sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Älä mene väärään suuntaan äläkä hermoile

ASIAA SEKUNTIVIISARIN VÄRÄHTELYSTÄ

Kuva: Instagram, leo.leksa 2017

Olen ollut onnellinen viime aikoina. Onnellisuus ei tarkoita tässä kohdassa, että olisin ekstaasin partaalla koko ajan, mutta olen tuntenut hetkissä tarkoituksenmukaisuutta ja elämisen kaunista syvyyttä. Se on ollut täysin tietoinen valintani.

Äsken kävin koirani Lillin kanssa taas metsässä. Matkalla törmäsimme pyörätuolilla kulkevaan tuttuumme, joka oli menossa metsätietä pitkin lenkittämään labradorinnoutajaansa. Hän varoitteli lähestyvästä sadepilvestä. Metsän reunalla päästin Lillin vapaaksi. Lilli on oppinut kulkemaan metsässä omia reittejään jahdatessaan oravia. Näen usein, kun Lilli kääntyy vielä pitkän polun päässä katsomaan, että seuraan samaan suuntaan. Sitten hän katoaa hetkeksi näkyvistä. Me olemme hyvä tiimi.

Sade yllätti. Tulimme työtilaani keittämään kahvit. Vaihdoin päälleni kuivaa ja vedin villasukat jalkaani. Löysin jemmasta varahiustenkuivaajan, jolla kuivatin Lillin ja sitten juoksutrikooni. Lilli söi kuivattuja muikkuja ja minä raakasuklaata. Nyt meidän on täällä hyvä. Illemmalla rantaudumme kotiin.

Olen opetellut olemaan stressaamatta lähes stressipilkkuja halkomalla. Olen pysähtynyt viime aikoina hetkiin, joissa sekunnit lyövät. Mielessäni on kuin kello, jonka sekuntiviisarin värähtelemistä kuuntelen. Jos en pysty keskittymään sekuntiviisarin värähtämiseen, olen todennäköisesti liian levoton. Hion taitojani.

Olen oppinut viime vuosina paljon. Olen oppinut olemaan kärsivällinen, minä – ennen niin kärsimättömyyden perikuva. Olen opetellut hoitamaan ihmissuhteitani periaatteella "Onko tämä meille hyväksi"? Jos ihmissuhde on minulle tärkeä, haluan panostaa siihen ja antaa rakkautta ilman muita motiiveja.

Kun ajattelen itseäni jo lapsena tai nuorena aikuisena Kaliforniassa, ymmärrän nyt paremmin sisäistä ja siksi todellisinta luonnettani. Olen melkoinen elämäntapaintiaani, jonka täytyy kulkea uskollisena omaa polkuaan, tapahtui ulkomaailmassa talouden, politiikan tai muun saralla mitä tahansa. En jaksa juosta rahan perässä, koska se tekee minut sairaaksi. Teen työni hyvin ja antaumuksella, laitan käteni ristiin ja luotan, että elämä osoittaa tietään minulle ja näyttää, miten laskut maksetaan. Tähän asti kaikki laskuni olen aina pystynyt maksamaan. Ehkä pystyn maksamaan ne myös kantamatta asiasta huolta?

Jooga on vetänyt minua taas vahvasti puoleensa tankotanssin ohessa. Iltaisin levitän lattialle joogamattoni ja aloitan. Eräänä iltana lämmitin kylmäpuristettua seesamiöljyä ja hieroin sillä päänahkani, kasvoni, kaulani, niskani, hartiani, rintani, vatsani, pakarani ja kaiken. Eroottisinta mitä olen pitkään aikaan kokenut. Lupaan hieroa lämpimänkuumalla öljyllä myös sen ihanan miehen, jonka kenties vielä kohtaan.

Lainasin luvalla Instagramista @leo.leksa'n ihanan kuvan kesämielisistä lehmistä. Lapsena rakastin lehmien harjaamista. Kerran lehmät kyllä karkasivat minulta, kun minun piti tuoda ne pellolta takaisin navettaan. Ei mennyt ihan putkeen, ja niin minä juoksin parkuen ja liian isoissa kengissäni lehmien perässä pitkin kylätietä. Naapurinpoika istui aidan päällä matkan päässä, näki ahdinkoni ja hypähti keskelle tietä käännyttämään karkuun pinkovat lehmät. Jos en olisi hermoillut ja parkunut, todennäköisesti lehmätkään eivät olisi pinkoneet karkuun.

Ihan kaikesta voi ihminen oppia.

Antaudu tiellesi. Älä mene väärään suuntaan.  Älä hermoile yllättäviä käänteitä. Rauhassa. (Neuvoja itselleni.)



lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ahdistuksella on asiaa

ASIAA SISÄISESTÄ RAUHASTA



Paratiisilintu laskeutuu kädelle, joka ei purista sitä.
– Tao te ching


Saatuani Intohimo-teokseni kirjoitettua joulukuussa 2016 olin hyvin helpottunut. Vihdoinkin omaa aikaa. Tammikuu meni ihmetellessä ja valmennustöitä tehdessä. Sain paljon haastattelupyyntöjä, jotka puolestaan aiheuttivat ympärilleni omanlaistaan aaltoliikettä. Aaltoilun tasaannuttua huomasin, että palasin usein kummalliseen kasvottomaan ahdistukseen. Ajattelin ensin, että se johtuu kirjaprojektini jälkeisestä väsymyksestä. Nukuin ja söin hyvin, mutta usein ahdistus laskeutui ylleni kuin sakea sumu. Olo oli välillä iloton, mikä huolestutti minua, joka olen syttyvää sorttia.

Nyt tiedän mistä ahdistukseni johtui. Tunnen usein olevani aivan väärässä maassa, yrittäen saada tolkkua siitä, miksi minun kuuluu olla juuri täällä nyt ja mikä tehtäväni mahtaa olla. Kaliforniassa minusta tuntui viiden siellä viettämäni vuoden aikana, että olin kuin kala hapekkaassa vedessä. Suomessa olen joutunut henkisesti kamppailemaan. Suomessa yllättävän monen ihmisen turva on omaisuudessa, brändissä, nokittelussa tai kulisseissa, jotka odottavat puhaltajaa. Olen ihmetellyt ihmisten ankeutta, pelkoja, hyökkäävyyttä ja taipumusta jumittua riippuvuuksiin. Olen ollut kauhuissani siitä, miten paljon ihmiset huijaavat ihmissuhteissaan ja pysyvät niissä, vaikka he eivät ole niissä onnellisia eivätkä tule olemaan. On parisuhteita, joissa takanapäin petetään ja haukutaan ja edessäpäin suudellaan. Olen väistellyt kateuden piikkejä heiltä, jotka eivät uskalla, ja monia koston keihäitä heiltä, jotka olen torjunut. Olen oppinut erottamaan parin vuoden aikana paremmin ihmiset, jotka lähestyvät minua vain hyötyäkseen. Nyt lähipiirini on pieni sykkivällä punaisella sydämellä varustettu hyväntahtoisten ihmisten heimo.

Olen ollut ahdistunut miettiessäni missä minun paikkani on tässä yhteiskunnassa. En jaksa kiipimistä,  maineen tai mammonan perässä juoksemista. Haluan tehdä työni hyvin niin kauan kuin se tuntuu juuri minun jutultani. Minulla on ilokseni ihania asiakkaita, ja saan paljon kiitosta työstäni.  Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että lähes poikkeuksetta asiakkaani ottavat koppia opeistani ja lähtevät tekemään töitä viedäkseen elämäänsä ja asiaansa parempaan suuntaan. Vastailen työviesteihin usein, kun asiakkaani kuittailevat pelituloksiaan tai tekemiään välitehtäviä.

Olen kiteyttänyt halujani. Haluan treenata ja ruokkia terveyttäni. Haluan rakastaa läheisiäni ja muitakin kykyjeni ja voimieni mukaan. Haluan yksinkertaistaa elämääni niin, että siihen mahtuu vain rehellisyyttä ja rohkeutta. Haluan kodin, jossa on tankotanssitanko ja paljon henkistä tilaa ja rauhaa. Tarpeeksi rahaa laskujen maksamiseen. Haluan oppia luottamaan aina vain syvemmin elämään, jonka uskon hyvin tarkasti näyttävän minulle, mikä ja kuka on minua varten, kun en hoppuile, manipuloi tulosta tai yritä väkisin. Jos minun täytyy tietää tai tehdä jotain, elämä kyllä sen minulle kertoo ja minä näen, kun muistan hiljentyä riittävästi.

Minä en saa aina, mitä minä haluan. Sen olen jo oppinut. Mutta kun pidän sydämeni rehellisenä ja rohkeana, elämä pääsee paremmin toimimaan korkeimmaksi hyväkseni. En tiedä tulevaa, mutta uskon saavani itseni näköisen elämän siltä osin kuin voin siihen itse vaikuttaa.