keskiviikko 30. elokuuta 2017

Minä pingotan ja haluan, että sinäkin pingotat?

ASIAA KIREÄSTÄ PINNASTA




Minulla on varmasti omat syyni siihen, miksi pinnaani välillä kiristää. Poikkeuksetta yritän aina työstää itseni kanssa sitä, miten ja miksi reagoin.

Eräänä aamuna kävelin hoitamattoman ruohikon reunaa syrjäisellä kadulla koirani kanssa. Vieressä on hoitamattomia puskia, ja tuolla kaupungin alle metrin levyisellä ruohikolla ei kukaan kävele koskaan. Sen vieressä on leveä soratie ja soratien toisella laidalla on sorainen kävelytie. Autot eivät alueelle pääse. Koirani teki pienen kakan, ja kakka hävisi korkeiden heinien joukkoon saman tien. En korjannut sitä satoja vuosia häviävään kakkapussiin, joita usein myös kaduilla pyörii. Kakka maatuu heinien joukkoon parissa viikossa. Jos ihmiset kävelisivät tai lapset leikkisivät tuolla tienlaidalla edes joskus tai kakka näkyisi kävelijöille, olisin sen korjannut.

Noin kahdeksan metrin päässä kävellyt vanhempi naishenkilö alkoi huutaa minulle: "Aiotko jättää koirasi jätökset siihen maahan?" Vastasin hänelle, että paikassa ei kukaan kävele ja kakka maatuu nopeasti. Hän jatkoi matkaansa ja kääntyili katsomaan minua välillä vihaisesti, vaikka oli jo kauempana.

Tunnistin hänet ihmiseksi, joka eräässä ryhmässä useita vuosia sitten kertoi kamppailustaan elämänilon ja masennuksen välimaastossa.

Noinko hänen kävi?

Pari päivää myöhemmin kävelin metsässä ystäväni kanssa. Pieni koirani juoksi vapaana oravia etsien. Koirani on siitä mainio, että se pysyttelee lähellä ja palaa, kun sitä kutsutaan. Meitä vastaan käveli kaksi naista, joilla oli molemmilla kolme pientä rotukoiraa hihnassa. Arvioin tilanteen nopeasti. Koirani oli jo pysähtynyt muutaman metrin päähän minusta ja odotti reaktiotani. Jatkoin kävelyä koiraani kohti. Toinen naisista kiristi otettaan koiristaan, supisi naama rutussa ystävälleen ja alkoi lanteitaan heiluttaen matkia rentoa kävelyäni koiraani kohti, selvästi tympääntyneenä. Koirani seisoi edelleen kiltisti paikallaan, ja napsautin hihnan kiinni sen valjaisiin.

Kireä nainen otti koiransa ja lähti metsään kiertämään meidät kymmenen metrin päästä. Yksikään koirista ei haukahtanut tai ärissyt. Koirilla ei näyttänyt olevan mitään hätää. Kireän naisen ystävä veti omat koiransa tiukkaan otteeseen ja kiersi meidät muutaman metrin päästä.

Me lönkottelimme eteenpäin, ja heidät ohitettuani päästin koirani taas vapaaksi kuulostelemaan seuraavia oravia.

Jäin miettimään, mistä näitä kireitä ihmisiä tulee. Minä ja minun koirani tai mikä tahansa asia on heille vain triggeri, joka saa heidät leimahtamaan. Kauan sitten seurustelin miehen kanssa, joka oli niin täynnä miinoja, että en koskaan tiennyt, mihin miinakentässä osuisin ollessani hänen kanssaan tekemisissä. Hän räjähti usein, ja minä olin silmät pyöreinä.

Nyt en ole enää niin silmät pyöreinä, koska minun ei tarvitse koko ajan pelätä toisten miinoja. Heidän miinansa kertovat vain siitä, mitä heille kuuluu.

Miten voin olla itse muuttumatta kestokireäksi? Näin olen antanut ohjeita itselleni:

  • Älä heittäydy uhriksi tai marttyyriksi. Olen viime kädessä itse vastuussa hyvinvoinnistani.
  • Muista, että rajat ovat ihmissuhteissa rakkautta, kunhan rajat eivät perustu vihaan.
  • Tunne itsesi ja elä niin, että voisit voida mahdollisimman hyvin.
  • Erota todelliset ongelmat turhanpäiväisistä rätkätyksistä.
  • Jos on vaikea vaihe, pidä itsestäsi extrahyvää huolta. Älä jää asioidesi kanssa yksin.
  • Uskalla innostua ja syttyä. Ruoki liekkiä sisälläsi, jotta se kasvaa.
  • Jos on surua, sure sydämestäsi, mutta älä jumitu suruun. Elä surusta huolimatta.
  • Pidä fysiikastasi huolta. Syö terveellisesti. Vältä riippuvuuksia.
  • Älä odota tietynlaista haave-elämää. Ole hereillä ja luota siihen, että jos pyydät nöyrästi Elämältä apua, sinua ohjataan siihen hyvään elämään, joka on sinulle oikea ja paras mahdollinen, vaikka se ei olisi vanhojen haaveidesi ja egosi toiveiden mukainen.
  • Katso käsissäsi olevia pelimerkkejä ja tee niillä AINA se paras mahdollinen. Rakenna niiden avulla elämästäsi paras mahdollinen. Yritä oppia aina kaikesta hankalastakin.
  • Jos pidät seksistä, rakastele itsesi tai toisen kanssa. Hyvä seksi on aliarvostettua.

Miten minun käy? Muutunko kireäksi ämmäksi? Siinä yhtälössä minulla on paljon sanavaltaa.


maanantai 21. elokuuta 2017

Sisältäni portin löysin

ASIAA PARISUHTEISTUMISESTA



Kauan sitten silloinen poikaystäväni sanoi innostuneesti kuulleensa hyvän vertauskuvan. Hänelle oli sanottu, että suhde on silloin oikea, kun kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta. Minä katsoin häntä ja ajattelin ääneti, että juuri tuossa silloisessa suhteessani kaikki piti vääntää rautalangasta.

Nykyisessä suhteessani meillä jäi väliin se vaihe, jossa olisimme käyneet treffeillä. Olisimme tutustuneet kohteliaan välimatkan päästä, käyneet leffassa ja syöneet popcornia.

Ensimmäiset treffimme kestivät ehkä kolme varttia. Muutaman tunnin päästä meillä oli seuraavat treffit, jotka kestivät muutaman tunnin. Niiltä minä kävelin onnellisena kotiin puoli kuuden maissa, kun tori heräsi mansikan tuoksuisena uuteen päivään.

Jos joku olisi kertonut minulle, että tällaisen miehen kanssa minulle tulee suhde, en olisi uskonut. Sitäkään en olisi uskonut, että juuri tällaisen miehen kanssa suhteilu on minulle helppoa. Olemme molemmat välillä hämmentyneitä siitä, miten luontevia asiat välillämme ovat.

Kun saan muilta miehiltä viestejä, olen ilmoittanut heille ystävällisesti ja systemaattisesti, että olen parisuhteessa. Jokin ihme tässä on tapahtunut, koska minusta on luonnollista olla yhtäkkiä parisuhdeihminen. Taisin vain päästää irti siitä ikisinkusta, joka olin. Ensimmäistä kertaa tunnen itseni suhteessa vapaaksi. Mitään ei tarvitse toiselta peitellä, ja hänen puolestaan saan elää niin kuin tykkään. Minua ei syyllistetä, minulle ei uhitella, minua ei manipuloida. Minä tarvitsen omaa tilaani ja hän omaansa. Meillä on yhteiset muutaman kohdan pelisäännöt, kirjallisina ja allekirjoituksilla varustettuna, sen verran mentaalivalmentaja minussa pääsi asiaan vaikuttamaan. Selkeät pelisäännöt tuovat selkeyttä arkeen.

Nukahdan mieheni viereen kuin pieni lapsi, kun hänen sormensa lomittuvat minun sormiini. Juuri hänen kanssaan nauran välillä niin, että ristin jalkani, jotta en pissaisi alleni. Olen itkenyt joitakin huoliani hänen sylissään. Olen itkenyt myös onnesta, kun hän silittää tukkaani ja halaa minua syvemmin. Hän osoittaa joka päivä monin sanoin ja varsinkin teoin, että hän rakastaa minua. Hänen kanssaan harjoittelen myös tietoisuuden uusia tasoja kiiman korkealla huipulla.

Hän haastaa minua ärsyttävästi. Hän on ilmoittanut, ettei tule missään vaiheessa levittämään punaista mattoa eteeni. Hän kyseenalaistaa käsityksiäni itsestäni ja laittaa minut vastaamaan kysymyksiinsä rehellisesti. Välillä olemme hiljaa, ja sitten taas puhumme paljon. Hän ei aio olla minulle helppo, koska tietää, että menetän kiinnostukseni nopeasti, jos miehessä ei ole haastetta. Samalla hän on luontaisesti niin särmikäs, että helpoksi hän ei tule muuttumaan. En ole tottunut siihen, että minun jääkaappipakastimessani on nuuskaa ja olutta tai että kannan tyhjiä oluttölkkejä kauppaan kierrätykseen, mutta kun laitoin suhteemme plussat ja miinukset paperille, saldo oli tämä: +24 ja –4.

En tiedä, miksi tällainen onni tuli osakseni. Jotain minä tein oikein. Ainakin sen, että aloin terävöittää katsettani ja miettiä, millaisen miehen kanssa minun voisi olla hyvä ja millainen mies tykkäisi juuri minun kaltaisestani naisesta ILMAN YRITYSTÄ MUUTTAA MINUA MUUKSI. Hän ei pienestä hätkähdä, ja se on minulle kovin rentouttavaa.

Tarkistamme määräaikaisen suhdesopimuksemme 31.8. Yritän hoitaa osuuteni niin, että myös ensi kuussa hänen hammasharjansa olisi kylpyhuoneessani. En pidä suhdettani itsestäänselvyytenä. En halua, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä, enkä halua tehdä tehdä niin hänelle. Uskon siihen, että itselle tärkeisiin asioihin kannattaa investoida.

Luotan siihen, että tämä onni kestää niin kauan kuin sen on tarkoitus kestää. Jos se jonain päivänä loppuu, haluan katsoa ajassa taaksepäin ja todeta, että parhaani tein. Annan sydämestäni, ja katson edelleen eteenpäin päivä kerrallaan. Tänään viimeksi totesin hänelle, että mielestäni hän on hyvin koulutettavissa. Se on kivaa, kun tietää jo, mistä toinen älähtää.






sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kiitos, Tinder

ASIAA SIITÄ, MITEN SINKKUNAINEN OPPI UUTTA



Alkaessani kirjoittaa tätä tekstiä puntaroin todella paljon, mitä haluan kertoa ja mitä en. Tunnen halua suojella parisuhdettani.

Kyllä, luit oikein. Kaltaiseni lopun elämän sinkkuutensa hyväksynyt nainen on löytänyt miehen, jonka kanssa parisuhdehommaa on turvallista harjoitella.

En halua fanfaareja. Minä vasta opettelen. Päivä ja kuukausi kerrallaan.

Mutta tämän miehen kanssa olen voinut puhua ihan kaikesta. Menettämisen pelostani, seksuaalisuudestani, menneisyydestäni ja raskausarvistani. Kuulemma olen ihan hyvä tällaisena kuin olen. Hän lähettää minulle romanttisia viestejä, panee kuin peto ja kommunikoi kuin paras psykologian tohtori. Ei ole asiaa, jota en voisi hänelle puhua.

Hän ei muuten ole yhtään "tyyppiäni". En valinnut häntä vanhojen tottumusteni tai egoni ohjeiden perusteella. Annoin itseni vain rauhassa kuulostella, miltä hänen seuransa tuntuu. Hyvältähän se tuntuu, joka päivä. Tunnen itseni syvästi hyväksytyksi.

Jos voisin antaa yhden neuvon parisuhdetta haluavalle, se olisi tämä: Unohda kaikki ajatukset siitä, millainen on sinulle se oikeanlainen kumppani. Kiinnitä vain huomiota siihen, miltä hänen lähellään tuntuu vaikkapa treffeillä. Älä ajattele järjellä – kuuntele tunnetta ja seuraa sitä. Uskalla kuunnella tunnetta. Mutta jos olet epätoivoinen tai yli-innokas kumppanin etsijä, odota. Et ole silloin vielä valmis.

Sanoin yhdelle ystävälleni eilen, että tämä mies on kuin designattu minua varten. Ei minun tyyppiäni, mutta niin oikea minulle juuri nyt, tänään ja tässä.

Huomisesta en tiedä. Paitsi sen verran tiedän, että elokuu mennään tämän tyypin kanssa lähekkäin, ja jos hyvältä tuntuu, syksy alkaa samoissa merkeissä. Helpolla en tule pääsemään, tällä epämukavuusalueellani. (Vaikka jotain mukavaakin tässä on.)

Eläköön sydämen kuunteleminen. Hurraa henkinen kasvu. Minä, viisikymmentävuotias nainen, opin uutta ja tunnen itseni hengeltäni kaksikymmentävuotiaaksi. Pää on silti kuin kokeneen aikuisen naisen ja sydän paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Jatkan opettelua ja itseni kehittämistä.

Iloista viikkoa kaikille – pitäkää sydämestänne hyvää huolta. Sille on käyttöä.