sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Joskus tulen onnesta kuin sekopäiseksi

ASIAA SIITÄ, KUN SEURAA LUONTOAAN PELKÄÄMÄTTÄ

Kuva Marika Kiviharju

Täysillä eläminen ei minulle tarkoita sekoilua tai hetkeen tarttumista ilman minkäänlaista puntarointia. Täysillä eläminen on pelotonta elämistä sydän auki ja siksi ilon kautta siten, että tekee juuri sen, minkä oikeaksi kokee. Sehän ei ole keneltäkään pois.

Eräs mies sanoi, että olen niin itsekeskeinen. Puntaroin asiaa. Tämä on minun blogini, minun elämäni ja oppini, ja tällä mennään. Haluan olla tekemäni työni käyntikortti. Tänään kirjoitan tanssimisesta. Toivon, että sinä kirjoitat siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. Vaikka päiväkirjaan tai mielesi turhalla täytetyille tai tyhjän hennoille riveille.

En osaa sanoa täysin, mitä tapahtuu, kun tanssin lempibaarini parketilla. En pysty antautumaan liikkeelle, jos biisi ei iske. Vaatteet eivät saa kiristää tai tuntua epämukavilta, vaan niissä on tärkeää olemisen tila ja vapaus, oli päälläni sitten farkut tai superlyhyt ihonmyötäinen mekko. Aina en ole varma, pääsenkö vaatteissani portsareiden ohi, mutta luotan hyvään suhdetoimintaan.

En ole ihan varma siitäkään, miksi ihmiset aika usein tuijottavat, kun tanssin. Ehkä näytän heistä kahjolta, ja he haluavat arvostella. En jaksa enää välittää. Joku on kertonut kyllä tykkäävänsä, ja baarista kerrottiin, että silloin myyvät kaljaa paremmin.

Tanssin mieluiten yksin, koska silloin minun ei tarvitse huomioida toista tai antautua minkäänlaiseen kiehnäykseen. Jos haluan kiehnätä, asia on toinen. Useimmiten haluan vain tanssia. Silmät kiinni.

Kun suljen silmäni, näen musiikin. Sitä on vaikea selittää. Näen abstrakteja liikkuvia kuvioita. Näen soundin massana, joka pyörteilee. Sen soundin pyörrettä on hieno lähteä seuraamaan, ja sitä voi käsillä koskea. Ei niin, että nyt minun on tärkeää näyttää hyvältä ja tanssia tietyllä tavalla, vaan niin, että annan musiikin viedä. Tässä oivallankin, että en minä tanssi yksin. Minä tanssin musiikin kanssa.

Joskus tulen onnesta kuin sekopäiseksi, hallintaa täysin kadottamatta. Olen viime aikoina löytänyt selkärankani liikettä paremmin kuin koskaan, kiitos tankotanssitreenien.

Joskus pääsen parketilla tilaan, jossa tanssiessani kelaan silmät kiinni elämääni. Silloin on myös helppo päästää irti kaikesta ja antaa anteeksi ihan kaikki ja kaikille.

Suomi-popin aikana pidin viime yönä breikin ja odotin seuraavaa biisiä, joka minua kutsuu. Katselin blondia naista, joka tanssi lopulta Happy-biisiä hienosti rytmissä. Biisin jälkeen hän käveli ohitseni ja hiveli edestakaisin pakaraani. Silloin aina terävöidyn, koska en todellakaan halua, että kukaan nainen yrittää minua iskeä. Mutta tämä nainen sanoi: "Tiedätkö, minne tää perse kuuluu? Se kuuluu tonne tanssilattialle. Ala jo mennä."

Minä menin.






2 kommenttia:

  1. Ihmiset tuijottavat sinua varmaan siksi, että ilmeisesti ihan tietoisesti haluat näyttää ns. maksulliselta naiselta viihteellä. En oikein saa kiinni siitä, että miksi seksuaalisuudestaan iloitseva ihminen hakee sellaista huomiota. Onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista on vihapuhe Suomessa 2017. Ylevän nimimerkin (Kuunkuiske) takaa arvostellaan ja peräti maksullisen naisen näköiseksi. Perään hymiö. Kommentoijalla ei ole tietenkään kanttia tuoda mielipidettään täällä esiin omalla henkilöllisyydellään, mikä tekee kommentista entistä säälittävämmän. Ihminen voi olla sekopäinen onnesta tai ihan muusta, niin kuin kommentoija osoittaa.

      Poista