tiistai 30. huhtikuuta 2013

Tarkista tiesi ja suorista kruunusi

ASIAA VALINNOISTA

Olen vannonut, että henkilökohtaisten kokemusteni jakaminen saa vähäksi aikaa jäädä. No vielä ei ole sen aika.

Kun ajattelen yhä elossa olevia suurimpia henkisiä opettajiani, heidän opetuksistaan minulle jäävät parhaiten mieleen ne, joissa he jakavat omia kokemuksiaan ja elämänsä eri vaiheita. Kiitos tosielämän jakamisesta, Wayne Dyer, Alan Cohen ja Louise Hay. Suomessa saa helposti itsekeskeisen leiman, jos valmentaja avautuu omista asioistaan, mutta kun ei se teoria, vaan ne todellisen elämän tarinat. Näin selvisin, tämän opin, tuo oli kova koettelemus.

Kamppailu on ollut kevään teemani. Rakastuin väärään mieheen ja niin ehdoitta, että vaikka kaikkeni tein, en saanut sydäntäni hiljaiseksi. Sydän pauhasi päivästä toiseen ja aamusta iltaan ihan omaa kieltään. Minun piti saada niskalenkki kurittomasta sydämestäni. Perustelin sille kuin vaativin mentaalivalmentaja, että ei aina se tunne, vaan se järki ja mittava todistusaineisto. Se mikä on mennäkseen, saa mennä. Joskus olo paranee, kun lopettaa toiveikkaan vastavirtaan uimisen.

Minulla on nyt paljon parempi olo. Meditoin joka aamu ja se näkyy päivien tasaisuudessa. Sydän protestoi, mutta minua vie nyt kultainen talonpoikaisjärki.

Iloista vappua kaikille! Oman elämänsä kuningatar suoristaa kevään tiimellyksessä keikahtaneen kruununsa ja kiittää niitä yläluokkien opettajia, joiden kanssa sai viettää päivän Seinäjoella. Sankarin matka jatkuu siellä ja täällä.



Älä anna liekkisi sammua, 
korvaamaton kipinä kipinältä, 
toivottomalla suolla jossa kaikki on 
vähän niin kuin, ei ihan, ei vielä, ei lainkaan. 
Älä anna sankarin sielussasi hävitä. 
Tarkista tiesi ja taistelusi luonne. 
Voit vielä saada haluamasi elämän; 
se on olemassa, se on todellinen, 
se on mahdollinen, se on sinun. 

- Ayn Rand (vapaasti suomennettuna)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Taivas on tänään, naiset!


ASIAA NAISEUDESTA

Poikani kysyi minulta eilen olisinko mieluummin mies vai nainen. Tuumasin, että miehillä on helpompaa (perustelin asian myös), mutta kyllä naisena olemisessa on oma rikkautensa, josta en nyt luopuisi. Täytän kohta 46 ja elän naiseuteni kanssa nyt huomattavasti täydemmin ja rennommin kuin ennen. Nyt jos koskaan tajuan, että ikä on todellakin vain numeroita. Rakastan naisena olemista.

Jos et ole sujut vartalosi tai muuten naiseutesi kanssa, tee sen eteen töitä, että uskaltaisit ottaa maailmassa paikkasi naisena, ylistystä unohtamatta. Ei meidän tarvitse pyytää anteeksi sitä, että meillä ei ole miehisiä sukuelimiä.

Ystäväni Leena toi tämän runon tietooni Facebookissa. Se osui ja upposi minuun rivi riviltä. Taivas on tänään.


MAGDALEENA EI HÄPEÄ ENÄÄ

Maria Magdaleena on noussut mudasta.
Hän on käynyt purossa pesemässä pois kaiken sen paskan,
mitä hänen päälleen on viskattu.
Hän pitää päänsä pystyssä
ja katsoo häpeämättä suoraan silmiin.

Ei hän salaa sitä että hänellä on sykkivä syli
avoinna vain sille
joka ei vaadi.

Ei hän peittele poveaan
joka osaa paisua ja punastua
Hän hymyilee huulillaan
jotka tietävät tärkeämpääkin kuin isämeidän rukouksen
Ei hän kanna murhetta siitä
keinuvatko hänen lanteensa liian leveinä tai kapeina.

Hän kävelee härnäten kadulla keskellä kirkasta päivää
fariseusten ja saddukeusten happamien naamojen ohi
antaa piutpaut pyhille pölyisille pergamenteille
jumalallisen järjestyksen lukinverkoille.

Hän tahtoo taivaansa tässä ja nyt.

- Satu Hassi -





lauantai 20. huhtikuuta 2013

Uusi työtila, uuden alku

ASIAA LÄHDÖISTÄ JA STARTEISTA

Olen muuttanut kotia useasti, se ei juurikaan tuota minulle tuskaa. Mutta ne muut lähdöt, työpaikoista ja muista porukoista eroamiset, ne ovat todella haikeita.


Työhuoneeni ehti olla samassa paikassa Malkin kehystämön yläkerrassa pari vuotta. Tuo pieni mutta viihtyisä huone ehti todistaa paljon. Sen seinien sisällä naurettiin hersyvästi monia kertoja, se kuunteli asiakkaideni itkut, häpeät ja helpotukset. Lukemattomia kertoja katsoin asiakkaani ohi ulos ikkunasta, hain silmilläni lentävän lokin vastapäisen kerrostalon katon yläpuolelta ja etsin uudet näkökulmat asiakkaani tilanteeseen mieleni ja vaistojeni yhteispelillä.

Jos työhuoneeni jotain on huomannut niin sen, että ihmisillä on valtavasti tuskaa. Työhuoneeni seinät ovat kuulleet kaiken seksuaalisesta hyväksikäytöstä aina siihen tuskaan asti, kun ihminen kokee että hänen elämänsä on ohi, vaikka ei sitä vielä oikeasti ole.

Seinällä on kauan roikkunut SM-liigapelaajan paita, jonka vein nyt alakertaan kehystettäväksi. Rakastan tuota paitaa, jossa haisee vielä hiki ja jota koristavat roiskeet, joiden alkuperää en edes arvaile. Paita symbolisoi minulle taistelua ja periksiantamattomuutta; sitä samaa henkien mittelöä, jota Tappara ja Porin Ässät käyvät nyt jääkiekon saralla taistellessaan tämän kevään Kanada-maljasta.

Me emme saa ja te ette saa aina kaikkea, mitä sydän haluaisi, mutta jokainen päivä tuo tullessaan viisaamman lähdön eteenpäin, jos sille vain antaa mahdollisuuden. Ja periksi ei saa antaa.


Uusi tilava työpisteeni sijaitsee jatkossa Annikin idyllisessä puukorttelissa, entisen maitokaupan tiloissa.  Sen vastamaalatut seinät ovat valmiita vastaanottamaan monta uutta tarinaa. Siellä voi joskus saada myös vierihoitoa Pyry Pystykorvalta.

Kiitos ja kumarrus. Matka jatkuu.









tiistai 16. huhtikuuta 2013

Vitutus Maximus viimeistelee kirjan


ASIAA SITOUTUMISESTA JA TOIMINNASTA

Aloitin pari viikkoa sitten urhean kuntokuurin lankkuineen, askelkyykkyineen ja muine ponnisteluineen. Äsken tein koiran kanssa pitkän lenkin pururadalla, mutta kas kummaa, harvinainen synkkä pilvi pääni sisällä ei jäänyt edes sinne. Sellainen voi olla Vitutus Maximus, joka ei usein tule käymään, mutta lähietäisyydeltä on kovin ikävä vieras.

Parhaita lääkkeitä Vitutus Maximukseen ovat toiminta, toiminta ja toiminta oikeaan suuntaan.

Olen ollut niin uppoutunut sovittuihin koulutustöihin syksystä asti, että lähes kokonaan kirjoittamani kirjan viimeistely on jäänyt. Oletin, että tammikuu tuo tullessaan rauhallisemman työjakson, mutta kävikin ihan päinvastoin. Töitä on ollut enemmän kuin olen ehtinyt tehdä, ja siitähän ei mentaalivalmentaja/yrittäjä voi olla kuin tosi ilahtunut.

Nyt minä sitoudun. Heinäkuun loppuun mennessä kirjani on valmis. Työstän sen ajattelua koskevat osiot uusiksi, kirjoitan vielä pari lukua ja hion sen sellaiseen kuntoon, että sinä saat siitä mahdollisimman paljon hyötyä.

Usein minulta kysytään hyvää kirjaa monenlaiseen haastekohtaan, mutta en pysty suosittelemaan mitään yksittäistä teosta, joka kattaisi riittävän hyvin ydinasiat. Nyt lupaan sinulle sellaisen. Se on minun vastalääkkeeni tämän päivän Vitutus Maximukseen ja siihen, että rakennan enkä jauha paikallani ja siihen, että minä palvelen sinua hyvin sillä, mitä minä osaan.

Seuraavaksi vielä askelkyykyt ja lankut erään lätkäjoukkueen moneen voittoon siivittäneen biisin tahtiin.





P.S. Enää ei vituta. Olen siis oikealla suunnalla.





maanantai 15. huhtikuuta 2013

Say what?

ASIAA VIESTINNÄSTÄ

Olin aikaisemmin tänä vuonna palaverissa henkilön kanssa, jonka sanat ja käytös eivät ihan rimmanneet. Suurin osa sanoista kertoi jotain ihan muuta kuin muu varsinainen käytös: katse, äänensävy, kehon asento ja eleet, kiireettömyys.

Jälkikäteen huomasin mielessäni palaavani enemmän tämän henkilön varsinaiseen käytökseen ja sivuuttavani monet kommentit, vaikka toki niille oma painoarvonsa täytyy antaa.

En lue tietoisesti enkä yrittämällä ihmisten käytöstä - joskus käytös vain kailottaa jotain sellaista viestiä, jolle sanat jäävät todellakin toiseksi.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Jokin järki tässä kaikessa

ASIAA TRAUMOISTA JA TILAISUUKSISTA

Lapsena opin pitämään herkkyyttäni ikävänä heikkoutena. Vasta aikuisena älysin, että suuri herkkyyteni oli vahvuuteni. Aloin tuntea iloa ja ylpeyttä herkkyydestäni ja hyödyntää sitä kuin navigointilaitetta. Nykyään suunnistan herkkyyteni avulla hyvin helposti erilaisten asiakkaideni kanssa, hyvin tuloksin. Kykenen lukemaan ihmisiä eri tilanteissa ja näkemään mahdollisuuksia esteiden takana.

Olen elänyt asiantuntijoiden mukaan erittäin traumaattisen lapsuuden, mutta siitä on - nurinkurista kyllä - ollut minulle paljon hyötyä. Eräs asiantuntija kysyi minulta kerran, miten on mahdollista, että en ole ollut hoidossa, en ole juoppo tai voin ylipäänsä tehdä vastuullista työtä. Hän sanoi, että se on erittäin harvinaista kokemieni asioiden jälkeen.

Minulla on ollut valtava halu nähdä kaikessa elämän merkityksellisyys ja oppia - aina vain oppia ja vapautua vanhasta. Koska olen kokenut paljon, ymmärrän toisten tuskaa ja miksi joku ei kohtaa pelkojaan. Tiedän, että aika ei paranna mitään, mutta se parantaa miten ajan käyttää. Olen oppinut, että minkä tahansa asian rakentamiseen tarvitaan työtä ja hyvä tahtotila. Jos yksi strategia ei toimi, voi löytää kymmenennen. Toimivia ajatuksiakin löytyy, kun jaksaa etsiä.

Tärkein strategia elämän eheyttämiseksi on aina itsensä rakastaminen. Kun ihminen rakastaa itseään hän
  • tekee valintoja, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan
  • pyrkii kohti rehellisyyttä itseään ja toisia kohtaan
  • uskaltaa olla sellainen kuin on ja jopa nauttia omasta ainutlaatuisuudestaan
  • on kiinnostunut hyväksymään itsensä ja vähemmän kiinnostunut siitä, hyväksyykö joku toinen
  • ei jumitu vaan nousee montusta mahdollisimman pian
  • löytää nopeammin, vaikka usein kamppailun jälkeen, mielenrauhaa ja
  • haluaa elää täysillä tätä elämää niin kauan kuin siihen on tilaisuus.

Valmista ei tarvitse tulla tänään, mutta jospa joka päivä piirun verran eheämpää. Toivoa on, muistathan sen.


Lämmöllä
Ihminen mentaalivalmentajan takana






tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mikä jääkiekossa koukuttaa?

ASIAA INTOHIMOSTA


Kävin nuorena tyttönä elämäni ensimmäisessä jääkiekkopelissä. Matka tehtiin Hämeenlinnasta Tapparan peliin. Kannustin Tapparaa innokkaasti huutamalla, kun muut kannustivat sitä toista, lopulta hävinnyttä joukkuetta.

Seuraavan kosketuksen sain lajiin, kun omasta jälkikasvustani tuli innokas Ilves-fani. Piti olla ne kaulaliinat, lippikset, viirit ja isot lippuhärpäkkeet, jotka kaatuilivat koreissa pitkin seiniä. Raimo Helmisen hommasin vieraaksi erääseen tilaisuuteen puhumaan nuorille pojille ja siitä taitaa löytyä vielä jokin valokuvakin. Raipe kun ei ole yhtään huonompi miehen malli, joten pitihän potretti saada.

Muutama vuosi sitten koulutin Varalassa ammattivalmentajiksi valmistuvia ja joukossa istui pari kiekkovalmentajaa. Toinen heistä kutsui minut myöhemmin Tampereen Ilvekseen esittäytymään, ja tein jonkin aikaa tiiviisti Ilveksen kanssa töitä.

Sen jälkeen olen aika ajoittain auttanut liigapelaajia ja heidän taustajoukkojaan. Yhden kauneimmista tekstiviesteistä sain juuri liigamaalivahdilta, joka pyyteli anteeksi sitä, ettei ollut (mielestään) aikaisemmin kiittänyt minua kehityksestään kauden aikana. Olen hänestä valtavan ylpeä, niin kuin kaikista, jotka tekevät töitä pääkoppansa eteen.

Parhaimmillaan mentaalivalmennus on jääkiekossa viivoitintarkkaa työskentelyä. Ihan kaikista pelaajista ei siihen ole, mutta erityisesti kaikista valmentajista ei ole siihen. Pelaajat kertovat hyvin herkästi kuka valmentaja on "kiva" ja "kaikkien kaveri", mutta "hoitaa hommat vasemmalla kädellä". Minäkin tunnen sellaisia valmentajia. Tunnen myös valmentajia, jotka ovat riittävän nöyriä halutakseen kehittyä.

Ottaa hyvällä tavalla sydämestä, kun pelaaja tekee päänsä kanssa töitä. Se sytyttää minut sanoinkuvaamattomalla tavalla, joten en edes yritä tunnetta kuvailla. Eräs pelaaja sanoi, että jos ei pääpuolen työtä tee, on joko "laiska tai tyhmä". Mitäpä siihen lisäämään.

Jääkiekko on parhaimmillaan hurmosta. Koukuttavinta on seurata, miten päänsä kanssa tuskaillut pelaaja (tai valmentaja) löytää uuden raiteen päästään ja lähtee toimimaan laajemmalla potentiaalillaan.

Pääpuolen työskentely on vaativassa lajissa tarkkaa hienosäätöä, mutta sen minä osaan. Jotenkin sitä saa olla sikakiitollinen siitä, että vaikka olen joskus suunnitellut jättäväni jääkiekon työn stressaavuuden vuoksi, jääkiekko ei ole jättänyt minua.



P.S. Naisen mietteitä jääkiekosta pilke silmäkulmassa voi lukea vanhasta postauksesta.





torstai 4. huhtikuuta 2013

Naiset, joita ihailen

ASIAA PIMEISTÄ JA VALON VOIMISTA

Äitini sanoi minusta joskus, että minulla on tapana juosta päin seinää ja mennä sitten seinästä läpi. Se kuvaa osuvasti temperamenttiani. Minussa on suuri halu löytää keinot, joilla monesta mahdottomastakin  tulee totta. Kaikki seinät eivät tosin minua kiinnosta.

Eilen oivalsin, että ihailemiani naisia yhdistää kaksi tekijää, rohkeus ja sisu. He eivät pyytele maailmalta anteeksi sitä, että ovat sellaisia kuin ovat.

Kirjailija ja kouluttaja Debbie Ford menehtyi pari kuukautta sitten pitkäaikaiseen sairauteen. Hän kehitti eteenpäin Jungin teoriaa varjoista, jotka ovat heikkouksiamme ja pimeitä voimiamme - niitä puoliamme, joita yritämme piilottaa itseltämme ja toisilta. Mitä enemmän yritämme piilottaa heikkoutemme ja inhimillisyytemme, sitä enemmän ja salakavalammin nuo luonteenpiirteet meitä pyörittävät. Tuollaisia piirteitä voivat olla vaikkapa kateus, himo, epärehellisyys tai laskelmoivuus. Vasta kun kohtaamme salatut piirteemme ja annamme niille luvan olla olemassa, voimme hyödyntää niitä kuin vahvuuksia.

Ford oli sisukas, räväkkä ja suorasanainen, ja hän teki minuun suuren vaikutuksen paitsi työllään, myös persoonallaan.
"Jokaisesssa haavassa on viisautensa."
Ihailen myös Yhdysvaltojen entistä ulkoministeriä Hillary Clintonia. Kun Clintonista ei tullut presidenttiä, olin valmis repimään pelihousuni. Hillary on "tough cookie", mutta tarvittaessa hän näyttää inhimillisyytensä ja pehmeän puolensa. Tiukoissa työpalavereissa olen välillä ottanut tietoisesti käyttööni sisäisen Hillaryni, jonka piirteiden avulla pystyn keskittymään itse asiaan kovassakin paineessa. Like they say, fake it until you make it.
"Amerikkalaiset ovat väsyneitä valehtelijoihin ja ihmisiin, jotka teeskentelevät olevansa jotain muuta kuin ovat."
Kolmanneksi ihailen karismaattista Marianne Williamsonia, joka tuli tunnetuksi Ihmeiden oppikurssin opettajana. Williamson on nykyään myös suorasukainen yhteiskunnallinen aktivisti, joka pyrkii elämään niin kuin opettaa. Williamson on myös rehellinen siitä työstä, jota hän tekee oman inhmillisen mielensä kanssa:
"Anteeksiantaminen ei ole aina helppoa. Joskus anteeksiantaminen on tuskallisempi prosessi kuin haava, jonka saimme. Kuitenkin rauha tulee vasta anteeksi antamalla."
Olen valtavan motivoitunut rakentamaan elämästäni parhaan mahdollisen. Haluan elää rohkeasti ja kannustaa myös asiakkaitani tulemaan omaksi itsekseen. Käytämme aivojemme potentiaalista vain noin kymmentä prosenttia, ja vain haastamalla itseämme, epämukavuusalueellamme liikkuen, voimme ottaa piilevää 90 prosenttia käyttöön. Uskon, että kokonaispotentiaalimme on totuus meistä - se ihminen joksi voimme kasvaa.


Työ on vielä kesken, ja olen siitä haltioissani.