lauantai 28. joulukuuta 2013

Work B**ch

ASIAA TERVEYDESTÄ JA ELINTAVOISTA

Juoksin pimeässä ja sateisessa metsässä kohti kuntopolkua ja mietin onko touhussa mitään järkeä. Säädin kuulokkeissa soivaa musiikkia kovemmalle ja keskityin maaperän tuntuun jalkojeni alla.

Työtä, työtä ja valintoja. Terveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen.

Asiakkaideni kanssa puhumme usein ravinnosta, liikunnasta ja heidän tekemistään valinnoista. Moni tuskailee omien elämäntapojensa kanssa.

Vielä kaksi vuotta sitten olin aina talvisin todella kipeä; aamuisin särkyinen, kankea ja iskiaksen piinaama. En uskonut koskaan voivani enää juosta. Mitä enemmän alamme kangistua, sitä lähempänä on kuolema. Kankeus ja iskias ovat jääneet, ja nykyään käyn salilla, juoksen, olen aloittanut Pilateksen kotikutoisesti ja tanssin pari tuntia viikossa niin, että tukka varmasti kastuu hiestä. Salilla kyykyt ja askelkyykyt ovat sanonko mistä, mutta juuri sitä paikkaa ne muokkaavat ja sitä en laita pahakseni.

Jos syön aina vain "tavallista ruokaa", väsyn. Jos syön roskaruokaa ja herkkuja, väsyn nopeasti fyysisesti ja psyykkisesti. Mitä paremmin saan ravinteita, sitä virkeämpi olen ja sitä enemmän jaksan myös treenata. Tarvitsen tietyn määrän tummaa suklaata ja salmiakkia joka viikko, mutta määrien täytyy pysyä pieninä, jos haluan mahtua 180-senttisenä niihin 27 tuuman Leviksiin, joista myyjän kanssa totesimme, että kyllä ne vielä venyvät!

Vihreä smoothie on ihan must joka päivä. Mitä hienommaksi lehtivihreä on tehosekoitettu, sitä paremmin solumme saavat ravinteet hyödynnettyä. Jos juon vihreän smoothien, näyttää ihoni heti paljon paremmalta seuraavana päivänä. Turhamaista ja terveellistä.



Tehosekoittimeen:
1 dl vettä
1 sellerinvarsi
1/2 tuorekurkku
palanen luomuomenaa
runsaasti tummanvihreää lehtisalaattia (n. 1 kerä)
esim. avokado, persiljaa, nokkosta, merilevää (spirulinaa), vehnänorasta

Lisään joukkoon vielä kylmäpuristettua kookosöljyä. Ideana on pitää sokerit juomasta mahdollisimman alhaalla. Smoothie nautitaan aamulla ensimmäiseksi tai aterioiden välissä.

Syön päivittäin vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän proteiinia. Maitorahka, raejuusto, luomukananmunat ja kala ovat listan kärjessä. Lihaa en ole syönyt 20 vuoteen. Juon paljon vettä. Ananasta menee purkki päivässä. Olen täysin gluteenittomalla ruokavaliolla, minkä ansiosta piinalliset vatsavaivat katosivat ja kehoni on sirompi kuin ennen - valkoinen vehnä kun lisää turvotusta. Yhdysvalloissa gluteenittomuus on nykyään suuri buumi ja syystä.

Juon kahvia mahdollisimman espressopohjaisena ja käytän kermaa runsaasti. Voita olen käyttänyt kevytvoina 20 vuotta. Kevytvoita saat, kun tehosekoitat 1/2 pakettia voita, reilun desilitran vettä ja saman verran kylmäpuristettua kasviöljyä.

Vannon myös lisäravinteiden nimeen. Rustovaivainen polveni tarvitsee Arthryl-nimistä glukosamiinivalmistetta, ja se tukee omalta osaltaan polveani ja juoksemista elintapana. Jos en juokse, polveni alkaa taas vihoitella.

Lisäksi nappaan päivittäin
- C-vitamiinia 1-2 x 500 mg
- D-vitamiinia 25 mikrog
- sinkkiä 22 mg
- B2-vitamiinia aurallisen migreenin estona 200 mg
- Q10 tuomaan energiaa 100 mg
- iltaisin magnesiumia
- usein Gerimax-ginsengmonivitamiinia kuurina

Tärkeintä on, että oivallat millaiset ratkaisut tukevat juuri sinun terveyttäsi! Use it or lose it!



Kehon kunto ja elinvoima auttavat myös silloin, kun on muuten vaikeaa tai haasteellista. Minä leviäisin päästäni, jos vetäisin pikaruokaa viikon ja lopettaisin liikkumisen. Suurin syy siihen, miksi olen terästänyt elämäntapojani on se, että minua on todella alkanut kiinnostaa täysillä eläminen. Minua ei kiinnosta ennenaikainen vanheneminen, tarpeeton kärsiminen tai luovuttaminen niin kauan kuin elämä minua vielä kutsuu.

Toivon, että innostuksen siemen löytyy myös sinusta, eikä vain tammikuussa.

Terveisin
Minna, elämänsä kunnossa 46-vuotiaana


P.S. 
Eräs mies sanoi minusta äskettäin, että olen täydellinen nainen. Olin äimänkäkenä ja mies näytti olevan aivan pois tolaltaan näkemästään ja saattoi tietysti olla huononäköinen. Näen tietenkin itsessäni kaikenlaisia puutteita ja vikoja, kuten kaikki naiset, ja olen joutunut työstämään kehonkuvaani aika tavalla omassa päässäni. Mutta että joku sanoi minua kaunottareksi ja täydelliseksi. Holy mother fucker! Tuollainen palaute tekee hyvää erityisesti naisen sydämelle, ja se on tärkeää terveyttä se. 

Jos olet mies ja luet tämän, haastan sinut kehumaan naista, tuttua tai tuntematonta, todella kauniisti tänään ja myös tarkoittamaan jokaista sanaa. Laita naisen sydän soimaan. Sinä, hyvä mies, olet se sävelensoittaja sillä kertaa.







torstai 26. joulukuuta 2013

Vapaa elämään

ASIAA KÄRSIMYKSESTÄ JA SUURESTA ILOSTA




Iltapäivälehdessä Timo Jutila hehkutti rakastuneensa. Hän siteerasi ystäväänsä Jari Kurria: Ei tänne ole tultu kärsimään.

Pappi puhui jouluhartaudessa Jeesuksen merkityksestä. Ajattelin hartaana kirkonpenkillä, että Jeesus taisi olla rattoisa poika, ja se poika kehottaa minua rakastamaan ja elämään täysin palkein.

Tuttu mies lähti pari vuosikymmentä kestäneestä avioliitosta. Hän ilmoitti tajunneensa, että on aika elää.

Ystäväni kävi veljensä haudalla ja ilmoitti minulle sitoutuneensa nyt elämään täysillä, vuosiensa loppuun asti.

Minä niin ilostun tällaisesta.

Koko joulun on tuntunut, että olen päässyt kiitoratani päähän ja noussut jo ilmaan. Vanhat kahleet, turhat estot, kaikki pakot ja huoli muiden ajatuksista ovat jääneet jonnekin taakse. On iloinen olo ja odotan suurella innolla tulevaa vuotta. Olen huomannut, että minä ihan itse teen elämästäni sitä, mitä se on. Ei ne muut - ihan ite. Miten tahansa elämä koetteleekin, minä valitsen miten paljon iloa ja rakkautta luon elämääni. Ja se on taitolaji, se.

Hyvä elämä vaatii tosi paljon työtä, joka päivä. Ei yksikään ihmissuhde, yksikään elämä eikä yksikään keho kukoista, jos sen eteen ei näe vaivaa päivittäin. Joulun aikana olen käynyt kahdesti salilla ja työstänyt tänään Pilatesta. Aion olla fyysisesti erittäin iskukykyinen aikuinen nainen tulevana vuonna. Aion kuunnella sydäntäni ja toimia sen mukaisesti, totuutta kohti kulkien joka käänteessä.



Jouluna oivalsin myös, että olen oppinut pyyteetöntä rakkautta. Koska minussa on rakkaus, olen vapaa rakastamaan ja antamaan rakkautta, pyyteettömästi. Olen huomannut, että antaessaan saa, yllin kyllin. Jollain tavalla maailmankaikkeus heittää antamani rakkauden itselleni moninkertaisesti, jossain kohtaa ja joltain suunnalta.


Yst. nimimerkki
Sopivan tuhma ja niin onnellinen


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulutervehdys

 
Lämmintä joulua kaikille! 
Rauhaa mieleen ja sydämeen!
Kaikki rakkaani ovat mielessäni tänä jouluna.

Kiitoksin muistan joulun aikana teitä, 
blogini lukijat, ystävät ja asiakkaat.





tiistai 17. joulukuuta 2013

Paradoksit ja ihmeiden pyöröovi

ASIAA LUOPUMISESTA JA SAAMISESTA

Sen saat mistä luovut.
- Tommy Hellsten

Rakas maailmankaikkeus, täällä Minna.

En ole kaikista säysein ja tasaisin oppilaasi. Räiskyn ja mesoan, jos pelkään tulevani hylätyksi, kun olen päästänyt jonkun todella liki. Mutta yhtä vahvasti tai jopa vahvemmin osaan jo rakastaa.

Olen pelännyt kuolevani niin, että kapealla kuolinvuoteella haudanhiljaisuuden lähestyessä katson elämääni taaksepäin ja tajuan jäätävän katuvasti, että en uskaltanut elää ihan ikiomaa elämääni niin kuin olisin halunnut. Että olisin ahtanut itseni muottiin, joka teki minusta kiltin mutta kärsivän ja ihan suotta.

Nyt voin ainakin sanoa, että olen alkanut elää. Se vetää ihmisiä lähelleni. Ex-rakastajani R sanoi, että älä kirjoita minusta, kirjoita rakkaudesta - sen sinä osaat. Hän ei koskaan sanonut rakastavansa, mutta osoitti rakkautta paljon. Siksi hän oli hyvä rakastaja. Ei ne puheet, vaan ne teot. Paljon voi oppia ihmiseltä, joka ei juurikaan puhu.

Maailmankaikkeus, anna minun jatkossa olla enemmän tekojen nainen ja vaikka sanani olisivat hienoja, olkoot tekoni hienompia.

Maailmankaikkeus, sinä tiedät että olen tänään päästänyt irti kylkiluustani. Huomasin, että en luhistu enkä kuole tuskani alle. Taisin jopa saada tilalle haamukylkiluun, koska mitään todellista en voi menettää. Painava rintakehä kertoo vain sen, että on tunteiden purkamisen aika, ja se lasti puretaan usein kyynelkanavia pitkin.

Eckhart Tolle on kirjoittanut näin:
Missä tahansa oletkin, ole siellä täysin. 
Jos sinun tässä ja nyt on sietämätöntä ja 
tekee sinut onnettomaksi, 
sinulla on kolme vaihtoehtoa: 
poista itsesi tilanteesta, muuta tilanne tai hyväksy se.

Minä taisin tehdä tänään kaikki kolme. Poistuin sietämättömästä tilanteesta, muutin tilanteen sävyä, ja nousin sitten sydämessäni hyväksymään, että asiat ovat niin kuin ovat - ilman pakkoa mistään.

Jäljelle jäi vain totuus ja se on, että rakkaus on ja pysyy.
Mikä paradoksi! Ja miten hyvä.

Rakas maailmankaikkeus, olet minulle ihmeiden pyöröovi. Luopuessani kirvelevin silmin saan jotain mikä jää nähtäväksi.






lauantai 14. joulukuuta 2013

Sieluni puhuu ja minä kuuntelen

ASIAA SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ


Kirjoitan blogiini vain silloin, kun sisälläni palaa. Joskus sisällä palaa, mutta kaikkea ei kerrota.
 
Olen tämän vuoden aikana kiinnostunut valtavasti siitä, miten sisäinen lapseni eli sieluni haluaa minun elävän. Olen kuunnellut itseäni. Seurauksena olen karsinut pois vanhoja, tyhmiä sääntöjä. Olen mennyt pelkoja päin ja niiden läpi. Olen jättänyt vähemmälle huomiolle ihmisiä, joiden kanssa taajuudet eivät enää kohtaa, ja olen rakastanut enemmän itseäni ja läheisiäni. Olen huomannut, että rakkaus kasvaa rakastamalla.

Haluan panostaa sekä fyysiseen että henkiseen kuntooni.  Punttisali ja lenkkipolut vievät aikaani. Kauniit ja seksikkäät alusvaatteet tekevät minut onnelliseksi, tai joskus niiden puuttuminen, ja annan myös jatkossa naiseuteni näkyä.

Haluan tehdä enemmän mielekkäitä töitä ja vähemmän rutiinihommia. Kirjoittaminen tulee viemään enemmän aikaani, koska siihen on sisäinen palo. Aion tanssia paljon ja myös tämän rakkaaksi käyneen Rammsteinin biisin rytmissä. Kun biisi alkaa, sydämeni syttyy ja pian hiki virtaa.




Suomi on pikkusieluisten maa, ja pikkusieluiset kyttäävät mielellään toisten tekemisiä. Omalla tiellä kulkeminen herättää joskus perättömiä puheita, mutta niiden puheiden vanki en ole.

Joskus olen kysynyt taivaalta: "Do I look like I give a fuck?"
Taivas pyörittää päätään.
"Didn't think so", sanon ja jatkan tielläni ilman nitroja.

Suomessa harva uskaltaa olla oma itsensä, koska pelkää huonosti voivien mielipiteitä.  Se on kuitenkin varmaa, että kuolinvuoteella voi todeta, että muiden ihmisten mielipiteiden mukaan ei kannata omaa elämää elää.

Mielikuvitukselle olen antanut yhä suuremman sijan elämässäni. En ole haasteiden vanki, vaan muokkaan elämääni energiallani, ajatuksillani, mielikuvilla ja valinnoillani koko ajan haluamaani suuntaan. Tulokset  tuntuvat onnellisuuden kasvuna.

Jos joku olisi sanonut, että rakastan ja saan niin paljon osakseni rakkautta kuin mikä on tänä vuonna toteutunut, olisin pitänyt häntä harhaisena. Joka aamu, kun puen ylleni seksikkäät alusvaatteet, rakastan itseäni. Joka ilta, kun puhun itselleni kauniisti ennen kuin nukahdan, rakastan itseäni. Joka kerta, kun tuen toisia ja annan heille tunnustusta, rakastan heitä. Joka kerta, kun rukoilen rakkaideni puolesta, saan enemmän kuin annan.

Toivon, että löydät sielusi kutsun ja rohkeutta tehdä juuri itsesi näköisiä valintoja. Koska silloin elämä alkaa tuntua todella hyvälle ja täytyyhän ihmisen elääkin.

Tällä tiellä jatkan myös 2014. Palkinto on hintaa suurempi, se on varma se.


P.S. Koska olen tänä vuonna saanut elämääni jumalaisia miehiä, odotan lisää samaa ja syventyvästi myös jatkossa. En enää pelkää pyytää mitä haluan.



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Isänmaallinen mies ja valheelliset huiput

ASIAA OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ

Olen ristinyt kaikki suomalaiset elokuvat Suomi-filmeiksi. En pidä niistä. Ne puuduttavat tylsyydellään ja ahdistavat ankeudellaan.

Sain postiluukusta kutsun Isänmaallinen mies -elokuvan kutsuvierasensi-iltaan. Koska olin haltioitunut Arto Halosen doping-ilmiötä avanneesta Sinivalkoinen valhe -dokumentista, päätin kokeilla olisiko Halosen Suomi-filmi samasta aiheesta minulle koettelemus vai uudenlainen kokemus.

Elokuvan alun jälkeen aloin miettiä pitkästynkö. Sitten unohdin pitkästyä. Viimeisen kohtauksen jälkeen ajattelin spontaanisti, että joko se nyt loppui. Toivon ja Ainon hahmot jäivät päähän pyörimään, eivätkä naurattaneet, vaikka elokuvaa on arvioitu veijarikomediaksi. Elokuva ei ahdistanut, mutta kosketti. Miten ne tuollaisia ovat, verenluovuttaja Toivo ja huippuhiihtäjä, vampyyrin elkeitä taitava herkkä Aino?

Elokuvan ohjannut Arto Halonen painottaa, että urheilijat ovat nuoria ihmisiä ja urheilumaailman sisällä kasvaminen ei välttämättä kiihdytä henkistä kasvuprosessia. Siksi harvalla on valmiuksia tehdä hiihdon sisäpiirin vastaisia eettisiä valintoja. Halosen mukaan toisenlaiset henkiset ominaisuudet kehittyvät usein vasta myöhemmällä iällä. 

Ohjaaja Arto Halosen kanssa kutsuvierasensi-illassa. Kuva Art Films production AFP Oy.

Huippulaatuisen verensa vuoksi Toivo, tavallinen suomalainen mies, sotkeutuu doping-kuvioihin ja haluaa hänkin lopulta Ainosta voittajan, hinnalla millä hyvänsä. Voin olla poikkeus, mutta mieluummin haluaisin nähdä suomalaisen urheilijan häviävän puhtaasti kuin voittavan kielletyillä konsteilla, vaikka nuo konstit ovat nykyään monet.

- Biopassikäytännöstä huolimatta omalla verellä tankkaaminen päivittäisannoksina on melko vaivatonta ja se ei näy testeissä. Eli “peruskama eli oma veri” on kaikkien ulottuvilla. Lisäksi raha, valta ja oikeat suhteet lisäävät turvallisia douppaus-mahdollisuuksia, sanoo Halonen.

- Huippu-urheilu on mielestäni hieno juttu, mutta valhe ei ole.

Mietin monta päivää, että aidossa huipussa ei ole mitään, mikä ei kestäisi päivänvaloa.

Ruokakaupasta tullessani jään vielä katsomaan pyörivää mainostaulua ja mietin, että taidan tuntea liian monta oman elämänsä Ainoa ja Toivoa. Finnkinon kuukauden elokuvalle annan mentaalivalmentajana ja Suomi-filmejä inhonneena neljä tähteä. Kannattaa käydä katsomassa.




maanantai 2. joulukuuta 2013

Kaikki on auki

ASIAA ERILAISESTA KOLMIODRAAMASTA

Seuraava teksti on subjektiivinen kuvaukseni, eikä välttämättä vastaa kenenkään toisen, tilanteeseen liittyneen, kokemusta.

Päädyin syksyllä yllätykselliseen ja ihmeelliseen kolmiodraamaan. Tilanteessa oli mukana minä ja kaksi miestä, joita molempia olen rakastanut ja rakastan syvästi. Rakkaus heihin on erisävyistä, eriluonteista, mutta molempia olen rakastanut sydämessäni niin kuin nainen miestä, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Molemmat ovat ristiriidoista huolimatta kohdelleet minua kuin prinsessaa, toisistaan tietäen, minua aina ihmisenä kunnioittaen.

Elämä voi olla tosi ihmeellistä ja yllätyksellistä, täynnä hienovaraista universaalia ohjausta. Kummankaan miehen kanssa en seurustele enkä mahdollisesti tule koskaan seurustelemaan. Olen vuoristoratatunteiden keskelläkin tuntenut eläväni täysillä, syvästi kiitollisena osakseni tulleesta rakkaudesta. Kyyneleet ovat virranneet, mutta virta vie ja sen suunta on eteenpäin.

Kuten muusikko Jukka Törmä minulle tänään heitti spontaanisti elämästä puhuessamme: Kaikki on auki.

Tunteisiin ei kuole, rakkauteen ei kuole ja elämä on tarkoitettu elettäväksi. Kun päästämme irti siitä mikä ei ole hallinnassamme, elämä tuo eteen juuri sen, mikä on meille tilaustyönä valmistunut.

Loistavaa musiikkia terveen irtipäästämisen sävyihin tarjoaa James Bluntin uusin albumi Moon Landing.




perjantai 29. marraskuuta 2013

James Blunt ja Bonfire Heart

ASIAA INTOHIMOSTA JA YLLÄTYKSISTÄ

Twitterissä tutustuu ihan uusiin ihmisiin. Leo Torvalds tarjosi minulle mahdollisuutta mennä Idolsin lähetykseen tsekkaamaan James Blunt, jonka tuoreen hitin linkitin blogiini äskettäin. En päässyt paikalle toisen menon vuoksi. Yllätys oli suuri, kun Leo oli lähettänyt minulle tuoreen kuvan Bluntin esityksestä näillä laulun sanoilla:

"People like we, don't need much, just someone to start the spark in our bonfire heart."



Biisi on minulle erityisen rakas, koska se saa minut muistamaan sielunveljeäni. Olen onnekas monella tapaa. 

Sydänlämmin kiitos kuumasta kuvasta, Leo! Kiitos, lukijat! Ruokitaan kipinää sisällämme, ja nautitaan kun roihahtaa.

Yöjunasta
Yours truly, roihuava sydän


tiistai 26. marraskuuta 2013

Seiso itsesi rinnalla

ASIAA SIITÄ, KUN ELÄMÄ OTTAA JA ANTAA

Usein kysyn koulutuksissani näin:
Jos sinulla olisi maailman paras ystävä, miten hän kohtelisi sinua silloin, kun epäonnistut tai olet montussa? Kun saat kiinni siitä, miten hän kohtelisi sinua, maailman paras ystävä kun on, ala sen jälkeen maailman parhaaksi ystäväksi itsellesi.

Älä jätä itseäsi, älä hylkää itseäsi. Taistele itsesi puolesta. Sydämen auki pysymisen puolesta, suoraselkäisyyden puolesta, kirkaskatseisuuden puolesta.

Tämä vuosi on ollut huikea vuosi. Maaliskuusta lähtien elämä on ollut saippuaoopperaa, johon olen jo tottunut. Ei enää hirvitä. Luotan kykyyni ottaa elämää vastaan. Olen saanut kauhalla rakkautta ja joutunut paljon oppimaan luopumista. Joskus olen luopunut karjuen ja parkuen, mutta pyrkinyt aina päästämään irti kaikesta ja kaikista, jotka eivät minun elämääni vapaasti ja luonnostaan kuulu.

Läheiseni sanoi, että kielenkäyttöni on joskus kovin raflaavaa, ja niin se onkin, varsinkin jos koen menettämisen tuskaa. Menen voimalla tuskaa kohti, kun se tulee, sitten sen läpi ja sitten se antaa minun jo hengittää. Ei jää liikaa painolasteja, kun suostuu tuntemaan.

Kesällä tapasin mielenkiintoisen miehen, jota en vieläkään voi sanoa tuntevani kovin hyvin. Meistä tuli läheisiä ja nyt olemme etänä läheisiä. Hänessa on ollut erittäin merkillistä ja ihailtavaa se, että hän on kärsivällisesti tahkonnut jokaista kipukohtaa kanssani, kun olen tuskaillut hänestä luopumista. Kysyin kerran häneltä, etteikö hän kaikkien kohtauksieni takia ole välillä ajatellut, että voi vittu mikä ämmä, mutta hän sanoi ettei ole koskaan niin ajatellut. Pari kertaa hän on ajatellut, että vittu, mutta ei kuulemma sen enempää. Ehkä rakastan häntä juuri siksi, kun hän näytti minulle, että kipeät asiat voi ihannetilanteessa tahkota rakkaudella loppuun asti juuri sen ihmisen kanssa, ketä asia koskee. Jos kykyä ja kapasiteettia löytyy, voi lopputulos vaiheessa The End olla hyvin kaunis, niin kuin sanassa rakkaus se alkukirjain. Lopun jälkeen tulee myös uusi... sen sinä tiedätkin jo.

Hopeisen riipuksen takoi Tuuni Turula.


Taas minun on aika seistä vahvasti itseni rinnalla. Kun elämä ottaa, täytyy luottaa, että se myös antaa. Elämää ei voi pakottaa, rakkautta ei voi käskeä. Minulle tulee kaikki se, mikä minulle kuuluu - siihen voin aina luottaa.

Tuttu lätkämies kiitti minua, kun olin sanonut luottavani Jumalan rakkauteen. Kunnioitan jokaisen ihmisen oikeutta uskoa tai olla uskomatta, mutta ilman Jumalan rakkautta tässä kaikessa ei olisi mitään mieltä. Jumalan rakkaus on rakkaus meissä, ja se rakkaus on luotu kasvamaan.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tuli sydämessä

ASIAA TÄYSILLÄ ELÄMISESTÄ



Tuli sydämessä on niin, niin tärkeä.

Olen usein ajatellut, että mitä jos olisi vuosi elinaikaa, tekisinkö näin vai noin... Elämän lyhyyden muistaminen auttaa tekemään niitä itselle oikeasti totuudenmukaisia siirtoja. Nyt ajattelen, että jos olisi kaksi kuukautta elinaikaa, miten valitsisin...

Hain viime yönä ja selvin päin miestä tanssimaan ja vieläpä hitaita. Ajattelin, että jumankauta, se on koko yön vilkuillut tasaisella syötöllä, mutta se ei tule sieltä. Ja minä en IKINÄ hae tanssimaan ketään. Ajatus kahden kuukauden elinajasta ja itseni haastamisen tärkeydestä kirkasti pään ja menin. Hitaiden jälkeen mies sanoi, että hän ei olisi voinut kuvitella, että voisin kiinnostua. Höh. Elämä on lyhyt. Ollaan iloisia ja eletään. Kaikkea ja kaikkia ei voi saada, mutta soppa keitetään niistä aineksista, joita kaapista löytyy.

Rakas ystäväni I oli viime yönä kokeillut ensimmäisen kerran surffaamista ja mennyt siten pelkojaan päin Kaliforniassa. Voi sitä iloa, kun sain hänen tekstiviestinsä aamuviideltä, kun palasin kotia kohti kevein askelein, sydämeni kyllyydestä tanssineena.

Ja ihanat asiakkaani ja yhteinen ilomme, kun he ovat onnistuneet. Kolme maalia! Parhaat pisteet kisassa! Mä uskalsin! 

Me joko elämme tai jäämme omaan varjoomme.





perjantai 22. marraskuuta 2013

"Ups and downs"

ASIAA IHMISEN POTENTIAALISTA

Ihminen ei voi ylittää itseään, mutta hän voi löytää omaa potentiaaliaan paremmin. Pitkässä juoksussa ja omassa evoluutiossaan ihminen voi löytää koko potentiaalinsa. Aivojensa potentiaalista keskivertoihminen käyttää vain noin kymmentä prosenttia.

Elämääni astui tänä syksynä ainutlaatuisen iso rakkaus. En sellaiseen enää edes uskonut. Tilanteessa oli omat haasteensa niin kuin elämässä usein, ja minä aloin reagoida puhtaasti pelosta. Ja pakitin eri tilanteissa, enkä ollenkaan rakkaudesta käsin vaan pelosta käsin. Se oli iso virhe, mutta inhimillistä. Kun ei rohkeus riitä, se ei riitä.

Tämä Volvon mainos inspiroi tällä hetkellä puolta maailmaa ja se kuvattiin yhdellä otolla. Van Dammea on Hollywoodissa pidetty jo vuosia vain entisenä action-starana - mutta ei ne montut, vaan se nousu. Life is what you make of it. Mainos inspiroi myös minua haastamaan itseäni. Ei ne fiksut puheet ja blogikirjoitukset, vaan ne teot. Elämä tuo takuuvarmasti taas uusia tilaisuuksia, joissa otetaan ihmisestä mittaa.

Mainoksen musiikki löytyy täältä.






torstai 21. marraskuuta 2013

Kärsivällisyyskoulu, osa 2

JÄLLEEN - ASIAA ROHKEUDESTA

Olen oppinut kärsivällisyyskoulussa jo jotain. Kärsivällisyyskoulu ei ole kärsimyskoulu.

Minulla on ollut monia virheellisiä käsityksiä kärsivällisyydestä. Ajattelin, että ylösnousemusta odottava kärsivä nunna on kärsivällinen. Kuvittelin, että kaiken sietävä perheenäiti on kärsivällinen. Oletin, että pitäisi saada lehmän hermot, jotta voisi olla kärsivällinen.

Käytän tässä kohtaa yhtä lempisanoistani: Bullshit. 

Voin olla joskus pyryharakka ja silti kärsivällinen. Voin sanoa kaikille, joita asia mahdollisesti koskettaa, mitä mieltä olen, tehdä valintojani ja elää täysillä. Kärsivällinen ei tarkoita, että olen avuton pikku sintti, joka pysyy passiivisena hipihiljaa ja ui verkkoon kun odottaa, että kunpa ruoka vain joskus tulisi suoraan kitaan.

Yli viety kärsivällisyys tarkoittaa joskus pelkuruutta tai passivoitumista. Joku voi selittää olevansa kärsivällinen, vaikka hän on oikeasti pelokas tai kykenemätön toimimaan, syystä tai toisesta. Ollessani terveesti kärsivällinen voin
a) rakentaa villisikamielekästä (iloista!) elämää joka päivä ja 
b) toimia elämässäni oikeaan suuntaan aktiivisesti ja jämäkästi, kehittyen ja kehittäen.

Joskus kun on jonkin asian suhteen kärsivällinen mutta silti aktiivinen omassa elämässään, huomaa että on kaiken villisikamielekkyyden ja hyvien valintojen keskellä tai juuri niiden vuoksi yllättäen juossut kunnarin. Palloon osuu parhaiten, kun ei pelkää eikä kärsi.

Olen saapunut oikealla junalla oikealle asemalle. Odotan, että tiedän milloin on taas oikea aika nousta junaan ja siirtyä eteenpäin pesäpallo taskussa ja maila kassissa. Matka on hieno ja suunta on varmasti oikea. Olen kärsivällinen ilman jatkuvaa kärsimystä. Kaikki kärsivät, mutta minä teen kärsivällisyysmatkasta mitä teen.





P.S. Kiitos sinulle, ihana ja kultainen R, miten kärsivällinen ystävä olet ollut minulle koko syksyn. Ihan huippua. Sun sydämellä voi juosta kunnarin, muista se.



tiistai 19. marraskuuta 2013

Rakkaus tulee, oletko valmis?

 ASIAA ROHKEUDESTA



Törmäsin syksyisenä iltana ikään kuin sattumalta Maya Angeloun runoon Touched by an Angel, jonka mielenkiinnosta suomensin. Todellinen rakkaus vapauttaa, aina. Tällainen suomennoksesta tuli:


Enkelin koskettama

Me, rohkeuteen tottumattomat,
riemun pakolaiset,
elämme kääriytyneenä yksinäisyyden kilpiin,
kunnes rakkaus jättää korkean pyhän temppelinsä
ja tulee näköpiiriimme
vapauttamaan meidät elämään.

Rakkaus saapuu

Ja sen junassa tulevat ekstaasit
nautinnon vanhat muistot
kivun muinaiset historiat.
Silti jos olemme rohkeita,
rakkaus iskee sieluistamme poikki
pelon kahleet.

Meidät vieroitetaan arkuudestamme.
Rakkauden valon huuhtoessa
me uskallamme olla urheita
ja yhtäkkiä me näemme että
rakkauden hinta on kaikki mitä olemme
ja tulemme koskaan olemaan.
Silti vain rakkaus voi päästää
meidät vapaaksi.

Maya Angelou


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kärsivällisyyskoulu, osa 1 (kirosanoja)

ASIAA UUDEN TAIDON OPETTELEMISESTA




Kauan sitten tuttuni kirjoitti minulle meilissä näin:
Kärsivällisyyttä, Minna.
Noin kirjoittaessaan hän ei tiennyt millaisen ihmisen kanssa hän oli tekemisissä. Olin hyppiä seinille.

Ihan sama ihminen on, olemalla oma itsensä, ohjannut minut nyt Elämän Kärsivällisyyskouluun. Minä inhoan tätä koulua. Kärsimättömyys tietyissä asioissa on suuri heikkouteni. Voin olla joskus jopa todella kärsivällinen, mutta vain silloin, kun asia on minulle suhteellisen helppo tai merkityksetön.

Nyt olen itkenyt. Olen ollut tuskainen. Käteni ovat menneet ristiin. Olen katsonut kuuta ja tähtitaivasta ja päästänyt irti. Olen sytyttänyt kynttilöitä. Olen miettinyt miten paljosta voin olla kiitollinen. Olen purrut hammasta niin, että paikka meni säpäleiksi. Sisäinen kamppailuni on ollut suuri.

Minulla on monia henkisen kasvun teoksia, joissa kirjoitetaan - uskoisin - myös kärsivällisyydestä. Minä olen aina skipannut ne kohdat. Kärsivällisyys on ollut minulle kirosana ja vankila.

Olin lapsena tosi kärsivällinen ja odotin huoneessani hiirenhiljaa monta vuotta, että kasvaisin aikuiseksi ja pääsisin jonnekin - oman elämäni pariin. Nyt epäilen, että kärsivällisyys ei olekaan vain vankila, vaan se voi avata minulle maailman, joka on viisas ja hyvä, ja jonka palkinnot eivät ole aina toivomiani,  mutta ovat mahdollisesti suurenmoisempia kuin osaan kuvitella.

Kärsivällisyydella saavutamme enemmän kuin voimalla.
- Edmund Burke

Kouluun olen astunut. Jos en muuta enää oppisi, mutta jos kärsivällisyyden. Tällä hetkellä tuntuu, että se riittäisi loppuelämälle. Oppilas on valmis ja välillä jopa nöyrä.

Kerron mitä tulen oppimaan - kärsivällisyydestä.


P.S.
Kiitos teille, joilta on tullut palautetta blogistani. Oivalluksenne koskettavat minua paljon. Kirjoitan vain silloin, kun sydämeni on auki ja sillä on jotain jaettavaa, mikä on nykyään aika usein. Haluan oppia elämään entistä paremmin ja ottaa elämästä irti kaiken sen rikkauden. Matka on vaikea ja samalla sanoinkuvaamattoman hieno.
Kävijöitä blogissani on enemmän kuin koskaan. Jos yksikin ihminen saa tekstistäni jotain, on kannattanut kirjoittaa.


torstai 14. marraskuuta 2013

Tässä hetkessä ja leveästi

ASIAA SUMUSSA ELÄMISESTÄ 24/7 




Vuodesta 2013 povattiin henkisissä piireissä suurta taitekohtaa ihmiskunnalle. Jotain on selvästi muuttunut monen ystäväni kohdalla. Asiat, joita ajattelemme intensiivisesti tai latauksella, toteutuvat usein ja nopeasti. Telepatia on vauhdittunut. On helpompi antaa kuin ottaa. Ihmeistä on tullut normaaleja arjen tapahtumia.

Kysyin äskettäin tutulta astrologilta, näkeekö hän astrologisella kartallani isoja muutoksia ensi vuodelle.

- Minna, se muutos on nyt. Koko vuosi on ollut sinulle sitä muutosta ja käyt hyvää koulua nyt parisuhdeasioissa.

Hän on aivan oikeassa. Aikaisemmin kuvani miehistä oli aika karmea. Valitsin läheisiin suhteisiin kumppaniksi miehiä, jotka olivat häijyjä, juoppoja, narsisteja tai perin tylsiä. Usein näitä eri piirteitä samassa paketissa. Innostu siinä sitten.

Tämä vuosi muutti kaiken. Läpimurto, sitä se on ollut. Olen tavannut vuoden aikana kolme erittäin hyvää miestä, joista kaksi päästin henkisesti ihon alle ja sydämeeni pitkällä kiinnityksellä.

Olen onnellinen sinkku, ja en usko olevani sinkku kauan. Olen valmis harjoittelemaan ihan aikuisten oikeasti kunnollista parisuhdetta. Ei tarvitse olla mitään forever-bisnestä, mutta harjoittelija etsii harjoittelupaikkaa sydän auki. Koska peliä ei voi pakottaa, ottaa tuleva harjoittelija homman myös riittävän lunkisti eikä stressaa aikatauluja. Harjoittelija on myös harvinaisen ronkeli (pihtari, sanoi hurmaavasti hyvä ystäväni Tero), joten ei se määrä vaan laatu.

Selvisin taas tänään hengissä espanjan tunnilta. Ottaa koville oppia uusi kieli, mutta ei paikkaa, jossa ei voisi olla hauskaa. Uusi miespuolinen ystäväni tunnilta ilmoitti viime kerran jälkeen heti selvittäneensä, mitä on rakastella espanjaksi. Jäihän asia meitä askarruttamaan.

Enää ei ole tarvetta, vuonna 2013 ja sen jälkeen, elää pitkällä tähtäimellä. Riittää, että eletään täysillä elämää sen koko leveydeltä. Jos nähdään sumussa pari päivää eteenpäin, se riittää, folks. Pari päivää on hyvä elämän mitta, ja siitä kannattaa aina ottaa ilo irti. Koskaan ei tiedä, mitä kivaa ylläriä on sumussa kolmantena päivänä.

Olen oppinut sanomaan kaikelle ei, mikä ei kiinnosta. Ja olen oppinut sanomaan kyllä kaikelle, mikä mun sydäntäni huvittaa.

Hacer el amor. Pus pus, folks. Mentaalivalmentajalla on onnellinen olo. Nyt tanssitaan.





keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Henkinen harjoitus

ASIAA IHMISSUHTEIDEN EHEYTTÄMISESTÄ



Olen jo pari vuotta testannut Marianne Williamsonin suosittelemaa henkistä harjoitusta. Williamson on tullut tunnetuksi henkisenä opettajana ja Ihmeiden oppikurssin tulkitsijana. Olen saattanut muokata harjoitusta ajan kuluessa itselleni toimivaksi, ja olen huomannut, että se todellakin toimii.

Harjoitusta voi tehdä joka aamu viitisen minuuttia. Minä teen sen joka ilta, lähes poikkeuksetta, viimeisenä asiana ennen kuin nukahdan. Harjoitus myös lataa alitajunnan sopivaan, rauhalliseen energeettiseen tilaan yön ajaksi. Sen tekemiseen käytän itse vain pari minuuttia, ja viime aikoina olen tehnyt sen kolmen ihmisen ja yhden koiran suhteen (kyllä!) tai useimmiten kahden minulle rakkaan mutta haasteellisen ihmisen suhteen.

Kuvittelen itseni ja jonkun toisen ihmisen välille energeettisen langan, joka on valoa. Keskityn niin hyvin, että voin mielessäni nähdä tuon langan konkreettisesti. Sen jälkeen näen, miten minusta lähtee rakkaus, joka on lankaa pitkin toista ihmistä kohti etenevä sydän. Joskus sydän pääsee todella lähelle toista ihmistä, joskus hyvin haasteellisissa tilanteissa se jää kunnioittavan etäisyyden päähän.




Sanon mielessäni toiselle ihmiselle:

Rakastan sinua ja haluan, että olet vapaa (minusta).
tai
Lähetän sinulle rakkautta ja vapauden tästä, mitä välissämme on ollut.

Tällöin jätän toiselle ihmiselle myös vapauden lähestyä minua tai pysyä poissa.

Joskus jopa näen mielessäni miten toisesta ihmisestä lähtee lämmin sydän minua kohti. Tärkeintä on kuitenkin, että olivat valvetilassa välini toiseen vaikeat läheisenä ihmissuhteena, ammatillisena suhteena, raha-asioissa tai missä tahansa, minä lähetän toiselle rakkautta ja päästän hänet itsestäni energeettisesti vapaaksi.

Olen nähnyt harjoituksen seurauksena monen ihmeen tapahtuvan. Työasioissa konfliktit sulavat parin viikon sisällä, etääntyneet ihmiset lähestyvät minua lämmöllä tai tulee yllättävä puhelinsoitto.

Enkä minä ole tehnyt muuta kuin lähettänyt toiselle vilpittömästi rakkautta ja toivomuksen, että hän on vapaa minusta ja mistä tahansa raskaasta, joka väliimme on voinut tulla.

Harjoitus ennen kaikkea vapauttaa meitä itseämme katkeruudesta, kaunasta, surusta ja kiukusta. Joskus emme näe muuta näkyvää muutosta kuin sen, että nukumme hyvin ja olomme alkaa helpottua, kun sydän vapautuu vaikeassa tilanteessa tai haasteellisessa ihmissuhteessa henkisellä tasolla.

Suosittelen harjoitusta lämpimästi. Sitä ei kannata tehdä hampaat irvessä, vaan vilpittömästi ja nöyränä, odottamatta mitään takaisin, luottaen siihen että ne ihmeet tapahtuvat, joiden on aika ja joille on tila tapahtua.


perjantai 8. marraskuuta 2013

Intohimo on henkistä rikkautta

ASIAA ELÄMÄSTÄ SYTTYMISESTÄ

Näen työssäni paljon intohimon kadottaneita ihmisiä. Intohimoton elämä on elämän tuhlausta.

Intohimottoman ihmisen tunnistaa raskaasta käynnistä, valjusta katseesta, alaspäin väkisin kääntyvästä suusta. Sellainen suu ei ole hetkessä väärään suuntaan kääntynyt, mutta sen suunnan voi vielä muuttaa.

Intohimoton ihminen ei innostu. Hän kyynistyy, paheksuu, turruttaa ja turtuu. Hän syö iloa ja rohkeutta. Hän takertuu ja sulkee silmänsä. Hän rakentaa valheita ja jättää kivet kääntämättä. Hänen kädessään ei pala soihtu kuin säästöliekillä ja sekin vain unen tähtihetkellä.

Olen nähnyt jo tuhansia kertoja, kun valo palaa ihmisen kasvoille, ryhti paranee ja olemuksesta häviää monta vuotta. Olen ottanut koulutuksissani iskuja vastaan kipuilevilta enkä ole yhtäkään sivallusta pitänyt henkilökohtaisena protestina minua vastaan - ihmisille tekee kipeää, kun joku osuu asiallaan heidän haavoihinsa. Hyökkäähän eläinkin pesästään, jos se tarpeeksi pelkää.

Joskus kuuntelen ihmisten valituksia ja mietin miten voi joku selittää, että töyssy tiessä tai kivi kengässä on pilannut niin paljon. Joskus muistan mistä olen tulossa ja mistä selvisin, ja yksikään kivi kengässäni ei pilaa enää yhtään mitään.

Aion nähdä intohimon vuoksi paljon vaivaa, vaalia sitä. Intohimo tekee elämästä elävän. Jos intohimo ei ole sinun juttusi, minä en ole sinun juttusi. Minulla on niin paljon intohimoa, että voisin myydä sitä sinulle säkissä suoraan ovelta. Intohimo tuntuu siltä kuin rintakehä aukeaisi kuin suuri pioni.

Rakastan Lokki Joonatania, joka lensi päähäni lapsena. Rakastan Eminemin vereä kuohuttavaa uutta levyä. Rakastan seksiä joka vie tajunnan tuolle puolen. Rakastan huumoria, joka vie virtsan pidätyskyvyn laidalle ja yli. Rakastan sitä, että korvieni välissä on aina uusia mahdollisuuksia. Rakastan lantion liikettä tanssilattialla. Rakastan sitä tosiasiaa, että voin - vaikka kaikki muu menisi - luottaa aina Jumalan rakkauteen. Kuten Helen Keller osuvasti totesi, elämä on uskalias seikkailu tai ei mitään.


This photograph was created in 2006-2007 for a photo
competition. It is based on archive photos from the
war in Russia in 1941-1945.


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kestääkö parisuhde totuuden?

ASIAA REHELLISYYDESTÄ

Näin sinkkuna voi olla helppo huudella. Toisaalta voi olla helpompi kuulla asioita ja nähdä asioita tarkemmin. Ja minä kuulen aika paljon.

Olen äimistynyt siitä, miten huonosti parisuhteissa voidaan. Miten paljon niissä huijataan, valehdellaan ja vedätetään.

Minulla on ollut sellainen käsitys, että parisuhteen ultimatarkoitus voisi olla halu kokea elämä yhdessä, koska rakastamme toisiamme, viihdymme keskenämme ja meillä on yhteinen tahtotila yhdessä olemiseen. Ei niin, että pysy sinä pimennossa ja minäkin voin pysyä sinun jutuiltasi pimennossa. Ei niin, että minun pitää pelätä totuutta tai suojella sinua totuudelta.

Ei ihme jos seksi ei toimi satasella.

Miten ihminen voi olla niin pöllö, että mieluummin sulkee silmänsä tai on se valehteleva osapuoli sen sijaan, että taistelisi rehellisen ja aidon suhteen puolesta tai lopettaisi suhteen, jossa pitää varoa sanoja ja totuutta?

Mikä se sellainen parisuhde on?

Ei voi keikuttaa venettä.
Rahoja en jaa.

Mitä jos se löytää jonkun toisen?
Mitä jos jään yksin?
Ei se ymmärtäisi.
Ei se kestäisi.
Parisuhteemme ei kestäisi totuutta.

Ja se klassikko:
Lasten takia pysyn liitossani.

Olen kysynyt tutuilta uskovatko, että pitkä ja onnellinen parisuhde ilman valheita on mahdollista. Osa sanoo, että eivät usko. Onneksi osaa sanoo uskovansa.

Olen kysynyt laajalti myös montako onnellisen ja toimivan oloista parisuhdetta ihmiset tietävät tuttavapiiristään. Luvut ovat surkean pieniä. Kaksi taitaa olla yleisin vastaus. Enkä edes kysynyt sellaisesta parisuhteeesta, jossa kaikki olisi aina ruusuista - eihän sellaista ole edes saduissa.

En millään usko, että epärehellisyys olisi rakkautta. Se on ihan puhdasta pelkuruutta. On kaksi perustunnetta, joista kaikki muut tunteet polveutuvat: rakkaus ja pelko. Epärehellisyys ei millään voi olla parisuhteessa rakkautta.

Ymmärrän, että ihminen voi hairahtua haluissaan, rakastua toiseen tai erehtyä valehtelemaan. Sehän on kaikki perin inhimillistä. Mutta sitä en ymmärrä, jos sillä valheella tai tyylillä mennään alkua pitemmälle tai toistuvasti.

Rehellisyys tarkoittaisi totuutta ja totuus voisi tarkoittaa, että valheelliset kulissit kaatuvat. Ja kuka tietää, onko elämää kulissien jälkeen.

Rehellisyys voi myös tarkoittaa, että parisuhteen eteen tulisi tehdä paljon töitä, monella tasolla. Työnteko voi tuntua tylsältä tai uuvuttavalta. Parempi lipsauttaa pikkuinen valhe.

Varustautukaa happinaamareilla ja säilykkeillä - rehellinen elämä voi olla kauhistus.




maanantai 4. marraskuuta 2013

Maailma on sun, babe.

Ystäväni viesti tänään minulle:

 Hungry people don't stay hungry for long.



Yhdessä viestissä paljon asiaa. Muistathan, että jos henki pihisee, elämä kutsuu vielä ja nälkä tuntuu - maailma on auki ja maailma on sun.

 
Sileä tukka tänään, kiitos kampaajan.
Huomenna leijonanharja taas.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Eksynyt mentaalivalmentaja

ASIAA HENKISESTÄ SOKEUTUMISESTA





Ratkon työkseni arvoituksia ja täydennän palapelejä. Asiakkaiden kanssa pidän haasteellisista pähkinöistä.

Yksilövalmennuksessa on tärkeää, että en ole asiakkaani selitysmallien vietävänä. Pyrin näkemään koko metsän puilta ja myös ne piilevät polut, joita pitkin päästään asiakkaan pulmassa eteenpäin.

Tänä syksynä minulle kävi todella, todella ohraisesti. En muista milloin olisin viimeksi eksynyt omissa asioissani näin pahasti. Minulla oli edessäni kehittyvä tarina kuin arvoitus, jota en pystynyt millään jäsentämään ja saamaan hallintaani. Kontrollifriikki minussa - olenhan nouseva neitsyt - oli varma, että vastaus löytyisi vielä suunnalta jota tuijotin. Olin kuin Liisa Ihmemaassa, jonka puiden lomaan eksyin näkemättä itsestäänselvyyksiä.




Hain yhtälööni pitkään vastausta väärältä suunnalta - let's face it - kuin idiootti (henkisesti vajavainen) päähänpinttymänsä kanssa.
Eikö tältä suunnalta löydy vastausta?
Oletko varma, ettei täältä löydy vastausta?
Ilmoitathan, jos täältä löytyy vastaus?
Kyllä täällä varmasti on vastaus jossain!
Tulen huomenna uudestaan kysymään samaa asiaa!

Vuosia sitten ystäväni kertoi, että hän oli oppinut kulkemaan aina sinne missä näkyi valoa. Jos tie oli kiinni, tie ei ollut häntä varten. Valon suuntaan kulkemalla hänen elämänsä sujui hyvin. 

Koko syksyn ajan oli arvoituksen ratkaisu edessäni, mutta minä katsoin vain yhteen ilmansuuntaan ja pohdin, miten saisin sieltä vastaukset esiin.

Minut on yllätetty. Tunnen itseni a) totaalisen hölmöksi ja b) hyvin hämmentyneeksi.

Olen prosessin aikana oppinut, että on hyvä olla sinnikäs, mutta jos vastausta ei tule joltain suunnalta, suunta on väärä tai ajoitus on pielessä. Voin myös jatkossa luottaa siihen, että kun pidän sydämeni auki ja katson tarkkaan missä valo loistaa, pääsen uusista ovista sisään. Minun kuuluu vain kulkea suuntaan, jossa on sydäntä miellyttävää valoa.


Jossain on aina ovi valoon. 
- Shiro Amano




perjantai 1. marraskuuta 2013

Naiset jotka haluavat

ASIAA NAISEN SEKSUAALISUUDESTA

Antaako nainen itselleen luvan haluta?

Marraskuun Women's Health -lehdessä oli juttu nimeltä Do you know what really turns you on?

Jutun mukaan naisten seksuaaliset halut ovat suuremmat kuin mitä naiset yleensä tiedostavat. Haaste voi olla siinä, että naiset usein mielensä tasolla kieltävät kiihottuvansa räväkämmistä asioista tai he eivät oikeasti edes tiedosta kehonsa reaktioita. Asiaa tutkittiin näyttämällä naisille erilaisia eroottisia kuvia, minkä aikana mitattiin heidän fysiologisia reaktioitaan.Vaikka keho reagoi selvästi kuvista kiihottuen, saattoi nainen mielensä tasolla kieltää kiihottuvansa.

Uusien tutkimusten mukaan naiset eivät olekaan se vaisumpi tai haluttomampi sukupuoli, mutta he osaavat kieltää itsensä ja saada koko maailman uskomaan, että he ovat seksuaalisesti vaisumpia kuin miehet.

Women's Health -lehden kuvitusta, 11/12 2013.

Pornofilmien tuottaja Anna Span toteaa samassa jutussa, että naiset pitävät myös pornosta ilman, että mieltymykseen täytyy liittyä isoa taustatarinaa naisen elämänhistorian varrelta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset arvostavat realistista pornoa ja haluavat nähdä miehiä, joiden kanssa he haluaisivat myös rakastella. Erityisen tärkeää naisille on nähdä, että filmeissä mies todella himoitsee kumppaniaan. Tutkimuksissa 30-60 % naisista syttyi ajatuksesta, että mies ottaa heidät väkisin, kykenemättä hillitsemään haluaan.

Tiedän liian monta naista, jotka eivät nauti seksistä, eivät saa orgasmia tai eivät syty seksistä lentoon. Seksuaalisuus on kuitenkin kaikille elämää rikastuttava mahdollisuus, ei välttämättömyys tai pakko.

Minulta kesti kauan löytää itseni naisena ja seksuaalisesti. Mutta mitä paremmin nainen löytää itsensä ja uskaltaa olla mitä on, sitä parempaa on myös seksi - oikean rakastajan kanssa. Väitän, että harvalle naiselle toimii täysin ja vain se, että mies haluaa. Jos mies rakastaa naista ja myös haluaa häntä kuin eläin, hipoo yhtälö seksuaalisen vapautensa ja miehensä löytäneen naisen kannalta jo täydellisyyttä.

Kaikki tai ei mitään. Jokaisella on oma juttunsa elämässä, muu ei minua henkilökohtaisesti enää kiinnosta.




tiistai 29. lokakuuta 2013

Mikä on päivän yllätys?

ASIAA OMAKSI ITSEKSI KASVAMISESTA

Kaimani löysi aarteidensa joukosta lapun, jonka olin välittänyt hänelle lukiossa tunnilla noin 17-vuotiaana. Olin yllättynyt, miten vahvasti tunnistan lapusta nykyisen itseni. Se omin ja ainutlaatuisin "laatumme" ilmenee meissä jo lapsena, jos sillä vain on tilaa tulla esiin.




Jos et enää tiedä kuka olet ja mikä saisi sinut vielä syttymään, mieti millainen olit lapsena. Mistä pidit ja mistä innostuit? Millainen olisit mahtanut olla, jos sinulle olisi ollut tilaa kasvaa ja kukoistaa ihan siihen omaan suuntaasi? Jossain se ihminen on.

Joku sanoi koulutuksessani, että nuorena tuntui, että maailma oli auki ja sai olla henkisesti vapaa. Joka aamu mietti, että mikä mahtaa olla tämän päivän yllätys. Sitten tuo tunne katosi. 

Annan sinulle tehtävän.
Mikä mahtaa olla tämän päivän yllätys? 
Kysy sitä itseltäsi joka päivä.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Rakkaus muuttaa ihmisen

ASIAA SATTUMASTA, JOTA EI OLE

Synkronisiteetti = merkitsevä yhteensattuma

Synkronisiteetti on aina käsillä oleva todellisuus heille, 
joilla on silmät nähdä.
- Carl Jung


Mitä enemmän koen, sitä vähemmän uskon sattumaan. Ei sitä ole. Asioilla, ihmisillä ja tilanteilla on yhteytensä. Sama vetää puoleensa samaa, vaikka tuo sama voi ilmetä kahdessa eri ihmisessä eri tavoin: toisella voi olla tilaus sille, mitä toisella on antaa.

Koin taas mystisen "yhteensattuman" kahdessa peräkkäisessä koulutuksessa. Toisen aihe oli itsetunnon kehittäminen, toisen stressinhallinta. Yleisö ja paikkakunnat olivat eri. Molemmissa tapahtui sama - eturivissä istuva nainen sanoo riemukkaana vieressään istuville: "Se on rakastunut." Vieressä istuvat nyökyttelevät: "Niin on."

Tässä kohtaa silmäni suurenivat ja keskityin pitämään puheeni rytmistä ja sisällöstä kiinni. Kummassakaan koulutuksessa en sanonut olevani rakastunut, mutta jokin hehkui.

Kun ihminen saa sydämensä auki, 180 asteen verran, elämä alkaa esittää hyvin suoria kysymyksiä. Suurin osa ihmisistä jättää elämän kutsut kuuntelematta, pelosta.

Istuin perjantaina junassa. Eteeni istahtivat Kumman kaa -telkkaohjelmasta Anne ja Ellu. Riihimäeltä viereeni tuli tutun näköinen mies. Sehän oli Annen veli Vesa. Kumman kaa, kysyi elämä valintojaan paljon punninneelta Minnalta siinä kohtaa. Olin tikahtua nauruuni. Sattumaa ei ole.

Tapasin uudestaan tutun asiakkaani. Hän muisteli vanhaa tilaisuutta, jonka olin päättänyt miesvoittoiselle yleisölle sanomalla "Rakastakaa itseänne enemmän." Hän totesi nauraen, että ison alkujärkytyksensä jälkeen hän oli näennäisestä "naiivista kommentistani" yhtä lumoutunut kuin kaikki muutkin, koska persoonallisuuteni rimmasi hyvin viestin kanssa.

Eilen koulutuksessa ja sen jälkeen itkettiin, huomasin. Joku laittoi minulle meiliä, että hän oli liian liikuttunut voidakseen tulla puhumaan kanssani tilaisuuden jälkeen.

Emmää tiärä paljon, mutta jotain sentään. Jos elämä tuntuu pakkopullalta tai elämättömältä, lukekaa merkkejä, joita elämä tuo eteen kuin nuotteja ja vastatkaa, kun elämä kysyy aiotko vielä rakastaa. Tuu mukaan. Lue vaikka tätä blogia ja hyppää mukaan rakettimatkalle.




tiistai 22. lokakuuta 2013

Fatalle lyhyt tie HIFK:ssa?

 ASIAA URHEILUSTA

Twitterissä tuttu urheilutoimittaja Pekka Jalonen kertoi, että Rico Fata olisi saanut kenkää HIFK:sta eikä edes fiksusti. Kirjoitin tämän jutun elokuussa, minkä jälkeen ja ennen liigakauden alkua näin Fatan esitykset harjoituspelissä Jokerit-HIFK. Silloin Fata yritti, mutta jäi kauas parhaasta suoritustasostaan ilmeisen epävarmuuden vuoksi.

Toisenlaisen valmentajan käsissä Fata olisi saanut enemmän irti itsestään. Pelko on huono työntövoima.

I rest my case.


torstai 17. lokakuuta 2013

Sydän auki ensilumen aikaan

ASIAA SYDÄMEN AVAUTUMISESTA 




Ympärilläni yllättävän moni itkee nykyään ja usein. Joku huusi minulle suoraan mitä mielessä oli, ensimmäisen kerran, ja sanoi niin kuin asiat ovat. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä niin aitona. Joku toinen sanoi, että hän on väsynyt pitämään asiat sisällään ja nyt on aika tulla näkyväksi. Eräs asiakas sanoi, että prosessi on kauhean kivulias, mutta kun itse on auki, avautuvat muidenkin hanat.

Olen aika ihmeissäni, kun seuraan elämääni sydän auki ja aika monen muun avautuvan elämää. Meillä on hauskaakin tämän prosessin keskellä. Open Heart Movement on ajan tunnussana. Me puhumme siitä, mitä sydämessä tapahtuu.

Vuosia sitten pidin luennon sydämeen liittyvistä uusista tutkimuksista. Amerikkalaisessa HeartMath-instituutissa on tutkittu sydämen, aivojen ja käyttäytymisen yhteistoimintaa useita vuosia. Tässä muutamia löydöksiä:

  • Sydämen tila vaikuttaa suoraan siihen, miten näemme asiat ja meitä ympäröivän maailman. Negatiiviset tunteet kaventavat kokemuksiamme ja heikentävät elämämme laatua.
  • Sydämen sähkömagneettinen kenttä on huomattavasti voimakkaampi ja laajempi kuin aivojen. 
  • Sydämellä on oma älykäs järjestelmänsä. Voimme oppia, muistaa ja tietää sydämellämme.
  • Energiat tarttuvat ja niiden myötä ajatukset ja tunteet. Tuossa prosessissa kahden läheisen ihmisen välinen fyysinen etäisyys ei näytä olevan merkittävä hidaste. 

Olen monesti jo maininnut, että elämässä alkaa tapahtua hyvin kummallisia ihmeitä, kun saa sydämensä auki. Muutkin alkavat avautua kuin ketjureaktiona, mutta prosessia ei voi pakottaa. Sen täytyy olla totta ja aitoa. Mutta tämän tiedän: jos ihminen ei seuraa ja kunnioita sydäntään, hän elää elämästään vain siivun.

Myötätunto, rohkeus, kiitollisuus, rakkaus ja vaistonvarainen tietäminen ovat kaikki sydämelle tyypillisiä ominaisuuksia silloin, kun sydän on auki. Sydämen avautumista vauhdittavat erilaiset asiat:

  • Luurankojen siivoaminen kaapeista. (Huomioi, että niitä voi olla useassa kaapissa ja prosessi voi olla pitkä.)
  • Alat välittää itsestäsi ja elämästäsi niin paljon, että päätät antaa aitoutesi näkyä.
  • Alat kuunnella omia tarpeitasi ja olojasi - sydäntäsi - ja myös toimia sen mukaisesti. Elämästä nauttimisesta tulee tärkeämpi juttu kuin siitä, miten "pitäisi" elää tai mitä joku sanoo.
  • Huomaat luottavasi omaan selviytymiskykyysi ja siihen, että elämä kantaa, joten uskallat hypätä hetkeen.
  • Kerrot miltä tuntuu ja mitä ajattelet niille ihmisille, jotka ovat sen arvoisia. Pyydät tarvittaessa anteeksi. 
  • Kerrot toisille, että rakastat jos rakastat. (Se on meille suomalaisille monesti niin vaikeaa.)

On ensilumen päivä, ja tapahtumana se koskettaa tänä vuonna sydäntäni erityisesti. Aivot ovat järkeä täynnä, mutta viisaus tulee sydämestä.




P.S. Inkulle iso kannustushuuto - olen sinusta erittäin ylpeä ja rakastan sinua.


lauantai 12. lokakuuta 2013

Paljon puhdasta





Joku sanoi minulle tänään, että kasvoni ovat muuttuneet viime talvesta.
- Ilmeesi ovat ihan erilaiset.
Kerroin hänelle, että elämäni on keskellä suurta mullistusta, hyvä että pysyn vauhdissa mukana ja arki pyörii juuri ja juuri.
- Ahaa, sinä olet siis alkanut elää.

Se on aivan totta. Ikkunat pesin talven lioista vasta lokakuussa. Puhdas pyykkivuori on olohuoneen matolla nyt kolmatta päivää. Minä osaan kävellä hienosti sen ohi ja tanssia sen vieressä kuin viimeistä päivää, tänään tämän tahtiin, lantio kieppuen kuin Saturnuksen rengas tähtisumussa.

Olen itkenyt tänä vuonna enemmän kuin kymmeneen vuoteen, liioittelematta. Silmiä kirvelee usein, mutta siihen tottuu. Joskus syynä on suru ja koettelemukset, toisinaan riemu, useimmiten jokin pikku juttu kuten kiitollisuus.

Olen rakastanut syvemmin ja enemmän. Olen nauranut viimeksi tiistai-iltana niin, että vatsaan sattui ja pissaa piti pidätellä. Sain toisenkin nauramaan. Olen avautunut ja antanut ihmisille enemmän kuin edellisten vuosien aikana yhteensä, ja minulle on annettu.

Elämä on alkanut viskellä minulle rakkautta ja hyvyyttä. Jos on koettelemuksia, on myös henkistä runsautta ja sitä tulee heti, jos on sydän avonaisessa asennossa.

Elämässäni on kaunottaria, niitä naisia jotka rakastavat minua puhtain värein. Ystävyyttämme ei sotke kilpailu eikä kateus. Linjat ovat auki ja kämmenet aina ojennettuina.

Edessäni on ollut jono mielenkiintoisia miehiä. Yhdestä tuli rakas ja rakastaja, toisesta aikuisena löytynyt veljeni ja päivieni valo, kolmannesta ammatillinen tukipilari ja neljännestä hyvä kaveri, jolle minä saan olla kiroileva jätkä jätkien joukossa.

Enää en pelkää päästää miestä lähelle, vaan menen itse ihan liki. Olen ollut hukkua intohimoon niin kuin voi tahtoen hukuttautua. Olen koskettanut, silittänyt, hyväillyt ja halannut. Suuni on löytänyt huulet.

Olen sanonut kaikille rakkaille, että rakastan.

Enää en ole suunnitellut elämää, olen antanut elämän tapahtua. En ole laskenut pennejä, olen luottanut pennien löytyvän laskematta. Olen lopettanut tulevaisuudessa elämisen ja päässyt vanhoista suruista. En tiskaa joka päivä mutta juustohöylien loppumisen jälkeen heti, enkä ollenkaan tiedä milloin on laskujen eräpäivä, ellei kyseessä ole arvonlisävero, yel tai ennakkoverot. Jos kaapissa ei ole ruokaa, me menemme ravintolaan tai kahvilaan syömään. Paljon on suuntia, joista valita.

Ja tuo pyykkikasa olohuoneen matolla. Poika käy siitä etsimässä itselleen puhdasta vaatetta. Se on hyvä, että on sitä puhdasta, josta minä voin todeta tanssiessani, että meiltä ei vaatteet lopu.







torstai 10. lokakuuta 2013

Anna kun näen kuka oikeasti olet

ASIAA NÄKYVÄKSI TULEMISESTA




Olemalla minä haluan rohkaista sinua olemaan sinä.

Blogiani lukee kanadalainen NHL-toimittaja Patrick Williams Googlen kääntäjän avulla. En uskalla ajatella, mitä kaikkea Googlen kääntäjä Williamsille syöttää, kun jo suomalaiset blogini lukijat tekstejäni ihmettelevät.

Viime tekstistä tuli kauniita kiitoksia ja muutama mielenkiintoinen palaute tuttavapiiristä. Nuo mielenkiintoiset menivät näin:

1) Mä luin ton sun blogin aamulla ja mietin sitä lukiessani että aikas suoraa settiä se Minde nyt vetää tiskiin. Mutta sitten kun mä luin sen vikan lauseen niin se jotenkin päätteli koko homman. Tuli sellanen universaali olo. Sellanen että niinpä. 
Kommenttini: Se vika lause oli "Titaaniset kuoret eivät ole ihmisiä varten, ei vaikka olisi tehnyt kipeää." Uskon suoraaan settiin silloin, kun puhutaan painavaa asiaa ja ollaan ihmisyyden asialla. Kasvojeni menettämistä en pelkää ja jos mainetta on, en edes arvaile millainen se mahtaa olla. Keskityn asiaani ja elämiseen.

2) Voiko MENTAALIVALMENTAJA sanoa, että viime aikoina "vittua on ollut"? Eikö pitäisi olla aina positiivinen?
Kommenttini: Hehee.  Uskoakseni voin noin sanoa, koska sanoin. Usein tekee terää ja toipuminen nopeutuu, kun sanoo ihan suoraan miltä tuntuu ja miten on kokenut. Kannattaa kokeilla. (Älä kuitenkaan oksenna toisen niskaan jatkuvasti ihan mitä vain - vastuullisesti siis. Eikä kielteisessä kannata rypeä.)

3) Luin blogisi eikä sua ainakaan rohkeuden puutteesta voi kukaan syyttää. Respect!!!
Kommenttini: On hienoa saada rispektiä olemalla vain oma itsensä. Minä kiitän ja tunnen kovasti nöyryyttä tämän palautteen edessä.

Mikään ei väsytä ihmistä pitkällä aikavälillä niin paljon kuin se, että hän on epäaito. Elämä on niin lyhyt, ja meillä aikuisilla ei ole aikaa hukattavaksi. Haluaisin oppia tuntemaan sinut sellaisena kuin olet, ilman rooleja.




keskiviikko 9. lokakuuta 2013

MANIFESTI: Sydän on järjen päällikkö

ASIAA RAKASTAMISESTA

Kauan sitten exäni sanoi tehneensä minusta laulun, jossa hän toivoi minun löytävän vielä rakkauden, koska hän rakasti vain vapautta. Muistan miten minua vitutti, kun seisoin myöhemmin sekatavarakaupassa ostamassa hammastahnaa ja tuo laulu kertasi tarinaamme kaupan kaiuttimissa. Hänelle jäi vapaus, minä valitsin lopulta selibaatin.

Elin muutaman vuoden selibaatissa, mikä on asia, jota moni asiasta tiennyt on ihmetellyt. Olin irtisanonut miehet elämästäni, en lauluntekijän vuoksi, vaan monen asian summana. Selibaattiin tottui ja opin kanavoimaan energiani ihan muihin asioihin kuin seksiin. Sain vuosien saatossa itseni luulemaan, että minun kuului nelikymppisenä ajaa naiseuteni alas ja keskittyä elämän muihin alueisiin, niin kuin forever.

Jos ihminen ei tee elämässään tarvittavia muutoksia itse, usein maailmankaikkeus puuttuu asioiden kulkuun ja silloin muutos on paljon rajumpi. Minä en suostunut astumaan ulos luostarielostani, joten viime keväänä eteeni tuli mies, joka antoi minulle muistutuksen siitä, että olen vielä nainen. Kokemus oli ravisteleva ja shokin kaltainen. Hormonitoimintani heräsi henkiin, vaikka tämän miehen kanssa meille ei koskaan varsinaista suhdetta tullut. Heitin kauhtuneet alusvaatteeni menemään ja ostin pitsiä tilalle, mutta selibaatti jatkui. Aloin silti tuntea henkisesti naiseutta, joka sykki silmissä asti.

Joskus kokeilin olivatko jumalattaren siivet selässäni jo tynkiä isommat.

Heinäkuussa tärähti ihan toisen miehen suunnalta ja kertalaakista. Yritin väistää. Palasin asiaan. Ja sen jälkeen vielä monta kertaa. Tiesin olevani rakastunut viimeistään silloin, kun aloin nukkua tämän miehen paidassa, samassa jossa nukun edelleen. Löysin hänen avullaan oman seksuaalisuuteni mittakaavassa, joka vei minut suoraan sisään Ihmemaan portista. Meistä tuli myös henkisesti läheisiä.

Mutta minun on täytynyt päästää mies menemään. Hyvä ystäväni varoitteli jo jonkin aikaa, että ero olisi vaikea. Minä kuitenkin kuvittelin, että ehkä parilla pienellä itkulla ja ihmettelyllä selviäisin.

Vittua on ollut, sanon sen suoraan. Hän oli minulle minun läheiseni, minun henkistä perhettäni ja menettäminen järkyttää ytimiä myöten. Itken aamut ja itken illat. Sitä sanotaan suruksi.

Silti vain sydän auki voi kokea elämässä sitä suurinta iloa ja intohimoa. Päätä voi huijata, mutta sydän kertoo aina totuuden. Haluan puhua sinulle, blogini lukija, aidolla äänellä, jonka varmasti kuulet. Titaaniset kuoret eivät ole ihmisiä varten, ei vaikka olisi tehnyt kipeää.







maanantai 7. lokakuuta 2013

Kyyneleet, ihmeet ja verkkosukkahousut sopivat yhteen

ASIAA  TÄYSILLÄ ELÄMISESTÄ

Kun ihminen käy läpi isoa murrosta, hän saa auki ollessaan avukseen paljon arjen enkeleitä ja ymmärrystä lisääviä viestejä. Eilen puhuin pitkään rakkaan ystäväni kanssa ja vollotin kuunnellessani tätä biisiä myöhemmin illalla. Mietin miten tärkeää on nähdä asiat, joita ei voi muuksi muuttaa ja päästää irti. 

Luoja suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.





Aamulla kävelin rautatieasemalle ja mietin, että on todellista realismia uskoa ihmeisiin ja nähdä niitä, mutta ihmeet eivät tule kohdalle, ellei sydän ole auki. Jos sydän on kova ja katkera, myös eteen tulevat kokemukset ovat samansuuntaisia. 

Noustessani junaan törmäsin ystävääni astrologi Seppo Tanhuaan, joka samantien vetäisi junassa läppärin laukustaan ja katsoi, millaisia tendenssejä astrologisellani kartallani pyörii ja mitä on odotettavissa. Isompia muutoksia on tulossa kuin osasin kuvitellakaan, mutta kaikki niin oloni mukaisia. Odotan erinomaisia asioita tapahtuvaksi.

Säröt ovat niitä, joista valo pääsee sisään.

Lähdin lauantaina baanalle tanssimaan ja valmistautuessani vaihdoin kännykällä kuulumisia ja illan kuvia USA:ssa asuvan ystäväni Ilonan kanssa. Verkkosukkahousuni tuntuivat herättävän Tampereen pikkukaupungissa sekä tyrmistystä (vieraat naiset) että ihastusta (tutut naiset ja tutut sekä vieraat miehet), mikä sai minut jälkeenpäin kysymään Facebookissa saako 46-vuotias nainen pukeutua näin:



No saa. Jos antaa itselleen luvan. Ja minä annan. Itselleni. Luvan. Elää.




perjantai 4. lokakuuta 2013

Onnellinen, rakastettu nainen

ASIAA IHMEISTÄ

En ole kauheasti ehtinyt päivittää blogia ja en ole halunnut toistaa jo kertomaani: ihanat miehet ovat ihania. Parasta henkisesti aikuisissa miehissä on heidän aitoutensa, vilpittömyytensä ja iso sydämensä. Need I say more?

Tänään on ollut todella onnellinen päivä. Monen viikon väännöt saivat selvät sävelet ja kaikki asianosaiset ovat vapaita elämään parhaaksi katsomallaan tavalla. Eikä rakkaudesta ole pulaa, vaan sitä virtaa eri suuntiin.

Pitkän työpäivän päätteeksi näin työhuoneellani vielä ystäväni H:n, joka otti kuvan onnellisesta naisesta. Sehän olen tietenkin minä.

Jos on vaikeaa, hae aina vastausta rakkaus edellä. Se kannattaa ja tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin.




keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vanhoja traumoja ja hienoja miehiä

ASIAA TRAUMOISTA JA TOIPUMISESTA

Olen miettinyt ihmisten salaisuuksia.

Jokaisella on oikeus yksityiselämäänsä ja omiin asioihinsa. Kaikkea ei tarvitse kertoa kaikille. Ihmisellä on oikeus päättää kenen kanssa jakaa asioitaan. Sitten on niitä salaisuuksia, jotka tekevät meidät sairaiksi.

Puhun lapsuuteni asioista vain hyvin harvoin ja harvan kanssa. Ei ole ollut tarvetta eikä halua puhua niistä. Minua on myös peloteltu hiljaiseksi. Parikymmentä vuotta sitten minut jo lapsena tuntenut sanoi, että jos puhun asioista ääneen, ”Se tulee ja kostaa.” Kun kysyin, että miten minulle kostettaisiin se, että kerron mitä olen kokenut, varoittaja sanoi, että ei hän tiedä, mutta jotenkin minulle kostetaan ja voi tapahtua ihan mitä vain.

Pelkäsin useita vuosia, että minut ammutaan. Tai että jään mysteerisesti auton alle. Varoittaja halusikin minun pelkäävän ja pitävän suuni kiinni, suojellaakseen myös itseään siltä, mistä myös hän on vastuussa.

Tiedän, että tulee se päivä, jolloin puhun julkisesti kokemuksistani. En sen takia, että haluan tuoda itseäni esille vaan sen takia, että selviytymistarinani voi pelastaa ihmishenkiä. Mutta koska asianosaiset ovat vielä toimintakykyisiä ja kykeneviä kostamaan valintojani myös lapselleni, aika ei ole vielä tarinani kertomiselle kypsä.

Kerroin äskettäin, sydän auki, kahdelle miehelle lyhyesti ja ympäripyöreästi lapsuuteni tarinan, sen vaikeimman osan. Molempien kohdalla jännitin saanko osakseni torjuntaa, inhoa, välttelyä. Sellaistakin olen joskus kokenut, kauan sitten, joidenkin nuoruuteni poikaystävien osalta.

Sain molemmilta miehiltä osakseni rakkautta ja paljon, niin kuin ihminen ihmiselle. Sellaiseen välittämiseen ja rakkauteen pystyy vain henkisesti kypsä ihminen, aidosti kypsä aikuinen mies.

Eilen kävelin Tampereella Hämeenkatua pitkin ja olin syvästi onnellinen. Tunsin miten olen tehnyt itseni kanssa vuosien varrella mittavan työn ja toipunut vanhoista traumoista. Maailmankaikkeus tuo nyt eteeni hienoja, tervepäisiä miehiä kuin äärimmäisen ratkaisevia ja vapauttavia korjaavia kokemuksia.

Elämästä voi selvitä hengissä.
Elämästä voi toipua.
Toipumisen jälkeen alkaa uusi elämä, jossa rajat ovat hyvin kaukana ja rakkaus tulvii syliin.

Olen menettänyt paljon ja saanut monin kerroin enemmän. Nykyisen elämäni miehet ovat hienoja miehiä, hienoja ihmisiä.


Oon täällä vielä
- Cheek






maanantai 23. syyskuuta 2013

Yksi luu ja monta ottajaa

ASIAA PÄÄTTÄVÄISYYDESTÄ

Olin eräässä tilanteessa nälkäinen koira ja vastassa oli toinen nälkäinen koira. Me molemmat halusimme saman luun. Minä olin jäätävämpi ja päättäväisempi, joten toinen koira lähti.

Äskettäin joku kommentoi, että kovuutta ei tarvita. Vastasin, että maailmassa tarvitaan myös kovaa energiaa ja sille on oma tärkeä paikkansa ja kysyntänsä mm. jääkiekon maailmassa. Kommentoija ymmärsi hienosti pointtini, pisteitä siitä hänelle.

Luin juuri koulutuksesta saamani palautteen, ja siitä jäi erinomainen fiilis. Yksi usein toistuva kommentti tämän asiakkaan puolelta tulevissa palautteissa on tämä:
Kouluttaja sai hiljennettyä erään osallistujan, joka piti turhan pitkiä puheenvuoroja.
Olen ollut vuosia sitten vetämässä koulutusta, jossa eräs osallistuja keskeytti minut yli viisikymmentä kertaa päivän aikana. Tiedän määrän siitä, että pari hauskaa tyyppiä piti asiasta tukkimiehen päiväkirjaa. Tauolla keskeyttäjä pyysi anteeksi ja selitteli, sitten hän jatkoi taas samaa rataa. Kun lopulta en huomioinut häntä mitenkään, hän alkoi huutaa "Jeesus!", eikä suinkaan hengellisessä hurmiossa.

Kokemus oli hyvin kasvattava. Samoin ne muut vastaavat. Ne ovat opettaneet pärjäämään. Pahimpia ovat isokokoiset aggressiiviset miehet, jotka huutaen vaativat minua tilille Kalervo Kummolan tekemisistä tai milloin mistäkin. Niissä tilanteissa on joskus pitänyt arvioida tuleeko äijä päälle. On ahdistanut, en sitä kiellä.

Mutta taas olen oppinut.

Kova energia on hyvä asia, kun se tulee sisältä aidosti, ilman yliampuvaa raivoa, ja sisältää tarvittavan määrän jäätävyyttä. Luu kuuluu minulle, ja koulutuksen sujuvuudesta vastaaminen on minun luuni. Nälkäisempi ja päättäväisempi voittaa skaban.


Naisten lahjakkuus on maailman vähiten käytetty voimavara.
- Hillary Clinton







lauantai 21. syyskuuta 2013

"Eksymättä et löydä perille"




Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. 
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, 
tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, 
outoja hedelmiä hauraassa säkissään. 
Niin se ystäväni on, niin se on, 
että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann

torstai 19. syyskuuta 2013

Suostu kasvuun, mestari!

  ASIAA KEHITTYMISESTÄ




Kun lopetat kasvamisen, alat kuolla.
- William S. Burroughs


Minua sanotaan kovaksi.  Läheiseni tietävät, että olen myös erittäin herkkä ja tunteellinen. Kolikon molempia puolia tarvitaan. Seuraava teksti itkettää minua jo valmiiksi, ja aihetta olen kypsytellyt viikon aikana.

Mestarin täytyy olla valmis kasvamaan.

Shanghaissa asuva Virva Orre kirjoitti alkukuusta blogissaan näin:
Mikä sitten on mestari? Ihminen joka osaa, en usko, että kaikkea, mutta jonkin elämän osa-alueen täydellisesti vai ihminen joka on jäänyt yhden taidon loukkuun? Mielestäni mestari on ihminen, joka osaa jakaa osaamistaan, niin että se auttaa muita oppimaan lisää. Mestarienkin on kuitenkin jatkettava matkaa. Etsittävä uusia oppimisen polkuja ja otettava ensi askel. (Lihavointi minun.)

Jos olet saavuttanut ison oppimäärän tai mittavat taidot ihmisenä olemisessa, asiassasi tai alallasi, sinusta voi tulla mestari.

Joskus mestarille tapahtuu, että hän luulee saapuneensa perille, ja hän lopettaa kasvamisen. Hän tyytyy paistattelemaan saavuttamassaan tilassa tai asemassa liian kauan eikä kuule elämän uutta kutsua. Silloin mestari alkaa huomaamattaan näivettyä ja näivettyminen johtaa tavallista nopeampaan henkiseen tai fyysiseen kuolemaan.

Ennen kuolemaansa näivettyvä mestari alkaa menettää oman mestarillisuutensa. Mestarillisuuden hiipuminen ilmenee omahyväisyytenä,  ylimielisyytenä, mukavoitumisena, laiskuutena, addiktoitumisena, roolin vangiksi jäämisenä, urautumisena, jatkuvana siltojen polttamisena tai tylsistymisenä. Joku alkaa pelätä toisia ihmisiä ja niitä mielipiteitä, joilla mestaria usein koetellaan ja kyseenalaistetaan. Joku alkaa pelätä menettävänsä jotain tai jonkun. Joku alkaa pelätä elämää, joka edessä vielä odottaisi.

Mestarin kuuluu kasvaa ja samalla vapautua peloistaan. Loppuun asti.

Jos et ole mestari missään ja haluat mestariksi, suostu kasvuun ja kehitykseen.

Sanotaan, että here comes another fucking opportunity for growth. Niin se tekee - kutsu käy jos kuuntelee. Usein tekee kipeää, kun pitää luopua jostain vanhasta ja astua uuteen. Luopuminen vanhasta on aina pieni kuolema, mutta ilman minkäänlaista kuolemaa ei ole uuden ja paremman syntymää. 


Sinulla voi olla turvallinen olo lammikossasi, 
mutta jos et koskaan siitä lähde, 
et tule koskaan tietämään, 
että on myös meri. 
Voi olla, 
että koska pidät kiinni siitä,
  mikä on sinulle ikään kuin hyväksi nyt, 
sinulla ei ole jotain parempaa. 
― C. JoyBell C. 


P.S. Liiallinen turvallisuushakuisuus on yksi pahimmista vitsauksista ihmisten elämässä, koska se jos mikä tukahduttaa kasvun. Ei ole täyttä elämää ilman riskejä.