sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Se tunteista suurin


ASIAA RAKKAUDESTA



Syksyllä tuttavani kannusti minua rohkeuteen ja rehellisyyteen työhöni liittyvissä koitoksissa. Hänen sanansa ovat soineet mielessäni siitä lähtien, varmasti juuri sen takia, että ne istuvat omaan arvomaailmaani niin hyvin.

"Ole rohkea ja rehellinen. Se kannattaa aina."

Tuota läksyä olen saanut opetella monessa käänteessä. On helppo olla rohkea ja rehellinen silloin, kun elämä menee tasaisesti eteenpäin, mutta joskus rohkeus ja rehellisyys yrittävät paeta. Erityisen koetteleva maaliskuu on nyt osaltani päättymässä.Viime viikot tarjosivat minulle monta vaihetta, joissa sain miettiä, mitä on olla oikeasti rohkea ja rehellinen niin, että muistan pitää huomioni oman tonttini huoltamisessa ja jättää toisille vastuun heidän tontistaan.

Yksi hurjimpia tunnetiloja on rakastuminen. En ole usein rakastuvaista sorttia, ja tarvitaan melkoinen pyhä jysäys, jotta rakastuisin. Sellainen järkytys osui tänä keväänä kohdalleni ja jouduin tunnustamaan oman voimattomuuteni tuon mahtitunteen kohdalla. Psykoanalyytikko Marja-Liisa Ihalainen sanoi joskus YLE:n ohjelmassa, että rakastuminen on eräänlainen psykoosi. Niin hurja voi tila olla, ja se vie järjen päästä. Viime viikkoina olen nauranutkin Ihalaisen oivalle analyysille - ja samalla toivon, ettei näitä jysäyksiä enää kauhean monta ole elämässäni luvassa, niin koville ne ottavat mielessä, kehossa ja sydämessä.

Olen joutunut myöntämään, että en voi valikoida keneen rakastun. Järjellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä eikä siinä lupaa kysellä. Samalla olen saanut nöyrtyä elämän edessä ja todeta, että kaikille rakkauksille ei ole toivoa eikä tulevaisuutta, ja se tekee kovin kipeää.

Rakastumisessa on kuitenkin se hyvä asia, tilanteessa kuin tilanteessa, että se heittää meidät äärimmäiselle epämukavuusalueelle ja parhaimmillaan ravistelee meidät elämään sellaisella palolla, josta syntyy paljon, paljon uutta hyvää ja ihanaa hänelle, joka osaa kiittää siitäkin, että tällainen kokemus vielä hänelle suotiin.

Ja minä kiitän.  Tehköön tämä mahdoton rakkaus mahdolliseksi jotain sellaista, mitä en osaa vielä edes unelmoida. Haluan olla rohkea ja rehellinen ja rakastaa, kaikilla kun ei sydämessä sitä tunnetta ole.

Minulla on.


P.S. Samalla kiitän Jari Sarasvuota siitä, että hän muistutti minua siitä, että haavoittuvaiseksi suostuminen on jo lahja sinänsä: "On etuoikeus jakaa heikkoutta." Mentaalivalmentaja antaa parhaiten asiakkailleen suostumalla itse omaan inhimillisyyteensä.




lauantai 23. maaliskuuta 2013

Elämän hyvää strategiaa etsimässä

ASIAA VALINNOISTA


Me olemme valintamme.
- Jean-Paul Sartre


Työni on kieltämättä opettanut minua olemaan monesta asiasta tietoisempi omassa elämässäni. Kuten moni ihminen, joskus kuvittelen, että minun elämäni on jotenkin vaikeampaa kuin toisten. Sitten tulee yllätyksiä, jotka saavat minut huomaamaan, että käytössäni on oikeasti loistavia strategioita ja keinoja, joilla pääsen esteistä eteenpäin ja montuista ylös hyvin nopeasti.

Erään läheiseni kanssa olemme viime aikoina puhuneet paljon siitä pitäisikö elämän antaa vain soljua eteenpäin ja katsoa mitä se sitten tuo eteen. Ajatuksessa on viisautensa ja luottamus siihen, että aika paljastaa monia asioita.

Mutta mitä tapahtuu, jos annamme asioiden aina vain soljua kuin vesi? Huomaammeko, että omalla passiivisella asenteellamme olemme jättäneet monia tärkeitä asioita tekemättä ja mahdollisuutemme käyttämättä? Sanommeko sitten, että vain ajauduimme johonkin tilanteeseen, soljumisen seurauksena?

Elämän on hyvä antaa virrata ja tapahtua, mutta niin, että teemme tuon virran keskellä kulkiessamme koko ajan tietoisesti monia sellaisia valintoja, jotka lisäävät hyvinvointiamme. Jos parisuhteen annetaan vain soljua, sitä ei välttämättä kohta ole. Jos oman uran annetaan vain soljua, monet tilaisuudet jäävät rakentamatta.

Uskon tiedostavaan aktiiviseen otteeseen elämän eri osa-alueille, siellä soljuvan virrankin keskellä. Kuuntele itseäsi, sanoisi joku. Tee se valinta, joka on enemmän oikein.



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Viikon paras

ASIAA TAVOITTEISTA

Ole päättäväinen! Iloitse edistymisestä ja onnistumisista.





perjantai 15. maaliskuuta 2013

Postia lukijalta

ENTISEN URHEILIJAN MIETTEITÄ 
Saamani sähköpostiviesti on julkaistu luvalla

"Olen entinen kilpaurheilija ja nykyinen kuntourheilija ja kaikki urheiluun liittyvä kiinnostaa minua kovasti. Olen seurannut ajatuksiasi ja ihmettelen, miten vähän urheilu hyödyntää mentaalivalmennusta.

Juhani Tamminen hokee kuin mantraa, että 90 % keskittyminen tarkoittaa 80 % suoritusta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Tami tarkoittaa tässä yhteydessä keskittymisellä. Niin kauan kun en sitä tiedä pidän tuota kommenttia täytenä sanan helinänä. Pelasin kiekkoa armeijaan menoon asti. Junnuna olin erilaisten testien perusteella yksi Suomen nopeimmista luistelijoista. Kuntoni oli todella kova. Treeneissä ja höntsypeleissä pyörittelin porukkaa mennnen tullen, mutta sitten kun tuli oikeat pelit niin homma meni perseelleen. Valmentaja hoki aina, että keskittykää peliin ja omaan suoritukseen ja minä poikahan keskityin. Keskitynkin siinä määrin, että pelissä ajatus oli aivan hukassa ja lihakset olivat pelkästä jännityksestä aivan hapoilla. Ihan kuin kentällä olis luistellut aivan eri ihminen. No missä meni vikaan? Keskityin liikaa suoritukseeni ja onnistumiseen.  Juuri niin kuin eräässä artikkelissa totesit ”Liiallinen keskittyminen voittamiseen (suorittamiseen, onnistumiseen…) voi pilata urheilijan ja pahimmillaan koko joukkueen suorituksen”.

Minua on auttanut zeniläinen lähestymistapa. Kymppiin osumisen suurimpana esteenä on ajatus siitä, että pitää osua kymppiin. Suoritukseen keskittymistä korostetaan aivan liiaksi huippu-urheilussa (ja myös muilla elämän osa-alueilla). Keskittymisen sijaan pitäisi pyrkiä mielen tyhjentämiseen ja oikein hengittämiseen.  Katsoessani urheilukilpailuja ihmettelen usein, kun kilpailijat tekevät mielikuvaharjoitteita juuri ennen suoritusta. Tietysti tämä on ehkä yksilöllistä, että kenelle se sopii ja kenelle ei, mutta itse olen sitä mieltä, että mielikuvaharjoittelua ja tiukkaa suoritukseen keskittymistä pitäisi välttää juuri ennen suoritusta.  Sen sijaan pitäisi keskittyä oikeanlaiseen hengitykseen ja sitä kautta pyrkiä tyhjentämään ajatukset ja mieli. Sitten vaan pitää tehdä se varsinainen suoritus, jota ihminen on harjoitellut ja tuhansia kertoja toistanut. Eli pointti on se, että on ihan turhaa enää tehdä mitään ajatustyötä juuri ennen suoritusta, koska huippuunsa viritetty urheilija, muusikko tai muu vastaava osaa kyllä varmasti hommansa, koska hän on harjoitellut asiaa tuhansia kertoja. 

Kun hallitsee hengityksensä ja pystyy tyhjentämään mielensä, hyvin harjoitellusta tekemisestä tulee vaivatonta ja helppoa suorittamista. Silloin tuntee oikeasti olevansa yhtä sen tekemisen liittyvän asian kanssa – yhtä maailman kanssa.

Teet hyvää työtä oikeiden asioiden parissa, jatka samaa rataa."


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Loppu hyysäämiskulttuurille

ASIAA TYÖNTEOSTA

Erilaiset työtehtävät hyvin erityyppisten asiakkaiden parissa ovat auttaneet minua näkemään, miksi toinen saa tuloksia aikaiseksi ja toinen ei sitten millään.

1.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen miettinyt, miksi nuoria ei aina opeteta tekemään töitä kotona, koulussa tai harrastuksen parissa. Tai miksi kukaan ei välttämättä kerro nuorelle, miten kesätöitä haetaan tai mitkä ovat tärkeitä askeleita ensimmäisen työpaikan saamiseksi. Kuitenkin terve työnteko on yksi tapa rakentaa hyvää pohjaa mielenterveydelle ja syy ja seuraus -lainalaisuuden opettaminen on suurta rakkautta.

2.
Olen myös laittanut merkille, miten Suomesta löytyy urheiluvalmentajia, jotka eivät eri syistä johtuen uskalla vaatia valmennettaviltaan sitä kovaa työmoraalia, jota ilman tuloksia ei synny eikä menestystä rakenneta. Arvostan suuresti jopa kovia, vaativia valmentajia, jotka taitavat myös reiluuden ja osaavat nähdä ihmisen urheilijan takana.

3.
Näinä aikoina ei yrityksillä tulisi olla varaa säilyttää yhtäkään suojatyöpaikkaa. Ihminen, joka ei enää millään innostu ja motivoidu työstään, on yritykselle riski ja rasite. Työntekijää voi ja kannattaa auttaa motivoitumaan ja käsittelemään jaksamiseensa liittyviä haasteita, mutta pitkässä juoksussa palkkaa maksetaan siitä, että ihminen hoitaa hommansa ammattimaisesti ja hyvin. Ja hyvän työntekijän tunnusmerkki on se, että hän haluaa hoitaa työnsä hyvin päivästä päivään, koska työ antaa hänelle jotain muutakin kuin euroja.




Summa summarum, ahkeruuden ei tarvitse tarkoittaa uupumista eikä elämää ole tarkoitettu yhdeksi pitkäksi suoritukseksi, mutta ihmisen kuuluu tehdä työtä asioiden eteen, koska se on palkitsevaa, kehittävää ja jopa innostavaa. Välittäkäämme, mutta opetelkaamme pois liiallisesti hyysämisestä. Rakentakaamme hyvinvointia välittämisen lisäksi vastuuttamisen kautta. Hyysäämiskulttuurilla ei yksikään perhe, joukkue tai yhteiskunta pysy terveenä. Tätä mieltä olen - rakkaudella.