tiistai 29. lokakuuta 2013

Mikä on päivän yllätys?

ASIAA OMAKSI ITSEKSI KASVAMISESTA

Kaimani löysi aarteidensa joukosta lapun, jonka olin välittänyt hänelle lukiossa tunnilla noin 17-vuotiaana. Olin yllättynyt, miten vahvasti tunnistan lapusta nykyisen itseni. Se omin ja ainutlaatuisin "laatumme" ilmenee meissä jo lapsena, jos sillä vain on tilaa tulla esiin.




Jos et enää tiedä kuka olet ja mikä saisi sinut vielä syttymään, mieti millainen olit lapsena. Mistä pidit ja mistä innostuit? Millainen olisit mahtanut olla, jos sinulle olisi ollut tilaa kasvaa ja kukoistaa ihan siihen omaan suuntaasi? Jossain se ihminen on.

Joku sanoi koulutuksessani, että nuorena tuntui, että maailma oli auki ja sai olla henkisesti vapaa. Joka aamu mietti, että mikä mahtaa olla tämän päivän yllätys. Sitten tuo tunne katosi. 

Annan sinulle tehtävän.
Mikä mahtaa olla tämän päivän yllätys? 
Kysy sitä itseltäsi joka päivä.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Rakkaus muuttaa ihmisen

ASIAA SATTUMASTA, JOTA EI OLE

Synkronisiteetti = merkitsevä yhteensattuma

Synkronisiteetti on aina käsillä oleva todellisuus heille, 
joilla on silmät nähdä.
- Carl Jung


Mitä enemmän koen, sitä vähemmän uskon sattumaan. Ei sitä ole. Asioilla, ihmisillä ja tilanteilla on yhteytensä. Sama vetää puoleensa samaa, vaikka tuo sama voi ilmetä kahdessa eri ihmisessä eri tavoin: toisella voi olla tilaus sille, mitä toisella on antaa.

Koin taas mystisen "yhteensattuman" kahdessa peräkkäisessä koulutuksessa. Toisen aihe oli itsetunnon kehittäminen, toisen stressinhallinta. Yleisö ja paikkakunnat olivat eri. Molemmissa tapahtui sama - eturivissä istuva nainen sanoo riemukkaana vieressään istuville: "Se on rakastunut." Vieressä istuvat nyökyttelevät: "Niin on."

Tässä kohtaa silmäni suurenivat ja keskityin pitämään puheeni rytmistä ja sisällöstä kiinni. Kummassakaan koulutuksessa en sanonut olevani rakastunut, mutta jokin hehkui.

Kun ihminen saa sydämensä auki, 180 asteen verran, elämä alkaa esittää hyvin suoria kysymyksiä. Suurin osa ihmisistä jättää elämän kutsut kuuntelematta, pelosta.

Istuin perjantaina junassa. Eteeni istahtivat Kumman kaa -telkkaohjelmasta Anne ja Ellu. Riihimäeltä viereeni tuli tutun näköinen mies. Sehän oli Annen veli Vesa. Kumman kaa, kysyi elämä valintojaan paljon punninneelta Minnalta siinä kohtaa. Olin tikahtua nauruuni. Sattumaa ei ole.

Tapasin uudestaan tutun asiakkaani. Hän muisteli vanhaa tilaisuutta, jonka olin päättänyt miesvoittoiselle yleisölle sanomalla "Rakastakaa itseänne enemmän." Hän totesi nauraen, että ison alkujärkytyksensä jälkeen hän oli näennäisestä "naiivista kommentistani" yhtä lumoutunut kuin kaikki muutkin, koska persoonallisuuteni rimmasi hyvin viestin kanssa.

Eilen koulutuksessa ja sen jälkeen itkettiin, huomasin. Joku laittoi minulle meiliä, että hän oli liian liikuttunut voidakseen tulla puhumaan kanssani tilaisuuden jälkeen.

Emmää tiärä paljon, mutta jotain sentään. Jos elämä tuntuu pakkopullalta tai elämättömältä, lukekaa merkkejä, joita elämä tuo eteen kuin nuotteja ja vastatkaa, kun elämä kysyy aiotko vielä rakastaa. Tuu mukaan. Lue vaikka tätä blogia ja hyppää mukaan rakettimatkalle.




tiistai 22. lokakuuta 2013

Fatalle lyhyt tie HIFK:ssa?

 ASIAA URHEILUSTA

Twitterissä tuttu urheilutoimittaja Pekka Jalonen kertoi, että Rico Fata olisi saanut kenkää HIFK:sta eikä edes fiksusti. Kirjoitin tämän jutun elokuussa, minkä jälkeen ja ennen liigakauden alkua näin Fatan esitykset harjoituspelissä Jokerit-HIFK. Silloin Fata yritti, mutta jäi kauas parhaasta suoritustasostaan ilmeisen epävarmuuden vuoksi.

Toisenlaisen valmentajan käsissä Fata olisi saanut enemmän irti itsestään. Pelko on huono työntövoima.

I rest my case.


torstai 17. lokakuuta 2013

Sydän auki ensilumen aikaan

ASIAA SYDÄMEN AVAUTUMISESTA 




Ympärilläni yllättävän moni itkee nykyään ja usein. Joku huusi minulle suoraan mitä mielessä oli, ensimmäisen kerran, ja sanoi niin kuin asiat ovat. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä niin aitona. Joku toinen sanoi, että hän on väsynyt pitämään asiat sisällään ja nyt on aika tulla näkyväksi. Eräs asiakas sanoi, että prosessi on kauhean kivulias, mutta kun itse on auki, avautuvat muidenkin hanat.

Olen aika ihmeissäni, kun seuraan elämääni sydän auki ja aika monen muun avautuvan elämää. Meillä on hauskaakin tämän prosessin keskellä. Open Heart Movement on ajan tunnussana. Me puhumme siitä, mitä sydämessä tapahtuu.

Vuosia sitten pidin luennon sydämeen liittyvistä uusista tutkimuksista. Amerikkalaisessa HeartMath-instituutissa on tutkittu sydämen, aivojen ja käyttäytymisen yhteistoimintaa useita vuosia. Tässä muutamia löydöksiä:

  • Sydämen tila vaikuttaa suoraan siihen, miten näemme asiat ja meitä ympäröivän maailman. Negatiiviset tunteet kaventavat kokemuksiamme ja heikentävät elämämme laatua.
  • Sydämen sähkömagneettinen kenttä on huomattavasti voimakkaampi ja laajempi kuin aivojen. 
  • Sydämellä on oma älykäs järjestelmänsä. Voimme oppia, muistaa ja tietää sydämellämme.
  • Energiat tarttuvat ja niiden myötä ajatukset ja tunteet. Tuossa prosessissa kahden läheisen ihmisen välinen fyysinen etäisyys ei näytä olevan merkittävä hidaste. 

Olen monesti jo maininnut, että elämässä alkaa tapahtua hyvin kummallisia ihmeitä, kun saa sydämensä auki. Muutkin alkavat avautua kuin ketjureaktiona, mutta prosessia ei voi pakottaa. Sen täytyy olla totta ja aitoa. Mutta tämän tiedän: jos ihminen ei seuraa ja kunnioita sydäntään, hän elää elämästään vain siivun.

Myötätunto, rohkeus, kiitollisuus, rakkaus ja vaistonvarainen tietäminen ovat kaikki sydämelle tyypillisiä ominaisuuksia silloin, kun sydän on auki. Sydämen avautumista vauhdittavat erilaiset asiat:

  • Luurankojen siivoaminen kaapeista. (Huomioi, että niitä voi olla useassa kaapissa ja prosessi voi olla pitkä.)
  • Alat välittää itsestäsi ja elämästäsi niin paljon, että päätät antaa aitoutesi näkyä.
  • Alat kuunnella omia tarpeitasi ja olojasi - sydäntäsi - ja myös toimia sen mukaisesti. Elämästä nauttimisesta tulee tärkeämpi juttu kuin siitä, miten "pitäisi" elää tai mitä joku sanoo.
  • Huomaat luottavasi omaan selviytymiskykyysi ja siihen, että elämä kantaa, joten uskallat hypätä hetkeen.
  • Kerrot miltä tuntuu ja mitä ajattelet niille ihmisille, jotka ovat sen arvoisia. Pyydät tarvittaessa anteeksi. 
  • Kerrot toisille, että rakastat jos rakastat. (Se on meille suomalaisille monesti niin vaikeaa.)

On ensilumen päivä, ja tapahtumana se koskettaa tänä vuonna sydäntäni erityisesti. Aivot ovat järkeä täynnä, mutta viisaus tulee sydämestä.




P.S. Inkulle iso kannustushuuto - olen sinusta erittäin ylpeä ja rakastan sinua.


lauantai 12. lokakuuta 2013

Paljon puhdasta





Joku sanoi minulle tänään, että kasvoni ovat muuttuneet viime talvesta.
- Ilmeesi ovat ihan erilaiset.
Kerroin hänelle, että elämäni on keskellä suurta mullistusta, hyvä että pysyn vauhdissa mukana ja arki pyörii juuri ja juuri.
- Ahaa, sinä olet siis alkanut elää.

Se on aivan totta. Ikkunat pesin talven lioista vasta lokakuussa. Puhdas pyykkivuori on olohuoneen matolla nyt kolmatta päivää. Minä osaan kävellä hienosti sen ohi ja tanssia sen vieressä kuin viimeistä päivää, tänään tämän tahtiin, lantio kieppuen kuin Saturnuksen rengas tähtisumussa.

Olen itkenyt tänä vuonna enemmän kuin kymmeneen vuoteen, liioittelematta. Silmiä kirvelee usein, mutta siihen tottuu. Joskus syynä on suru ja koettelemukset, toisinaan riemu, useimmiten jokin pikku juttu kuten kiitollisuus.

Olen rakastanut syvemmin ja enemmän. Olen nauranut viimeksi tiistai-iltana niin, että vatsaan sattui ja pissaa piti pidätellä. Sain toisenkin nauramaan. Olen avautunut ja antanut ihmisille enemmän kuin edellisten vuosien aikana yhteensä, ja minulle on annettu.

Elämä on alkanut viskellä minulle rakkautta ja hyvyyttä. Jos on koettelemuksia, on myös henkistä runsautta ja sitä tulee heti, jos on sydän avonaisessa asennossa.

Elämässäni on kaunottaria, niitä naisia jotka rakastavat minua puhtain värein. Ystävyyttämme ei sotke kilpailu eikä kateus. Linjat ovat auki ja kämmenet aina ojennettuina.

Edessäni on ollut jono mielenkiintoisia miehiä. Yhdestä tuli rakas ja rakastaja, toisesta aikuisena löytynyt veljeni ja päivieni valo, kolmannesta ammatillinen tukipilari ja neljännestä hyvä kaveri, jolle minä saan olla kiroileva jätkä jätkien joukossa.

Enää en pelkää päästää miestä lähelle, vaan menen itse ihan liki. Olen ollut hukkua intohimoon niin kuin voi tahtoen hukuttautua. Olen koskettanut, silittänyt, hyväillyt ja halannut. Suuni on löytänyt huulet.

Olen sanonut kaikille rakkaille, että rakastan.

Enää en ole suunnitellut elämää, olen antanut elämän tapahtua. En ole laskenut pennejä, olen luottanut pennien löytyvän laskematta. Olen lopettanut tulevaisuudessa elämisen ja päässyt vanhoista suruista. En tiskaa joka päivä mutta juustohöylien loppumisen jälkeen heti, enkä ollenkaan tiedä milloin on laskujen eräpäivä, ellei kyseessä ole arvonlisävero, yel tai ennakkoverot. Jos kaapissa ei ole ruokaa, me menemme ravintolaan tai kahvilaan syömään. Paljon on suuntia, joista valita.

Ja tuo pyykkikasa olohuoneen matolla. Poika käy siitä etsimässä itselleen puhdasta vaatetta. Se on hyvä, että on sitä puhdasta, josta minä voin todeta tanssiessani, että meiltä ei vaatteet lopu.







torstai 10. lokakuuta 2013

Anna kun näen kuka oikeasti olet

ASIAA NÄKYVÄKSI TULEMISESTA




Olemalla minä haluan rohkaista sinua olemaan sinä.

Blogiani lukee kanadalainen NHL-toimittaja Patrick Williams Googlen kääntäjän avulla. En uskalla ajatella, mitä kaikkea Googlen kääntäjä Williamsille syöttää, kun jo suomalaiset blogini lukijat tekstejäni ihmettelevät.

Viime tekstistä tuli kauniita kiitoksia ja muutama mielenkiintoinen palaute tuttavapiiristä. Nuo mielenkiintoiset menivät näin:

1) Mä luin ton sun blogin aamulla ja mietin sitä lukiessani että aikas suoraa settiä se Minde nyt vetää tiskiin. Mutta sitten kun mä luin sen vikan lauseen niin se jotenkin päätteli koko homman. Tuli sellanen universaali olo. Sellanen että niinpä. 
Kommenttini: Se vika lause oli "Titaaniset kuoret eivät ole ihmisiä varten, ei vaikka olisi tehnyt kipeää." Uskon suoraaan settiin silloin, kun puhutaan painavaa asiaa ja ollaan ihmisyyden asialla. Kasvojeni menettämistä en pelkää ja jos mainetta on, en edes arvaile millainen se mahtaa olla. Keskityn asiaani ja elämiseen.

2) Voiko MENTAALIVALMENTAJA sanoa, että viime aikoina "vittua on ollut"? Eikö pitäisi olla aina positiivinen?
Kommenttini: Hehee.  Uskoakseni voin noin sanoa, koska sanoin. Usein tekee terää ja toipuminen nopeutuu, kun sanoo ihan suoraan miltä tuntuu ja miten on kokenut. Kannattaa kokeilla. (Älä kuitenkaan oksenna toisen niskaan jatkuvasti ihan mitä vain - vastuullisesti siis. Eikä kielteisessä kannata rypeä.)

3) Luin blogisi eikä sua ainakaan rohkeuden puutteesta voi kukaan syyttää. Respect!!!
Kommenttini: On hienoa saada rispektiä olemalla vain oma itsensä. Minä kiitän ja tunnen kovasti nöyryyttä tämän palautteen edessä.

Mikään ei väsytä ihmistä pitkällä aikavälillä niin paljon kuin se, että hän on epäaito. Elämä on niin lyhyt, ja meillä aikuisilla ei ole aikaa hukattavaksi. Haluaisin oppia tuntemaan sinut sellaisena kuin olet, ilman rooleja.




keskiviikko 9. lokakuuta 2013

MANIFESTI: Sydän on järjen päällikkö

ASIAA RAKASTAMISESTA

Kauan sitten exäni sanoi tehneensä minusta laulun, jossa hän toivoi minun löytävän vielä rakkauden, koska hän rakasti vain vapautta. Muistan miten minua vitutti, kun seisoin myöhemmin sekatavarakaupassa ostamassa hammastahnaa ja tuo laulu kertasi tarinaamme kaupan kaiuttimissa. Hänelle jäi vapaus, minä valitsin lopulta selibaatin.

Elin muutaman vuoden selibaatissa, mikä on asia, jota moni asiasta tiennyt on ihmetellyt. Olin irtisanonut miehet elämästäni, en lauluntekijän vuoksi, vaan monen asian summana. Selibaattiin tottui ja opin kanavoimaan energiani ihan muihin asioihin kuin seksiin. Sain vuosien saatossa itseni luulemaan, että minun kuului nelikymppisenä ajaa naiseuteni alas ja keskittyä elämän muihin alueisiin, niin kuin forever.

Jos ihminen ei tee elämässään tarvittavia muutoksia itse, usein maailmankaikkeus puuttuu asioiden kulkuun ja silloin muutos on paljon rajumpi. Minä en suostunut astumaan ulos luostarielostani, joten viime keväänä eteeni tuli mies, joka antoi minulle muistutuksen siitä, että olen vielä nainen. Kokemus oli ravisteleva ja shokin kaltainen. Hormonitoimintani heräsi henkiin, vaikka tämän miehen kanssa meille ei koskaan varsinaista suhdetta tullut. Heitin kauhtuneet alusvaatteeni menemään ja ostin pitsiä tilalle, mutta selibaatti jatkui. Aloin silti tuntea henkisesti naiseutta, joka sykki silmissä asti.

Joskus kokeilin olivatko jumalattaren siivet selässäni jo tynkiä isommat.

Heinäkuussa tärähti ihan toisen miehen suunnalta ja kertalaakista. Yritin väistää. Palasin asiaan. Ja sen jälkeen vielä monta kertaa. Tiesin olevani rakastunut viimeistään silloin, kun aloin nukkua tämän miehen paidassa, samassa jossa nukun edelleen. Löysin hänen avullaan oman seksuaalisuuteni mittakaavassa, joka vei minut suoraan sisään Ihmemaan portista. Meistä tuli myös henkisesti läheisiä.

Mutta minun on täytynyt päästää mies menemään. Hyvä ystäväni varoitteli jo jonkin aikaa, että ero olisi vaikea. Minä kuitenkin kuvittelin, että ehkä parilla pienellä itkulla ja ihmettelyllä selviäisin.

Vittua on ollut, sanon sen suoraan. Hän oli minulle minun läheiseni, minun henkistä perhettäni ja menettäminen järkyttää ytimiä myöten. Itken aamut ja itken illat. Sitä sanotaan suruksi.

Silti vain sydän auki voi kokea elämässä sitä suurinta iloa ja intohimoa. Päätä voi huijata, mutta sydän kertoo aina totuuden. Haluan puhua sinulle, blogini lukija, aidolla äänellä, jonka varmasti kuulet. Titaaniset kuoret eivät ole ihmisiä varten, ei vaikka olisi tehnyt kipeää.







maanantai 7. lokakuuta 2013

Kyyneleet, ihmeet ja verkkosukkahousut sopivat yhteen

ASIAA  TÄYSILLÄ ELÄMISESTÄ

Kun ihminen käy läpi isoa murrosta, hän saa auki ollessaan avukseen paljon arjen enkeleitä ja ymmärrystä lisääviä viestejä. Eilen puhuin pitkään rakkaan ystäväni kanssa ja vollotin kuunnellessani tätä biisiä myöhemmin illalla. Mietin miten tärkeää on nähdä asiat, joita ei voi muuksi muuttaa ja päästää irti. 

Luoja suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.





Aamulla kävelin rautatieasemalle ja mietin, että on todellista realismia uskoa ihmeisiin ja nähdä niitä, mutta ihmeet eivät tule kohdalle, ellei sydän ole auki. Jos sydän on kova ja katkera, myös eteen tulevat kokemukset ovat samansuuntaisia. 

Noustessani junaan törmäsin ystävääni astrologi Seppo Tanhuaan, joka samantien vetäisi junassa läppärin laukustaan ja katsoi, millaisia tendenssejä astrologisellani kartallani pyörii ja mitä on odotettavissa. Isompia muutoksia on tulossa kuin osasin kuvitellakaan, mutta kaikki niin oloni mukaisia. Odotan erinomaisia asioita tapahtuvaksi.

Säröt ovat niitä, joista valo pääsee sisään.

Lähdin lauantaina baanalle tanssimaan ja valmistautuessani vaihdoin kännykällä kuulumisia ja illan kuvia USA:ssa asuvan ystäväni Ilonan kanssa. Verkkosukkahousuni tuntuivat herättävän Tampereen pikkukaupungissa sekä tyrmistystä (vieraat naiset) että ihastusta (tutut naiset ja tutut sekä vieraat miehet), mikä sai minut jälkeenpäin kysymään Facebookissa saako 46-vuotias nainen pukeutua näin:



No saa. Jos antaa itselleen luvan. Ja minä annan. Itselleni. Luvan. Elää.




perjantai 4. lokakuuta 2013

Onnellinen, rakastettu nainen

ASIAA IHMEISTÄ

En ole kauheasti ehtinyt päivittää blogia ja en ole halunnut toistaa jo kertomaani: ihanat miehet ovat ihania. Parasta henkisesti aikuisissa miehissä on heidän aitoutensa, vilpittömyytensä ja iso sydämensä. Need I say more?

Tänään on ollut todella onnellinen päivä. Monen viikon väännöt saivat selvät sävelet ja kaikki asianosaiset ovat vapaita elämään parhaaksi katsomallaan tavalla. Eikä rakkaudesta ole pulaa, vaan sitä virtaa eri suuntiin.

Pitkän työpäivän päätteeksi näin työhuoneellani vielä ystäväni H:n, joka otti kuvan onnellisesta naisesta. Sehän olen tietenkin minä.

Jos on vaikeaa, hae aina vastausta rakkaus edellä. Se kannattaa ja tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin.