sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Parisuhde telakalla ja muita totuuksia

ASIAA ONNELLISUUDESTA KAAOKSEN KESKELLÄ



Tänään sataa talven ensimmäistä lunta. Kotini alkaa olla lievässä kaaoksessa, koska ensi kuussa muutan Helsinkiin. Siitä alkaa mielenkiintoinen elämänvaihe, kun alan jakaa työni mentaalivalmentajana Tampereen ja Helsingin välillä. Tiedoksi rakkaille asiakkailleni Tampereen suunnalla: en katoa minnekään, reissaan vain vähän enemmän. Vastaanotto pysyy Tampereen osalta Tammelassa, samassa idyllisessä puukorttelissa. Tervetuloa sinne tai Helsinkiin.

Olen syksyn ajan opiskellut elokuvakäsikirjoittamista. Töiden ja opintojen yhdistämisessä on kommervinkkinsä, mutta kalenterissani on terävät suunnitelmat ja pyrin niiden mukaan toimimaan.

Nyt minulla on enemmän aikaa uuteen, koska parisuhteeni on telakalla. En voi kuin ihmetellä, miten paljon olen oppinut viime kuukausina itsestäni ja miten paljon olen saanut. Syyn suhteen telakoitumiseen olen kertonut vain lähipiirilleni, eikä se tänne blogiin asti kuulu. Ihmisten omia asioita. Suhteen ansiosta väitän olevani nyt parempi ihminen. Uskallan antaa itseni nyt näkyä parisuhteessa, haavoittuvaisena, epätäydellisenä ja samalla niin vahvana. Tässä suhteessa en kertaakaan kokenut, että seksuaalisuuteni olisi ollut toiselle liikaa. Hän ei kulmakarvaansakaan kohottanut eroottisen voimani edessä, vaan antoi minun vain olla se nainen, joka olen. Naarasleijona. Emme ehkä alkukompurointia pitemmälle päässeet, mutta elämällä on taipumus mennä lopulta aivan oikein päin, on se sitten mitä tahansa.

Kun olin kolmekymppinen, olin suhteessa, jossa minua sanottiin sekä frigidiksi että nymfomaaniksi.
nymfomaani: kyltymätön nainen, jolla on sairaalloisen voimakas sukupuolivietti
frigidi: sukupuolisesti haluton ja kylmä
Vuosien varrella olen oppinut, että en ole kumpaakaan. Rakastajani minun kannattaa vain huolella valita, jotta meillä molemmilla olisi suht' samankaltainen eroottinen ja emotionaalinen lataus. Ei siinä sen kummempaa.

Olen Helsingin Kirjamessuilla lauantaina. Odotan sitä, että Rosa Meriläinen ei minua haastattelussa ehkä helpolla päästä. Aiheena on tietenkin intohimo.



Tänään sataa talven ensimmäistä lunta. Lähden punttisalille opettelemaan käsilläseisontaa, jota en vielä osaa. Kaiken keskellä on hyvä juuri nyt ja olen luottavainen. Kiinnittymättömyyden taito kaikkeen ulkoiseen on taidoista parhaita. Juuri silloin elämä pääsee virtaamaan oikeaan suuntaan. Joskus joutuu ensin tekemään kosolti töitä, ennen kuin saa mielensä järjestymään niin, että voi antaa asioiden vain olla ja järjestyä.

Tänään sataa talven ensimmäistä lunta.

1 kommentti:

  1. Todella hyvä kirjoitus. Resonoi juuri tällä hetkellä myös omaan elämääni. Ympärilläni on eroprosesseja käynnissä ja omakin muutto tuo myllerrystä elämääni. Kiitos tästä ;)

    VastaaPoista