tiistai 27. lokakuuta 2015

Ei kova vaan voimakas

ASIAA SIITÄ, MITEN TULLAAN VOIMAKKAAKSI





On ollut ikävä koko viikon. Mutta ikävää ei ole ollut. Tämä on ollut loistava työviikko. Sain tiistaina kutsun Yle:n Aamu-tv:n vieraaksi ja se haastattelu meni näin:



Puhelin alkoi soida jo ennen kuin pääsin rakennuksesta ulos viittä minuuttia myöhemmin. Elän ammatillisesti hienoa aikaa, koska en pingota ja teen vain sydämestäni sen, minkä teen.

Saan miespuoliselta ystävältäni välillä miesnäkökulmaa.  Päivitimme kuulumisia ja hän sanoi: "Minna, sä olet niin kova... Ei, korjaan, et ole kova vaan voimakas."

Olen tätä tekstiä nyt kirjoittanut useaan kertaan muutaman kappaleen ja pyyhkinyt sitten kaiken pois, koska en halua yrittää kirjoittaa hyvää, rehellistä tekstiä. Haluan mieluummin löytää sen tilan, jossa annan vain taas tulla sydämestä.

Naispuolinen ystäväni kysyi minulta tänään omaa tilannettaan miettien, että onko minun vaikea hyväksyä itseni, jos mies torjuu minut. Sanoin, ettei ole. Minä voin hyväksyä itseni, vaikka mies torjuisi minut. Rakastan itseäni siksi, että olen rakkauden arvoinen. Itsearvostukseni ei pompi sen mukaan, tykkääkö joku tai ei. Saatan tilanteita surra ja kaikkea en pysty olankohautuksella sivuuttamaan, mutta enää minun ei tarvitse kerjätä, että joku huomaisi ja rakastaisi.

Ehkä siksi olen voimakas. Koska rakastan itseäni. Ja siksi, etten pelkää kuolemaa. Uskallan olla myös herkkä ja haavoittuva, ilkikurinen ja hassutteleva, koska sellainen minä olen. Vastapainona en epäröi sanoa kännissä tanssilattialla sikailevalla äijälle "Painu vittuun", jos hän pyrkii kourimaan. 

Tässä kohtaa olankohautus. Linjani on tanssilattialla sikailevien kanssa suora siksi, että suora linja tehoaa parhaiten.

Minun tehtäväni on pitää itseni puolta ja vaalia itseäni, mutta silti sydän auki heimolaisteni suuntaan. Se, että rakastan itseäni, ei ole sinulta pois. Mutta jos en rakastaisi itseäni, se olisi kaikilta pois. Osaan rakastaa myös sinua paremmin, koska rakastan myös itseäni kaikessa keskeneräisyydessäni.

Kysyin itseltäni, että olenko mielestäni sellainen nainen, jonka kanssa haluaisin suhteen, jos olisin mies. Hell yeah.

On ollut ikävä koko viikon. Mutta ikävää ei ole ollut. 

torstai 22. lokakuuta 2015

Spesiaalit yhteydet

ASIAA SIITÄ, KUN SYDÄN PUHUU SYDÄMELLE

Sinkkunaisena käyn nykyään harvakseltaan baarissa. Skene ei jaksa innostaa, ja elämä on ollut kovin työkeskeistä. Perjantaina teki mieleni tanssia. Laitoin pojalleni viestiä ja kysyin, onko hän menossa minnekään ja jos ei, voisiko koirani tulla hänelle yökylään, jotta saan aamulla nukkua pitkään.

Baarissa Vichy-linjalla oli kivaa. Ei tullut mieleeni tavata ketään. Halusin vain olla onnellinen pienessä punaisessa mekossani ja nauttia tavallista paremmasta musiikista. Tanssilattialla oli ihana tanssia yksin ja välillä kaksin. Kun tanssin ja suljen silmäni, näen musiikin kuvina ja väreinä.

Parin koripallotyypin kanssa juttelin. Toinen heistä sanoi suoraan silmiin katsoen ja kovasti sanojaan anteeksi pyytäen, että olen sellainen MILF. Eihän sellaiselle voi kuin hekottaa. Hän oli äärimmäisen kohtelias, mutta jämpti ja miehekäs. Läpi yön.

Hän unohti kultaisen sääntönsä, sen että baarissa ei pussailla. Kyllähän me lopulta, kun hän otti ohjat käsiinsä, ja kaikki siinä oli ihan oikein. Minä unohdin, että en edes anna kenenkään saattaa minua nykyään kotiin päin.

Sitten tuli se pommi. Se ikä. Hän oli tiennyt 48 ikävuottani koko ajan, kun en ollut sitä peitellyt. Mutta että hän syntyi, kun minä olin 21-vuotias?

Olen oppinut nyt kunnolla sen läksyn, että energiani ei ole ikälopun ja elämäänsä ryytyneen ihmisen energiaa. Olen elossa jokaisella solullani ja Nainen viimeisen päälle. En halua rajata ihmisiä elämästäni iän perusteella. Enemmän olen kiinnostunut siitä, miltä minusta tuntuu jonkun ihmisen lähellä.

Nykyään osaan ihan helvetin tarkkaan lukea ja katsoa, onko minulla se spesiaali yhteys jonkun kanssa. Harvan kanssa on. Tämän miehen kanssa oli. Hän meni sydämeen asti viimeistään lyhtypylvään kohdalla, puhumattakaan niistä miljoonista viesteistä, joilla hän välitti minusta ja minun elämästäni. Jumankauta, että kolahti.

Mutta hän jatkaa elämäänsä toisaalla ja minä toisaalla. Selibaattikin jatkuu, koska en minä ole tyrkky paitsi vitseissä enkä minä millaisilla ehdoilla vain. Pitää olla Sinä ja Minä ja Rakkaus.



Spesiaalit yhteydet, ne menevät sydämestä sydämeen ja kestävät, tapahtui mitä tahansa. Kaikki on ihan niin kuin pitääkin, tässä hetkessä.

(Kuten huomaat, en minä koko stooria kerro täällä. Jotain pitää olla omaakin. Näytän tässä kohtaa kieltäni, iloisesti.)


tiistai 13. lokakuuta 2015

Suhteessa sinuun ja minuun

ASIAA ERILAISISTA IHMISSUHTEISTA



Olen tehnyt tuhansia virheitä. Ne tapahtuivat, ja olen oppinut. Persoonallisuuteni on rakentunut niistä. Jos olen epäonnistunut ihmissuhteessa tai tuntenut, että olen tuhlannut aikaani, yritän katsoa taaksepäin ja nähdä myös hyvät ajat. Koska opin, minulla on paremmat mahdollisuudet onnistua seuraavassa suhteessani.
– Gergely Badics, UNKARI
kirjassa Mentaaliherätys!

Aamuviideltä naapuri kolauttaa sänkyni takana olevaa seinää pari kertaa sen verran railakkaasti, että herään enkä heti nukahda. Pian alkaa kadulta epätavallisen kova meteli, joka tulee ajoneuvosta. Tunti on jo kulunut ja nousen kirjoittamaan blogia asioista, jotka mieltäni askarruttavat.

Minä ja muut. Mietin sitä, miten ja millaisin pelisäännöin olen suhteessa itseeni ja toisiin.

Meillä on Tampereella naisten hieno voimaryhmä, Naisten Akkulataamo, joka on kokoontunut nyt kuukauden ajan. Siellä on tarjolla kahvia ja teetä, keksiäkin. Pöydällä on lappu, jossa lukee VAPAAEHTOINEN KAHVI-/TEEMAKSU. Joskus kolikkolautaselle ilmaantuu kolikoita, joskus ei juurikaan. Silti kaikki juovat jotain. Itsekseen kahvi ja tee eivät ilmaannu keitettyinä valmiiksi. Joku myös tarvikkeet kantaa kaupasta paikalle ja joku ne maksaa. Jos ei juoman juoja itse, kuka sitten? Joku myös jäljet siivoaa. Eikä tämä ole narinaa, tämä on pohdintaa, jossa katson myös itseäni peiliin tiukasti ja erilaisissa tilanteissa. Millaisissa tilanteissa minä otan, mutta en anna?

Olen elänyt selibaatissa taas yllättävän pitkän ajan, lähes seitsemän kuukautta. Siinä mielessä ei tullut railakasta sinkkunaisen kesää, koska eteeni ei tullut tilanteita, joissa sydämeni olisi valinnut jonkun sänkyyni asti. Seksitöntä ei elämäni tarvitse silti olla, koska rakastella voi myös hurmiossa itsensä kanssa ja erotiikkaa voi olla vaikkapa tavassa olla ja katsoa vastaantulijaa kadulla. Seksi on paljon muuta kuin yhdyntä.

Entinen rakastajani, nyt jo 26-vuotias, koputtelee joskus linjaani. Mietin, mitä asiaa hänellä on nyt, kun hän on tuoreessa parisuhteessa. Olen selvin sanoin sanonut hänelle, että en säädä kenenkään suhteessa olevan kanssa. En, vaikka kiusauksen tuntisin.

On niitä ollut muitakin koputtelijoita, mutta en minä, jos vain jokin yhtälössä tökkii.

Jos kohdalle osuu, kaikki voi tapahtua myös nopeasti. Niin hyvin sydämeni jo osaa.

Olen viime vuosina seurannut sivusta monia epärehellisiä parisuhteita. Sellaisia, joissa piilotellaan asioita tai niissä valehdellaan. Sen tiedän, että sellaista suhdetta en halua. Mitä se seksi on, jos ei ihminen voi avata sydämensä täysin, antaa hengen soida ja lennähtää toisen kanssa ihan muualle? Enhän minä pidä laimeasta ja kylmästä kahvistakaan.

Vein lauantaina itseni kaupungin parhaaseen intialaiseen ravintolaan. Paikka oli tupaten täynnä. Minä sain neljän hengen pöydän itselleni. Ei hävettänyt, ei nolottanut. Olin täysi kokemuksessani, itseni kumpppanina ja rakastajana, täysin vatsoin.

Jos minä en riitä itselleni ja ota vastuun onnellisuudestani, hakisin aina onneni ja täyttymykseni sinusta. Ihan itse olen vastuussa siitä, mitä minä yhtälöön tuon suhteessa minuun ja suhteessa sinuun. Siinä asiassa haluan kehittyä koko ajan.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Syvähalaukset ja vapautumista Heikelä Korporaatiossa

ASIAA SIITÄ, KUN ITKU ON HUONOMPI VALINTA

Sanoin keskiviikkona Radio Rockin Heikelä Korporaatio -haaastatteluni jälkeen, että jos se olisi ollut elämäni ensimmäinen haastattelu, olisin mennyt kotiin itkemään. Ystävältäni tuli viesti: Ihan hirrrrrrveetä provosointia.



Silti kokemus oli yksi elämäni mielenkiintoisimpia. Muistutin itseäni läpi haastattelun, että provoa ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti ja haastoin itseäni pysymään terävänä kuin liigamaalivahti kauden finaalipelissä, kun vastustajan oikeasti hyväsydäminen ykköshyökkääjä laukoo ja luo painetta.

Meillä oli todella kivaa (uskon, että myös muilla kuin minulla). Lämmintä myös. Lähetyksen voi kuunnella tästä. Nauroin sitä myöhemmin kuunnellessani niin, että poskiin sattui. Täydellinen ei tarvitse olla, mutta jos vaikka aidosti sitä mitä on?

Olen satsannut tänä syksynä paljon työhöni. Se on tuottanut tulosta. Kiitos uusista yhteyksistä, vinkeistä ja tuesta.

Mentaaliherätys! on poikinut jo palautetta. Kuulemma sitä ei malttaisi laskea käsistä. Laita sinäkin palautetta tulemaan.

Haluan elää totuudessa ja seurata sydäntäni. En hae 
elämässäni vain helppoa tietä, koska se pilaa ihmisestä jotain.
– Mario Campanile, BRASILIA 
kirjassa Mentaaliherätys!




Naisten Akkulataamo kokoontuu tänäänkin samaan aikaan tutussa paikassa Tampereella. Jos olet kiinnostunut naisten maksuttomasta keskustelu- ja tukiryhmästä, laita meiliä minna (at) minnamarsh.com ja tule mukaan. Halauksia tiedossa!