keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kestorakkaus

ASIAA VAPAUDESTA JA TOTUUDESTA



Noin vuodenvaihteessa minä ja jääkiekosta tuttu Petteri Sihvonen mietimme, voisimmeko ystävyytemme päälle aloittaa seurustelusuhteen. Asian selvittely päättyi niin, että meillä oli molemmilla painavat syymme siihen, miksi meistä ei tule me.

Yksi Petterin syistä oli se, että minä olen jo kestorakkauteni löytänyt. Olen kestorakastunut mieheen, joka ei ole osa arkista elämääni. Petteri tuumasi, että vaikka suhteemme hänen kanssaan kestäisi vuosia, olisi aina se riski, että minä vielä jonain päivänä jätän hänet kestorakkauteni ilmaantuessa maisemiin. En jättäisi Petterin mielestä häntä sen takia, että hän on jotenkin huonompi mies, vaan sen takia, että minulla ei olisi henkisesti valinnanvaraa.

Petteri on asiassa täysin oikeassa. Olen aikaa sitten sydämeni valitulle sanonut, että kuulun hänelle henkisesti. Joskus olen miettinyt, että tuliko sanottua liikaa, mutta ei tullut. It is what it is.

Petterin mielestä tilanteeni on lähes traaginen. Olen rakastunut ilman haalenemista mieheen, jonka kanssa minulla ei voi olla suhdetta. Ymmärrän Petterin näkökulman, mutta olen tilanteestani huolimatta tai ehkä juuri sen takia päättänyt ottaa elämästäni kaiken irti muulla tavoin. Ilolla. Koska elämälläni on suuresti väliä.

Eilen 25-vuotias rakastajani viime vuodelta pyörähti taas elämässäni. Yllättäen. Kun sanoin hänelle, että olen "vähän temperamenttinen", hän katsoi minua kauniisti ja heitti sitaattimerkit puhuessaan ilmaan: "Ai vähän?"

Hänen kanssaan on helppoa, koska hän antaa minun olla sellainen kuin olen ja arvostaa minua tällaisena. Hän ei arvostele blogiani, ei kyttää eikä vahdi. 

Rakastelu hänen kanssaan tuntui suurenmoiselta ja kauniilta. Sen jälkeen päästin hänet jälleen vapaaksi etsimään tulevien lastensa äitiä.

Olen alkanut elää niin, että olen antanut itseni Elämän käsiin. Seuraan merkkejä johdatuksesta ja menen sinne, missä on valo ja rakkaus. Pyrin olemaan läheisteni kanssa hyvin rehellinen, haavoittuvaisuuteen asti. On kutkuttavaa seurata, minne Elämä minua vie, kun en pidättele, himmaa enkä pakota asioita.

Voi olla, että yksikään mies ei tule enää seurustelukumppanikseni tietäen, että minulla on elämässäni jo kestorakkaus, yksi ylitse muiden. Enkä minä ala ketään huijata tuon asian suhteen. Silti sydämessäni on tilaa ja sylissäni myös, uskollisuutta myöten.


Lupa tämänkin tekstin kirjoittamiseen on Petteri Sihvosta koskevien seikkojen osalta kysytty ja saatu.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Mentaalivalmennusta eetterissä

ASIAA RATKIRIEMUKKAASTA VIIKOSTANI

On ollut vauhdikas viikko sekä työ- että privaattirintamalla.

Viikko käynnistyi Heikelä Korporaation aamutentillä. Uskon pärjänneeni mainiosti ihan sellaisena kuin olen. Paha yskäkin pysyi aisoissa, sisun ja Sisu-pastillin voimin. Juontajat olivat tehneet hyvää pohjatyötä lukemalla blogiani ja kirjaani Miksi maali ei synny? Erotiikka-aiheinen kysymys teki minulle tiukkaa lopussa, mutta koneeni ei hyytynyt.

Keskiviikkona kävin sparraamassa YleX:n juontajakaksikkoa kisakuntoon. Haastattelusta voit lukea tästä.



sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Energiatukos

ASIAA ILON KATOAMISESTA



Alkuvuodesta löysin itseni suhteesta, joka oli hyvin kaunis ja intohimoinen. Huippuseksikään ei rakennu ilman rakkauden tunnetta, joten rakkauttakin oli ja on yhä.

Jos en saa suhdetta toimimaan toisen kanssa, olen opetellut olemaan kyynistymättä ja katkeroitumatta. Jokainen meistä on kuitenkin ihan omassa kasvukohdassaan, ja jokaisella, ketä olen rakastanut, on paikka sydämessäni aina. Siitä ei kahta sanaa.

Minusta ei ole suhteeseen kenenkään kanssa, jolla on ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Absolutistina siedän hyvin toisen satunnaista humalatilaa, no problem, mutta kun alkoholi alkaa määritellä yhteistä  ja erillään olemistamme, on minun nostettava kytkintä. Huippuseksistä ja rakkaudesta huolimatta.

Tai ehkä juuri niiden takia. Rakkaudesta itseeni ja siihen mahdollisuuteen, että huippuseksi ei ole saatavissa vain yhdeltä taholta, koska maailmassa on miehiä 60 miljoonaa enemmän kuin naisia. Enkä ole ehtinyt heistä edes puoleen väliin, kun olen sydämelläni elänyt.

Koulutin tällä viikolla Uratehtaalla muutokseen liittyvistä vaiheista. Koulutuksen jälkeen tuttu nainen tuli sanomaan, että olen muuttunut. Avoimemmaksi. Muutos on siis koskettanut myös minua ja näkyy räväkästi ensi kuun Kauneus ja Terveys -lehteä myöten.

Alkuvuoden suhteeni sai minussa aikaan sekä lisääntynytta seksuaalista vapautumista että myös energiatukoksen, kun tilanteesta tuli soutamista ja huopaamista, ja sellaista en kauan jaksa. Energiatukos saa aikaan ilon katoamisen. Aloin näyttää surulliselta ja kun Aamulehden toimituksessa pyysivät selfietäni, minun piti ottaa sata kuvaa itsestäni ennen kuin sain joukosta poimittua muutakin kuin surukuvia. Sensuuri kyllä iski kommentteihini railakkaalla punakynällä.




Mutta nyt on pahimmat surut surtu ja energiatukos on auennut, joten taas on helppo kirjoittaa tätä blogia. Elämä on ollut muutenkin kutkuttavaa, ja käänteet ovat olleet nopeita. Parhaita juttuja tapahtuu, kun en mieti, vaan menen sinne, minne sydän avautuu, liikoja miettimättä.

En enää aikoihin ole ajatellut, että minun pitäisi löytää joku, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Jos sellainen ilmestyy, hallelujaa. Olen erittäin hyvä yhden miehen nainen. Tärkeintä silti on, että vietän loppuelämäni uskollisena itselleni ja kutkutusta on tarvittaessa riittämiin sydämeen asti 60 miljoonan ylijäämällä.

Silti jokainen rakastamani mies on minulle edelleen rakas. Ehkä joku yli muiden, mutta sellaista sattuu, kun aukeaa.