perjantai 24. helmikuuta 2017

Eläinten oikeuksia ja vähän ihmistenkin

ASIAA SIITÄ, MIKSI KANNATTAA KATSOA PINTAA SYVEMMÄLLE JA ANTAA TOISTEN(KIN) ELÄÄ



Rakastan eläimiä. Torakatkin ovat minusta mukiinmeneviä. Käärmeiden, liskojen ja hämähäkkien kohdalla minulla on vähän haasteita.

Jos voin itse asiaan vaikuttaa, minulla on aina koira. Kodissa on omanlaisensa sydänlämpö, kun koira on kotona. Olen onnellisempi ihminen, jos jaan arkeni koiran kanssa.

Olin 24-vuotias, kun viimeisen kerran söin punaista lihaa. Vuotta myöhemmin maistoin vielä kanaa. Nykyään syön kalaa, mutta muiden eläinten lihaa en ole syönyt.

Rakastan vintageturkiksia. Olen turkistakkini ostanut kaikki kierrätettyinä, ja ikää niillä on 10-30 vuotta. Ne ovat kauniita ja lämpimiä. Olen erittäin tietoinen siitä, että turkistakkini ovat turkisteollisuuden tuotteita. Inhoan turkisteollisuutta, jos rehellisiä ollaan. Inhoan kärsimystä, jonka turkisteollisuus eläimille tuottaa. Mutta minun ostoksistani ei ole mennyt euroakaan turkisteollisuuteen. Jos minä saisin päättää,  turkisteollisuus loppuisi tänään, eläinten takia.

Joku ajattelee, että olen julma ja itsekäs ihminen, kun pukeudun vanhoihin turkistakkeihin. Se sama joku pukee jalkoihinsa ja käsiinsä karitsannahkaa ja syö karitsaa tänäkin pääsiäisenä. Jos ostat nahkakengät tai nahkalaukun, et aina edes saa selville, minkä eläimen nahkaa siihen on käytetty ja millaisen prosessin tuloksena.

Joku sanoo, että voisin pukeutua tekoturkiksiin, niihin pörröisiin akryylitakkeihin, joissa ei ole mitään eettistä. Ei kiitos. Jätetään tekoturkit jatkossa kauppoihin, niin planeetta kiittää.

Jos suomalaisten mummojen vinteiltä lähtee kierrätykseen aitoja turkistakkeja, pukeutukaa niihin. Niiden vaatteiden takia ei enää yksikään turkiseläin kärsi. Vintageturkikset ovat eettisesti kestävä valinta.

Vielä toiseen eläimelliseen asiaan.

Olen ollut tiedotusvälineissä esillä seksuaalisesta vapautumisestani. Mutta tarkoittaako seksuaalinen vapautuminen, että pitää panna kaikkien kanssa ja paljon?

Siinäkään asiassa kaikki ei ole aina sitä, mitä voisi kuvitella.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Suorittamista vai suorituksia?

ASIAA TEKEMISEN LAADUSTA JA MERKITYKSESTÄ




Viime aikoina asiakkaikseni on tullut entistä enemmän keski-ikäisiä ihmisiä, jotka hakevat elämälleen suuntaa. He miettivät, voisiko heidän elämässään olla vielä edessä jotain uutta, jotain mielekkäämpää ja sytyttävämpää.

Olen ilolla seurannut tätä trendiä. On hienoa, että ihmiset eivät halua vaikkapa viisikymppisinä vain tyytyä näennäisesti turvalliseen loppuelämään. Suomalaisessa kulttuurissa on ollut liiaksi tapana eläköityä varhain ja hiipua hiljaa pois jo ennen sitä. Tämä aika kuitenkin tarjoaa ihmisille parempia työkaluja vanhojen murheiden ja muiden sisäisten esteiden käsittelyyn, jotta voimia ja elämäniloa riittäisi loppuun asti.

Kun olen kuunnellut ihmisten kuvailevan elämäänsä, olen huomannut, että moni suorittaa myös tärkeinä pitämiään asioita. Jos suoritamme, meistä tulee ennen pitkää kireitä ja ilottomia.

1. 
Suorittaminen on sitä, että vain tekee jotain. Suorittaminen onnistuu ilman, että homma sen kummemmin sytyttäisi. Suorittaminen on hyvä asia esimerkiksi minulle silloin, jos tiskaan, vaikka tiskaaminen ei minua kiinnostaisi, tai silloin, kun maksan laskuja, koska ne on hoidettava. Suorittaminen on sitä, että haluan hoitaa jonkin asian, vaikka ei huvittaisi ja sydän ei ole asiassa mukana, mutta näen asian hoitamiseen liittyvän selkeän hyödyn. 

2.
Suoritus on prosessia pisteestä a pisteeseen b. Se on usein mitattavissa varsinkin kysymyksillä "Teinkö?" ja "Miten onnistuin?"

  • raudan nostaminen punttisalilla
  • terveestä ruokavaliosta huolehtiminen päivän aikana
  • totuuden kertominen ratkaisevassa asiassa
  • parisuhteen hoitaminen
  • paremman työpaikan etsiminen
  • maalin tekeminen

Paras suoritus on sellainen, jonka takana on merkitystä ja siksi myös sydäntä. Haluan tehdä asian x, koska tämä on minulle niin tärkeä asia ja olen siihen sitoutunut. Suoritus voi prosessina olla lyhyt tai pitkä. Suoritus voi olla myös loppuelämän mittainen:
"Sitoudun tekemään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi."
Jos asia on sinulle todella tärkeä, anna sille kaikkesi. Lopputulos ei ole tärkein, vaan se, että teit oikeasti parhaasi. Sekin on jo yhdenlainen lopputulos. Parhaansa tekeminen ei tarkoita, että pitäisi yrittää ylittää oma potentiaali. Riittää, jos potentiaaliaan oikeasti löytää, riittävän rennosti ja riittävällä sisulla.