maanantai 19. toukokuuta 2014

Mikä saa ihmisen potentiaalin pintaan?

ASIAA YHTÄLÖISTÄ




Elämä on kasvattanut minua hyvin, ja olen ollut halukas oppilas viime vuodet. Määräänsä ja ymmärrystään enempää ei kukaan voi kehittyä, vaan tuolle kehityksellekin on oma aikansa ja vauhtinsa. Toki sitä voi vauhdittaa halulla oppia.

Eräs tunnettu mies ilmoitti minulle talvella, että miehiä sekoittaa ja naisia hermostuttaa, kun olen kirjoittanut blogissani sekä rakkaudesta että pään valmentamisesta. Nyt tiedän, miksi minun on vaistonvaraisesti ja luontaisesta kiinnostuksesta pitänyt kirjoittaa molemmista, isolla liekillä.

Viime viikon olin poikkeuksellisen väsynyt fyysisesti ja tuntui, että olen murroskohdassa. Silloin kaikki lutviutuu, kun lepää ja muistaa hengitella ja ottaa vastaan sen opin, mikä tulossa on. Viikonloppuna avautui sitten paljon, rakkaudesta.

On eri asia ymmärtää asiat järjellä kuin sydämellä. Amerikkalaiset sanovat, että when you get it, you get it. Ymmärsin syvemmin, että emme me pelkää rakkautta. Me pelkäämme, että jos joku näkee meidät sellaisena kuin olemme, meitä ei enää rakasteta. Jos kerron totuuden and nothing but the truth toiselle itsestäni, hän tuomitsee, syyttää tai hylkää. Ehkä jään yksin, enkä löydä ketään toista. Ehkä kaikki jättävät minut, koska en ole oikeasti rakkauden arvoinen.

Ihmiset pelaavat paljon, paljon pelejä läheisissä ihmissuhteissaan, koska he pelkäävät. Lopulta pelistä tulee automaatio.

Iso kasvunpaikka on myös minulla siinä, jos joku haluaa näyttää itsensä minulle sellaisena kuin hän on, pystynkö minä rakastamaan häntä tuomitsemisen, torjumisen tai hyökkäämisen sijasta? Rakkautta kannattaa opetella.

Minua ei kiinnosta mikään niin paljon kuin rakkaus ja ihmisessä piilevät voimavarat, hänen potentiaalinsa. Nyt tiedän miksi.

Oivalsin, että kun ihminen vapautuu rakastamaan omana itsenään, ilman yhtäkään valhetta ja peiteltyä asiaa, silloin hänen koko potentiaalinsa ihmisenä voi toteutua. Silloin syntyvät hienoimmat maalit, silloin sävelletään kauneimmat laulut, silloin löytyy suurin rohkeus, viisaus ja voima.

Mutta vasta silloin.

Totuus vapauttaa rakastamaan, ja totuus vie sinut suuruutesi äärelle.




lauantai 17. toukokuuta 2014

Elämässä onnistumisen mitta?

ASIAA VAPAUTUMISESTA

Asiakas kävi eilen kolmannen kerran. Olen nähnyt saman ihmeen tapahtuvan useasti, mutta joka kerta ihmisen avautuminen, omaksi itseksi vapautuminen, koskettaa minua yhtä paljon. Se on sama kuin joku vetäisi minun ja toisen ihmisen välistä verhon - toisen ihmisen kirkkaammaksi tuleminen on yhtä konkreettista.

Tämä kyseinen asiakas haastoi minua mennen tullen. Otin hänet tervetulleena visaisena pähkinänä. En koskaan, koskaan ota vastuuta toisen ihmisen kehittymisestä, enkä myöskään kunniaa siitä. Voin ohjata, valmentaa ja avata, mutta ihminen kehittyy, kasvaa ja avautuu tiellään, jos hän on siihen valmis. Yleensä kun teen parhaani, asiakkaani saa hyviä tuloksia aikaiseksi nopeastikin, mutta aina kuitenkin omalla aikataulullaan. Kiitos muutoksesta kuuluu aina ennen kaikkea hänelle, joka suostuu luopumaan vanhasta ja toimimattomasta ja astumaan uuteen, aluksi epämukavaankin.

Tämä kyseinen ihana, haasteellinen asiakkaani sanoi paljon mielenkiintoisia asioita elämää pohtiessaan ja sain häneltä luvan jakaa kanssanne nämä kaksi.

1) Avioliittovuodet eivät ole mikään ansio.
2) Se, että elää kurissa ja järjestyksessä, ei ole mikään elämässä onnistumisen mitta.

Elämän rikkaus, elämisen ilo on tässä ja nyt. Kun vain saa sen verhon ensin vedettyä syrjään.


Pain runs deep, but joy runs even deeper.
– Robert Holden




keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Back to square one ja ei sittenkään

ASIAA TOTUUDEN KOHTAAMISESTA

Wow mikä päivä.

Otin riskin ja avauduin ihmiselle, jonka opin tuntemaan viime keväänä. Olemalla hän läpikotaisin, hän räjäytti minut silloin elämään. Kirjoitin tuosta kokemuksesta paljon ihmetystä herättäneen tekstini Lupaa mulle.

Tänään me sitten juttelimme enemmän. Kaikesta mitä kävin läpi ja missä olen nyt. Minä kohtasin hänet sellaisena kuin hän on ja hän kohtasi minut sellaisena kuin minä olen. Jäi tunne, että sain Ystävän.

Olen oppinut häneltä, että työssä ja privaatisti elämäni tulee perustua rehellisyydelle. Pelailuun ei ole varaa. Rehellisyys tiukoissa tilanteissa ei ole aina helppoa, mutta se tuo rauhan. Epärehellisyyden hinta on aina kärsimys, polte jossain syvällä.

– Ahdistus, hän sanoisi.

Illalla tapasin asiakkaani, joka on mennyt omissa asioissaan eteenpäin rutkasti viiden kuukauden aikana.

 – Elämä on parantunut, koska ajatteluni on parantunut, sanoi tämä nuori ihminen vielä viisaasti oven suussa.

Älkäämme vaatiko elämältä täydellisyyttä, mutta treenatkaamme mieltämme ja sydäntämme, jotta olisimme viisaampia ja rohkeampia elämään sydän auki – jotta hyväksyisimme tosiasiat ja antaisimme elämän avautua kohdallamme sellaisena kuin se on rehellisenä avautuakseen. Pelaamalla missaamme elämän, pelaamalla saamme pelin.

Tämän biisin olen tänään kuunnellut kymmeniä kertoja, ja miettinyt miksi minusta ei todellakaan koskaan ole toiseksi naiseksi. Jossain odottaa ihan toisenlainen elämä.


kaikki oli mukan matkassani 
viimeks kun tarkistin
ja mä tilaan taksin
ja tsekkaan seuraavaan galaxiin






sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Elämää epämukavuusalueella

ASIAA TAVOITTEISTA JA OMAN OSAN HOITAMISESTA

Kuuntelin puhelimessa ystävääni, joka antoi minulle neuvoja miesten ja urani suhteen. Hänellä oli melko lailla samat neuvot molempiin.

Jauha kärsivällisesti omaa peliäsi ja asiat tapahtuvat sitten, kun on aika.

Kärsivällisyys? Se oli ennen minulle kirosana.

Olen viime aikoina opetellut epämukavuusalueella kulkemista, koska vain sillä tapahtuu merkittävin kasvu. Olen oppinut kirjoittamaan kirjaani luku ja teema kerrallaan, hyvin tuloksin. Näen miten kirjahelmi valmistuu. Kustantaja lähetti suuntaa antavaksi malliksi luonnoksen kirjani kannesta. Se oli paljon parempi kuin olin osannut kuvitella, vaikka mitä muuta voisi odottaa palkitulta graafikolta? Hiivatin hyvä, sanoin kustantajan suuntaan.




Olen jauhanut kärsivällisesti, ystäväni, ihan sitä omaa peliäni, ja nyt alkaa tuloksia tulla. Kiitos neuvosta.

Eräs asiakkaani tuskaili päättynyttä parisuhdettaan. Opetin hänelle yhden asian, johon uskon vakaasti. Kun kahden ihmisen on aika mennä yhteen, he ovat sopineet tuon ajankohdan jo aiemmin sielun tasolla. Samoin kun kahden ihmisen on aika erota, se ero on kahden sielun päättämä, sanoi yhden tai kahden ihmisen mieli ihan mitä tahansa. Erheitä ei yhteen ja erilleen menoissa tapahdu, muuten kuin mielessä ja egon tasolla. Oikeasti ei.

Täytyy luottaa, jauhaa kärsivällisesti omaa peliä ja tietää, että kun aika on oikea, sitten.

Mitä jos juuri nyt voisit luopua kiireestä ja luottaa siihen, että sydän kyllä sanoo kun? Kuuntele sitä ja tee sitten oma osuutesi.



Sinä asuit teillä,
minä asuin meillä.
Kirkolla ensin nähtiin.
Katsoin, katsoin silmiisi syviin
aivan kuin taivaan tähtiin.

- Einari Vuorela