keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kun kapteeni käskee

ASIAA SIITÄ, KUN SYDÄN VIE PELIÄ



Viime päivinä tuntui, että ei minulla ole mitään sanottavaa tänne blogin puolelle. Kaikista henkilökohtaisista prosesseista en halua huudella varsinkaan, jos tilanne on epäselvä itselleni.

Eilen viisastelin lähellä olevalle ihmiselle, että sinua ohjaa järki, mutta minä haluan antaa sydämeni viedä. Mutta hei, talk is cheap and easy.

Aamulla heräsin sydämen kaiherrukseen. Sitä kaihersi, koska olin tehnyt päätöksiä järjellä, uskaltamatta antaa sydämen viedä peliä. Olin laskelmoinut tilanteita ja lopputuloksia todennäköisyyskaavioilla, ikään kuin, unohtaen että

TÄSSÄ HETKESSÄ ON KAIKKI.

Huomenna, kun heräämme uuteen vuoteen, joku tänään elävä on jo kuollut. Hänellä ei ole enää valinnan mahdollisuutta eikä mahdollisuutta tehdä täällä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi.

Olisi hyvää ja tervettä ja oikein elää hetkessä ja sydämellä ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos rohkenee – ja rohkeutta se vaatii – tehdä asiassa kuin asiassa niin kuin sydän ehdottaa ja tahtoo, voi saada takkiinsa. Mutta silloin ja vain silloin voi helpoiten myös päästä kiinni uuden kasvun kynnykselle, johon elämä meitä jatkuvasti tuuppailee.

Kuten ystäväni Pirita tänään puhelimessa minulle heitti: Sydämen äänen kuunteleminen ja sen mukaan toimiminen on myös

PIRUN ISO MAHDOLLISUUS.

Kirjani Miksi maali ei synny? viimeisen luvun otsikko menee näin:

VAPAUTUMINEN OMAKSI ITSEKSI
Voiko sydän viedä peliä?

Se on suurin tavoitteeni vuodelle 2015. Että entistä enemmän eläisin hetkessä ja herkin korvin kuuntelisin sydämeni ohjausta ja hetkessä toimisin ihan niin kun sydän sanoo.

Silloin ei voi isossa mittakaavassa mennä pieleen.

Te blogini lukijat tiedätte, että vuosi 2014 on ollut minulle todella hieno. Tukenne on ollut minulle korvaamatonta! On ihana kuulla, miten ajatukseni blogissani tai kirjassani ovat saaneet teidät miettimään asioita uudestaan tai tekemään maalin (terkut sille, joka selätti henkisesti oman jääkiekko-Auschwitzinsa äskettäin)!

Jos haluatte oppia sydämen voimasta, toivon että pysytte messissä.


Ihanaa uutta vuotta 2015! Olette rakkaat!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Mitä punkkari Jeesus sanoisi?

ASIAA SIITÄ, MIKÄ ON OIKEIN



Pari viikkoa sitten kuuntelin amerikkalaista radio-ohjelmaa. Mieshenkilö keskusteli psykologi Robert Holdenin kanssa menetyksistään ja itki sitä, että tämä joulu ei tuntuisi samalta kuin ennen. He puhuivat myös Jeesuksesta. Holden kysyi, mitä Jeesus mahtaisi antaa neuvoksi tälle joululle. Jos ei joulu täyttäisi joitain tuttuja kriteerejä, olisiko se mahdollista viettää toisista lähtökohdista käsin?

On ollut jouluja, jolloin olin yksin, koska ei ollut ketään, jonka kanssa olisin ne voinut viettää. Ne olivat pitkiä jouluja.

Joskus olen kadehtinut ihmisiä, joilla on paljon ihmisiä ympärillään jouluna. Isot pidot ja paljon lämpöä. Sitten kuulen, miten paljon noissa pidoissa joskus riidellään ja venytetään pinnaa.

Tänä jouluna minä olen vain ja iloitsen siitä, että tämä vuosi on ollut minulle suurenmoinen sekä omassa kasvussani että työrintamalla. Minä en ajattele töitä niin paljon muutamaan päivään, mutta sitten alkaa urakointi.

Vuoden aikana minua on  kovasti vaivannut ihmissuhde, jota ei ole koskaan selvitetty. Uskon, että se vaivaa sitä toistakin. Mutta asioiden kohtaamiseen tarvitaan kaksi, ja minä olen oppinut kärsivälliseksi. Olen oppinut myös myötätuntoa kaikkia kohtaan, jotka eivät vielä pysty, osaa ja kykene. Enhän minäkään aina. Olen oppinut näkemään asiat, jotka eivät ole minun hallinnassani, ja antamaan niiden olla. Olen oppinut sisukkaasti ja periksiantamattomasti menemään niiden asioiden perään, jotka ovat minulle tärkeitä ja joihin voin vaikuttaa.

Muu saa olla.

Olen erikoisessa tilanteessa siinä mielessä, että 25-vuotias nuori mies on yllättäen päässyt ihoni alle. Tilanne on meille molemmille hieman kimurantti, erilaisista elämäntilanteista ja ikäerosta johtuen. Olen suudellut monta miestä vuoden aikana ja yksikään ei saanut minua putoamaan niin kuin tämä mies. Sellaista voi sattua.

Mutta mitä sanoisi Jeesus, aikansa anarkisti ja punkkari? Jeesus sanoisi, että rakastakaa itseänne ennen kaikkea ja tehkää se, mikä on teille oikein. On se ihan mitä tahansa.


Oikein hyvää joulua!


tiistai 16. joulukuuta 2014

Sen minkä valitsen

ASIAA IDENTITEETISTÄ



Puolitoista vuotta sitten elämäni koki kovan murroksen, koska minä kohtasin miehen, joka muistutti, että olen yhä nainen. Sitten en jäänytkään naiseksi, vaan aloin kasvaa Naiseksi. Aloin kirjoittaa blogiani henkilökohtaisemmalla otteella, laittaen itseäni likoon niin kuin en koskaan aikaisemmin.

Oli ihmisiä, jotka luulivat minun tulleen hulluksi. On ollut ihmisiä, jotka ovat kaikonneet läheltäni. On riittänyt juoruja ja pahoja puheita: Se on sellainen.

Juuri niin. Tällainen minä olen. Sujut itseni kanssa ja kovin innostunut siitä, että voin olla minä. Naiseuteni ja seksuaalisuuteni ovat tasapainossa älykkyyteni ja nauravaisuuteni kanssa. Huvitan itseäni suuresti ja elämä huvittaa minua takaisin tarjoamalla lahjojaan. Ihania uusia ihmisiä on tullut elämääni.

Viimeksi rakasteltuamme sanoin kympin rakastajalle, joka vieressäni oli: "En voi sanoa, että olisin rakastunut sinuun, mutta tunsin kyllä rakkautta, kun rakastelimme. En muuten olisi voinut heittäytyä ja antaa itsestäni kaikkeani."

Sen minkä valitsen, sen minä valitsen. Jos minä valitsen elämisen, elämä valitsee minut, ja elämä on runsasta.

Hyvä ystäväni sanoi, että rakkaus on hänessä. Hän on valinnut, että hän suuntaa rakkautensa mieheensä. Mutta viime kädessä rakkaus on hänessä, eikä se voi lähteä pois tai kadota.

Minä ymmärrän, mitä hän tarkoittaa. Rakkaus on minussa. Voin rakastua elämässäni vielä monta kertaa, koska rakkaus on minussa. Rakkaus ei ole ehtyvä kaivo.

Olen käynyt elämän kanssa vuoropuhelua viime aikoina (vaikka niinhän minä aina). Olen elänyt paremmin hetkessä ja päästänyt irti ajatuksesta, että minulla pitäisi olla toisenlainen elämä jollain tavalla tai että sen toisenlaisen elämän pitäisi tulla.

Ei muuten tarvitse. Mutta kun muistan, että rakkaus on minussa, löydän rentouden ja ilon. Silloin ihan mitä vain voi tulla eteen.

****

Saan tällä hetkellä niin paljon vierailta miehiltä yhteydenottoja, että jos et oikeasti tunne minua, ethän ota privaattimielessä yhteyttä tämän tekstin perusteella. Ellet halua antaa itsestäsi tyhmää kuvaa.


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Huomenta Suomi! Miksi maali ei synny?

ASIAA PÄÄN TREENAAMISESTA

Aamun haastatteluni Huomenta Suomessa voi katsoa täältä. Minua jututti mainio Nina Rahkola.

Kuva MTV3 Huomenta Suomi.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Rakkaus edellä

ASIAA USKOSTA JA REHELLISYYDESTÄ

Yksityisimmät asiani puhun vain läheisimmille ystävilleni. Olen blogissani avoin ja puhun rohkeastikin asioista, jotka ovat minulle tärkeitä ja lähellä sydäntäni. Laitan itseäni likoon, ja se on minulle ihan ok. Haluan johtaa esimerkilläni suomalaista kulttuuria avoimempaan suuntaan.

Kerran eräs rouva lähti hakemaan blogistani kovasti tietoa viikko toisensa jälkeen. Koska hänen käyttämänsä hakusanat olivat hyvin tarkkoja, jäi kävijäseurantatilastoihin hänen tilanteestaan ja henkilöllisyydestään paljon tietoja. Hän pyrki hahmottamaan oman elämänsä asioita sen kautta, millainen minä mahdan olla ja mitä olen elämästäni kertonut. Jos olisin voinut, olisin kertonut hänelle, että aina voi soittaa minulle suoraan. Blogiani jatkuvasti penkomalla voi tehdä itsensä hermoraunioksi kuvittelemalla tarinoita, joista vain yksi voi olla totta. Uskon siihen, että totuus vapauttaa. Lupaan, että kertoisin totuuden, mutta en välttämättä kaikkea – vain oman osuuteni.

Minulta on kysytty, miten kävi sen 25-vuotiaan kanssa, josta viime blogipäivityksessäni kerroin. Voin vain vastata, että parhain päin. Niinhän elämässä aina lopulta – isossa mittakaavassa  voi luottaa, että nopassa on juuri se luku, jonka kuuluukin olla, jotta pääsisimme omassa henkisessä kehityksessämme eteenpäin.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Raja-aidat kaatuvat 47/25

ASIAA VAPAUDESTA



Alastonkuvaus Marika Kiviharjun studiossa oli hämmentävä kokemus.

Kuvaus oli myös hyvin luonnollinen kokemus.

Ennen kaikkea kuvaus oli vapauttava kokemus. Kiviharjun kirja ilmestyy keväällä.

Viikonloppuna kävin tanssimassa. Miehet, jotka pyrkivät lähelle, ovat usein hyvin humalassa, jolloin heidän yrityksensä lähinnä häiritsevät. He kaipaavat rakkautta niin kuin kuka tahansa, mutta vartaloni on valikoiva eikä sydämeni kaikkien puoleen taivu. Tanssin lähes aina mieluiten yksin, ja kun laitan silmät kiinni ja keskityn ilmassa pyörivään rytmiin, tuntuu kuin rakastelisin itseni kanssa. Se on suurin syy, miksi käyn yöelämässä. Tanssiessani saan kiinni energiatason sykkeestä, jolla ei ole mitään tekemistä fyysisen olomuodon kanssa, ja tuon rajattomuuden tunteminen tekee minut onnelliseksi.

Eteeni ilmestyi tanssimaan nuori mies, jonka oma energia oli niin kevyt, tarraamaton ja iloinen, että jollain tavalla hän ei häirinnyt pysytellessään lähellä. Kun hän asiaa kysyttyäni kertoi olevansa 25-vuotias, minä vaikeroin ja ajattelin, että hänellä ei pitäisi olla mitään tekemistä kanssani yöelämässä. Välillä katselin muualle ja ajattelin, että kai tuo katoaa ikäistensä pariin. Mutta hän pysytteli lähelläni, vaikka pudistin päätäni epäuskoisena monta kertaa ja puhuimme myös minun iästäni. Hän kiskoi minut kädestäni takaisin tanssilattialle ja sai minut suloisuudellaan nauramaan monta kertaa. Kun Teflon Brothers lauloi kesästä -86, kysyin häneltä minkä ikäinen hän silloin olikaan, koska minä muistan hyvin tuon kesän. Sitten tajusin, että hän ei ollut silloin syntynytkään. "Älä ajattele asiaa, ne on vain numeroita", hän sanoi ja virnisti.

Kun hän myöhemmin toi varovasti mutta pakittamatta huulensa lähelle minun huuliani, minä harkitsin vakavasti hyvällä järjelläni ja tsekkasin vaistoni ainakin viiden sekunnin ajan. Ehkä ohi sujahti kymmenen sekuntia. Lausuin ehkä Ave Marian ja mietin, että jos kuolema tuleekin jo huomenna. Kaikki minussa, sinkkunaisessa, sanoi kyllä, ja niin minä sain tutustua paremmin nuoren miehen eläimelliseen ja raikkaaseen energiaan, ja se energia teki minut yhtä onnelliseksi kuin se, miltä hän näytti aamuyöstä syödessään kananugetteja.

Hello Katri Helena, Demi Moore, J Lo. Nyt minä ymmärrän.

Jos viisikymppinen mies haluaa nuorta naista, ihmiset enimmäkseen hyväksyvät asian ja pystyvät ymmärtämään, mistä asia voi johtua ja mitä mies yhtälöstä saa. Jos vanhempi nainen haluaa nuorta miestä, asiaa paheksutaan herkemmin. Mutta minua kiinnostaakin nykyään se, miltä tuntuu toisen ihmisen energia ja hänen läheisyytensä, eikä se mitä kirjoittamaton säännöstö ilmassa sanoo. Kyllä sydän tietää, folks. Tämän kyseisen miehen energia oli fantastista.

Kun kysyin häneltä voisinko kirjoittaa hänestä blogiini, hän vastasi: Anna palaa, baby ;).

On haaste olla suomalaisessa, vähemmän vapautuneessa länsimaassa oma itsensä naisena. Mutta moralismia tai pahoja puheita enemmän pelkään elämätöntä elämää ja minä todella elän nykyään ihan sellaisena kuin olen.

Sain eräältä naispuoliselta ystävältäni tekstiviestin, jossa hän kiitti kahvihetkestämme. Sitten hän jatkoi:
"Kerroit valosta tai hehkusta, joka syttyy "oikeiden asioiden" osuessa kohdalleen. Yöllä yhden aikaan seisoessani virtaavan veden alla tajusin: sinun kaltaisiasi laajasti ja syvästi ajattelevia, kirkkaasti havainnoivia ihmisiä tarvitaan tässä ajassa. On osattava olla yksilö, mutta kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta. Elämä on jatkuvaa muutosta; syntymää ja kuolemaa, alkua ja loppua – vai onko? Entäpä jos nykyisin aistein tunnistettava ja mitattava onkin siirtymä jonnekin? Ihminen vain rajoittaa itseään, koska rajoilla luodaan myös tuttu ja turvallinen. Sait ravistettua minua hereille johonkin uuteen..."
Minut sytyttää moni asia. Nykyään myös se, miten raja-aidat kaatuvat, kun kyseenalaistan vanhoja opittuja mallejani ja yhteiskuntamme valmiiksi pureskelemia käsityksiä siitä, miten kuuluu elää ja mikä on mahdollista.

Olen huomannut, että sydämen avaaminen on minulle vielä jatkuvaa harjoittelua erilaisissa tilanteissa. Mutta haastan itseäni ja kaadan väärää turvaa ylläpitävät aitani, kun vapaus on niin... vapauttavaa.


torstai 20. marraskuuta 2014

Mukana Marika Kiviharjun nudekirjassa

ASIAA HAAVOITTUVUUDESTA


Yksi suurimmista työkaluistasi on vaistosi. 
Jos et kuuntele vaistoasi, elämästäsi tulee maanpäällinen helvetti. 
Jos sivuutat vaistosi, elät itsepetoksessa. 
– Caroline Myss


Kun valokuvaaja Marika Kiviharju kysyi minua mukaan keväällä ilmestyvään kirjaansa, tsekkasin nopeasti hänen nettisivunsa ja sanoin heti kyllä. Vastaus oli hyvin vahvasti vaistonvarainen. Minä vain tiesin, että tämä on minun juttuni ja lähden tähän mukaan. Marika on tekemässä kirjaa tunnetuista suomalaisista alastonkuvina, ja kirja toteutetaan kaikin puolin laadulla.

Erityisesti olen hykerryllyt sillä, että pääsen samaan kirjaan Jörn Donnerin kanssa. En tiedä, miten paljon päiviä tälle elämälleni tulee kertymään, mutta eletty on ja edelleen elän, elämän koko leveydeltä ja sateenkaaren väreissä sydän kiitollisena.

Suhteeni omaan vartaloon ei ole aina ollut mutkaton, kaukana siitä. Jätän tuota tarinaa enemmän Kiviharjun kirjaan. Nykyään rakastan pitkää ja kapeaa vartaloani, josta pidän hyvää huolta.

Ystäväni ovat olleet iloisia siitä, että lähden tähän kirjan mukaan. Aina mahtuu joukkoon myös joku, joka paheksuu ja miettii, mitä muut sanovat tästä valinnastani tai kuvasta, jossa olen alasti. Minä ajattelen, että minun mielipiteeni ratkaisee minun elämäni laadun ja suunnan.

Tällä mennään. Tämä on minun näköistäni elämää.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

"Kun ei ole mitään pelättävää"

ASIAA VOIMASTA JA VASTAVOIMISTA

Ollikaisen Niina kirjoitti mielenkiintoisen arvion kirjastani blogissaan. Hän muisti kertoa monta kuukautta, miten hän todella odottaa kirjani ilmestyvän. Lämmin kiitos siis arviosta! Niinaa voit seurata Twitterissä.

Alla olevaan Tamperelaisen otsikkoon voisi lisätä sulkuihin, että ei se maali aina synny, vaikka kuinka olisi pää kunnossa. Maalintekoon kun vaikuttaa moni asia, esimerkiksi se, mitä maalivahti tekee. Asiasisältö on kyllä ihan kohdallaan Petteri Mäkisen kirjoittamassa lehtijutussa, ja hän on hyvin saanut kiinni myös persoonastani.



Tamperelaisen jutun voi lukea verkkolehdestä, sivu 11.

Joskus kuulen, että en ole vielä lyönyt itseäni läpi suomalaisessa jääkiekossa. En enää edes tiedä, mitä läpilyönti tarkoittaisi. Sen tiedän, että minua ei läpilyönti kiinnosta, ellei se tee minua onnelliseksi.

Joskus kuulen, että olen tyrkky. Joskus kuulen, että minun pitäisi olla enemmän tyrkky. 

Joskus kuulen, että olen harrastanut villiä seksiä tunnetun jääkiekkovalmentajan kanssa ja sen seurauksena joukkue hävisi kauden tärkeimmän pelinsä. Tosiasia on, että en ole koskaan kyseistä valmentajaa edes tavannut, vaikka juoruilevat pelaajat ja jääkiekon ammattilaiset kuulemma tietävät asiani paremmin kuin minä.

Joskus kuulen, että pelaajat eivät uskalla ottaa minuun yhteyttä, koska heidän vaimonsa tai tyttöystävänsä saisi asiasta slaagin. Tuolloin kuulen sisältäni äänen, joka kysyy, että mikä siinä teidän suhteessanne niin pahasti mättää, että miestä ei voi ammatillisesti eikä ystävänä lähelleni päästää. 

Eräs entinen huipputason jääkiekkoilija on ystäväni. Arvostan häntä suuresti ja puhumme vähän väliä ja milloin mistäkin. Aika usein myös jääkiekosta. Voin soittaa hänelle milloin vain, vaikka hän on varattu mies. Olen tätä seikkaa hänelle ihastellut. Tähän hän totesi: "Kun ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää." Aamen sille ja olemattoman kypäräni nosto.

Joskus kuulen, että olen päässyt jääkiekkopuolella ääneen, koska olen nainen. Sanoin kyseiselle miehelle, että en olisi ollut enää vuosiin minkäänlaisessa äänessä, jos en osaisi hommaani. Tämän hän myönsi. 

Siinä, että nainen huolehtii hyvinvoinnistaan, pitää ulkonäöstään ja uskaltaa olla nainen miesten maailmassa, ei ole mitään huonoa. Paitsi niiden miesten kannalta, joilla parisuhde ei ole kunnossa, ja mies sattuu olemaan sellainen, että salama iskee sekä minussa että hänessä. (Tässä kohtaa nauran. Anteeksi.) Salama todella iskee aniharvoin. Otsaani voisi ihan yhtä hyvin olla tatuoituna sana ronkeli. Yhdenkään asiakkaani kanssa en ole koskaan rakastellut, ja se linja pätee. 

Toki myönnän, että ei savua ilman tulta. Olen intohimoinen nainen ja omalla alallani hyvin älykäs. So fucking what? My business is my business, yours is yours.

Huolehditaan kaikki omasta maalistamme. Minä vastaan minun maalistani ja sinä vastaat sinun maalistasi. Neuvon ja autan kyllä, jos apua kaipaat, ja kirjassa on lukemattomia vinkkejä maalin kuin maalin tekoon.


Yllä oleva twiittaaja on Suomen Suunnistusliiton viestintäpäällikkö.


torstai 6. marraskuuta 2014

Ote kirjastani Miksi maali ei synny?

ASIAA KESKITTYMISESTÄ (luvusta 6)



Fokus eli huomion suunta


Kapteenina minulla on iso laiva ohjattavana. 
Kannan huolta koko joukkueesta. 
Tämä on enemmän kutsumus kuin työ. 
Joskus unohdan itseni ja oman pelaamiseni, 
enkä pysty lataamaan peliin kaikkeani.
– Ville Nieminen

Sinun juttusi kuuluu sinulle. Minun juttuni kuuluu minulle. Puhun usein urheilijoille siitä, että vaikka he toimisivat osana joukkuetta, jokaisen kannattaa opetella keskittymään omaan tonttiinsa. Jokaisella on tällainen oma tontti. Se on se elämä ja vastuualue, mikä on sinun, ja se sisältää kaiken sen, mistä sinun tulee huolehtia. Kapteenina kannat erityisen paljon vastuuta joukkueesta, mutta yleensä toisen tontti kuuluu viime kädessä hänelle. Teette yhdessä asioita joukkueen eteen, mutta älä ota liikaa vastuuta toisesta tai anna hänen tekemistensä tai tekemättä jättämisen pilata omaa tekemistäsi. Tämä ei ole aina helppoa, mutta muista mihin voit vaikuttaa – omaan tonttiisi ja sitä kautta koko joukkueen tonttiin. Jokaisen pelaajan tontti kuuluu joukkueessa kaikille pelaajille, mutta erityisesti hänelle itselleen ja valmennukselle.

Tonttisi kertoo sinulle myös sen, missä rajasi menevät. Sinä päätät, päästätkö toimittajat tai fanit mellastamaan tontillesi vai vedätkö rajoja myös yksityiselämääsi.

Sen sijaan, että yrittäisit hoitaa monta asiaa samanaikaisesti, keskity yhteen asiaan kerrallaan. Kun keskityt puolustamiseen, hoida oma tonttisi hyvin. Kun olet aloituksessa, älä mieti viiden minuutin päähän ja erän loppuun asti, vaan hoida aloitus. Se on sinun tonttisi sillä erää. Yksi asia ja tilanne kerrallaan loppuun asti.

Mitä paremmin keskityt, sitä paremmin kontrolloit peliä aina henkisesti.

Erään pakin kaapinovessa oli teippiä, johon hän oli kirjoittanut "I’M TOUGH". Hän oli harjoitellut kasvua passiivisesta, periksi antavasta pakista dominoivammaksi pakiksi pitkään ja erilaisin metodein, ja hän ruokki keskittymisensä suuntaa myös ajamalla mieleensä uudenlaista ajattelutapaa: I’M TOUGH. Jonkin ajan päästä hän oli jo joukkueensa paras pakki ja pelasi huomattavasti äijämäisemmin, antaen vastustajalle vahvan signaalin joukkueensa rajoista.

Toinen pelaaja piti aina kiinni kolmen pisteen fokuksestaan ennen peliä ja sen aikana:

1. Aina kun saat kiekon, lähde liikkeelle. 
2. Muista rintamasuunta – näe kiekko. 
3. Voita kaksinkamppailut.

Fokuksen löytäminen on mielen järjestämistä. Mielelle pitää antaa työtä, jotta se voi keskittyä. 

Aikalisän ottava valmentaja haluaa monesti pelitilanteen keskeyttämällä luoda joukkueelle turvan, rauhallisen tilanteen, jossa viedään taas fokus oikeaan suuntaan.

Myös pelin ulkopuolella hoida yksi asia kerrallaan loppuun asti. Asiat, jotka ovat kesken tai tekemättä, vievät huomattavasti enemmän energiaamme ja ajatuskapasiteettiamme kuin näihin asioihin tarttuminen ja niiden hoitaminen. Aina kun voit, tee asiat huolella loppuun asti. Vaikka harjoittelisit tuota taitoa vain arkisissa askareissasi, saatat huomata, että myös kiekon saattaminen maaliin asti tulee helpommaksi tai et enää häviä kaksinkamppailuja yhtä helposti kuin ennen, kun opettelet tekemään asiat huolella. Jos tiskaat, keskity jokaiseen astiaan kerrallaan. Kun harjaat hampaitasi, keskity siihen mitä teet. Joka päivä. Niin helppoa on treenata keskittymistä. Olet enemmän kuin vaeltava mielesi.

Tärkeä osa keskittymistä on ajan hidastaminen tai sen lisääminen. Päätä, että sinulla ei ole kiire. Jos voit keskittyä hyvin hetkeen tai suoritukseesi, aika vaikuttaa hidastuvan, jolloin pystyt kokemaan ja saamaan hetkessä aikaan enemmän kuin silloin, jos mielesi juoksee edestakaisin menneen ja tulevan välillä. Kun keskityt tekemiseen, aika tuntuu usein myös katoavan – sitä ei ole ja erä on ohi ikään kuin ennen kuin se alkoikaan.

Muista, että ei ole pakkoa, mutta on mahdollisuus. Voit miettiä tekemisellesi selvän fokuksen eri tilanteissa, myös pelin ulkopuolella:

Keskityn nyt tekemään punttitreenin huolella ohjeiden mukaisesti.
Keskityn nyt pääsemään ulos hallilta ja hoidan sitten seuraavan asian.

Jos et tee jotain mistä hyötyisit, kysy miksi et. Kysy sen jälkeen itseltäsi, ovatko tavoitteesi sinulle todella tärkeitä vai sanahelinää. Jos joudut tekemään tylsältäkin tuntuvaa harjoitusta, puhu itsellesi, miten jokainen veto, jokainen laukaus tai poljettu kilometri vie sinut kohti tavoitettasi.

Aloita keskittymisharjoittelu hitaasti ja rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Mieli väsyy, jos yrität treenata sitä liian paljon liian nopeasti, aivan kuten lihaksetkin.

Huolehdi energiavarastoistasi

Jokaisella on vain tietty määrä fyysistä ja henkistä energiaa käytettävänään päivän ajan. Tuo määrä vaihtelee erilaisten stressitekijöiden seurauksena.

On pelaajia, jotka kärsivät peliriippuvuudesta, päihteistä tai jatkuvasta unettomuudesta. Jos sinulla on ongelma, hae siihen apua ja puhu luottohenkilölle. Jos syöt vähäravinteikasta pikaruokaa peliä edeltävänä päivänä tai pelipäivänä, et voi saada kehostasi irti sen koko suorituskykyä. Olen joskus liigapelaajan kanssa tehnyt hänelle ruokakauppaa varten ostoslistan, koska hän ei nuorena ihmisenä yksinkertaisesti vielä ollut oppinut, mitä urheilijan kannatti ostaa ruokakaupasta.

On helppo turtua siihen, miltä mielessä tai kehossa tuntuu. Opettele kuuntelemaan itseäsi. Mitä kehosi sinulle viestii? Syötkö oikein? Häiritseekö jokin vamma pelaamista liian paljon? Mikäli mielessäsi on liikaa roskaohjelmia, katoaa pelistäsi sen vaatima rentous. Oletko liian stressaantunut?

Muistan hyvin pelaajan, jonka ohjasin rentoutumaan keskit-tymällä vaihe kerrallaan kehon eri osiin. Ensin hän keskittyi rentouttamaan vasemman puolen kehostaan ja sitten oikean puolen. Lopuksi hänen tuli rentouttaa niska, kaula ja pää viemällä huomio näihin kohtiin. Jos hän tunnisti jossain kohtaa kipua tai jännitystä, hänen tuli mielessään suunnata hengitys juuri noihin kohtiin, rentouttaen. Harjoituksen lopuksi hän avasi silmänsä ja sanoi, että pään kohdalla tuntui yllättäen kuin joku olisi osoitta- nut käsiaseen piipulla hänen ohimoaan. Hän ymmärsi heti itse, että tuo mielikuva kertoi siitä, miten jännittynyt ja stressaantunut hän oli mielen tasolla, vaikka pärjäsi näennäisen hyvin arjessaan. Kehoaan kuuntelemalla hän pystyi pääsemään kosketuksiin oman henkisen väsymyksensä kanssa ja nollaamaan tilanteen.

Jos kärsit jatkuvasta energiavajeesta, myös pelaat ja harjoittelet alitehoilla. Luo itsellesi tapoja ja rutiineja, joilla tankkaat voimavarojasi. Erään valmentajan metodeihin kuuluu tehdä aamutreeni koko kauden ajan aina samalla tavalla. Aina. Syy tähän on yksinkertainen: peliaamuna ei energiaa laiteta enää uuden tekemiseen tai harjoittelemiseen, vaan tehdään tuttuja juttuja automaatiolla ja annetaan mielen keskittyä täysin edessä olevaan peliin. Näin valmentaja pitää huolta myös pelaajien henkisistä energiavarastoista. 



tiistai 4. marraskuuta 2014

Paljon hyvää ja parempaa

ASIAA SIITÄ, MITÄ VOI TAPAHTUA, KUN SYDÄN ON AUKI

Se mikä on tapahtuakseen, tapahtuu aina. Emme voi muuttaa sitä pelkäämällä tai hermoilemalla.

Parhaiten voimme myötävaikuttaa tapahtumien kulkuun pysymällä sydän auki ja ottamalla elämän vastaan ihan sellaisena kuin se on. Jos sydämemme on auki, voimme olla rehellisiä ja rohkeita tekemään oman osuutemme ja hoitamaan oman tonttimme niin hyvin kuin mahdollista.

Elämä ei ole kuolemanvakava juttu, vaikka me kaikki kuolemme jonain päivänä. Kun kuolema tulee, tämä elämä on ohi. Mutta vielä se ei ole sitä.

Ihan itse voin ohjata elämääni, mutta lopputulos ei ole minun käsissäni eikä sen tarvitsekaan olla. Joskus lopputulos on juuri sen takia niin mahtava, niin yllätyksellinen. Tavalla tai toisella.

Hoida oma tonttisi hyvin. Se riittää. Pidä ovi auki, jotta rakkaus voi kulkea vapaasti ulos ja sisään.




keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Luotisuoraan

ASIAA KESKITTYMISEN TAIDOSTA

Viime viikolla kuulin, että elämääni vuosikymmeniä vaikuttanut ihminen on sairastunut vakavasti ja oli silloin menossa isoon leikkaukseen. Tänään kuulin, miten minulle tärkeän ihmisen elämä on juoruverkoston mukaan menossa alakanttiin (myös) alkoholin vaikutuksesta ja hänen yksityiselämänsä asiat ovat yksityiskohdittain esillä paikoissa, jonne ne eivät kuulu.

Olen miettinyt, mikä minulle on tärkeää ja MIHIN voin itse vaikuttaa. Omakin elämä voi olla hetkessä ohi, ja on tärkeää elää nyt, oikein valinnoin ja oikeaan suuntaan. Elämä on niin arvokasta.

Ensireaktiot kirjastani Miksi maali ei synny? ovat olleet superpositiivisia, enkä hätkähdä mahdollista tulevaa kritiikkiäkään. Ainahan sitä. Viikonlopun Iltalehdessä oli isohko juttu kirjastani – se yllätti. Oli ilahduttavaa, että juttu oli kirjoitettu nimenomaan pelaajien haasteet edellä.

Kirjastani Miksi maali ei synny oli juttu IL 25.-26.10.2014.

Haluan alkaa jo työstää myös seuraavaa kirjaani, koska rakastan kirjoittamista, niin rankkaa kuin se pään kannalta onkin. Haluan antaa ihmisille sen, mitä olen itse oivaltanut - myös siteeraamieni ihmisten kautta.



Tänään mietin pieniä etappeja ja tärkeitä väyliä kirjoittamisen polulle. Pitää olla plan, suunnitelma.

Ensimmäinen kirjaprojektini opetti, että täytyy tietää satasella, mitä haluaa ja toimia sitten sen mukaisesti. Unohda multitasking, rajaa toisarvoiset asiat ja tehtävät pois. Jos tiedät, mitä haluat, toimi sen mukaisesti. No excuse. Just do it.

Näyttää toimivan ainakin minulle, mutta palon on oltava hurja. Silloin alkaa tapahtua kuin luotisuoraan. Luotikaan ei kulje koskaan ihan täydellisen suoraan. Tulee tuuli ja pitkällä taipaleella luodin reittiin tulee kaari. Elämää et voi hallita, mutta sitä voi loistavasti ja ponnella ohjata oikeaan suuntaan. Oman tiensä kulkija herättää aina myös vastusta, mutta vastus on hyvä testi omille voimille ja sydämen rohkeudelle.

Sain jokin aika sitten nimettömän viestin, joka meni näin:

Ei pelko ole perseestä se on varoitus. 
Maailma ei kestä totuutta. 
Liian rehelliset naulitaan risteihin. 
Katso esim. raamattu. 

Viesti on ikävä ja selvästi sairaan ihmisen kirjoittama. Mutta ei se minua pysäytä, eikä muukaan vastatuuli. Kuolema pysäyttää tämän elämän osalta, mutta minulla ja sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Hoida kuntoon ne elämäsi asiat, joihin haluat ja voit vaikuttaa, ja tee mitä sydän sanoo.
2) Anna periksi, uhriudu ja kuole pystyyn jo ennen kuin kuolema korjaa.

Tarvitset rohkeutta, rehellisyyttä ja uskoa. Steppiä toisen perään, oikeaan suuntaan, luotisuoraan.

Puhdistamon energisoivat tuotteet ovat loppukuun ajan verkkokaupassa -15 %. En tiedä missä olisin ilman riisiproteiinijauhetta, macaa, nopeisiin tilanteisiin sopivaa marjasmoothiejauhetta ja havupuu-uutetta, joka lisää elinvoimaa.

Kirjaani saa Akateemisesta Kirjakaupasta ja Suomalaisesta Kirjakaupasta. Jos paikallisessa myymälässä ei ole kirjaani, pyydä heitä tilaamaan se sinulle. Myös verkkokaupat toimittavat kirjan sinulle alta viikon.


Energia ja voima voidaan keskittää, ja niitä voidaan hallita.
– Cesar Millan

(Amen.)



tiistai 21. lokakuuta 2014

Kirja on ilmestynyt

AJANKOHTAISTA ASIAA

Kirjani on ilmestynyt. Sitä saa verkkokaupoista ja kirjakaupoista kautta maan. Jos paikallisessa kirjakaupassasi ei ole vielä kirjaani, pyydä kauppaa tilaamaan se sinulle. Olen onnellinen, helpottunut ja kovin kiitollinen siitä, että kirja on nyt tehty ja saatavilla. Se on kirjoitettu sydämen ja järjen yhteistyöllä, ja kaikkeni annoin. Jos et tiedä, miten voisit päästä pisteestä A pisteeseen B, tästä kirjasta löydät varmasti monta vinkkiä ja käytännönläheistä harjoitusta, oli roolisi ja missiosi elämässäsi mikä tahansa.



Yle Puheen osalta tuotantokauteni on päättynyt kahdeksan antoisan ja opettavaisen viikon jälkeen. Prosessi on ollut hyvin kasvattava. Tutustuin mahtaviin ihmisiin ja sain vain lisävahvistusta sille, miksi sisäistä paloa ja unelmia kannattaa seurata. Vierailtani tuli myös monta vinkkiä siihen, miten tavoitteisiin päästään. Kaikki jaksot löytyvät Yle Areenalta.

Viimeisimmässä jaksossa jututan Duudsonien Jarno Laasalaa. Hän kertoo lopussa, mikä on mahdollisen ja mahdottoman ero. Huikeaa!



lauantai 11. lokakuuta 2014

Sisäinen pakko ja Pete Parkkonen Yle Puheella

ASIAA OMAN POLUN KULKEMISESTA

Kirjoitan blogiani vain silloin, kun tulee Se Tunne. Pakottava tunne, joka tuo tullessaan myös inspiraation. Oivalsin tänään kummallisesti – tai ehkä paikalla ei ole väliä – H&M:n liukuportaissa, että minun täytyy kirjoittaa (kirjaa) ollakseni onnellinen. Eka kirjani Miksi maali ei synny? on ulkona parin viikon päästä, ja toinen kirja on hyvin selvänä mielessäni, vaikka ei vielä paperilla.

Se on hyvä tunne, se sisäinen pakko ja luontainen polte, jos sitä vain seuraa.

Jos luontaista poltetta ei seuraa, olo ja elo menee perin tuskaiseksi. Kaikilla meillä on omat terveet intohimon kohteemme, vaikka kaikki ihmiset eivät noita fiiliksiä tunnista elämän koettelemusten jälkeen ja niiden keskellä.

Maanantaina kello 13 minulla on ilo ja kunnia jututtaa tunnin ajan laulaja Pete Parkkosta Yle Puheella. Odotan keskustelulta paljon. Kaveri on lahjakas, mutta lahjakkuus yksin ei takaa onnistumista tai menestymistä. Peten näet taas huomenna myös Tanssii tähtien kanssa -kisassa. Alla oleva biisi saattaa kertoa paljon siitä, miten lahjakkuus yksin ei riitä, vaan tarvitaan paljon muuta.






keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ei mikään Tuhkimon tarina

ASIAA – REHELLISESTI JA ROHKEASTI 

Kun kirjoitin kirjaani vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta, annoin kirjoittamiselle kaikkeni. Ennen painoon menoa kirjaa tarkistettiin vielä monta kertaa ja hiottiin pieniäkin yksityiskohtia. Olen ollut elämästä syttynyt ja iloinen työprojekteistani, mutta harvinainen flunssa on vaivannut jo viitisen viikkoa. Siispä antauduin ja hain itselleni harvinaisen lääkekuurin. Kirjoittajaystäväni sanoi, että hän tuntee ahdistusta fyysiseen kipuun asti aina käsikirjoituksensa valmistuttua. Rutistus on kova, ja sitten lataus purkautuu.

Niin kävi minullekin.

Olen huomannut viime viikkoina, että olen alkanut myös himmailla kirjoittamisiani täällä blogissa. Ihan siitä syystä, että kirjani ilmestyy pian ja en hakemalla hae ylimääräisiä laineita. Olin viime viikkoina vaarassa sulkea sydämeni, ja se on tosi huono se.

Mitä helvettiä se himmailu on? Puolivaloja ja käsijarruako? Suunta on siis käännettävä, nostettava voimat taas ja antauduttava sille seikalle, että vain sydän auki voi vetää puoleensa rakkautta.

Rakkaus astui elämääni aikaa sitten varkain ja takavasemmalta. Luulin olevani tuossa tilanteessa rakastumisen haavoittuvuudelta turvassa, joten avasin toiselle ihmiselle itsestäni kaiken. Kun huomasin rakastuneeni, olikin jo liian myöhäistä pakittaa. Tiesin kenelle kuuluin ja kuulun.




Tässä kohtaa tekstiä huomaan huokaavani syvään. Elämä - ainakaan minun elämäni - ei ole mennyt ihan kuin Tuhkimon tarina. Pikemminkin olen ollut Tuhkimo Lady Gagan koltussa, tietäen että voin olla sinkku elämäni loppuun asti.




Olen huomannut, että seksi ilman rakkautta on parhaimmillaankin kasin luokkaa. Sellainen ei oikein minulle riitä. Jollekin riittää, minä tarvitsen salaman taivaalta ja jakautuvat vedet. En voi itseäni muuksi muuttaa.

Näen elämäni edessäni ja ajattelen, että jos elän sinkkuna elämäni loppuun asti, sitten täytyy tehdä loppumatkasta niin hyvä, niin railakas ja rakas kuin mahdollista. Voin rakastaa itseäni ja toisia, vaikka kukaan ei rakastaisi minua ja minä häntä niin, että salama lyö ihan meitä molempia.

On ihan omissa käsissäni mitä loppuelämästäni teen niillä eväillä, joita saan.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Rautalankamalli ajatusten muuttamiseen

ASIAA KIRJASTA MIKSI MAALI EI SYNNY?

Olin eilen baarissa muutaman viikon tauon jälkeen. Kun tuli huono biisi, istahdin mekko hiestä kosteana sohvalle viilentymään. Viereeni ampaisi heti britti, joka kertoi työskentelevänsä Nokialla. Lyhyeksi jääneen keskustelun tärkeä anti taisi olla se, että kaveri sanoi kuunnelleensa juuri BBC:n radio-ohjelmaa, jossa puhuttiin self help -kirjoista. Ohjelman mukaan kaikissa näissä kirjoissa kehotetaan ajattelemaan positiivisesti, mutta yksikään kirja ei kerro, miten se tehdään.

Tässä kohdassa minä hieman virnistin, koska kuukauden päästä ilmestyvä kirjani ihan varmasti kertoo kädestä taluttaen, miten ajattelua treenataan.

Kirja on kaupoissa lokakuun 2014 lopulla.

Kirjassani kymmenen suomalaista jääkiekkoilijaa jakaa asiani lomassa ajatuksiaan onnistumisesta ja epäonnistumisesta, keskittymisestä ja kehittymisestä, sisäisestä palosta ja sinnikkyydestä.

Nämä pelaajat ovat
Alexander Barkov Jr.
Sami Kapanen
Michael Keränen
Mikko Koskinen
Jyrki Lumme
Ville Nieminen
Janne Ojanen
Jarkko Ruutu
Teemu Selänne
Max Wärn.

Tähän kohtaan voisin kirjoittaa paljon, mutta se jääköön toiseen kertaan. Ehkä on selkeintä, jos kirjoitan näin: tiedä mitä haluat ja mihin voit vaikuttaa, ja toimi sen mukaisesti.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kehitystä ei voi estää, jos halua on

ASIAA UUDEN OPPIMISESTA

Radioshown tekeminen ei ole ihan helppo nakki. Ennen viime maanantain lähetystä käteni olivat jääkylmät jo tunti ennen suoraa lähetystä. Shown jälkeen oli fyysisesti todella tärisevä olo, ennen kuin adrenaliinihumaus alkoi tasaantua.

Opettelen ja pyrin antamaan itsestäni tuossa prosessissa 100 %. Etsin vieraistani heidän nousujaan ja laskujaan, heidän opittua ja sisäsyntyistä viisauttaan. Tykkään ohjelman tekemisestä ihan älyttömästi, ja jo edeltävä suunnittelutyö on mielenkiintoista mutta vaativaa salapoliisityötä, kun mietin mitä kullakin vieraalla voisi olla kuulijoille annettavana.

Ohjelmat löytyvät täältä ja ao. kuvat ovat Yle Puheen omaisuutta.


Vieraana Sami Kapanen 1.9.2014.

Vieraana Anitta Ahonen 8.9.2014.

Vieraana Sami Saikkonen 15.9.2014.


Ai niin, myös Helsingin Sanomat otti ohjelmaan kantaa, ja mikäs sen iloisempaa! Whoop whoop, uusia seikkailuja kohti!


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Vapauta luontaisin energiasi pintaan!

ASIAA RAVINNOSTA JA ENERGIASTA

Elokuu oli minulle todella stressaava, koska tiesin koiramme viimeisten hetkien olevan lähellä ja samalla odotin kovasti jo syksyn tulevia työkuvioita. Yle Puheen keskusteluni 1.9.2014 entisen jääkiekkoilijan Sami Kapasen kanssa voit kuunnella Yle Areenalta täältä.

Kesällä nostin proteiinien määrää ruokavaliossani, mutta elokuussa hiilarit nousivat kiireen myötä ja se lisäsi myös väsymystäni. Erittäin hyvä ja nopea proteiininlähde on Puhdistamon riisiproteiinijauhe, joka on hyvä lisä hedelmä- tai vihannessmoothieen. Tehosekoitin onkin joka päivä käytössäni. Suklainen riisiproteiinijauhe on hyvä välipala sekoitettuna soijajuomaan, jota olen juonut vuosia. Päivittäin käytän myös Puhdistamon Premium Macaa. Jos haluat kokeilla superfoodeja ja nostaa energiatasoasi, kokeile ensin macaa. Olin jo valmiiksi siivonnut ruokavalioni, mutta lisättyäni keväällä Premium Macaa ja spirulinaa ruokavaliooni huomasin, miten energiatasoni nousi entisestään ja olo kirkastui huomattavasti. Sekä macan että spirulinan kanssa on hyvä pitää joka viikko pari päivää taukoa tai käyttää niitä kolme viikkoa ja pitää viikko taukoa, jotta elimistö saa näistä adaptogeeneistä suurimman mahdollisen hyödyn.

Huomenna tahkoan taas Yle Puheella uutisten jälkeen kello 13 ihanan vieraani kanssa. Heittäytymisellä on hintansa ja se voi olla stressaavaakin ennen kuin tottuu uuteen tilaan ja avautuviin mahdollisuuksiin, mutta heittäytyminen on ennen kaikkea voimaannuttavaa ja vapauttavaa.

Superkiitos ihanalle Lenny Kravitzille upeasta biisistä ja videosta, josta tunnistan energiani erittäin hyvin.



Oli sinulle luontainen kaunis tai komea energiasi mitä tahansa, anna sen tulla enemmän pintaan.


perjantai 5. syyskuuta 2014

Heippa, Pyry Pystykorva!

ASIAA RAKKAUDESTA JA LUOPUMISESTA

Hän saapui meille löytöeläintalosta kuumana heinäkuun päivänä yhdeksän vuotta sitten. Juoksi kuin kotiinsa, riemukkaasti huushollia ympäri ja iloisesti räksyttäen. Annoimme hänelle nimeksi Pyry. Ajan kuluessa Pyry oppi käyttäytymään kerrostalossa kuin kunnon koira, säästäen intohaukkunsa maanteille.

Kun Pyry oli ollut meillä muutaman kuukauden, hän asettui taloksi ja alkoi isotella kotona ja kylillä nuoren uroksen innolla. Kastraation plussiin ja miinuksiin tutustuttuani Pyryltä lähtivät pallit hyvin tuloksin: aggressiivisesta koirasta tuli lepsu höpönassu, kaikkien kaveri.

Samoihin aikoihin kävelimme iltapimeällä Tampereella pitkin Erkkilän siltaa, kun taivaalle pelmahti ilotulitusten tanssi, josta Pyry sai elämänsä sätkyn. Siitä alkoi paukkuarkuus, joka kattoi myös ukkosen, ja iän myötä tilanne paheni. Viime vuosina ja näön heiketessä Pyry panikoi ikkunan narinasta, syysmyrskystä, ilmanpaineen vaihtelusta, sateen ropinasta, roska-auton äänistä, yksin jäämisestä ja paljosta muusta.

Taistelin Pyryn puolesta eläinlääkärissä ja joulukuussa 2013 Pyry sai turhien feromonikokeilujen jälkeen lopulta mielialalääkityksen, joka tepsi kuin tanssi monta kuukautta. Pystykorva alkoi taas heiluttaa häntäänsä ja naureskella. Valitettavasti menneen kesän ukkoset olivat Pyrylle liikaa ja usein tarvittiin eläinlääkärin määräämiä nopeavaikutteisia rauhoittavia ennen kuin koira pääsi pahimman hysterian yli. Tein sydänalastani käsin päätöksen Pyryn saattamisesta koirataivaaseen.

Pyry oli valmis. Minä en.

Mennyt kuukausi on ollut henkisesti raskas. Luopuminen on sellaista, painavaa ennen kuin kevenee. Iltapäivällä ajattelin, että saan tuskasta sydärin. Käytin vielä Pyryä viimeisen kerran puistossa. Oivalsin, että kun on tehnyt kaikkensa jonkun tai jonkin rakkaan eteen, täytyy osata myös päästää irti.

Pyry Pystykorva syksyllä 2014.

Pyry lähti kuin nopea hengähdys. Nukutusaineen jälkeen hän sai toista ainetta ja sydän pysähtyi hetkessä. Tunsin ystäväni käden olkapäälläni, ja me itkimme yhdessä. Sitten me totesimme, miten kaikki tuntui ilmassa hyvältä, raikkaalta ja kirkkaalta. Pyry ei enää pelännyt.

– Eutanasia tarkoittaa alunperin hyvää kuolemaa, sanoi eläinlääkäri.

Käärimme ystäväni kanssa karvaturrin hellästi valkeisiin lakanoihin ja hänet haudattiin Ylöjärven multiin rakkaudella.

Kiitos, Pyry. Kiitos, elämä. Opeta minut luopumaan, kun on luopumisen kohta, ja ottamaan vastaan kaikki se rakkaus, joka on ihan minua varten. Ja opeta minua rakastamaan entistä paremmin.


lauantai 30. elokuuta 2014

Ethän roiku?

ASIAA OMISTUSHALUSTA

Tämä kesä on näyttänyt toteen yhden asian ja se on, että en voi sietää sitä, että joku mies alkaa roikkua minussa.

Jos sanon vaikkapa, että
"Tämä oli tässä."
   "Kiitos ei."
"En halua suhdetta kanssasi."
              "Tästä ei tule mitään."
"En lupaa yhtään mitään."
     "Älä laita enää viestejä."
"Facebook-kaveruus riittää"
niin TARKOITAN MITÄ SANON.

En tiedä, millaisia naiset yleensä ovat. Onko naisia, jotka leikkivät vaikeasti lämpeneviä tai haluavat, että heitä jahdataan? Silloin miehet ovat saattaneet tottua siihen, että roikkuminen kintereillä vie jonnekin. Minun kanssani se vie hyvin etäisiin väleihin. Jos annan pakit, tilanne ei tule enää muuksi kanssani muuttumaan.

Jos miehen kohdalla salama iskee minuun, mikä on hyvin harvinaista, sen myös näkee minusta. Minun kanssani ei tarvitse arvailla, että tykkääköhän tuo vai ei. Jos mies ei ole varma tilanteesta, kannattaa kysyä suoraan. Minä varmasti vastaan suoraan, paitsi yhdessä tapauksessa: en suosittele, että mies läheisellä hetkellä kysyy naiselta: "No, olenko sulle tarpeeksi iso?" Kysymys on banaali ja banaaliin kysymykseen voi tulla harvinainen mutta diplomaattinen valhe vastaukseksi muutoin rehelliseltä naiselta.

Yhtä banaalia on, jos mies kehuu etukäteen varustustaan tavallista isommaksi.

Eihän me naiset tyhmiä olla, eihän? Pidätän itselläni oikeuden ajatella ihan itse ja tehdä siirtoni sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu.

Kammoni roikkuvia miehiä kohtaan johtuu paljolti tämän kesän kokemuksista. Joskus miehen roikkuminen kintereillä ilmenee myöhäisiltojen loputtomana viestitulvana, takertuvina katseina, syyllistämisenä tai solvaamisena, ilmiöitä jotka kaikki ovat epävarman ja epätoivoisen miehen yrityksiä saada nainen hallintaansa, kun nainen on kääntänyt katseensa jo ihan muualle.

Minua ei tarvitse kuin kerran solvata, niin toista mahdollisuutta ei äijä saa.

Roikkumista kenessäkään en suosittele itsellenikään. Jossain kohtaa on vain hyväksyttävä, että toisen tunteita ei voi pakottaa ja jokaisella on oikeus valita, kenen kanssa haluaa olla tai kenen kanssa ei todellakaan halua olla.

Et voi pakottaa ketään rakastumaan itseesi. Jos et millään pääse ihastumisen tai rakkauden  tunteista eroon, joskus suurinta rakkautta on se, että päästää irti. Kukaan ei estä sinua rakastamasta etänä ihan ketä rakastat, mutta älä jää odottamaan vastarakkautta – rakkaus tulee takaisin ihan siltä suunnalta miltä se on tullakseen.




sunnuntai 24. elokuuta 2014

Yle Puhe ja säkenöivät syysmaanantait

ASIAA TAVOITTEISTA



Alkukesän 2014 sateinen ilta. Ulkoilutin koiraamme puistossa ja mietin onko mitään aihetta, josta minua kiinnostaisi tehdä radio- tai tv-ohjelmaa. Märkää nurmea potkiessani se löytyi: ohjelman tulisi käsitellä unelmia, tavoitteita, intohimoa – sitä sisäistä poltetta, joka kasvaa, kun sitä ruokitaan. Liian moni menee hautaan niin, että ei koskaan uskaltanut.

Hieman aiemmin Petteri Sihvonen oli pyytänyt minua vieraakseen Yle Puheelle. Keskustelumme synnytti lisäkeskustelua sosiaalisessa mediassa. Seuraavaksi minä löydän oikeat kontaktit, ja meille löytyy yhteinen idea.

Summa summarum, aloitan Yle Puheella suorat keskustelut nimeäni kantavassa ohjelmassa 1.9. klo 13. Luvassa on mielenkiintoisia vieraita, sydämestä syttyneitä. Jos eetteriin tulee pelkkää hiljaisuutta, antakaa anteeksi - infernaalisen studiokojelaudan sisäänajo aivoihini vaatii harjoittelua, mutta täysillä tehdään kaikki mikä minusta lähtee.

Yle Puhe 1.9.2014 alkaen klo 13.


Kiitos, Elämä! Kiitos, Yle Puhe ja sen kuuntelijat!

P.S. On yksi asia, joka auttaa eteenpäin. Se on rakastaminen ja kokemus rakkaudesta. Tämä biisi on kaikille, joilla on jossain sielunsisko tai -veli.






maanantai 4. elokuuta 2014

Naisen voima ja villi vulva

ASIAA JUMALATTAREKSI KASVAMISESTA



Ostin kesällä kansainvälisen muotilehden, koska sen kannessa oli ihana Keira Knightley. Lehti tarjosi yhden kesän sykähdyttävimmistä kokemuksista. Monta sivua juttua New Yorkin seksiworkshopista, vain naisille tarkoitetusta koulutuksesta. Viikonlopun aikana naiset tarkastelevat sukupuolielimiään, näyttävät ne myös toisilleen, antavat niille nimen ja masturboivat samaan aikaan, kukin saaden orgasmin omalla ainutlaatuisella tavallaan ja myös uusilla tavoilla.

Hätkähdyttävää? Kyllä.

Ja niin ihanaa.

Workshopia vetää kahdeksankymppinen nainen, joka on tunnettu jo 1960-luvun seksuaalivallankumouksen aikaisista opeistaan. Workshopiin osallistunut toimittajanainen kertoi jopa järkyttävistä kokemuksistaan viikonlopun aikana, mutta kirjoittamansa jutun lopuksi hän tunnustaa tunteneensa itsensä hyvin onnelliseksi ja hyvin voimalliseksi nimenomaan naisena tuon viikonlopun jälkeen.

Voit olla varma, että minäkin nimesin oman vulvani sitä hyvin kuvaavalla nimellä pian jutun lukemisen jälkeen. Jokaisen naisen vulva (ei mikään kurjasti nimetty emätin ja pelkkä vagina, vaan myös häpyhuulet ja klitoriksen käsittävä upea vulva) ansaitsee sitä hyvin kuvaavan nimen. Suosittelen lämpimästi, että jos olet nainen ja sinun jalkojesi välissä on todellinen tähti, annat sille sen arvoisen nimen.

Olen tänä kesänä tehnyt paljon töitä tulevan kirjani kanssa ja hoitanut myös onnellisuustasoani. Olen käynyt lenkillä ja treenannut sopivasti. Olen nostanut elinvoimaani melkoisella arsenaalilla superfoodeja, vitamiineja ja hivenaineita. Olen ottanut hallittuja riskejä ja tehnyt juuri mitä olen halunnut. Jos olen halunnut sanoa ei, en todellakaan ole sanonut kyllä. Olen kävellyt Helsingin katuja niin lyhyessä hameessa ja nahkasaappaissa päiväsaikaan, että epäilin ihmisten pitävän minua prostituoituna ja yhden miehen pelkäsin jo horjahtavan vastakkaiselta jalkakäytävältä. Olen oppinut erottamaan vastaantulevien ukkomiesten syttyneet katseet, jotka he yrittävät piilottaa vaimoiltaan, mutta minäkin osaan hymyillä sisäänpäin ja antaa vain silmieni pilkahtaa.

Olen kaikista koetuista suruista ja raskaista taistoista huolimatta tai ehkä juuri sen takia ollut ylpeästi minä, ja tanssinut sydän auki jonkun kaataessa jääpaloja pitkin hiestä märkää selkääni.

Olen kirjoittanut kirjani valmiiksi, ja jokaisesta 131 liuskasta olen helevetin ylpeä. En ole antanut millinkään verran periksi peloilleni, vaan olen ladannut esikoisteokseeni sekä älyni että sydämeni palon. Tällä kerralla täällä ollaan vain kerran ja sokka on irti, ja sokan irrottamista toivon jokaiselle, joka kirjani tulee lukemaan. Tiedän mitä haluan ja mitä en halua, ja toimin sen mukaisesti. Syksyn uutiseni eivät lopu kirjaani, mutta muista projekteista kerron lisää myöhemmin tässä kuussa. Toivon, että sinäkin tiedät mitä haluat tai ainakin mitä et halua, ja toimit juuri sen mukaisesti. Jos tavoitteet ja toiminta ovat ristiriidassa, lopputulos jää yleensä kauaksi tavoitteista.

Ihanaa se on, olla herkkä, itkevä, tunteva, älykäs, seksuaalinen, rohkea ja omaa elämäänsä valloittava nainen, jossa todella asuu oikea jumalatar, villistä vulvasta puhumattakaan.

Ja kesä? Säätiedotuksen mukaan se jatkuu.


Kirjani Miksi maali ei synny? Henkistä kuntoa pelaajalle on kaupoissa marraskuussa 2014.


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Mitä jos tuli onkin oikeassa?

ASIAA INTOHIMOSTA JA TAVOITTEISTA
 
Täällä blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Tulevan kirjani kirjoittaminen on vienyt paljon aikaani, ja nyt on tuon kirjallisen pellon kyntöaika. Olen tehnyt hurjasti töitä ja mennyt askel askeleelta tavoitteitani kohti. Ei tarvitse enää puhua jossain siintävästä unelmasta, koska kohta unelma on totta. Kirja ilmestyy marraskuussa, ja olen todella kiitollinen siitä, miten minulla on Gummeruksen puolella yhteistyökumppanina ihminen, joka ymmärtää asiani ja puhuu kanssani samaa kieltä, minua myös oman osaamisensa valossa sopivasti haastaen.

Kauhean iso projekti kirjan kirjoittaminen kyllä on. Siitä on leikki kaukana.

Kirjani kirjoittaminen on ollut prosessi, joka on muovannut minua. Väittäisin, että minusta on tullut kylmäpäisempi ja tasaisempi, ja noita ominaisuuksia tarvitaan silloin, kun painetekijöitä on oikealla ja vasemmalla ihan urakalla, mutta pitää keskittyä itse asiaan.

Ihmiset, jotka ymmärtävät, miksi olen puhunut rakkauden ja intohimon merkityksestä privaatisti ja työssäni, ovat löytäneet minut. Tai me olemme löytäneet toisemme. Mielenkiintoisia mahdollisuuksia leijuu ilmassa, ja minä – minä luotan. En ota vastaan enää yhtäkään sellaista työtä, jota en oikeasti halua tehdä. Menen sydän edellä tai sitten en mene lainkaan. Piste. Enää ei tässä elämässä jossitella, väistellä eikä pakiteta, kun mahdollisuudet kutsuvat ja tuli on päässyt valloilleen.

Jos ihmisellä on sisällään tuli - rakkaus, intohimo ja palo johonkin suuntaan – on surullista, jos hän ei kuuntele sitä. Tuli näyttää ominta suuntaa, eikä sillä ole mitään, yhtään mitään tekemistä riippuvuuksien tai sairastuttavan pakonomaisuuden kanssa.

En halua ympärilleni ihmisiä, jotka vain puhuvat paljon ilosta ja intohimosta. Haluan ympärilleni ihmisiä, jotka rakentavat ilolla intohimosta jotain todellista, oli se sitten hyvä parisuhde, taideteos, 20 kiloa kevyempi keho, kukkapenkki tai ura oman jutun parissa.

Elämä on äkkiä ohi, ihmiset.

Rakennan tulta, 
ja joka päivä kun harjoittelen, 
lisään tuleen polttoainetta. 
Kun hetki on oikea, minä sytytän tulitikun. 
– Mia Hamm, entinen jalkapalloilija


Mahtavaa kesää kaikille!
Blogi jää kesätauolle,
mutta pidän Petteri Sihvosen kurissa Yle Puheella 17.6. klo 13.
Olkaa kuulolla.




maanantai 19. toukokuuta 2014

Mikä saa ihmisen potentiaalin pintaan?

ASIAA YHTÄLÖISTÄ




Elämä on kasvattanut minua hyvin, ja olen ollut halukas oppilas viime vuodet. Määräänsä ja ymmärrystään enempää ei kukaan voi kehittyä, vaan tuolle kehityksellekin on oma aikansa ja vauhtinsa. Toki sitä voi vauhdittaa halulla oppia.

Eräs tunnettu mies ilmoitti minulle talvella, että miehiä sekoittaa ja naisia hermostuttaa, kun olen kirjoittanut blogissani sekä rakkaudesta että pään valmentamisesta. Nyt tiedän, miksi minun on vaistonvaraisesti ja luontaisesta kiinnostuksesta pitänyt kirjoittaa molemmista, isolla liekillä.

Viime viikon olin poikkeuksellisen väsynyt fyysisesti ja tuntui, että olen murroskohdassa. Silloin kaikki lutviutuu, kun lepää ja muistaa hengitella ja ottaa vastaan sen opin, mikä tulossa on. Viikonloppuna avautui sitten paljon, rakkaudesta.

On eri asia ymmärtää asiat järjellä kuin sydämellä. Amerikkalaiset sanovat, että when you get it, you get it. Ymmärsin syvemmin, että emme me pelkää rakkautta. Me pelkäämme, että jos joku näkee meidät sellaisena kuin olemme, meitä ei enää rakasteta. Jos kerron totuuden and nothing but the truth toiselle itsestäni, hän tuomitsee, syyttää tai hylkää. Ehkä jään yksin, enkä löydä ketään toista. Ehkä kaikki jättävät minut, koska en ole oikeasti rakkauden arvoinen.

Ihmiset pelaavat paljon, paljon pelejä läheisissä ihmissuhteissaan, koska he pelkäävät. Lopulta pelistä tulee automaatio.

Iso kasvunpaikka on myös minulla siinä, jos joku haluaa näyttää itsensä minulle sellaisena kuin hän on, pystynkö minä rakastamaan häntä tuomitsemisen, torjumisen tai hyökkäämisen sijasta? Rakkautta kannattaa opetella.

Minua ei kiinnosta mikään niin paljon kuin rakkaus ja ihmisessä piilevät voimavarat, hänen potentiaalinsa. Nyt tiedän miksi.

Oivalsin, että kun ihminen vapautuu rakastamaan omana itsenään, ilman yhtäkään valhetta ja peiteltyä asiaa, silloin hänen koko potentiaalinsa ihmisenä voi toteutua. Silloin syntyvät hienoimmat maalit, silloin sävelletään kauneimmat laulut, silloin löytyy suurin rohkeus, viisaus ja voima.

Mutta vasta silloin.

Totuus vapauttaa rakastamaan, ja totuus vie sinut suuruutesi äärelle.




lauantai 17. toukokuuta 2014

Elämässä onnistumisen mitta?

ASIAA VAPAUTUMISESTA

Asiakas kävi eilen kolmannen kerran. Olen nähnyt saman ihmeen tapahtuvan useasti, mutta joka kerta ihmisen avautuminen, omaksi itseksi vapautuminen, koskettaa minua yhtä paljon. Se on sama kuin joku vetäisi minun ja toisen ihmisen välistä verhon - toisen ihmisen kirkkaammaksi tuleminen on yhtä konkreettista.

Tämä kyseinen asiakas haastoi minua mennen tullen. Otin hänet tervetulleena visaisena pähkinänä. En koskaan, koskaan ota vastuuta toisen ihmisen kehittymisestä, enkä myöskään kunniaa siitä. Voin ohjata, valmentaa ja avata, mutta ihminen kehittyy, kasvaa ja avautuu tiellään, jos hän on siihen valmis. Yleensä kun teen parhaani, asiakkaani saa hyviä tuloksia aikaiseksi nopeastikin, mutta aina kuitenkin omalla aikataulullaan. Kiitos muutoksesta kuuluu aina ennen kaikkea hänelle, joka suostuu luopumaan vanhasta ja toimimattomasta ja astumaan uuteen, aluksi epämukavaankin.

Tämä kyseinen ihana, haasteellinen asiakkaani sanoi paljon mielenkiintoisia asioita elämää pohtiessaan ja sain häneltä luvan jakaa kanssanne nämä kaksi.

1) Avioliittovuodet eivät ole mikään ansio.
2) Se, että elää kurissa ja järjestyksessä, ei ole mikään elämässä onnistumisen mitta.

Elämän rikkaus, elämisen ilo on tässä ja nyt. Kun vain saa sen verhon ensin vedettyä syrjään.


Pain runs deep, but joy runs even deeper.
– Robert Holden




keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Back to square one ja ei sittenkään

ASIAA TOTUUDEN KOHTAAMISESTA

Wow mikä päivä.

Otin riskin ja avauduin ihmiselle, jonka opin tuntemaan viime keväänä. Olemalla hän läpikotaisin, hän räjäytti minut silloin elämään. Kirjoitin tuosta kokemuksesta paljon ihmetystä herättäneen tekstini Lupaa mulle.

Tänään me sitten juttelimme enemmän. Kaikesta mitä kävin läpi ja missä olen nyt. Minä kohtasin hänet sellaisena kuin hän on ja hän kohtasi minut sellaisena kuin minä olen. Jäi tunne, että sain Ystävän.

Olen oppinut häneltä, että työssä ja privaatisti elämäni tulee perustua rehellisyydelle. Pelailuun ei ole varaa. Rehellisyys tiukoissa tilanteissa ei ole aina helppoa, mutta se tuo rauhan. Epärehellisyyden hinta on aina kärsimys, polte jossain syvällä.

– Ahdistus, hän sanoisi.

Illalla tapasin asiakkaani, joka on mennyt omissa asioissaan eteenpäin rutkasti viiden kuukauden aikana.

 – Elämä on parantunut, koska ajatteluni on parantunut, sanoi tämä nuori ihminen vielä viisaasti oven suussa.

Älkäämme vaatiko elämältä täydellisyyttä, mutta treenatkaamme mieltämme ja sydäntämme, jotta olisimme viisaampia ja rohkeampia elämään sydän auki – jotta hyväksyisimme tosiasiat ja antaisimme elämän avautua kohdallamme sellaisena kuin se on rehellisenä avautuakseen. Pelaamalla missaamme elämän, pelaamalla saamme pelin.

Tämän biisin olen tänään kuunnellut kymmeniä kertoja, ja miettinyt miksi minusta ei todellakaan koskaan ole toiseksi naiseksi. Jossain odottaa ihan toisenlainen elämä.


kaikki oli mukan matkassani 
viimeks kun tarkistin
ja mä tilaan taksin
ja tsekkaan seuraavaan galaxiin






sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Elämää epämukavuusalueella

ASIAA TAVOITTEISTA JA OMAN OSAN HOITAMISESTA

Kuuntelin puhelimessa ystävääni, joka antoi minulle neuvoja miesten ja urani suhteen. Hänellä oli melko lailla samat neuvot molempiin.

Jauha kärsivällisesti omaa peliäsi ja asiat tapahtuvat sitten, kun on aika.

Kärsivällisyys? Se oli ennen minulle kirosana.

Olen viime aikoina opetellut epämukavuusalueella kulkemista, koska vain sillä tapahtuu merkittävin kasvu. Olen oppinut kirjoittamaan kirjaani luku ja teema kerrallaan, hyvin tuloksin. Näen miten kirjahelmi valmistuu. Kustantaja lähetti suuntaa antavaksi malliksi luonnoksen kirjani kannesta. Se oli paljon parempi kuin olin osannut kuvitella, vaikka mitä muuta voisi odottaa palkitulta graafikolta? Hiivatin hyvä, sanoin kustantajan suuntaan.




Olen jauhanut kärsivällisesti, ystäväni, ihan sitä omaa peliäni, ja nyt alkaa tuloksia tulla. Kiitos neuvosta.

Eräs asiakkaani tuskaili päättynyttä parisuhdettaan. Opetin hänelle yhden asian, johon uskon vakaasti. Kun kahden ihmisen on aika mennä yhteen, he ovat sopineet tuon ajankohdan jo aiemmin sielun tasolla. Samoin kun kahden ihmisen on aika erota, se ero on kahden sielun päättämä, sanoi yhden tai kahden ihmisen mieli ihan mitä tahansa. Erheitä ei yhteen ja erilleen menoissa tapahdu, muuten kuin mielessä ja egon tasolla. Oikeasti ei.

Täytyy luottaa, jauhaa kärsivällisesti omaa peliä ja tietää, että kun aika on oikea, sitten.

Mitä jos juuri nyt voisit luopua kiireestä ja luottaa siihen, että sydän kyllä sanoo kun? Kuuntele sitä ja tee sitten oma osuutesi.



Sinä asuit teillä,
minä asuin meillä.
Kirkolla ensin nähtiin.
Katsoin, katsoin silmiisi syviin
aivan kuin taivaan tähtiin.

- Einari Vuorela



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kaunis ja kuuma suhde

ASIAA SYISTÄ JA SEURAUKSISTA

Aamulla heräsin ja sydänalassa heilahti. Olen keskellä intohimoista rakkaussuhdetta, jossa olen oppinut toisen tavoille. Minä hoidan oman osuuteni niin kuin innokas alamainen mutta aina saantipuolella, ja suuri rakastajani Elämä hoitaa oman osuutensa.

Pelisääntöjä on ollut vaikea oppia ja siihen on mennyt pitkän aikaa. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä  ole edellytys kaikille.

Jotta Elämä rakastaisi minua tuloksellisesti takaisin, on minun pitänyt oppia HEITTÄYTYMÄÄN unelmieni tielle. Siihen olen tarvinnut paljon ROHKEUTTA. Rohkeus on löytynyt, kun Elämä on kouluttanut minua niin kovalla kädellä, että tiedän ettei ole enää mitään todellista pelättävää. Samalla olen oppinut NÖYRYYTTÄ. Olen suuri ja silti vaalin sisälläni asuvaa pientä hämeenlinnalaista lettipäistä tyttöä. Olen oppinut pitämään myös ENERGIAVARASTOISTANI huolta. Ravinnon laatua ja ravinteiden määrää olen viime aikoina nostanut reippaasti ja se näkyy ja tuntuu. Ikä on tekosyy väsähtämiselle. Olen harjoitellut AHKERUUTTA kuin työhevonen. Jos huolet valvottavat, alan aamulla tehdä reippaasti asioita, joihin tarttumalla on illalla muutama huoli vähemmän.

Elämä on uskalias seikkailu tai ei mitään, totesi Helen Keller, lapsesta asti kuuro ja sokea.
Elämä on aarreaitta, joka odottaa löytäjäänsä, sanoi joku blogiini jättämässään kommentissa. Tuota kommenttia toistan usein.
Ei tänne ole tultu kärsimään, kertoi lehdessä Juti Jari Kurrin sanoneen. Muistutan tuota vähän väliä koulutuksissani.

Facebookissa Hannu kertoi hauskasti postaukseni yhteydessä mitä hän on oppinut ahkeruuden merkityksestä:
En mie tiiä. Mie oon uuninpankolla maant ja joka viikko lotont ja eurojakpotit tehnt. Kauhiast mie vaan ihmettelen ko ei oo minkäänlaist menestyt tult, vaik mie näin kovasti oon yrittänt.
Paljon on pitänyt veden virrata ennen kuin olen oppinut. On pitänyt selättää monta raskasta kokemusta ja väsymyksen aihetta. Eikä tämä ole tällä selvä, vaan oppitunnit jatkuvat ja toisia ihmisiä tarvitsen koko matkani ajan. Mutta suureen rakastajaani Elämään luotan niin, että olen valmis heittäytymään sydämeni ohjaamana ja paljaana siihen, mitä sillä on minulle annettavaa.

Näin elämä parhaimmillaan minulle sanoo:


Hi my name is
Whatever you call me
So let's get undressed
Cause you look a little lonely
I'll make you scream, I'll make you laugh
Cover your body with my autograph
So let's get undressed
Cause I wanna see you naked






sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kirja ja Viasat Hockey Finland

ASIAA LUOMISEN TAIDOSTA

Työpalaveri viime torstaina. Mies istuu pöydän toiselle puolelle ja minä toiselle. Hän laskee pöydälle eteensä paperipinon, josta erotan otsikon.
KUSTANNUSSOPIMUS
Olo on aika surrealistinen. Elämän mittainen unelma, jonka olin jo haudannut eri syistä monta kertaa, on käymässä todeksi. Näyttää siltä, että kirjani on kaupoissa tämän vuoden loppupuolella. Taho, joka sopimusta tarjoaa, tuo muita mahdollisuuksia eteeni tarjottimella - kunhan minä vain itse teen osuuteni.

Tälle vuodelle asetin hyvin selkeät tavoitteet.
1. Kirjan kirjoittaminen ja sen julkaiseminen tavalla tai toisella
2. Hyvä fyysinen kunto
3. (salainen)

Kaksi ekaa on suht saavutettu. Olen miettinyt miksi. Näiden kahden asian kohdalla minulle oli kristallinkirkasta, että hoidan hommani niin, että asiat mahdollistuvat ja periksi ei anneta. Ei ollut tilaa epäilykselle. Oli vain asia, joka on totta. Ei jojottelua, ei juupas eipäs -leikkiä, vaan että jumankauta, tällä mennään.

Siksi ja vain siksi ne tapahtuivat. Myös tutkimusten mukaan urheilussa se joukkue voittaa, joka uskoo enemmän, jos joukkueet ovat muuten tasavahvuisia.

Usko. Tieto sisällä. Myönteinen energia.

Olin valtavan ylpeä esiintymisestäni Viasat Hockey Finland -kanavalla. NHL-pelin kaksi erätaukoa kattanut keskustelu onnistui pitkälti Antti Mäkisen näkökyvyn (nainen jääkiekkostudiossa!) ja Esko Seppäsen terävyyden ansiosta. Katsoin itseäni superkriittisin silmin ja totesin, että aito on ja puhuu asiaa.

Esko Seppänen valmistautuu.

Keskustelu uusitaan tänään klo 19 maissa alkavan pelin erätauoilla.

Olen miettinyt, että joku voi olla superhyvä alansa ammattilainen, mutta jos hän ei laita itseään likoon ja ole mukana sydämellään, homma jää vajaaksi. Antti Mäkinen on ollut siitä mielenkiintoinen uusi tuttavuus, että hän on selvästi omalla polullaan ammatillisesti – sydämellään ja vahvalla älyllä – uutta luoden sekä selostajana että tuottajana. Sellaisilta uutta luovilta ihmisiltä voi aina oppia paljon.

Kiitän elämää siitä, että se on minua rankalla kädellä kasvattanut. Kiitän kaikkia epäilijöitä ja hohhottelijoita ja niitäkin, jotka kehuvat privaatisti ja kieltävät julkisesti, koska kaikki on kääntynyt voimakseni.

Iso halaus kaikille, jotka halausta tarvitsevat juuri nyt!


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pettämisen salaaminen vie terveyden

ASIAA PARISUHTEISTA



MBA, yrittäjä, intohimoinen eränkävijä ja hyvinvoinnin suurlähettiläs. 38-vuotias Markku Pykäläinen saa huomioni Twitterissä, kun hän kysyy kumpi kiiltää paremmin, parisuhde vai auto:
Luulen, että harvempi ajaa autonsa romuksi kuin romuttaa parisuhteensa. Kyse ei voi olla arvomaailmasta – kyllä kait me kaikki pidämme rakkainta lähimmäistämme tärkeämpänä kuin kasaa peltiä ja ruuveja? Kyse pikemminkin lienee kynnyksestä astua epämukavuusalueellemme. Pelkäämme käsitellä asiaa, josta emme välttämättä saa oikein otetta.
Aiemmassa työssään teollisuuden parissa Pykäläinen reissasi paljon. Hän näki, miten paljon ihmiset pettävät puolisoitaan sillä periaatteella, että se mitä maailmalla tapahtuu, se maailmalle jää.

Pykäläinen painottaa, että pettäminen tapana kertoo lapsuuden tunnelukosta. Toimintamallina se siirtyy omiin lapsiin viestinä, jonka sisältönä on, että asioita ei käsitellä ja kohdata. Pettäminen kertoo myös siitä, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen. Jos petät, kunnioitus ja arvostus eivät suhteessasi toteudu. Pykäläisen mukaan pettäjän on usein vaikea toteuttaa avoimuutta ja arvostusta myös muissa ihmissuhteissa.

Jos pitkä suhde loppuu, on se iso kriisi kenelle tahansa.

– Puoliso voi ajatella, että ei ehkä halua tietää, jos häntä on petetty, mutta se kertoo aina vahvasta pelosta. Jos pettäjä tai petetty ottaa opikseen kokemistaan asioista, hän voi onnistua paremmin toisessa suhteessa. Pettämisen esilletulo voi myös pelastaa suhteen. Paljon on kiinni tahdosta.

Pettämisen paljastuminen tulee usein puolisolle yllätyksenä.

– Usein on käynyt niin, että toista ihmistä ei ole oppinut koskaan edes tuntemaan kunnolla, vaikka yhteistä taivalta olisi jo paljon. On mahdollista olla pitkään aviossa koskaan toista täysin kohtaamatta ja näkemättä.

Pykäläinen ei kannata pettämisen salaamista koskaan.

– Parisuhteessa ei tule olla mitään, mitä toinen ei saisi tietää. Avoimuus on avain luottamukseen. Suhteen kasvu tyrehtyy ilman sataprosenttista rehellisyyttä.

Jos pettäjä päättää salata sivusuhteensa tai seikkailunsa, hän luo Pykäläisen mukaan ahdistuksen tilan, joka ilmaistaan jotenkin tai hukutetaan tavalla tai toisella. Salaamalla totuuden ihminen tiedostamattaankin valitsee ahdistuksen tai sairastumisen. Jonkun sietoraja voi olla sellainen, että kestää tuollaista tilannetta paremmin, mutta asia on käsiteltävä oman puolison kanssa, jos aikoo terveenä elää, muistuttaa Pykäläinen.


Lisätietoa tulevasta parisuhdeviikonlopusta Hyvinvoinnin suurlähettiläiden sivullaMarkun ajatuksia lisää blogissa.