keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Luotisuoraan

ASIAA KESKITTYMISEN TAIDOSTA

Viime viikolla kuulin, että elämääni vuosikymmeniä vaikuttanut ihminen on sairastunut vakavasti ja oli silloin menossa isoon leikkaukseen. Tänään kuulin, miten minulle tärkeän ihmisen elämä on juoruverkoston mukaan menossa alakanttiin (myös) alkoholin vaikutuksesta ja hänen yksityiselämänsä asiat ovat yksityiskohdittain esillä paikoissa, jonne ne eivät kuulu.

Olen miettinyt, mikä minulle on tärkeää ja MIHIN voin itse vaikuttaa. Omakin elämä voi olla hetkessä ohi, ja on tärkeää elää nyt, oikein valinnoin ja oikeaan suuntaan. Elämä on niin arvokasta.

Ensireaktiot kirjastani Miksi maali ei synny? ovat olleet superpositiivisia, enkä hätkähdä mahdollista tulevaa kritiikkiäkään. Ainahan sitä. Viikonlopun Iltalehdessä oli isohko juttu kirjastani – se yllätti. Oli ilahduttavaa, että juttu oli kirjoitettu nimenomaan pelaajien haasteet edellä.

Kirjastani Miksi maali ei synny oli juttu IL 25.-26.10.2014.

Haluan alkaa jo työstää myös seuraavaa kirjaani, koska rakastan kirjoittamista, niin rankkaa kuin se pään kannalta onkin. Haluan antaa ihmisille sen, mitä olen itse oivaltanut - myös siteeraamieni ihmisten kautta.



Tänään mietin pieniä etappeja ja tärkeitä väyliä kirjoittamisen polulle. Pitää olla plan, suunnitelma.

Ensimmäinen kirjaprojektini opetti, että täytyy tietää satasella, mitä haluaa ja toimia sitten sen mukaisesti. Unohda multitasking, rajaa toisarvoiset asiat ja tehtävät pois. Jos tiedät, mitä haluat, toimi sen mukaisesti. No excuse. Just do it.

Näyttää toimivan ainakin minulle, mutta palon on oltava hurja. Silloin alkaa tapahtua kuin luotisuoraan. Luotikaan ei kulje koskaan ihan täydellisen suoraan. Tulee tuuli ja pitkällä taipaleella luodin reittiin tulee kaari. Elämää et voi hallita, mutta sitä voi loistavasti ja ponnella ohjata oikeaan suuntaan. Oman tiensä kulkija herättää aina myös vastusta, mutta vastus on hyvä testi omille voimille ja sydämen rohkeudelle.

Sain jokin aika sitten nimettömän viestin, joka meni näin:

Ei pelko ole perseestä se on varoitus. 
Maailma ei kestä totuutta. 
Liian rehelliset naulitaan risteihin. 
Katso esim. raamattu. 

Viesti on ikävä ja selvästi sairaan ihmisen kirjoittama. Mutta ei se minua pysäytä, eikä muukaan vastatuuli. Kuolema pysäyttää tämän elämän osalta, mutta minulla ja sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Hoida kuntoon ne elämäsi asiat, joihin haluat ja voit vaikuttaa, ja tee mitä sydän sanoo.
2) Anna periksi, uhriudu ja kuole pystyyn jo ennen kuin kuolema korjaa.

Tarvitset rohkeutta, rehellisyyttä ja uskoa. Steppiä toisen perään, oikeaan suuntaan, luotisuoraan.

Puhdistamon energisoivat tuotteet ovat loppukuun ajan verkkokaupassa -15 %. En tiedä missä olisin ilman riisiproteiinijauhetta, macaa, nopeisiin tilanteisiin sopivaa marjasmoothiejauhetta ja havupuu-uutetta, joka lisää elinvoimaa.

Kirjaani saa Akateemisesta Kirjakaupasta ja Suomalaisesta Kirjakaupasta. Jos paikallisessa myymälässä ei ole kirjaani, pyydä heitä tilaamaan se sinulle. Myös verkkokaupat toimittavat kirjan sinulle alta viikon.


Energia ja voima voidaan keskittää, ja niitä voidaan hallita.
– Cesar Millan

(Amen.)



tiistai 21. lokakuuta 2014

Kirja on ilmestynyt

AJANKOHTAISTA ASIAA

Kirjani on ilmestynyt. Sitä saa verkkokaupoista ja kirjakaupoista kautta maan. Jos paikallisessa kirjakaupassasi ei ole vielä kirjaani, pyydä kauppaa tilaamaan se sinulle. Olen onnellinen, helpottunut ja kovin kiitollinen siitä, että kirja on nyt tehty ja saatavilla. Se on kirjoitettu sydämen ja järjen yhteistyöllä, ja kaikkeni annoin. Jos et tiedä, miten voisit päästä pisteestä A pisteeseen B, tästä kirjasta löydät varmasti monta vinkkiä ja käytännönläheistä harjoitusta, oli roolisi ja missiosi elämässäsi mikä tahansa.



Yle Puheen osalta tuotantokauteni on päättynyt kahdeksan antoisan ja opettavaisen viikon jälkeen. Prosessi on ollut hyvin kasvattava. Tutustuin mahtaviin ihmisiin ja sain vain lisävahvistusta sille, miksi sisäistä paloa ja unelmia kannattaa seurata. Vierailtani tuli myös monta vinkkiä siihen, miten tavoitteisiin päästään. Kaikki jaksot löytyvät Yle Areenalta.

Viimeisimmässä jaksossa jututan Duudsonien Jarno Laasalaa. Hän kertoo lopussa, mikä on mahdollisen ja mahdottoman ero. Huikeaa!



lauantai 11. lokakuuta 2014

Sisäinen pakko ja Pete Parkkonen Yle Puheella

ASIAA OMAN POLUN KULKEMISESTA

Kirjoitan blogiani vain silloin, kun tulee Se Tunne. Pakottava tunne, joka tuo tullessaan myös inspiraation. Oivalsin tänään kummallisesti – tai ehkä paikalla ei ole väliä – H&M:n liukuportaissa, että minun täytyy kirjoittaa (kirjaa) ollakseni onnellinen. Eka kirjani Miksi maali ei synny? on ulkona parin viikon päästä, ja toinen kirja on hyvin selvänä mielessäni, vaikka ei vielä paperilla.

Se on hyvä tunne, se sisäinen pakko ja luontainen polte, jos sitä vain seuraa.

Jos luontaista poltetta ei seuraa, olo ja elo menee perin tuskaiseksi. Kaikilla meillä on omat terveet intohimon kohteemme, vaikka kaikki ihmiset eivät noita fiiliksiä tunnista elämän koettelemusten jälkeen ja niiden keskellä.

Maanantaina kello 13 minulla on ilo ja kunnia jututtaa tunnin ajan laulaja Pete Parkkosta Yle Puheella. Odotan keskustelulta paljon. Kaveri on lahjakas, mutta lahjakkuus yksin ei takaa onnistumista tai menestymistä. Peten näet taas huomenna myös Tanssii tähtien kanssa -kisassa. Alla oleva biisi saattaa kertoa paljon siitä, miten lahjakkuus yksin ei riitä, vaan tarvitaan paljon muuta.






keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Ei mikään Tuhkimon tarina

ASIAA – REHELLISESTI JA ROHKEASTI 

Kun kirjoitin kirjaani vuoden seitsemän ensimmäistä kuukautta, annoin kirjoittamiselle kaikkeni. Ennen painoon menoa kirjaa tarkistettiin vielä monta kertaa ja hiottiin pieniäkin yksityiskohtia. Olen ollut elämästä syttynyt ja iloinen työprojekteistani, mutta harvinainen flunssa on vaivannut jo viitisen viikkoa. Siispä antauduin ja hain itselleni harvinaisen lääkekuurin. Kirjoittajaystäväni sanoi, että hän tuntee ahdistusta fyysiseen kipuun asti aina käsikirjoituksensa valmistuttua. Rutistus on kova, ja sitten lataus purkautuu.

Niin kävi minullekin.

Olen huomannut viime viikkoina, että olen alkanut myös himmailla kirjoittamisiani täällä blogissa. Ihan siitä syystä, että kirjani ilmestyy pian ja en hakemalla hae ylimääräisiä laineita. Olin viime viikkoina vaarassa sulkea sydämeni, ja se on tosi huono se.

Mitä helvettiä se himmailu on? Puolivaloja ja käsijarruako? Suunta on siis käännettävä, nostettava voimat taas ja antauduttava sille seikalle, että vain sydän auki voi vetää puoleensa rakkautta.

Rakkaus astui elämääni aikaa sitten varkain ja takavasemmalta. Luulin olevani tuossa tilanteessa rakastumisen haavoittuvuudelta turvassa, joten avasin toiselle ihmiselle itsestäni kaiken. Kun huomasin rakastuneeni, olikin jo liian myöhäistä pakittaa. Tiesin kenelle kuuluin ja kuulun.




Tässä kohtaa tekstiä huomaan huokaavani syvään. Elämä - ainakaan minun elämäni - ei ole mennyt ihan kuin Tuhkimon tarina. Pikemminkin olen ollut Tuhkimo Lady Gagan koltussa, tietäen että voin olla sinkku elämäni loppuun asti.




Olen huomannut, että seksi ilman rakkautta on parhaimmillaankin kasin luokkaa. Sellainen ei oikein minulle riitä. Jollekin riittää, minä tarvitsen salaman taivaalta ja jakautuvat vedet. En voi itseäni muuksi muuttaa.

Näen elämäni edessäni ja ajattelen, että jos elän sinkkuna elämäni loppuun asti, sitten täytyy tehdä loppumatkasta niin hyvä, niin railakas ja rakas kuin mahdollista. Voin rakastaa itseäni ja toisia, vaikka kukaan ei rakastaisi minua ja minä häntä niin, että salama lyö ihan meitä molempia.

On ihan omissa käsissäni mitä loppuelämästäni teen niillä eväillä, joita saan.