaan kaikille muille. Ehkäpä juuri sinulle.

Tiedän, miten vaikea on antaa anteeksi ja miten vaikea on vapautua vanhasta.

Tiedän myös, että vihaaminen ja vihan jatkaminen ei ole vastauksista toimivin.

Yhtä ponnekkaasti tiedän terveiden rajojen asettamisen merkityksen, tulevat nuo rajat sitten yhteiskunnasta tai ihmisestä itsestään, hänen omassa elämässään.

Jos tämä teksti sinua kovasti häiritsee, suosittelen lämpimästi, että siirryt lukemaan tai tekemään jotain muuta.

Lämmöllä
Minna


Reidar Palmgrenin teksti on julkaistu hänen luvallaan.


tiistai 4. syyskuuta 2012

Rakkaudesta vai pelosta käsin?

ASIAA VALINNOISTA

Opettelen tällä hetkellä kenties elämäni suurinta läksyä, rakkaudesta käsin toimimista. Viime kädessä teemme valintamme vain rakkaudesta tai pelosta käsin - jompi kumpi tunne ohjaa aina reaktioitamme ja valintojamme. Tämä pätee huippu-urheiluun, bisnesmaailmaan, ihmissuhteisiimme ja kaikkiin muihin elämän alueisiin.

Kun mentaalivalmentaja oppii uutta ja oivaltaa syvemmin, hän haluaa jakaa oivaltamansa hyvän myös kaikkien blogin lukijoiden kanssa. Seuraa siis tulevia päivityksiä...



keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kiitos vanhemmille ja tyttöystäville!

ASIAA URHEILIJOIDEN JAKSAMISESTA

Usein kuulee sanottavan, että urheilussa vanhempien tehtävänä on kuljettaa, kustantaa ja kannustaa. Valmentajat suhtautuvat joskus jopa mustasukkaisesti siihen, että heidän tekemisistään kysyttäisiin tai saatika niitä kyseenalaistettaisiin. Kaikki valmentajat eivät halua vuoropuhelua vanhempien kanssa, mutta löytyy myös toisenlaisia poikkeuksia.

Kuljettaminen ja kustantaminen lienevät vanhemmille selviä osa-alueita. Kannustaminen on monisäikeisempi sektori. Äskettäin kuulin sanottavan, että murrosikäiset urheilijat vastatkoot tekemistensä laadusta, omatoimisesta harjoittelusta, valinnoistaan ja motivaatiostaan. Ajatus on minusta lähinnä huvittava. Nuoren aivot ovat täysin kehittyneet vasta noin 25-vuotiaana ja harvalla esimerkiksi 15-vuotiaalla on kykyä jatkuvaan itseohjautuvaan tavoitteelliseen toimintaan ja taitoa käsitellä paineita, joita kilpaurheilu vääjäämättä heittää eteen. Yhdelläkään murrosikäisellä ei ole aikuisen elämänkokemusta tai perspektiiviä.

Tilanne on hieman sama kuin jos sanoisi murrosikäiselle, että vastaa sinä urheilijana omasta ravinnostasi. Minä tuon kotiin ruokaa, mutta huolehdi sinä ateriasi ja energiansaantisi.

Vuosien varrella olen saanut useita yhteistyökyselyitä nuorten urheilijoiden ja aikuisuuden kynnyksellä olevien tunnettujenkin kilpaurheilijoiden vanhemmilta tai tyttöystäviltä. He kannustavat läheistä urheilijaa ottamalla ratkaisevan yhteyden mentaalivalmentajan suuntaan silloin, kun urheilijan taidot, resurssit tai rohkeus ei vielä siihen riitä, mutta pää pitäisi saada parempaan henkiseen kuntoon. Joskus läheinen näkee tilanteen kokonaiskuvan paljon paremmin kuin hän, joka on keskellä painesoppaa. Eikä tarvitse odottaa niin kauan kuin se huippu-urheilija, joka mietti puoli vuotta uskaltaako soittaa vai ei.

Mentaalivalmentajalta saa apua mielenhallintaan, itseluottamuksen uudistamiseen, epäonnistumisista palautumiseen, oman urheilijaidentiteetin kehittämiseen ja tavoitteellisen toiminnan terästämiseen. Kun ymmärtää, mistä paineessa on oikeasti kysymys, on se helpompi myös kohdata ja käsitellä.

Kiitos teille, vanhemmat ja tyttöystävät! Kannustaminen on rakkautta.


tiistai 14. elokuuta 2012

Koripallolegenda Josep Margall Suomessa

ASIAA URHEILUSTA

Minulla oli ilo tavata espanjalainen koripallolegenda Josep Margall Tampereen Pyrinnön ja Raholan Pyrkivän järjestämän heittoklinikan yhteydessä. Uransa aikana Margall edusti Espanjaa 187 maaottelussa ja kolmesti olympialaisissa.

Margallin mutkaton persoonallisuus ja täydellinen keskittyminen pelaajien kehittämiseen tekivät vaikutuksen. Pelaajat tekivät kovasti töitä ja henki oli erinomainen.



torstai 9. elokuuta 2012

Tykkää sivustosta Facebookissa!

ASIAA YHTEISÖLLISYYDESTÄ JA HYVISTÄ IDEOISTA

Olen perustanut yritykseni Mentaalivalmennus Minna Marshin puitteissa Facebook-fanisivuston. Se löytyy helposti haulla Mental Coach Minna Marsh. Päivitän sinne usein kivaa asiaa, tietoa ja uusi vinkkejä tavoitteelliseen toimintaan. Sivusto on englanninkielinen.

Tervetuloa joukkoon iloiseen!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Tennis, jääkiekko, yleisurheilu, uinti...

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA ERI LAJEISSA

Päivitin listan niistä urheilulajeista, joita asiakkaani ovat edustaneet. Otin listaan mukaan myös pari sellaista lajia, joita ei yleensä urheiluksi lasketa, mutta jotka fyysisen vaativuutensa ja tavoitteellisuutensa puolesta päihittävät joitakin perinteisiä urheilulajeja.

Lajit ovat:

  • Agility
  • Aikido
  • Baletti
  • Darts
  • Esteratsastus
  • Futsal
  • Golf
  • Jalkapallo
  • Jääkiekko
  • Kehonrakennus
  • Kilpa-aerobic
  • Koripallo
  • Melonta
  • Moderni tanssi
  • Pesäpallo
  • Salibandy
  • Suunnistus
  • Taitoluistelu
  • Tennis
  • Uinti
  • Yleisurheilu

Urheilusektorin asiakkaani ovat olleet urheilijoita, valmentajia tai erotuomareita. Tanssin maailmasta valmennettaviani ovat olleet myös opettajat. Pokerinpeluuta en ihan listaan lisännyt, mutta nekin pelaajat kävivät mielessäni.

Työni ja lähestymistapani soveltuu kaikkiin eri lajeihin, koska suurin työstökohta on ihmisen mieli. Lajin yksilölliset ominaisuudet selviävät usein kirjallisuuden, kokemuksen tai asiakasyhteistyön kautta ilman isompia ryppyjä. Kiitos kaikille asiakkailleni, jotka ovat heittäytyneet eri lajeista mentaalivalmennuksen maailmaan!

tiistai 7. elokuuta 2012

Ajankohtainen Kakkonen: Niemi-Nikkola vs Jaakkola

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Vielä pari vuotta sitten kiemurtelin tuskissani, kun suomalaiset kilpaurheilijat kiersivät arvokisoja huonolla menestyksellä ja päättäjät sanoivat, että mentaalivalmennuksen asiantuntijoita ei kisoissa tarvita. Ei, vaikka urheilijoiden pää ei kestäisi. Ei, vaikka moni muu maa panostaa mentaalivalmennukseen vuosikymmenestä toiseen.

Ajankohtaisessa Kakkosessa (31.7.2012) Suomen olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola ja Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen Matti Jaakkola ottivat mittaa toisistaan toimittajan välityksellä. Koko keskustelu ajautui surkuhupaiseksi.

Jaakkola peräänkuuluttaa vuodesta ja kisasta toiseen, että päättäjien pitäisi avata enemmän ovia urheilupsykologialle kisojen yhteydessä. Jaakkolan mukaan Suomessa ei ole selvää käskijää, joka linjaisi urheilupsykologisen yhteistyön niin, että päätökset eivät jäisi vain yksittäisten lajiliittojen kontolle.

Niemi-Nikkolan mielestä urheilupsykologeja ei tarvita arvokisoissa, vaan linjan pitäisi olla se, että valmentajat itse oppivat ja käyttävät henkistä valmennusta myös kisoissa valmennettaviensa kanssa. Samaa linjaa on peräänkuuluttanut Erkka Westerlund. Ei siis asiantuntijoita, vaan oppi valmentajille ja sitten homma hoituu.

Ei tule tapahtumaan. Suuri osa lajivalmentajista a) ei ole kiinnostunut henkisestä valmennuksesta, b) ei omaa minkäänlaisia lahjoja henkisen valmennuksen saralle ja c) ei kykene perehtymään alaan oman lajityönsä ja mahdollisen muun työn ohella. Lisäksi moni urheilija ei todellakaan halua kertoa omalle lajivalmentajalleen peloistaan tai tuskistaan, vaikka se suotavaa olisikin. Tämä on nähty  ja kuultu moneen kertaan.

Jaakkola sinänsä ajaa oikeaa asiaa, siitä olen samaa mieltä. Niemi-Nikkola ei kiellä urheilijoiden alisuoriutumista Lontoon olympialaisissa, mutta perustelee linjaansa sanomalla, että Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen kanssa "on ollut yhteistyötä ja niistä lähdöistä ei ole saatu sellaista systeemiä kuntoon, joka olisi riittävän uskottava".

Onko kyse siis siitä, että päättäjät eivät pidä Suomen urheilupsykologista toimintaa tai henkistä valmennusta riittävän uskottavana? Siltä vaikuttaa.

Olen tyytyväinen siitä, että olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon tilan tämän ikävän ja suomalaista urheilua verottavan vastakkaisasetelman keskellä ja pystyn keskittymään siihen tärkeimpään eli työhöni.




keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Täydellinen asiakas

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSEN VAATIMASTA TYÖSTÄ

Minulla on ollut vuoden päivät asiakkaana nuori mies, joka elää ja hengittää golfia. Hän asuu reilun tunnin ajomatkan päässä, mutta fyysinen matka ei estä häntä ajamasta kisakaudella parin viikon välein tai talven aikana kerran kuussa tapaamisiimme. Nimitän häntä tässä tekstissäni Jesseksi.

Yhteistyömme Jessen kanssa on ollut polveilevaa ja mielenkiintoista. Jesse on osoittautunut temperamenttiseksi. Hän tekee usein vain sen, joka hänet pakotetaan tekemään. Meni aikaa ennen kuin opin huomaamaan, että Jesseltä ei pidä kysyä mitä harjoituksia tai kotitehtäviä hän tekisi – häntä täytyy komentaa ja jopa hyvässä hengessä uhkailla. Sen jälkeen Jesse tekee työnsä käskettyä ja palaa taas hyväntuulisena seuraavaan tapaamiseemme. Kaikki eivät palaisi.

Jessellä on ollut golfissa riittämiin haasteita taidoissa ja valmentajien kanssa, mutta hän ei ole antanut periksi. Hän on toistuvasti hakenut keinoja, joiden avulla hän voi kehittyä. Hän on myös antanut minulle luvan aukoa tilannetta suoraan hänen valmentajansa kanssa, hyvällä lopputuloksella ja vielä paremmilla kisatuloksilla. Ehkä suurin haaste Jessellä on ollut oman hermokontrollin työstäminen. Sen eteen on tehty töitä kuukausia. Vaikka Jessekään ei ole kone eikä Teräsmies, hän hallitsee nykyään hermonsa kisoissa niin hyvin, että työstämme nyt kaikkea muuta kuin suoranaista hermokontrollia.

Mentaalivalmentajalle on etuoikeus saada urheilijan luottamus ja saada tuo urheilija palaamaan kerta toisensa jälkeen samalle sohvalle istumaan ja miettimään omaa kehitystään. Täydellinen asiakkaani ei ole haasteeton tai virheetön, joskus hänen kuormansa voi olla jopa valtava, mutta täydellinen asiakas on valmis työntekoon ja hien valuttamiseen myös oman asenteensa ja pääkoppansa puolesta.

Tämä teksti on kirjoitettu Jessen luvalla. Kuvan golfari ei ole Jesse.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kirjaprojekti ja tavoitteellista toimintaa

ASIAA LIIKKEEN MERKITYKSESTÄ

Tämä kesä on ollut sekä lepoa että jatkuvaa puurtamista. Koulutuksia on aina vähemmän kesäisin, joten sen puolesta olen saanut ottaa rennosti. Yleensä puhelin alkaa soida reippaasti elokuun 1. päivä, kun Suomi haluaa taas kouluttautua. Koko kesän olen kirjoittanut ensimmäistä mentaalivalmennuksen kirjaani. Kirjan kirjoittaminen on tarkoittanut tiivistä suhdetta läppäriini ja siitä asiasta koiramme on sanonut jo painavan mielipiteensä.


Jotta jaksaisin tiivistä kirjoitustahtia, olen pyrkinyt liikkumaan riittävästi joka päivä ja syömään todella terveellisesti. Lepotauot ja pienet sivuretket tekevät myös hyvää, mutta kyllä kirjoittaminen rankasta työstä käy.

Erityisen kiitoksen haluan tässä kohtaa sanoa niille asiakkailleni, jotka ovat kirjaprojektistani tietämättöminä kyselleet minulta kirjaa tämän vuoden aikana. Tulossa on, tulossa on.

Uskon, että onni ja ihmeet seuraavat helpoiten heitä, jotka laittavat energiat liikkeelle ja tekevät jotain tavoitteidensa eteen. Ei ne isot harppaukset, vaan se jokapäiväinen panos ja hyvän mielen puurtaminen. Liike oikeaan suuntaan tuottaa vääjäämättä myös tuloksia pitkässä juoksussa.

Hankin alkukesästä todellisen kirja-aarteen amerikkalaisesta käytettyjen kirjojen kaupasta.


Olen monissa koulutuksissani kertonut kognitiivisen psykologian kehittäjän Aaron Beckin oivalluksista ihmismielen maailmasta. Nyt yli 90-vuotias Beck on alan todellinen guru ja talonpoikaisjärjen puolestapuhuja. Yli kymmenen vuotta sitten julkaistu teos on jo löytö sinänsä, mutta avattuani kirjan ensimmäisen aukeaman sain ylimääräisen lahjan, Beckin alkuperäisen signeerauksen:


Se merkitsee minulle yhtä paljon kuin korisnassikalle sen jonkun Kobe Bryantin nimmari.

Iloisia asioita tapahtuu, kun ei jää seisovaan veteen makaamaan kuin hetkeksi.


torstai 28. kesäkuuta 2012

Yhdeksän vuoden muistikatkos

ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Olen jo pitkään epäillyt, että ihmisen elämä saattaa olla kuin spiraali, joka laajenee ajan kuluessa.

Tuntuu siltä, että elämä tasaisin väliajoin, vuosien tai kymmenvuosien välein, tuo eteemme samankaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia, niitä joita jo joskus työstimme, kun olimme vielä kulkemassa pienemmällä kehällä. Jos ihmisen kehitys etenee suhteellisen terveitä uomia, kehityksen suunta on aina laajeneva ja avautuva, vaikka syntyjä syviä joskus työstäisimme.

Olen usein sanonut koulutuksissani, että jokainen meistä voi omalla kohdallaan valita, miten elämäänsä katsoo. Elämä voi tuntua traagiselta ja surkealta tai se voi olla ihmeellinen seikkailu. Toki seikkailuun kuuluu luonnostaan myös vaaroja ja monia muita epävarmuustekijöitä, joita täytyy oppia sietämään ja kohtaamaan.

Olin jo hyvässä vauhdissa omassa elämässäni ennen kuin tajusin, että moni ihminen muistaa elämänsä alkutaipaleelta paljon enemmän kuin minä. Pitkät muistamattomuuden ajanjaksot eivät ole luonnollisia viiden ikävuoden jälkeen. Ensimmäiset yhdeksän vuotta elämästäni taisivat mennä melkoisessa stressitilassa, koska noiden vuosien ajalta minulla on muistiaukko, acuna memoriae. Muistan asioita hoitopaikoista, koulusta, pihamaalta ja ystävien luota, mutta kotoa en muista juuri mitään. Muistiaukkoni on osoittautunut melkoisen pysyväksi, mutta ymmärrykseni täydentyy vähitellen. Yhdeksänvuotiaana sain oman huoneen, jossa piileskelin seuraavat yhdeksän vuotta ja tuolta ajalta muistini pelaa paljon paremmin. Oma huone toi turvan tuntua.

Moni meistä on joutunut kamppailemaan elämänsä alkutaipaleella enemmän tai vähemmän. Kamppailu ei ole huono asia, koska se tarjoaa meille mahdollisuuden kasvuun ja vastauksien löytämiseen. Helppo elämä ei välttämättä ole hyvä elämä ja vaikka ei olisi muistiaukkoa, voi päätyä silti paikalleen junnaamaan tai peräti takapakkia ottamaan.

Rakas ystäväni menehtyi muutama päivä sitten. Olen iloinen, että hän on päässyt vaivoistaan ja varma siitä, että hän voi nyt hyvin. En koskaan muista hänen valittaneen, vaikka sairaus söi hänen kehoaan monta vuotta. Kaipaan häntä suuresti ja säilytän hänen puhelinnumeroaan kännykässäni. Ajattelen häntä, kun kävelen metsässä ja ajattelen häntä, kun katson taivasta. Olen valtavan innostunut loppuelämästäni ja siitä, että moni asia on yhä omissa käsissäni. Loppulämä on juuri sitä, mitä siitä teemme.

...opeta minua olemaan pelkäämättä loppuja ja alkuja. 
Opeta minua syleilemään elämää ilolla. 
- Helen Lesman

maanantai 18. kesäkuuta 2012

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Halataan taas

ASIAA OIKEISTA VALINNOISTA

Yleensä en kadu asioita, mutta yksi asia on jäänyt vaivaamaan.

Pari vuotta sitten kävin aamutuimaan Tampereen poliisilaitoksella löytötavaratoimistossa. Sain asiani hoidettua iloisissa merkeissä ja astuin ulos asvalttipihalle. Perässäni pihalle tuli noin viisikymppinen tyylikkäästi pukeutunut nainen, joka käveli kohti jalkakäytävää, johon hän pysähtyi ja alkoi itkeä sydäntä särkevästi. Se oli sellaista kamalaa järkytyksen ja menetyksen itkua, jonka kyllä tunnistaa, vaikka sellaista ei olisi koskaan kuullut.

Emmin muutaman sekuntin liian pitkään. Nainen soitti kännykällään jollekulle, jolle hän jatkoi itkuaan.

Lähdin pois.

Olen katunut sitä, että en mennyt naisen luokse heti ja kysynyt saisiko häntä halata. Olen katunut sitä todella paljon.

Aika paljon olen varonut halaamasta myös asiakkaitani. Olen halunnut olla korrekti ja sopivan etäinen, mitä se nyt sitten ikinä onkaan. Nyt olen itse kasvanut niihin mittoihin, että tiedän halaavani myös jatkossa kaikkia niitä asiakkaitani, jotka osoittavat sitä tarvitsevansa. Halaus on välittämistä sekin. Viimeksi kaulaani kapsahti 12-vuotias asiakkaani.

Toivon, että teet sinulle oikeita valintoja tänään, ettei tarvitsisi katua. Halataan taas, kun on aihetta.


maanantai 21. toukokuuta 2012

Suomeen maaliputki?

ASIAA JÄÄKIEKON MM-KISOISTA

Suomi sai jääkiekon MM-kisoissa neljännen sijan, mutta enemmän hermojani koetteli Mertarannan kommentti kansakuntaamme jäävästä syvästä arvesta.

Ei tästä arpia jää. Egot kokivat kolauksia ja tuli tärkeitä opetuksia. 

Näytti edelleen kuin henkinen valmistautuminen olisi pelaajien omissa käsissä ja väitän, että moni pelaaja ei omaa käytännön työkaluja, joilla mieltä autetaan säilyttämään hallinnan tunne tiukassakin pelillisessä tilanteessa. Se näkyi joissakin peleissä selvästi. Keskittyminen ja rohkeus laukoa tulevat mielestä.

Tänään Jukka Jalonen peräänkuuluttaa maalienteon taitoa, johon pitäisi panostaa nyt entistä paremmin junnukiekkoilussa. Seuroihin suunnataan lipputuloista saatuja rahoja, jotta niillä olisi resursseja kehittää lupaavia kiekkoilijoita entistä paremmin. Toivottavasti joku oikeasti valvoo, miten ja mihin rahoja käytetään.

Tässä omat toiveeni juniorivalmentajille:

  1. Vaadi, mutta älä lyttää. Vittuilu on heikon valmentajan merkki.
  2. Kannusta, opeta, auta. Se on ykköstehtäväsi.
  3. Jos hermosi eivät kestä osaamattomuutta, työstä hermojasi. Soita vaikka minulle.
  4. Ota huomioon pelaajan haasteet ja lähtötaso. Jos olet itse ollut tähtihyökkääjä, et voi vaatia ihan samoja taidollisia ja asenteellisia lähtökohtia valmennettavalta. Auta pienin mutta systemaattisin askelin. Motivaatio voidaan kaivaa esiin ja työntekoa voidaan opettaa vielä SM-liigan kynnykselläkin. 
  5. Jos et usko valmennettavaan, hän aistii sen tavalla tai toisella. Älä suosi kaverisi poikaa, vaan auta jokaista, joka on valmis tekemään töitä. 
  6. Muista, että ykkössyy siihen, miksi hyökkääjä ei lauo, on pelko. Millaisia hyökkääjiä sinä kasvatat, niitä jotka pelkäävät vai niitä jotka omaavat vahvan itseluottamuksen? 
  7. Älä hauku pelaajia julkisesti. Jos pelaaja ei kunnioita sinua, se näkyy todennäköisesti hänen pelillisessä asenteessaan.
  8. Kiitä, vastuuta ja anna palautetta myös onnistumisista.
  9. Jos et osaa opettaa maalintekoa, pyydä apua. Soita vaikka Jari Kurrille.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Mentaalivalmennus - ei mikään huviretki

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA JA TULOKSISTA




Let's face it - minusta ei ole kiva kovistella niitä asiakkaitani, jotka tulevat yksilövalmennukseen. Mutta joskus se on tehtävä.

Nuorimpien asiakkaideni kanssa olen mahdollisimman helläkätinen, ja kaikkia asiakkaitani haluan aina tukea, kuuntelemisen ja välittämisen kautta. Joskus - ei vaan usein - helläkätisyys ei riitä, vaan on myös vaadittava, kovisteltava ja haastettava asiakas oikeasti ottamaan vastuuta itsestään, reaktioistaan ja omasta tekemisestään.

Usein tiedän ja tunnen jo etukäteen, kun edessä on vaativampi valmennuskerta. Silloin valmistaudun tapaamiseen huokailemalla syvempään, tuntemalla myötätuntoa asiakastani kohtaan ja tasapainottelemalla järjen ja tunteen kanssa. Miten olla tiukka ja empaattinen yhtä aikaa? Olen huomannut, että usein tiukkuuden täytyy mennä edelle, muuten ei tule tuloksia, mutta kaikkea tekemistäni pitää empatian siivittää.

Joskus kovistelua edellyttää myös maksava taho, joka voi olla vaikka valmentaja tai urheiluseura. Jos ei tule tuloksia, mentaalivalmennuksesta ei haluta maksaa.

Asiakkaani kovisteleminen on monesti kuin uhkapeliä. Siinä ottaa aina sen riskin, että toinen loukkaantuu tai menee lukkoon, mutta tällaisessa tilanteessa minun täytyy olla tuntosarvet herkkinä. Kokemus on onneksi osoittanut, että usein tuloksia saadaan juuri sillä, että lyödään kortit pöytään ja vastuutetaan asiakas oikeasti päättämään, onko hän valmis tekemään sen työn, jota hänen tavoitteensa edellyttää.

Olen viime aikoina saanut kyynelsilmin saada seurata urheilijaa, joka kesti pienen prässin ja lähti uudella tavalla työstämään paineensietokykyään.

Eräs asiakkaani totesi, että onneksi hän ei etukäteen tiennyt, kuinka rankkaa mentaalivalmennus voi olla prosessina, mutta jotain olennaista muuttui hänessä prosessin aikana, hyvällät tavalla.

Olen joskus sanonut asiakkailleni, etten halua heidän rahojensa menevän hukkaan. Siksi en vain löpise pehmeitä ja mukavia, vaan pyrin pääsemään asian ytimeen, jotta käynneistä olisi todellista hyötyä. Korvissani soi aina sen jääkiekkoilijan sanat, joka myöhemmin kiitti puhelimessa: "Kiitos. Minusta tuntui kuin olisin saanut potkun takapuoleeni. Tarvitsin sitä."

Tervetuloa kaikille niille uusille ja vanhoille asiakkaille, jotka kaipaavat empatiaa ja potkua takalistoon!


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Keskustelu ideavarkaista sai jatkoa

ASIAA OSAAMISESTA


Silmiini osui Facebookissa tutun urheiluvalmentajan kirjoittama teksti. Hän löysi minut aikoinaan oman lajinsa pariin.
"Tapasin muutama vuosi sitten mentaalivalmentajan, jonka olin netistä löytänyt eräänä jouluaattona. Minua oli jo jonkin aikaa asia askarruttanut valmentaessani juniorimaalivahteja. Otin henkilöön yhteyttä, ja polkaisimme pienen projektin liikkeelle yhdessä parin muun tahon kanssa. Olen sittemmin tutustunut tämän valmentajan ajatuksenjuoksuun enemmänkin. Ei siinä mitään, mutta tuon tuosta tapaan esim. mediassa tyyppejä, jotka puhuvat mentaalivalmennuksesta. Ja mikä ihmeellisintä, monet näistä tyypeistä puhuvat tuntemani valmentajan käyttämillä termeillä, suorilla lainauksilla, että oikein ihmetyttää. Todella masentavaa, että oma ajatuksenjuoksu on noin köyhää, että täytyy ajatuksia varastaa, juurikin, varastaa. Tämmönen pätkähti päähän ihan yhtäkkiä kesken työpäivän ja oli pakko tuoda julki."
Sangen ystävällistä. Kiitos tekstin kirjoittaneelle ammatillisesta tuesta!



torstai 3. toukokuuta 2012

Missä on Jalosen pelikirja?

ASIAA JÄÄKIEKOSTA JA MENESTYMISESTÄ

Luin Fakta-lehdestä, että jääkiekon A-maajoukkueen päävalmentajalta on ilmestynyt hänen filosofiaansa valottava teos Menestyksen pelikirja. Ilahduin kovasti ja hämmästelin, kun en ollut aikaisemmin asiasta kuullut. Yritin löytää kirjan Tampereen Akateemisesta. Oletin, että näin jääkiekon MM-kisojen aikaan kirja olisi näyttävästi esillä tiskin läheisyydessä ja tarjolla jokaiselle jääkiekosta tai Jukka Jalosen osaamisesta kiinnostuneelle.

En löytänyt kirjaa suositeltujen teosten enkä urheilukirjojen joukosta.

Kysyin kirjaa lopulta Akateemisen myyjältä, mutta kuinka ollakaan, hänkään ei ollut löytää kirjaa. Lopulta se löytyi ihan liikkeen perältä liiketalouden kirjojen parista, ihan vaatimattomasti hyllylle ahdettuna. Sen kannessa ei komeile Jalosen kuva eikä mitään muutakaan näyttävää ja myyvää, vaan sangen ponneton graafinen esitys. Tuota tylsyyttä voivotteli Akateemisen myyjäkin.

Ehkä kokonaisuudessa ja markkinoinnissa on tapahtunut arviointivirhe. Meillä on Suomessa tällä hetkellä todellinen osaaja jääkiekon parissa, palkittu MM-tason valmentaja, jolla on kirjan sisällön perusteella paljon tärkeää kerrottavaa myös johtamistaidosta kiinnostuneille. Olisin toivonut kirjalle enemmän näkyvyyttä sekä visuaalisesti että sijainniltaan. On se sen arvoinen.
"Silloin on oikealla tiellä, kun tuntee kehittyvänsä itse koko ajan omassa tehtävässään. Johtaja tai valmentaja ei voi vain koko ajan antaa itsestään ulos maksimaalisella tavalla. Jos ei uudista ja lisää omaa osaamistaan, oman osaamisen pankki tyhjenee." JJ 
"Virheitä tulee ja niistä pitää ottaa opiksi. Mutta päätöksenteon ja johtamisen pitää olla aina johdonmukaista, se luo uskottavuutta ja luottamusta. Poukkoilu sinne tänne on huonoa johtamista. Johdonmukaisuus tarkoittaa myös, että johtamisen avulla pitää luoda ennustettavuutta niin, etteivät päätökset vaikuta hatusta vedetyiltä." JJ 
"Jokaisessa hankalassakin tilanteessa pitää miettiä, olisiko siinä sittenkin jokin voittamisen tai hyödyn mahdollisuus. Huono tilanne ei kohene, jos itseä lyödään kielteisyydellä ja kielteisellä ilmapiirillä sen jälkeen kun vastustaja on jo lyönyt." JJ
"Miten voi muuten kokeilla rajoja tai kehittyä, ellei mene äärirajoille?" JJ  
Toivotan Jukalle äärirajatilanteita myös edessä oleviin MM-kisoihin.


Jukka Jalonen & Ilkka Lampi: Menestyksen pelikirja. Docendo 2012.



perjantai 27. huhtikuuta 2012

Hämmentävät ideavarkaat

ASIAA OSAAMISESTA

Vuonna 2007 ei mentaalivalmennus ollut sanana kovin käytetty Suomessa. Puhuttiin enimmäkseen henkisestä tai psyykkisestä valmennuksesta. Googlen hakukone löysi vain muutaman hassun maininnan, joissa esiintyi sana mentaalivalmennus.

Minulle mentaalivalmennus sopi käsitteenä ja amerikkalaisena terminä erinomaisesti, joten lähdin sitä myös rummuttamaan. Kohtasin vastustusta ja eräs jääkiekkovalmentaja ehdotti, että käyttäisin "jotain fiksumpaa sanaa".

Nyt mentaalivalmennus on kaikkien asiasta kiinnostuneiden huulilla ja hakukoneet linkittävät sen lukemattomille suomenkielisille sivuille. Sen sijaan hämmentävää on ollut asiaan liittyvä ideavarkauksien määrä. Asiaa ymmärtämättömät käyttävät ikään kuin hienostuneesti mental coach -termiä aivan väärissä yhteyksissä; kieltä ja kielioppia ymmärtämättä.

Eräs kiekkovalmentaja ilmoitti pari vuotta sitten levittävänsä koulutuksessa saamaansa materiaaliani Venäjää myöten. Hän katosi oviaukosta ennen kuin tajusin, mitä oli tapahtunut. Eräs alalle pyrkivä ilmoitti toisessa koulutuksessa, että ei tässä ole hänelle mitään uutta ja kummasti vei ideani omaan firmaansa. Eräs valmentaja puhui tv-haastattelussa sanasta sanaan ihan omana tuotoksenaan ne powerpointtini asiat, joita olin hänen paikkakunnallaan esitellyt hänen kanssaan töitä tekeville kaksi viikkoa aikaisemmin.

Löydän omat termini, repliikkini ja käyttämäni fraasit vähän väliä milloin kenenkin suusta ja tekstistä. Enkä ole edes vainoharhainen. Tiedän mistä ideani ja osaamiseni ovat tulleet, eikä jälki johda Suomen kentälle.

Tässä kaikessa on se loistava puoli, että osaamista ja elämänkokemusta ei kukaan voi varastaa. Ideavaras voi puhua ja kirjoittaa, mutta ideavarkaalla sisältö voi jäädä ohkaiseksi logiikan ontuessa.

Parhaillaan kirjoitan omaan työhöni liittyvää opasta. Sen olen oppinut, että kirjan ideasta ja sisällöstä en huutele ennen kuin se on kaupoissa.

Ystävällisesti
© Mentaalivalmennus Minna Marsh

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Voima sisälläsi

ASIAA MIELESTÄ JA UUDISTUMISESTA

Posti toi viime viikolla Wayne Dyerin uusimman teoksen Wishes Fulfilled cd-pakettina. Olen tankannut Dyerin jo moneen kertaan aiemmin kuulemaani sanomaa: ihmisen sisällä on voima luoda uutta ja muuttaa vanhaa, jos vain opimme käyttämään mieltämme oikein. Nyt tuntuu, että olen valmis ottamaan tuon viestin vastaan entistä vahvemmin ja syvemmin. Mielikuvissani on välähdellyt käärme, koska tunnen olevani kuin käärme, joka luo nahkaansa. Vanhoista - usein omaan itseen liittyvistä - käsityksistä on yllättävän kipeää luopua; olen tuntenut konkreettista pahoinvointia mielen kamppaillessa vanhan rajoittuneen perspektiivin ja uuden, valoisan tietoisuuden välillä.

Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Olen entistä vähemmän kiinnostunut siitä, mitä joku minusta ajattelee ja olen entistä kiinnostuneempi siitä, miten kohtelen itseäni. Tiedän, että en pysty hallitsemaan elämää, mutta pystyn vaikuttamaan jatkuvasti siihen, mihin suuntaan vien elämääni omilla valinnoillani.
Tunne on huikea. Kun annan itselleni, pystyn antamaan enemmän myös asiakkailleni.

Haluan rohkaista Sinua kysymään itseltäsi miten voit. Oletko valmis luopumaan vanhasta, jotta voit vastaanottaa suurempaa runsautta, enemmän rauhaa ja huikeampia kokemuksia kuin tähän asti? Työtä se usein vaatii, mutta se työ  on - ah - niin mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Voimme oppia luopumaan itsemme sabotoimisesta. Meissä kaikissa asuu Tyyni Nero, joka odottaa löytäjäänsä, koska jollain kummallisella tavalla:


"Syvin pelkomme ei ole se, että olemme riittämättömiä. 
Syvin pelkomme on se, että olemme mittaamattoman voimallisia." 
Marianne Williamson


sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Tavoitteen ei kuulu tuottaa jatkuvaa tuskaa

ASIAA TAVOITTEISTA


"Tavoitteen ainoa todellinen tarkoitus 
on inspiroida sinut rakastumaan enemmän omaan elämääsi. "
 - menestysvalmentaja Michael Neill

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kommenttini Pohjalaisessa: Ilves-Vaasan Sport

ASIAA JÄÄKIEKOSTA

Toimittaja Emil Elo Pohjalaisesta kysyi näkemyksiäni Vaasan Sportin epäonnistuneesta pelistä Ilvestä vastaan. Karsintakierroksen avauspeli pelattiin 23.3. Juttu löytyy tästä:

http://kiekko.pohjalainen.fi/4/?Peli%E4+k%E4yd%E4%E4n+nyt+p%E4%E4n+sis%E4ll%E4/121163&C=Mestis

Ilves tulee säilyttämään liigapaikkansa perjantain pelin perusteella.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

ASIAA RATKAISUISTA



"Elämä ei ole suora ja helppo käytävä, 
jota pitkin me vaellamme vapaina ja ilman vastoinkäymisiä, 
vaan polkujen sokkelo, jossa meidän on löydettävä tiemme,
 eksyneinä ja hämmentyneinä ja aina uudelleen umpikujaan joutuen.

Mutta aina, jos meillä vain on uskoa, 
meille avautuu ovi, kenties sellainen, 
jota emme itse olisi koskaan tullut ajatelleeksi, 
mutta joka lopulta osoittautuu meille hyväksi."

A. J. Cronin

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Jääkiekkoilijat maanis-depressiivisiä?

ASIAA MIELESTÄ


Toivon, että kukaan ei tulkitse seuraavaa tekstiä rivien välistä, koska sitä ei ole sellaiseksi tarkoitettu. En tekstilläni vihjaa enkä sano enempää tai vähempää kuin mitä sanallinen antini on.

Kerran kävi niin, että luonani kävi jääkiekkoilija henkilökohtaisessa valmennuksessa. Jossain vaiheessa keskustelua hän kysyi minulta onko hän mahdollisesti maanis-depressiivinen, koska hänen olonsa heittelevät niin paljon. Kysymys hämmästytti minua, mutta löysimme hänen tilanteestaan johtolangan, jota seurasimme hyvin tuloksin. Saman viikon aikana luonani tuli käymään toinen jääkiekkoiija aivan toisesta seurasta, ja edellisestä kävijästä tietämättä hän otti puheeksi, että mahtaako hän olla maanis-depressiivinen. Niin vaikealta oleminen ja tekeminen jääkiekon ympärillä tuntui.

En ole pätevä tekemään kenestäkään diagnoosia, enkä sitä tehnyt kummankaan kiekkoilijan tapauksessa. Sen sijaan olen nähnyt ne kovat paineet, joiden keskellä pelaajat yrittävät rakentaa uraansa. Tiedän myös, miten onnistumiset tuovan huikean hienon fiiliksen ja miten helposti mieli paisuu kehujen ja julkisuuden keskellä.

Olen nähnyt, miten raadollinen kiekkomaailma voi olla ja miten helposti sitä ohjaa pelko: pelko oman paikan menettämisestä, pelko vallan menettämisestä, pelko puukon iskeytymisestä selkään, pelko huonosta maineesta, pelko koirankoppiin joutumisesta, pelko toimittajien hampaisiin joutumisesta ja ennen kaikkea - loputon pelko epäonnistumisesta.

Kenellä tahansa voi tällaisessa lähes saippuaoopperamaisessa ilmapiirissä tulla maanis-depressiviinen olo, jossa mielialat vaihtelevat kiihkeästä maniasta masennukseen. Jääkiekko antaa paljon ja ottaa vähintään yhtä paljon. Silti se on lajeista huikeimpia ja tarjoaa myös katsojille yhdistäviä tunnetiloja. Samalla on tärkeää, että pelaajat saavat sitä tukea ja kuuntelevaa korvaa, jota he tarvitsevat. Yhden kauneimmista palautteista olen saanut tuttavaltani, jolle eräs jääkiekkoilija oli sanonut minusta, että kerrankin hänellä on sellainen tunne, että joku välittää.

Ilman välittämistä työni olisi mitätöntä.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Ruoka tunteiden tukahduttajana

ASIAA YLIPAINOSTA

Muistan lapsuudestani, miten isäni kommentoi autosta käsin tien poskessa kävelevää ja häntä ystävällisesti tervehtivää naapurin rouvaa: "Kauhean näköinen! Kyllä on makkaraa vedetty! Mitäköhän mahtaa painaa?"

Isäni fobia ylipainoisia kohtaan sai hänet kommentoimaan myös sukulaisnaisen ulkomuotoa ensimmäisenä tokaisuna tervehtimisen sijasta: "Oletko lihonut?" Se oli hänen tapansa osoittaa epäkunnioitusta ja ylemmyyttä.

Tällaiset kokemukset tekivät minut hyvin tietoiseksi ihmisten painosta. Olin saanut perimän ja terveellisten elämäntapojen kautta hoikan ulkomuodon ja myös vanhempani olivat hoikkia ennen kuin äitini alkoi iän myötä pyöristyä. Vuosien aikana aloin kiinnittää huomiota siihen, mikä sai ihmiset lihomaan ja millaiset tunnetilat saavat meidät syömään nälkään, joka on usein tunnepuolen nälkää.

Yksi ihmisen tärkeimmistä tunnekeskuksista on hänen vatsan seutunsa. Saamme helposti vatsa- ja suolistovaivoja silloin, kun stressi pukkaa päälle ja emme osaa tai ehdi käsitellä tunnekuormaamme. Luettuani paljon ja seurattuani tuttujen kamppailua painon kanssa, olen tullut siihen tulokseen, että yksi suurimpia vatsakummun kasvattajia on tunteiden patoaminen syvälle sisälle.  Vatsa- tai rasvakumpu alkaa toimia tiedostomattomana haarniskana sekä ulkomaailmaa että haudattuja tunteita vastaan. Syömme turhautumiseen, kiukkuun, pelkoon, ahdistukseen ja syyllisyyteen. Joskus nälkä tuntuu loputtomalta ja hyvin todelliselta, vaikka oikeasti meillä ovat hermot pinnassa tai niin vajavainen olo, että emme keksi spontaaniksi olon nostajaksi mitään muuta kuin ruoan ja yleensä tuo ruoka koostuu nopeista hiilihydraateista.

Karppaaminen on kuuma puheenaihe. Tutustuin karppaamisen periaatteisiin jo kymmenisen vuotta sitten ja huomasin, että nopeiden hiilihydraattien ja valkoisen sokerin elimoinoiminen ruokavaliosta sai ylimääräisen rasvan ainakin minun vatsastani katoamaan parissa viikossa. Valkoisen roskan sijasta elimistömme hyötyy kokojyväviljasta, vihanneksista, pähkinöistä ja hyvästä proteiinista. Kunnon ravinnolla myös nälkä pysyy pitempään poissa. Itselleni sopivat useammat pienet annokset päivän aikana. Silloin ei vatsakaan veny kohtuuttomasti.

Joskus hämmästyn, miten huonosti jotkut nuoret erottavat terveellisen ja epäterveellisen ravinnon - näin jopa urheilumaailmassa, jossa olen kirjoittanut parille aikuistuvalle nuorelle listan siitä, mitä jääkaapissa tulisi olla. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että valkoinen sokeri, valkoiset jauhot ja pitkälle käsitelty ruoka heikentävät ja sairastuttavat meitä ajan myötä.

Jos haluaa vatsakummusta eroon, kannattaa ensimmäiseksi tutustua tarkemmin siihen, mitä oikeasti ajattelee itsestään ja omasta kehostaan. Pystynkö rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni tällaisena kuin olen, kiloineni päivineni? Koenko ohjaavani omaa elämääni vai olenko jonkin ilmiön panttivankina? Miten puhun itselleni itsestäni?

Toiseksi kannattaa kohdata tunteita, niitä kauan sitten kuopattujakin. Tähän auttavat erilaiset terapia- ja valmennusmuodot, joista tehokkaimpia on Rosen-terapia. Tamperelainen Päivi Aejmelaeus on alansa parhaita.

Kolmanneksi kannattaa lisätä liikuntaa ja kiinnittää huomiota siihen, mitä syö, milloin ja miksi. Aamun käynnistäminen proteiinipitoisella ruokavaliolla, kuten kevyesti paistetuilla kananmunilla, potkaisee aineenvaihdunnan vauhtiin paremmin kuin voileivät.

En usko ääriratkaisuihin kuin pakkotilanteissa, joihin luen vaikeat sairaudet ja niistä toipumisen. Monta kertaa pieni herkuttelu tekee hyvää mielen tasapainolle. Se ei kuitenkaan tarkoita litran jäätelöannosta. Osuvan sanonnan mukaan se, mikä menee helposti suusta alas, ei lähde lantiolta lainkaan yhtä nopeasti, ja lääketiede todistaa, miten vaarallista sisäelinten ympärille kertyvä vyötärörasva on. Herkkujen syömisen sijasta kannattaa joskus pysähtyä ja kohdata se hankalakin tunnetila.

Lisätietoja ja kuva vatsarasvasta:
http://dietmotion.com/the-omentum-or-the-big-belly.html

Kirurgi ja ortopedi Antti Heikkilän sivustolta löytyy aihepiiristä runsaasti luettavaa:
http://www.anttiheikkila.com/

perjantai 20. tammikuuta 2012

95 % pelottomuutta

ASIAA PELOSTA 

Kaikki pelkäävät. Moni ohjautuu jonkin alitajuisen pelon voimasta väärään suuntaan silloin, kun paine on liian kova tai eväät omien tunteiden ohjaamiseen puuttuvat.

Tiedämme usein, mitä toivomme. Toivelistalla saattaa olla uusi auto, ylennys, lääkäriltä terveen paperit tai onnistumisia lapsillemme. Pelot ovat monesti toivoa epämääräisempiä, mikä tekee hankalaksi niiden tunnistamisen. Pelkäämme tuntematonta, tulevaisuutta, häpeää, nöyryytetyksi tulemista tai oman itsemme paljastumista inhimilliseksi, vajavaiseksi ihmiseksi.

Kuten eräs urheilija minulta pyysi: "Auta minua pääsemään tästä tuskaisuudesta eroon." Hän oli jo viikkoja tapellut pelkoa vastaan hankalassa, kuormittavassa tilanteessa, mutta ei ollut löytänyt tietä levollisempaan mielentilaan.

Varma tapa saada pelko leviämään omassa mielessä ja kehossa on kieltää sen olemassaolo, vältellä sitä tai pyristellä jatkuvasti sitä vastaan. Rantapallokaan ei pysy veden alla, eikä pelko katoa kieltämällä.

Pelon hyväksyminen auttaa meitä monesti rauhoittumaan ja näkemään tilanteessa uusia puolia ja mahdollisuuksia. Toimiva konsti on ajatella pelkoa tunteena, joka tuntuu eri puolilla kehoa, mutta todellisuudessa täyttää meidän tunnekehostamme vain 5 prosenttia. Se tarkoittaa, että 95 prosenttia meistä on jotain aivan muuta kuin pelkoa. Pelko voi huijata meitä luulemaan, että muuta ei olekaan sisällämme, mutta voimme viedä aina tarvittaessa huomion kehossamme oleviin terveisiin tunteisiin, pelon vastalääkkeisiin: luottamukseen, terveeseen itserakkauteen, hetkessä elämisen synnyttämään toivoon ja intohimoon.

Myös pelon keskellä elämä voi tuntua tarkoituksenmukaiselta. Ehkä jopa hyvältä.