torstai 24. syyskuuta 2015

Kaksi vuotta sitten

ASIAA SIITÄ, KUKA JA MIKÄ MUUTTAA ELÄMÄÄSI

Kaksi vuotta sitten olin rakastunut tajuamatta sitä täysin itse.

Kaksi vuotta sitten olin koulimassa itseäni aiempaa suurempaan rohkeuteen ja rehellisyyteen. Testasin siipiäni ja kartutin viisauttani.

Kaksi vuotta sitten minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että alkaisin pian kirjoittaa esikoisteostani Miksi maali ei synny? (2014). Nyt olen kirjoittanut jo kaksi teosta, joista jälkimmäinen on tätä kirjoittaessani matkalla kirjakauppoihin. Jos luet huolella kirjani Mentaaliherätys!, oivalluksesi voivat muuttaa loppuelämäsi.

Kahdessakin vuodessa voi muuttua paljon. Puhumattakaan siitä, miten paljon voi muuttua ja mitä ehdit saada aikaan vielä loppuelämäsi aikana. Minä olen kahden vuoden monista tapahtumista yhä hämmästynyt ja samalla onnellinen. Kärsimykseltäkään en ole välttynyt.

Tuoreessa kirjassani useat ihmiset eri maista avaavat, mitä elämä on heille opettanut. Kysyn kirjassani, onko meillä aikaa loputtomiin. Oletko koskaan ajatellut, että jonain päivänä, ihan minä päivänä tahansa, sinä kuolet ja sitten on liian myöhäistä sille, mitä aina halusit tehdä, kokea tai muuttaa? Jääkö jotain sanomatta?

****

Sadat kerrat olen päätöksiäni epäröinyt, kymmenet kerrat jättänyt tekemättä jotain mitä olen todella tahtonut. Miksi? 
Pelon ja epävarmuuden vuoksi. 

Kun uskaltaa tehdä päätöksen, keinot sen toteuttamiseksi seuraavat perässä. Kaikki ei tule kerralla valmiiksi, elämä antaa ratkaisut määrätyssä järjestyksessä ja pala kerrallaan. Kesti kauan, ennen kuin myönsin itselleni miten turvallisuushakuinen olen. Siinä oli avain. Kun tajusin epävarmuuden ja näennäisen turvan tarpeeni, kykenin tekemään päätöksiä selkeämmin ja muuttamaan elämääni sellaiseksi kuin kuvittelin ja halusin. Jos unelmiaan haluaa toteuttaa, on vain yksi aikataulu: 
Heti. 

Kun makasin sydänkohtauksen saaneena sairaalan teholla ja tiputuksessa, tajusin miten elämä voidaan ottaa pois muutamassa sekunnissa. Voin lukea viisaita kehotuksia ”hetkeen tarttumisesta”, mutta mikään ei saa minua tajuamaan elämän tunnetta voimakkaammin kuin 
välittömän kuoleman läheisyys. 

Vasta, kun elämä alkaa esittää kysymyksiä pistooli ohimolle painettuna, päästään lähemmäs oman minän todellisia toiveita ja haluja. Pakon edessä verukkeet vähenevät. 

– Juha Siro, SUOMI
kirjassa Mentaaliherätys!





sunnuntai 20. syyskuuta 2015

"En halunnut tulla happamaksi, käreäksi ämmäksi"

ASIAA KEHITYKSESTÄ, KUN NÄKÖALATTOMUUS VAANII

Ihminen ei yleensä muutu, ellei jompikumpi ehto täyty:
1) Ihminen tekee paljon pieniä tekoja ja valintoja muutoksen eteen, joka päivä ja pitkällä aikavälillä.
2) Ihminen kokee ison pysäytyksen, joka saa hänet pakotetusti tarkastelemaan itseään ja elämäänsä uudesta näkökulmasta.

Asiakkaani piti päiväkirjaa mentaalivalmennuksesta. Tässä hänen ajatuksiaan:


"Minnan valmennuksella on ollut ratkaiseva vaikutus kielteisyyden ja vanhojen rasitteiden karistamisessa. Valmennus on ollut tavoitteellista, yksilöityä ja konkreettista. Hyvät harjoitteet ja sopivan tiukka mutta kannustava tyyli luovat nostetta. Minna kulkee valmentajana rinnalla omana vapaasti virtaavana itsenään. Hänellä on häkellyttävä kyky lukea ja tulkita ihmistä. 
Matka jatkuu. Valmista ei ole, mutta vähän valmiimpaa aion tehdä. Nautin nyt elämästä ilman sitku-mutku-asennetta ja osaan suhtautua asioihin rennommin. Aina ei tule olemaan helppoa, mutta voin vaikuttaa siihen, miten asennoidun. 
Annoin mentaalivalmennuksen itselleni lahjaksi tilanteessa, jossa olin menettänyt innostukseni tärkeinä pitämiäni asioita kohtaan. Tunsin näköalattomuuden vaanivan. Koska en halunnut tulla happamaksi, käreäksi ämmäksi, päätin ottaa yhteyden Minnaan ja kysyä, voisiko mentaalivalmennuksesta olla  tilanteessani apua. 
Olin ensitapaamisesta alkaen varma valmennuksen soveltuvuudesta minulle. Tuloksista olisin itse vastuussa, eikä niitä tulisi ilman työtä. Minna on jaksanut tsempata ja tarvittaessa vaatia. Hän myös vilpittömästi iloitsee, kun olen saavuttanut tavoitteeni. Minna sitoutuu asiakkaansa valmennukseen täysin ja on alansa huippuasiantuntija. Mentaalivalmennus on muuttanut elämääni ratkaisevasti paremmaksi. Elämäni parhaita päätöksiä oli antaa valmennus itselleni lahjaksi."

Naisten Akkulataamo käynnistyi tänään Tampereella. Paikalla oli kymmenen ihanaa naista. Mukaan voit tulla milloin vain. Ryhmään osallistuminen on maksutonta, ja painopiste on voimavaroissa, ratkaisuissa ja elämämme mahdollisuuksissa. Kysy lisää minna@minnamarsh.com.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Miksi en voi tehdä enää itseäni vastaan?

ASIAA MERKEISTÄ JA SISÄISESTÄ ÄÄNESTÄ



Työssäni yksilövalmennus on mahdollista Skypen kautta esimerkiksi silloin, kun asiakas on pitemmän matkan päässä. Eräs Skypen kautta valmentamani asiakas laittoi minulle sähköpostia pari kuukautta prosessin päättymisen jälkeen. Julkaisen osan hänen viestistään hänen luvallaan. Näin hän kirjoitti:

Mun oli ihan pakko kirjoittaa sulle. Ennen kun olin "tavannut" sut en osannut kuunnella merkkejä itsestäni,vaan luulin kaikkien fiilisten ja tunnetilojen olevan osa elämää oli ne sitten kuinka kielteisiä tahansa. Nyt tilanne on toinen.

(Seuraavaksi hän kuvaili uraansa liittyvää tilannetta, valinnan aiheuttamaa ristiriitaa ja miten hän merkkejä lukemalla osasi tehdä itselleen oikean valinnan. Sitten hän päätti viestinsä:)

Kiitos mielettömästi avustasi ja ajatusmaailman avaamisesta.

Tämän kyseisen asiakkaan kanssa muistan ajatelleeni, että osaankohan oikeasti välittää hänelle ajatukseni elämän tarjoamista merkeistä ja ymmärtääkö hän, mitä tarkoitan. Näköjään oppi meni hyvin perille.

En enää pysty tekemään itseäni vastaan. Olen parin vuoden ajan kuunnellut tiiviisti tuntemuksiani, kehoni reaktioita, unissa toistuvaa symboliikkaa ja monia ulkoisia merkkejä kuin tienviittoja, joilla elämä yrittää minua ohjata oikeaan suuntaan. Jos haluan sanoa kyllä, en sano ei. En vietä aikaani ihmisen kanssa, jonka kanssa minulle tulee yksinkertaisesti huono olo. En käy treffeillä toista kertaa miehen kanssa, jonka läsnäolo saa jo ekoilla treffeillä minut uneliaaksi. (Ja sehän tarkoittaa sitä, että jonkun seurassa oma energiataso putoaa, jonkun toisen seurassa kohoaa.) En pue päälleni vaatteita, joista ei tule hyvä fiilis.

Katson HBO:n dokumentteja, jotka ruokkivat älyäni ja puhuttelevat tunnetasolla. Katson Ray Donovan -sarjaa odotuksesta kuolaten, koska sen juoni ja mieskauneus saavat sydämeni lyömään innokkaasti. Kosketan puiden lehtiä niiden ohi kävellessäni, koska ne ovat minulle tärkeitä. Kerron itselleni, miten vanhenevat silmäni näyttävät koko ajan kauniimmalta. Sanon koiralleni ennen kuin nukahdan: "Lilli, rakastan sua." Ruokin kehoani terveellisellä ravinnolla, joka tuo minulle virtaa. Liikun, koska aivoni janoavat liikettä. Teen vain sellaisia töitä, joita absoluuttisesti haluan tehdä, ja siksi teen työtäni sydämen palolla, ja se palo pitää minut kiinni kasvussa.

En enää itseäni vastaan yhtään missään. Siitä tulee niin paha olo.

Opettelen myös antamaan helpommin ja isommalla ilolla jotain, mitä voin antaa. Siksi Naisten Akkulataamo, yhteinen paikka voimaantumiseen, alkaa johdollani ihan pian Tampereella. Kyselyitä on tullut mukavasti. Lisätietoja minna@minnamarsh.com.

Mitä paremmin alat sisäistä ääntäsi eli vaistoasi kunnioittaa ja kuunnella, sitä herkemmin ja voimakkaammin se alkaa toimia.


tiistai 1. syyskuuta 2015

Jos puristan sinua, mitä sinusta tulee?

ASIAA PIENISTÄ ASKELEISTA –
KIITOS SUURELLE OPETTAJALLE

Eilen heräsin kuulemaan, että Wayne Dyer on kuollut. Hän oli tärkeimpiä henkisiä opettajiani, joten tieto hänen kuolemastaan on ravistellut minua syvästi. Hänen viisautensa ansiosta tarina venäläisestä miehestä päätyi pian ilmestyvän kirjani johdantoon. Dyer sanoi minulle vuosia sitten ollessani tohkeissani kaikenlaisista mahdollisuuksista, että minun kannattaa keskittyä omassa asiassani ja työssäni pieniin askeliin isojen harppauksien sijaan.

Julkisissa esiintymisissään Dyer otti joskus lavalle mukaansa appelsiinin. Hän kysyi yleisöltä:
"Jos puristan tätä appelsiinia, mitä saan?"
"Appelsiinimehua."
"Miksi en saa omena- tai päärynämehua?"
"Koska appelsiinista voi tulla vain appelsiinimehua."



Sama pätee sinuun. Jos elämä "puristaa" sinua, jos joku tekee tai sanoo jotain, ja koet puristusta, mitä sinusta tulee ulos?
Sinusta tulee ulos juuri sitä, mitä sinussa jo on.
Kenties vihaa, pelkoa, syytöksiä. Kenties lempeyttä, uteliaisuutta, rakkautta.
Vain sitä sinusta tulee ulos, mitä sinussa on.

Olen nyt 48-vuotias. Tuosta ajasta olen ollut 24 vuotta ilman alkoholia. En ole koskaan katunut sitä päätöstä. Elämä ilman alkoholia on saanut aikaan sen, että olen vahvempana ja tietoisempana voinut rakentaa elämääni pala palalta joka päivä. Pienin askelin.

Jos voisin, antaisin 38-vuotiaalle Minnalle neuvon. "Älä hätäile. Älä murehdi. Asiat menevät omalla painollaan. Pidä hauskaa ja tee aina parhaasi. Anna elämän avautua."


Lahjana teille vastaan kysymyksiinne jatkossa myös YouTubessa.