keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kiitos vanhemmille ja tyttöystäville!

ASIAA URHEILIJOIDEN JAKSAMISESTA

Usein kuulee sanottavan, että urheilussa vanhempien tehtävänä on kuljettaa, kustantaa ja kannustaa. Valmentajat suhtautuvat joskus jopa mustasukkaisesti siihen, että heidän tekemisistään kysyttäisiin tai saatika niitä kyseenalaistettaisiin. Kaikki valmentajat eivät halua vuoropuhelua vanhempien kanssa, mutta löytyy myös toisenlaisia poikkeuksia.

Kuljettaminen ja kustantaminen lienevät vanhemmille selviä osa-alueita. Kannustaminen on monisäikeisempi sektori. Äskettäin kuulin sanottavan, että murrosikäiset urheilijat vastatkoot tekemistensä laadusta, omatoimisesta harjoittelusta, valinnoistaan ja motivaatiostaan. Ajatus on minusta lähinnä huvittava. Nuoren aivot ovat täysin kehittyneet vasta noin 25-vuotiaana ja harvalla esimerkiksi 15-vuotiaalla on kykyä jatkuvaan itseohjautuvaan tavoitteelliseen toimintaan ja taitoa käsitellä paineita, joita kilpaurheilu vääjäämättä heittää eteen. Yhdelläkään murrosikäisellä ei ole aikuisen elämänkokemusta tai perspektiiviä.

Tilanne on hieman sama kuin jos sanoisi murrosikäiselle, että vastaa sinä urheilijana omasta ravinnostasi. Minä tuon kotiin ruokaa, mutta huolehdi sinä ateriasi ja energiansaantisi.

Vuosien varrella olen saanut useita yhteistyökyselyitä nuorten urheilijoiden ja aikuisuuden kynnyksellä olevien tunnettujenkin kilpaurheilijoiden vanhemmilta tai tyttöystäviltä. He kannustavat läheistä urheilijaa ottamalla ratkaisevan yhteyden mentaalivalmentajan suuntaan silloin, kun urheilijan taidot, resurssit tai rohkeus ei vielä siihen riitä, mutta pää pitäisi saada parempaan henkiseen kuntoon. Joskus läheinen näkee tilanteen kokonaiskuvan paljon paremmin kuin hän, joka on keskellä painesoppaa. Eikä tarvitse odottaa niin kauan kuin se huippu-urheilija, joka mietti puoli vuotta uskaltaako soittaa vai ei.

Mentaalivalmentajalta saa apua mielenhallintaan, itseluottamuksen uudistamiseen, epäonnistumisista palautumiseen, oman urheilijaidentiteetin kehittämiseen ja tavoitteellisen toiminnan terästämiseen. Kun ymmärtää, mistä paineessa on oikeasti kysymys, on se helpompi myös kohdata ja käsitellä.

Kiitos teille, vanhemmat ja tyttöystävät! Kannustaminen on rakkautta.


tiistai 14. elokuuta 2012

Koripallolegenda Josep Margall Suomessa

ASIAA URHEILUSTA

Minulla oli ilo tavata espanjalainen koripallolegenda Josep Margall Tampereen Pyrinnön ja Raholan Pyrkivän järjestämän heittoklinikan yhteydessä. Uransa aikana Margall edusti Espanjaa 187 maaottelussa ja kolmesti olympialaisissa.

Margallin mutkaton persoonallisuus ja täydellinen keskittyminen pelaajien kehittämiseen tekivät vaikutuksen. Pelaajat tekivät kovasti töitä ja henki oli erinomainen.



torstai 9. elokuuta 2012

Tykkää sivustosta Facebookissa!

ASIAA YHTEISÖLLISYYDESTÄ JA HYVISTÄ IDEOISTA

Olen perustanut yritykseni Mentaalivalmennus Minna Marshin puitteissa Facebook-fanisivuston. Se löytyy helposti haulla Mental Coach Minna Marsh. Päivitän sinne usein kivaa asiaa, tietoa ja uusi vinkkejä tavoitteelliseen toimintaan. Sivusto on englanninkielinen.

Tervetuloa joukkoon iloiseen!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Tennis, jääkiekko, yleisurheilu, uinti...

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA ERI LAJEISSA

Päivitin listan niistä urheilulajeista, joita asiakkaani ovat edustaneet. Otin listaan mukaan myös pari sellaista lajia, joita ei yleensä urheiluksi lasketa, mutta jotka fyysisen vaativuutensa ja tavoitteellisuutensa puolesta päihittävät joitakin perinteisiä urheilulajeja.

Lajit ovat:

  • Agility
  • Aikido
  • Baletti
  • Darts
  • Esteratsastus
  • Futsal
  • Golf
  • Jalkapallo
  • Jääkiekko
  • Kehonrakennus
  • Kilpa-aerobic
  • Koripallo
  • Melonta
  • Moderni tanssi
  • Pesäpallo
  • Salibandy
  • Suunnistus
  • Taitoluistelu
  • Tennis
  • Uinti
  • Yleisurheilu

Urheilusektorin asiakkaani ovat olleet urheilijoita, valmentajia tai erotuomareita. Tanssin maailmasta valmennettaviani ovat olleet myös opettajat. Pokerinpeluuta en ihan listaan lisännyt, mutta nekin pelaajat kävivät mielessäni.

Työni ja lähestymistapani soveltuu kaikkiin eri lajeihin, koska suurin työstökohta on ihmisen mieli. Lajin yksilölliset ominaisuudet selviävät usein kirjallisuuden, kokemuksen tai asiakasyhteistyön kautta ilman isompia ryppyjä. Kiitos kaikille asiakkailleni, jotka ovat heittäytyneet eri lajeista mentaalivalmennuksen maailmaan!

tiistai 7. elokuuta 2012

Ajankohtainen Kakkonen: Niemi-Nikkola vs Jaakkola

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Vielä pari vuotta sitten kiemurtelin tuskissani, kun suomalaiset kilpaurheilijat kiersivät arvokisoja huonolla menestyksellä ja päättäjät sanoivat, että mentaalivalmennuksen asiantuntijoita ei kisoissa tarvita. Ei, vaikka urheilijoiden pää ei kestäisi. Ei, vaikka moni muu maa panostaa mentaalivalmennukseen vuosikymmenestä toiseen.

Ajankohtaisessa Kakkosessa (31.7.2012) Suomen olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola ja Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen Matti Jaakkola ottivat mittaa toisistaan toimittajan välityksellä. Koko keskustelu ajautui surkuhupaiseksi.

Jaakkola peräänkuuluttaa vuodesta ja kisasta toiseen, että päättäjien pitäisi avata enemmän ovia urheilupsykologialle kisojen yhteydessä. Jaakkolan mukaan Suomessa ei ole selvää käskijää, joka linjaisi urheilupsykologisen yhteistyön niin, että päätökset eivät jäisi vain yksittäisten lajiliittojen kontolle.

Niemi-Nikkolan mielestä urheilupsykologeja ei tarvita arvokisoissa, vaan linjan pitäisi olla se, että valmentajat itse oppivat ja käyttävät henkistä valmennusta myös kisoissa valmennettaviensa kanssa. Samaa linjaa on peräänkuuluttanut Erkka Westerlund. Ei siis asiantuntijoita, vaan oppi valmentajille ja sitten homma hoituu.

Ei tule tapahtumaan. Suuri osa lajivalmentajista a) ei ole kiinnostunut henkisestä valmennuksesta, b) ei omaa minkäänlaisia lahjoja henkisen valmennuksen saralle ja c) ei kykene perehtymään alaan oman lajityönsä ja mahdollisen muun työn ohella. Lisäksi moni urheilija ei todellakaan halua kertoa omalle lajivalmentajalleen peloistaan tai tuskistaan, vaikka se suotavaa olisikin. Tämä on nähty  ja kuultu moneen kertaan.

Jaakkola sinänsä ajaa oikeaa asiaa, siitä olen samaa mieltä. Niemi-Nikkola ei kiellä urheilijoiden alisuoriutumista Lontoon olympialaisissa, mutta perustelee linjaansa sanomalla, että Suomen urheilupsykologisen yhdistyksen kanssa "on ollut yhteistyötä ja niistä lähdöistä ei ole saatu sellaista systeemiä kuntoon, joka olisi riittävän uskottava".

Onko kyse siis siitä, että päättäjät eivät pidä Suomen urheilupsykologista toimintaa tai henkistä valmennusta riittävän uskottavana? Siltä vaikuttaa.

Olen tyytyväinen siitä, että olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon tilan tämän ikävän ja suomalaista urheilua verottavan vastakkaisasetelman keskellä ja pystyn keskittymään siihen tärkeimpään eli työhöni.