lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kun vieras ihminen lähestyi minua Sokoksessa

ASIAA VIHASTUMISISTA, IHASTUMISISTA JA YHTEISISTÄ MISSIOISTA

Seisoin äskettäin Sokoksen alusvaateosastolla uudet stringit kädessäni selaamassa sukkahousuja, kun minulle tuntematon nainen lähestyi minua. Jos hän olisi ollut mies, olisin hypännyt metrin taaksepäin. Vaikka tämä kirkaskatseinen nainen kertoi olleensa minusta, hänelle vieraasta ihmisestä, taannoin hyvin ärsyyntynyt, hän paljasti nähneensä minusta myös unta. Ensin tämä tilanne äkkiseltään ärsytti myös minua, joka seisoin stringit kädessäni kuuntelemassa vieraan ihmisen vuodatusta, mutta sitten auki keriytynyt episodi liikutti minua itkuun asti. Miten joku voi nähdä myös pörröisen tukkani noin selvästi? Koska pörröinen se on, kun olen paljaimmillani. Sain luvan kertoa minua lähestyneen naisen mietteet blogissani. Hän osoittaa melkoista oivalluskykyä ja rohkeutta avoimuudellaan. Lihavointi on omaani. Ole hyvä:

*****

"Jossain Facebook-feedissä ehkä syksyllä törmäsin teksteihisi, ja jäin niitä lukemaan. Ihastuin ja vihastuin, en aivan tiennyt mitä ajatella. Mietin jossain vaiheessa, varaisinko sinulle ajan, mutta päätin sen jättää tekemättä. Jossain vaiheessa ärsyynnyin, en halunnut katsella nahkahousutakapuolia vaan kuulla mitä ajattelet. Jätin seuraamisen siihen. Tokikin siis ärsyynnyin itsessäni asuvaan nahkahousutakapuolityttöön, joka ei uskalla kuviaan julkiseksi laittaa, vaan vain ajattelee.


Tässä kuvani, joka ärsytti.

Näen ajoittain unia, hyvin voimakkaita unia ihmisistä. Olen tulkinnut ne kohtaamisiksi toisella "levelillä", sillä ne ovat hyvin mieleenpainuvia ja symbolisia. Viime aikoina olen yhä enemmän herännyt huomaamaan että valvemaailmassa nuo unet vastaavat ihmisten oloja ja tuntoja (pahoittelen taas, jos tämä kuulostaa sinulta hullulta). Siksi oli tärkeätä kertoa sinulle tuo uni, kun sinut näin! Enkä KOSKAAN käy Sokoksen sukkaosastolla, viimeksi olin siellä v. 2009. Tapaamisemme jälkeen kävin lukemassa blogiasi uudelleen. Silloin tajusin että viesti on, ehkä, että naisina olemme samassa veneessä. ON oikeus haluta, että mies rakastaa tajuttomasti ennen kuin rakastelee tajuttomaksi. ON oikeus nauttia räävittömän vilpittömän itsekkään onnellisesti omasta naiseudestaan ja seksuaalisuudestaan, eikä antaa sitä kaiken maailman helppoheikkien ryöstöviljelemäksi. ON ihan tuskallisen todellista, että himonsa vuoksi joutuu kirkumaan ja hyppimään seinille odotuksen aikana. ON hyvä, että sanoitat sen auki meidän muiden samassa veneessä matkaavien luettavaksi!

Unessani oli sininen yö - tiedätkö, sellainen millaisia yöt ovat juuri ennen kuin kesä kääntyy syksyksi, ennen kuin ensimmäinen halla laskeutuu peltojen ylle ja viilentää vedet. Sinisessä yössä sumuinen järvi, on hiljaista, eikä rantoja erota usvasta, olemme keskellä aavaa vettä. Näen ympärilläni puhtaan tumman veden, silkkiset laineet veneen laidoilla, sumun keskeltä piirtyy joutsenparin hahmo. Kastan käteni veteen, sormieni välissä lipuu viileä neste. On aivan rauhallista.

Vene kulkee eteenpäin, puinen ruuhi, erotan airojen natinan hankaimia vasten. Kohotan katseeni kokkaa kohti - siinä sinä istut, hymyilet, tumma tukka kosteassa pörrössä kasvojesi ympärillä, soudat vahvoilla käsivarsilla kohti saarta. Olemme aivan hiljaa, vain hymyilemme. Tiedän, ettei minulla ole mitään hätää, ettei meillä ole mitään hätää, sillä niin kauan kuin meillä on tämä vene, nämä airot, tämä vauhti ja oikea suunta, olemme turvassa samassa veneessä."


Kuva on lainattu toisesta blogista.
http://prettygingham.blogspot.fi/2012/07/kesaretkilla-i.html.


torstai 14. huhtikuuta 2016

Sinun karhea kämmenesi

ASIAA IHMEISTÄ ILON KESKELLÄ




Minä tanssin.
Tältä onni taas tuntuu.
Käännyn ja näen hänen silmänsä.

Hetken päästä uudestaan. Ja taas.

Ei siinä mitään uutta ja erilaista, mutta hän katsoo niin vakavana,
arvioi
lukitsee oikean vastauksen
änärin ykköskierroksen kärkivarauksen
laukkaratsun, jolle rahat laitetaan ja toivotaan parasta.

Mielestäni hän ei ole minun tyyppiäni, mutta minun tyyppiäni on,
kun tuntuu oikealta.
Hän lähestyy tilaisuuden tullen, ei tuhlaa yön aikaa.
Hän on hermostunut, mutta tekee hyvin selväksi, mitä haluaa.

tietokirjaisku minua varten
mitä missä milloin

Näitä juttuhan kuulee baarissa alvariinsa
ei siinäkään mitään uutta
tai erilaista

paitsi se,
että en osaa päättää onko hän se Robert De Niro,
joka on huumorimiehiä,
vai se Bob
joka jättää jälkeensä pahaa jälkeä ja katoaa
aamunkoittoon.

Ei mun kanssa niin vain lähdetä
älä unta näe

Hän iskee minulle silmää
naulitseva katse
määrätietoinen
ja minä en näe ketään muuta

silmänisku

paitsi sen vanhemman herran
joka keskeyttää
pyytää anteeksi häiriötä
ja kysyy

olethan sinä se sama, joka viimeksi täällä siinä mekossa

en tiennyt, että joku nainen voi liikuttaa lantiotaan tanssiessaan niin eri tavoin
ei mulla muuta

Minä vaadin Robert-Bobilta henkkarit näytille
Hän kieltäytyy ensin
mutta minä sanon, että muuten tämä homma ei etene mihinkään
hän kaivaa pinkit henkkarit
ja onneksi minulla nyt ne uutuudenviehkot piilolinssit
ja minä näen muutenkin kuin sydämellä
etunimi sukunimi sotu

Hän antaa minulle harkinta-aikaa sitä pyytäessäni
minä käyn välillä tanssimassa

kysymässä tutulta selväpäiseltä mieheltä, että kun en minä yhden illan juttuja
onko se turvallista
ja tällainen Robert-Bob
tämän verran tiedän
tuttu mies kuuntelee ja nyökkää
voit sä 
anna mennä

Baarin vessassa minä yhä hermoilen
kysyn jonossa olevalta juopuneelta naiselta
voinko minä ja onko se turvallista
ja hän sanoo, että voin
ja minä, että eikö se ole kovin vaarallista
ja hän

NO ON,
MUTTA MENET
KERRAN TÄÄLLÄ VAIN ELETÄÄN!

Paiskaisee minua iloisesti hartiaan.

minä palaan hänen luokseen
koputan narikkalapulla selkään
mennään
taivaan alla me suutelemme
koska minä vaadin
että mitä jos ei mitään helevetin kemiaa
mutta onhan sitä

ja minä laitan rakkaalle Lolalle Las Vegasiin Robert-Bobin
nimen ja tilannetiedot
whatsappiin
jos se onkin vaikka kirvesmurhaaja
Lola kuittaa heti
Robert-Bob nauraa
me molemmat haluamme
ja hetken päästä hän kietoo sormensa minun sormiini
ja me kävelemme käsi kädessä
ja vittu minä en haluaisi olla missään muualla
en edes tanssilattialla
kun Darude tykittää

myrsky on nyt ihan muualla ja minun maani kantaa hyvin kiitos

kun olen voittanut laukkakisani pääpalkinnon
päässyt änäriin
me väsyneinä

minä
että sulla on kuitenkin joku vaimo jossain
hän
että tämä puhuttiin jo
minä käännän selkäni kiivaasti
adrenaliinipiikissä
ja huitaisen kyynärpäälläni häntä kasvoihin
ja heti
ihan heti
anteeksi se oli oikeasti vahinko
hän sanoo että heti sä ihan mustasukkainen

ja me nauramme
ei mitään hätää

sammutan valot

hän asettaa minut pimeässä kainaloonsa
ja minä asetun hyvin

hänen karhea kämmenensä
rapattu pinta
rosoinen hiomapaperi
turvassa
minun herkät sormeni.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

"Tämä kirja muutti mun elämän"

PALAUTEPOSTIA

Sain postia Manu Laaksoselta, joka on yrittäjä, jalkapallovalmentaja junioreissa ja omien sanojensa mukaan "intohimoinen Tappara-fani". Manun posti minulle meni näin:

Kiitos, Minna. 
Luin kirjasi "Miksi maali ei synny?" vuoden päästä taas uudelleen. Nyt kirja upposi syvemmälle ja enemmän. 
Tämä kirja muutti mun elämän. 
My new life.




tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kenet lähelleni päästän

ASIAA TUOMITSEMISESTA JA OMAN HEIMON LÖYTÄMISESTÄ


Kuvassa pikkusiskoni Hanna ja minä
eräänä hilpeänä tanssiyönä. 

Kiitos Twitter-tuttavuuden, kuntoiluhaaste on heitetty ja sillä mennään tämä kevät. Viisi kevyttä aamulenkkiä ja viisi tuntia vaihtelevaa treeniä viikossa minulle. Tänään meinasin tippua jo klo 17, joten piti ottaa pienet unet. Tunnin nukuin, ja heräsin melkoiseen puristukseen, mikä oli kyllä henkistä laatua.

Ihan testasin sitten omia metodejani. Annoin anteeksi ja päästin irti henkisen harjoituksen avulla. Toistin elämäntilanteeseeni sopivaa avainajatusta ainakin sata kertaa, ja kyllä se negatiivinen, automaattisempi vasta-ajatus yritti päässäni vastaan huudella, mutta minä olin sitkeämpi.

En halua kenellekään mitään pahaa. En yhdellekään ihmiselle. Idealistisesti toivon, että asiat voisi aina puhua halki, poikki ja pinoon, mutta ihmiset ovat aina omissa kohdissaan omissa prosesseissaan ja he saavat sitä myös olla. Kuka minä olen heitä tuomitsemaan? En kukaan.

Kotilääkärin tuoreimmassa kolumnissani otan kantaa kommunikoinnin, sydämestä puhumisen, tärkeyteen.

Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa intohimosta. Elämä tuntuu tiputtavan nyt eteeni tilanteita, asioita ja oivalluksia, jotka auttavat minua kirjoittamaan mahdollisimman hyvän kirjan. Hurjaa vapautumista, irtipäästämistä, iloa ja itkua. Sydän auki kaikelle sille, mikä on ihan minua varten, vaikka en yhtään tiedä, mitä elämä on minulle tuomassa.

Sellainen vahva hytinä minulla kyllä on, että se on jotain todella hyvää.

Tuomitsemisesta vielä. En halua tuomita niitäkään miehiä, jotka joskus kauan sitten vuosien takaa kohtelivat minua todella huonosti. Jossain kaiken paskan alla heissä on varmasti paljon myös hyvää. Minä sain elämäni oppitunteja heiltä jossain vähän muussa muodossa kuin pinnalta katsottuna heidän hyvänsä kautta. Se ei silti tarkoita, että he olisivat ihmisinä yhtään vähäpätöisempiä kuin minä. Vaikka en halua tuomita, en myöskään halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka ovat minua joskus lyöneet tai vuosikausia solvanneet.

En myöskään halua hieroa tuttavuutta niiden miesten kanssa, jotka baarissa käyvät maanisesti päälle, jotka kirjoittavat typeriä seksitarjouksiaan minulle tai jotka jonkin fiksaation vallassa yrittävät minua hallita, uhkaillen tai painostaen. Tulisieluisena eläjänä olen kokenut terveeksi huolehtia rajoistani hyvin tarkkaan. Viime aikoina on tullut vähän turhan paljon häirintäviestejä. Pärjään kyllä, mutta rasittaahan se. Minulla kun ei ole häiriköille yksityistasolla mitään – korostan, yhtään mitään – annettavaa. Silti haluan uskoa, että heissäkin jossain asuu hyvä ja viisas, vaikka se tyyppi ei tässä elämässä pintaan pääsisikään.

Minulla on oikeus valita, ketkä lähelleni päästän. Eräs mies pääsi minua lähelle muutama viikko sitten, ja hän on rakas minulle. Olen onnellinen kokemuksesta. Monesta ihanasta naisesta, kiitos Naisten Akkulataamon, on tullut minulle erittäin hyvä ystävä viime kuukausien aikana. Olen iloinen, että en säiky kaikkia niin paljon ja epäluulolla kuin muutama vuosi sitten.

Olen saanut myös pikkusiskon (yllä kuvassa). Hän lähetti minulle äsken tämän ihan lahjana sydämestään, ja sitten minä itkin. Se oli hyvää itkua.



Tuli, jos mikä,
a) puhdistaa ja
b) vapauttaa seuraavalle kehitystasolle.
Kunhan ihminen ei katkeroidu, vaan avaa sydämensä aina kohti seuraavaa kasvuporrasta, olivat elämän oppitunnit miten rankkoja tahansa.

Olen oppinut, että täysillä, sydämestäni käsin, eläminen sopii minulle erinomaisesti. Mutta tässä elämänvaiheessa tarvitsen elämääni luottoihmiset ja vahvat rajat, koska ottajia on enemmän kuin minulla on yksityiselämässäni annettavana.


Parhaimmillaan intohimo ei ole mikään huimaus, vaan järistys.
– Minna Marsh tulevassa kirjassaan


sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Laatuseksistä en tingi

ASIAA OMAN (HUIKEAN) SEKSUAALISUUDEN KUNNIOITTAMISESTA

Arkiyönä kännykkäni piippaa. Miespuolinen kaverini viestii:
Anna mulle.
Sitä samaa hän oli pyydellyt jo baarissa viikkoa aiemmin.
Minä:
Et sä rakasta mua. Sori.
Hän:
Juu.

Ja asia oli sillä selvä. Kohteliaisuussyistä en viestinyt, että kun en minäkään millään rakasta häntä niin kuin seksisuhteessa minun hyvä olisi, mutta minut ihan hyvin hahmottavana miehenä hän varmasti ymmärtää asian.

No hard feelings.

Kohta on vierähtänyt taas kuukausi ilman seksiä. Välillä olen hyppinyt seiniä pitkin ja tanssinut tuskissani kotona yötä myöten. Usein olen rakastellut itseni kanssa ja oppinut matkalla taas jotain uuttakin.

Tarjontaa on ollut. Yritin hommata itselleni rakastajankin. Tämä kyseinen mies oli tehtävään valmis ja puhuimme jo pelisäännöistä. H-hetken lähestyessä en pystynytkään, mikä ei sinänsä yllättänyt minua yhtään. Tiesin, että minulla ei ole häntä kohtaan mitään tunteita. Ei sellaisia nainen miestä kohtaan -tunteita, joita ilman seksistä ei kanssani tule yhtään mitään. Ei ainakaan sellaista loistavaa ja kaikkeni antavaa, jota vähempään en yksinkertaisesti voi tyytyä. Väärässä asetelmassa saatan jäätyä jo alkumetrille kuin kuollut kala.

Ja minä olen oikea delfiini.

Viime yönä tutustuin baaritiskillä fiksuun mieheen, joka vartioi alkoholitonta juomaani, kun kävin välillä tanssimassa. Palattuani lattialta viimeisen kerran näytin hänelle lattialla pyörineen mielestäni "tosi ällöttävän" miehen, joka oli yrittänyt koko ajan lääppiä ja päästä iholle. Fiksu mies katsoi tuota miestä ja sitten minua,  ja minä ajattelin hänen heti komppaavan. Mutta ei. Sen sijaan hän peitti avokämmenellään pääni sivun hellästi painamalla kättään tukkaani vasten. Sitten hän katsoi minua lämpimästi silmiin ja sanoi:

Voi sua pientä. Sulla ei varmasti ole helppoa meidän miesten kanssa. Täytyy olla tosi vaikeaa.

Ehehee. Nauroin episodia kotiin asti.

Superseksuaalisena naisena elämäni menee kyllä nyt niin, että jos ei tunnepuolta puhuttelevaa seksisuhdetta elämääni tule, vähempäänkään en voi tyytyä. Sitten ollaan ilman ja tehdään tästä keväästä ja kesästä ihan villisikamaisen hauska ja toimiva juttu, muilla tavoin.