lauantai 28. joulukuuta 2013

Work B**ch

ASIAA TERVEYDESTÄ JA ELINTAVOISTA

Juoksin pimeässä ja sateisessa metsässä kohti kuntopolkua ja mietin onko touhussa mitään järkeä. Säädin kuulokkeissa soivaa musiikkia kovemmalle ja keskityin maaperän tuntuun jalkojeni alla.

Työtä, työtä ja valintoja. Terveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen.

Asiakkaideni kanssa puhumme usein ravinnosta, liikunnasta ja heidän tekemistään valinnoista. Moni tuskailee omien elämäntapojensa kanssa.

Vielä kaksi vuotta sitten olin aina talvisin todella kipeä; aamuisin särkyinen, kankea ja iskiaksen piinaama. En uskonut koskaan voivani enää juosta. Mitä enemmän alamme kangistua, sitä lähempänä on kuolema. Kankeus ja iskias ovat jääneet, ja nykyään käyn salilla, juoksen, olen aloittanut Pilateksen kotikutoisesti ja tanssin pari tuntia viikossa niin, että tukka varmasti kastuu hiestä. Salilla kyykyt ja askelkyykyt ovat sanonko mistä, mutta juuri sitä paikkaa ne muokkaavat ja sitä en laita pahakseni.

Jos syön aina vain "tavallista ruokaa", väsyn. Jos syön roskaruokaa ja herkkuja, väsyn nopeasti fyysisesti ja psyykkisesti. Mitä paremmin saan ravinteita, sitä virkeämpi olen ja sitä enemmän jaksan myös treenata. Tarvitsen tietyn määrän tummaa suklaata ja salmiakkia joka viikko, mutta määrien täytyy pysyä pieninä, jos haluan mahtua 180-senttisenä niihin 27 tuuman Leviksiin, joista myyjän kanssa totesimme, että kyllä ne vielä venyvät!

Vihreä smoothie on ihan must joka päivä. Mitä hienommaksi lehtivihreä on tehosekoitettu, sitä paremmin solumme saavat ravinteet hyödynnettyä. Jos juon vihreän smoothien, näyttää ihoni heti paljon paremmalta seuraavana päivänä. Turhamaista ja terveellistä.



Tehosekoittimeen:
1 dl vettä
1 sellerinvarsi
1/2 tuorekurkku
palanen luomuomenaa
runsaasti tummanvihreää lehtisalaattia (n. 1 kerä)
esim. avokado, persiljaa, nokkosta, merilevää (spirulinaa), vehnänorasta

Lisään joukkoon vielä kylmäpuristettua kookosöljyä. Ideana on pitää sokerit juomasta mahdollisimman alhaalla. Smoothie nautitaan aamulla ensimmäiseksi tai aterioiden välissä.

Syön päivittäin vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän proteiinia. Maitorahka, raejuusto, luomukananmunat ja kala ovat listan kärjessä. Lihaa en ole syönyt 20 vuoteen. Juon paljon vettä. Ananasta menee purkki päivässä. Olen täysin gluteenittomalla ruokavaliolla, minkä ansiosta piinalliset vatsavaivat katosivat ja kehoni on sirompi kuin ennen - valkoinen vehnä kun lisää turvotusta. Yhdysvalloissa gluteenittomuus on nykyään suuri buumi ja syystä.

Juon kahvia mahdollisimman espressopohjaisena ja käytän kermaa runsaasti. Voita olen käyttänyt kevytvoina 20 vuotta. Kevytvoita saat, kun tehosekoitat 1/2 pakettia voita, reilun desilitran vettä ja saman verran kylmäpuristettua kasviöljyä.

Vannon myös lisäravinteiden nimeen. Rustovaivainen polveni tarvitsee Arthryl-nimistä glukosamiinivalmistetta, ja se tukee omalta osaltaan polveani ja juoksemista elintapana. Jos en juokse, polveni alkaa taas vihoitella.

Lisäksi nappaan päivittäin
- C-vitamiinia 1-2 x 500 mg
- D-vitamiinia 25 mikrog
- sinkkiä 22 mg
- B2-vitamiinia aurallisen migreenin estona 200 mg
- Q10 tuomaan energiaa 100 mg
- iltaisin magnesiumia
- usein Gerimax-ginsengmonivitamiinia kuurina

Tärkeintä on, että oivallat millaiset ratkaisut tukevat juuri sinun terveyttäsi! Use it or lose it!



Kehon kunto ja elinvoima auttavat myös silloin, kun on muuten vaikeaa tai haasteellista. Minä leviäisin päästäni, jos vetäisin pikaruokaa viikon ja lopettaisin liikkumisen. Suurin syy siihen, miksi olen terästänyt elämäntapojani on se, että minua on todella alkanut kiinnostaa täysillä eläminen. Minua ei kiinnosta ennenaikainen vanheneminen, tarpeeton kärsiminen tai luovuttaminen niin kauan kuin elämä minua vielä kutsuu.

Toivon, että innostuksen siemen löytyy myös sinusta, eikä vain tammikuussa.

Terveisin
Minna, elämänsä kunnossa 46-vuotiaana


P.S. 
Eräs mies sanoi minusta äskettäin, että olen täydellinen nainen. Olin äimänkäkenä ja mies näytti olevan aivan pois tolaltaan näkemästään ja saattoi tietysti olla huononäköinen. Näen tietenkin itsessäni kaikenlaisia puutteita ja vikoja, kuten kaikki naiset, ja olen joutunut työstämään kehonkuvaani aika tavalla omassa päässäni. Mutta että joku sanoi minua kaunottareksi ja täydelliseksi. Holy mother fucker! Tuollainen palaute tekee hyvää erityisesti naisen sydämelle, ja se on tärkeää terveyttä se. 

Jos olet mies ja luet tämän, haastan sinut kehumaan naista, tuttua tai tuntematonta, todella kauniisti tänään ja myös tarkoittamaan jokaista sanaa. Laita naisen sydän soimaan. Sinä, hyvä mies, olet se sävelensoittaja sillä kertaa.







torstai 26. joulukuuta 2013

Vapaa elämään

ASIAA KÄRSIMYKSESTÄ JA SUURESTA ILOSTA




Iltapäivälehdessä Timo Jutila hehkutti rakastuneensa. Hän siteerasi ystäväänsä Jari Kurria: Ei tänne ole tultu kärsimään.

Pappi puhui jouluhartaudessa Jeesuksen merkityksestä. Ajattelin hartaana kirkonpenkillä, että Jeesus taisi olla rattoisa poika, ja se poika kehottaa minua rakastamaan ja elämään täysin palkein.

Tuttu mies lähti pari vuosikymmentä kestäneestä avioliitosta. Hän ilmoitti tajunneensa, että on aika elää.

Ystäväni kävi veljensä haudalla ja ilmoitti minulle sitoutuneensa nyt elämään täysillä, vuosiensa loppuun asti.

Minä niin ilostun tällaisesta.

Koko joulun on tuntunut, että olen päässyt kiitoratani päähän ja noussut jo ilmaan. Vanhat kahleet, turhat estot, kaikki pakot ja huoli muiden ajatuksista ovat jääneet jonnekin taakse. On iloinen olo ja odotan suurella innolla tulevaa vuotta. Olen huomannut, että minä ihan itse teen elämästäni sitä, mitä se on. Ei ne muut - ihan ite. Miten tahansa elämä koetteleekin, minä valitsen miten paljon iloa ja rakkautta luon elämääni. Ja se on taitolaji, se.

Hyvä elämä vaatii tosi paljon työtä, joka päivä. Ei yksikään ihmissuhde, yksikään elämä eikä yksikään keho kukoista, jos sen eteen ei näe vaivaa päivittäin. Joulun aikana olen käynyt kahdesti salilla ja työstänyt tänään Pilatesta. Aion olla fyysisesti erittäin iskukykyinen aikuinen nainen tulevana vuonna. Aion kuunnella sydäntäni ja toimia sen mukaisesti, totuutta kohti kulkien joka käänteessä.



Jouluna oivalsin myös, että olen oppinut pyyteetöntä rakkautta. Koska minussa on rakkaus, olen vapaa rakastamaan ja antamaan rakkautta, pyyteettömästi. Olen huomannut, että antaessaan saa, yllin kyllin. Jollain tavalla maailmankaikkeus heittää antamani rakkauden itselleni moninkertaisesti, jossain kohtaa ja joltain suunnalta.


Yst. nimimerkki
Sopivan tuhma ja niin onnellinen


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulutervehdys

 
Lämmintä joulua kaikille! 
Rauhaa mieleen ja sydämeen!
Kaikki rakkaani ovat mielessäni tänä jouluna.

Kiitoksin muistan joulun aikana teitä, 
blogini lukijat, ystävät ja asiakkaat.





tiistai 17. joulukuuta 2013

Paradoksit ja ihmeiden pyöröovi

ASIAA LUOPUMISESTA JA SAAMISESTA

Sen saat mistä luovut.
- Tommy Hellsten

Rakas maailmankaikkeus, täällä Minna.

En ole kaikista säysein ja tasaisin oppilaasi. Räiskyn ja mesoan, jos pelkään tulevani hylätyksi, kun olen päästänyt jonkun todella liki. Mutta yhtä vahvasti tai jopa vahvemmin osaan jo rakastaa.

Olen pelännyt kuolevani niin, että kapealla kuolinvuoteella haudanhiljaisuuden lähestyessä katson elämääni taaksepäin ja tajuan jäätävän katuvasti, että en uskaltanut elää ihan ikiomaa elämääni niin kuin olisin halunnut. Että olisin ahtanut itseni muottiin, joka teki minusta kiltin mutta kärsivän ja ihan suotta.

Nyt voin ainakin sanoa, että olen alkanut elää. Se vetää ihmisiä lähelleni. Ex-rakastajani R sanoi, että älä kirjoita minusta, kirjoita rakkaudesta - sen sinä osaat. Hän ei koskaan sanonut rakastavansa, mutta osoitti rakkautta paljon. Siksi hän oli hyvä rakastaja. Ei ne puheet, vaan ne teot. Paljon voi oppia ihmiseltä, joka ei juurikaan puhu.

Maailmankaikkeus, anna minun jatkossa olla enemmän tekojen nainen ja vaikka sanani olisivat hienoja, olkoot tekoni hienompia.

Maailmankaikkeus, sinä tiedät että olen tänään päästänyt irti kylkiluustani. Huomasin, että en luhistu enkä kuole tuskani alle. Taisin jopa saada tilalle haamukylkiluun, koska mitään todellista en voi menettää. Painava rintakehä kertoo vain sen, että on tunteiden purkamisen aika, ja se lasti puretaan usein kyynelkanavia pitkin.

Eckhart Tolle on kirjoittanut näin:
Missä tahansa oletkin, ole siellä täysin. 
Jos sinun tässä ja nyt on sietämätöntä ja 
tekee sinut onnettomaksi, 
sinulla on kolme vaihtoehtoa: 
poista itsesi tilanteesta, muuta tilanne tai hyväksy se.

Minä taisin tehdä tänään kaikki kolme. Poistuin sietämättömästä tilanteesta, muutin tilanteen sävyä, ja nousin sitten sydämessäni hyväksymään, että asiat ovat niin kuin ovat - ilman pakkoa mistään.

Jäljelle jäi vain totuus ja se on, että rakkaus on ja pysyy.
Mikä paradoksi! Ja miten hyvä.

Rakas maailmankaikkeus, olet minulle ihmeiden pyöröovi. Luopuessani kirvelevin silmin saan jotain mikä jää nähtäväksi.






lauantai 14. joulukuuta 2013

Sieluni puhuu ja minä kuuntelen

ASIAA SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ


Kirjoitan blogiini vain silloin, kun sisälläni palaa. Joskus sisällä palaa, mutta kaikkea ei kerrota.
 
Olen tämän vuoden aikana kiinnostunut valtavasti siitä, miten sisäinen lapseni eli sieluni haluaa minun elävän. Olen kuunnellut itseäni. Seurauksena olen karsinut pois vanhoja, tyhmiä sääntöjä. Olen mennyt pelkoja päin ja niiden läpi. Olen jättänyt vähemmälle huomiolle ihmisiä, joiden kanssa taajuudet eivät enää kohtaa, ja olen rakastanut enemmän itseäni ja läheisiäni. Olen huomannut, että rakkaus kasvaa rakastamalla.

Haluan panostaa sekä fyysiseen että henkiseen kuntooni.  Punttisali ja lenkkipolut vievät aikaani. Kauniit ja seksikkäät alusvaatteet tekevät minut onnelliseksi, tai joskus niiden puuttuminen, ja annan myös jatkossa naiseuteni näkyä.

Haluan tehdä enemmän mielekkäitä töitä ja vähemmän rutiinihommia. Kirjoittaminen tulee viemään enemmän aikaani, koska siihen on sisäinen palo. Aion tanssia paljon ja myös tämän rakkaaksi käyneen Rammsteinin biisin rytmissä. Kun biisi alkaa, sydämeni syttyy ja pian hiki virtaa.




Suomi on pikkusieluisten maa, ja pikkusieluiset kyttäävät mielellään toisten tekemisiä. Omalla tiellä kulkeminen herättää joskus perättömiä puheita, mutta niiden puheiden vanki en ole.

Joskus olen kysynyt taivaalta: "Do I look like I give a fuck?"
Taivas pyörittää päätään.
"Didn't think so", sanon ja jatkan tielläni ilman nitroja.

Suomessa harva uskaltaa olla oma itsensä, koska pelkää huonosti voivien mielipiteitä.  Se on kuitenkin varmaa, että kuolinvuoteella voi todeta, että muiden ihmisten mielipiteiden mukaan ei kannata omaa elämää elää.

Mielikuvitukselle olen antanut yhä suuremman sijan elämässäni. En ole haasteiden vanki, vaan muokkaan elämääni energiallani, ajatuksillani, mielikuvilla ja valinnoillani koko ajan haluamaani suuntaan. Tulokset  tuntuvat onnellisuuden kasvuna.

Jos joku olisi sanonut, että rakastan ja saan niin paljon osakseni rakkautta kuin mikä on tänä vuonna toteutunut, olisin pitänyt häntä harhaisena. Joka aamu, kun puen ylleni seksikkäät alusvaatteet, rakastan itseäni. Joka ilta, kun puhun itselleni kauniisti ennen kuin nukahdan, rakastan itseäni. Joka kerta, kun tuen toisia ja annan heille tunnustusta, rakastan heitä. Joka kerta, kun rukoilen rakkaideni puolesta, saan enemmän kuin annan.

Toivon, että löydät sielusi kutsun ja rohkeutta tehdä juuri itsesi näköisiä valintoja. Koska silloin elämä alkaa tuntua todella hyvälle ja täytyyhän ihmisen elääkin.

Tällä tiellä jatkan myös 2014. Palkinto on hintaa suurempi, se on varma se.


P.S. Koska olen tänä vuonna saanut elämääni jumalaisia miehiä, odotan lisää samaa ja syventyvästi myös jatkossa. En enää pelkää pyytää mitä haluan.



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Isänmaallinen mies ja valheelliset huiput

ASIAA OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ

Olen ristinyt kaikki suomalaiset elokuvat Suomi-filmeiksi. En pidä niistä. Ne puuduttavat tylsyydellään ja ahdistavat ankeudellaan.

Sain postiluukusta kutsun Isänmaallinen mies -elokuvan kutsuvierasensi-iltaan. Koska olin haltioitunut Arto Halosen doping-ilmiötä avanneesta Sinivalkoinen valhe -dokumentista, päätin kokeilla olisiko Halosen Suomi-filmi samasta aiheesta minulle koettelemus vai uudenlainen kokemus.

Elokuvan alun jälkeen aloin miettiä pitkästynkö. Sitten unohdin pitkästyä. Viimeisen kohtauksen jälkeen ajattelin spontaanisti, että joko se nyt loppui. Toivon ja Ainon hahmot jäivät päähän pyörimään, eivätkä naurattaneet, vaikka elokuvaa on arvioitu veijarikomediaksi. Elokuva ei ahdistanut, mutta kosketti. Miten ne tuollaisia ovat, verenluovuttaja Toivo ja huippuhiihtäjä, vampyyrin elkeitä taitava herkkä Aino?

Elokuvan ohjannut Arto Halonen painottaa, että urheilijat ovat nuoria ihmisiä ja urheilumaailman sisällä kasvaminen ei välttämättä kiihdytä henkistä kasvuprosessia. Siksi harvalla on valmiuksia tehdä hiihdon sisäpiirin vastaisia eettisiä valintoja. Halosen mukaan toisenlaiset henkiset ominaisuudet kehittyvät usein vasta myöhemmällä iällä. 

Ohjaaja Arto Halosen kanssa kutsuvierasensi-illassa. Kuva Art Films production AFP Oy.

Huippulaatuisen verensa vuoksi Toivo, tavallinen suomalainen mies, sotkeutuu doping-kuvioihin ja haluaa hänkin lopulta Ainosta voittajan, hinnalla millä hyvänsä. Voin olla poikkeus, mutta mieluummin haluaisin nähdä suomalaisen urheilijan häviävän puhtaasti kuin voittavan kielletyillä konsteilla, vaikka nuo konstit ovat nykyään monet.

- Biopassikäytännöstä huolimatta omalla verellä tankkaaminen päivittäisannoksina on melko vaivatonta ja se ei näy testeissä. Eli “peruskama eli oma veri” on kaikkien ulottuvilla. Lisäksi raha, valta ja oikeat suhteet lisäävät turvallisia douppaus-mahdollisuuksia, sanoo Halonen.

- Huippu-urheilu on mielestäni hieno juttu, mutta valhe ei ole.

Mietin monta päivää, että aidossa huipussa ei ole mitään, mikä ei kestäisi päivänvaloa.

Ruokakaupasta tullessani jään vielä katsomaan pyörivää mainostaulua ja mietin, että taidan tuntea liian monta oman elämänsä Ainoa ja Toivoa. Finnkinon kuukauden elokuvalle annan mentaalivalmentajana ja Suomi-filmejä inhonneena neljä tähteä. Kannattaa käydä katsomassa.




maanantai 2. joulukuuta 2013

Kaikki on auki

ASIAA ERILAISESTA KOLMIODRAAMASTA

Seuraava teksti on subjektiivinen kuvaukseni, eikä välttämättä vastaa kenenkään toisen, tilanteeseen liittyneen, kokemusta.

Päädyin syksyllä yllätykselliseen ja ihmeelliseen kolmiodraamaan. Tilanteessa oli mukana minä ja kaksi miestä, joita molempia olen rakastanut ja rakastan syvästi. Rakkaus heihin on erisävyistä, eriluonteista, mutta molempia olen rakastanut sydämessäni niin kuin nainen miestä, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Molemmat ovat ristiriidoista huolimatta kohdelleet minua kuin prinsessaa, toisistaan tietäen, minua aina ihmisenä kunnioittaen.

Elämä voi olla tosi ihmeellistä ja yllätyksellistä, täynnä hienovaraista universaalia ohjausta. Kummankaan miehen kanssa en seurustele enkä mahdollisesti tule koskaan seurustelemaan. Olen vuoristoratatunteiden keskelläkin tuntenut eläväni täysillä, syvästi kiitollisena osakseni tulleesta rakkaudesta. Kyyneleet ovat virranneet, mutta virta vie ja sen suunta on eteenpäin.

Kuten muusikko Jukka Törmä minulle tänään heitti spontaanisti elämästä puhuessamme: Kaikki on auki.

Tunteisiin ei kuole, rakkauteen ei kuole ja elämä on tarkoitettu elettäväksi. Kun päästämme irti siitä mikä ei ole hallinnassamme, elämä tuo eteen juuri sen, mikä on meille tilaustyönä valmistunut.

Loistavaa musiikkia terveen irtipäästämisen sävyihin tarjoaa James Bluntin uusin albumi Moon Landing.