lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua, minä arvostan teitä




En lähettänyt joulukortteja. Ei ollut aikaa eikä enää minkään valtakunnan energiaa ostaa kortteja ja ruksata niihin asiakkaiden ja/tai ystävien nimiä ja osoitteita.

Uuden kodin laittaminen työn ja opintojen ohella on ollut rankkaa. Olen tyytyväinen mutta todella väsynyt. Tänään keskityin laittamaan pojalleni ja itselleni jouluruokia, maltilla ja rakkaudella. Hyviähän niistä tuli. Touhusin taas koko päivän, ja illalla sain vielä kannettua viimeiset pahvilaatikot varastoon.

Lähdin poikaani vastaan metroasemalle. Totesin itsekseni, että nyt minun jouluni saa alkaa. Muutama päivä silkkaa lepoa. Tajusin, miten paljon minulla on aihetta kiitokseen. Tätä vuotta ovat värittäneet ennen kaikkea ihanat ihmiset, joista osa on vanhoja tuttuja, osa ihan uusia tuttavuuksia. Olen saanut paljon apua, tukea ja hyviä neuvoja, monta aihetta iloiseen nauruun. Minua on rakastettu, ja minä olen rakastanut. Työrintamalla olen valtavan kiitollinen asiakkailleni siitä, miten minuun on luotettu, ja sydämestäni olen pyrkinyt jokaista asiakastani täysillä auttamaan.

Kotona on puhdasta, kaunista, riittävän yksinkertaista. Jääkaappi on täynnä. Huomenna vielä bataattilaatikon tekoa ja riisipuuron hauduttamista. Edessä ensimmäinen joulu Helsingissä. Hautakynttilä on ostettu, ja kun sopivan hautausmaan huomenna löydämme, muistamme kaikkia jo täältä lähteneitä.

Meillä on joulu. Kiitos siitä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Miten lopettaa mitäänsanomattoman tylsän elämän eläminen?

ASIAA ANKARAN POHJATYÖN TEKEMISESTÄ



Blogini lukija lähetti kysymyksen tai pari:
Miten saan tässä väsyneessä arjessa valjastettua energiani oikeaan suuntaan? Olen niin turta tyhmien työpäivien jälkeen, etten saa mitään oikeasti minulle hyvää aikaiseksi. Pää on tyhjillään tai haahuilen ajatuksissani sinne tänne enkä osaa keskittyä mihinkään asiaan kunnolla.
Tunnen itseni laiskaksi ja tiedän, että tällä tavalla sohvalla makaamalla elämä menee ohi.
En halua tälläistä mitäänsanomatonta tylsää elämää,  ja silti elän sitä. Miten saan itsessäni olevan potentiaalin irti ja voin sitoutua tekemään asioita?
Ensin lähtisin lukijan kanssa porautumaan ajatukseen "väsyneestä arjesta". Mitä on tuo väsynyt arki ja mikä siinä väsyttää? Kysyjä kertoo olevansa "turta tyhmien työpäivien jälkeen". Minäkin olisin turta, jos kokisin työpäiväni tyhmiksi. Olisi tärkeää miettiä, onko työ oikeasti sitä, mitä haluaa tehdä ja onko työstä kadonnut mielekkyys ja merkityksellisyys vain hetkeksi, kunnes sen taas löytää. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että sellaisen työn parissa ei kannata jatkaa loputtomiin, joka tuntuu tyhmältä. Joskus elämäntilanne voi olla sellainen, että heti ei kannata vanhasta työstä luopua, mutta monesti tekee hyvää miettiä, miten toimisi, jos olisi vain vuosi elinaikaa. Faktahan on, että keneltä tahansa voi lähteä henki milloin tahansa ja silloin ei enää kukaan ehdi tehdä uusia valintoja kohti elämäniloa.

Jos et halua elää "mitäänsanomatonta tylsää elämää", lopeta sellaisen eläminen. Selvitä arvosi vaikka lainaamalla kirjani Mentaaliherätys! kirjastosta. (Kirjan painos on loppunut, joten kaupoista sitä ei löydy kuin tuurilla.) Kirjassa on harjoitus, jolla voit tsekata arvosi. Sen jälkeen sinun kannattaa kysyä itseltäsi, elätkö arvojesi mukaan.

Kun mikään ei auta, kannattaa aina palata siihen, että opettelee todella rakastamaan itseään. Hoe vaikka päivittäin sata kertaa "Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen". Harjoitus muuten toimii, mutta ei ilman toistoa ja sitkeää opettelua. Ihminen, joka todella rakastaa itseään, alkaa välittää itsestäään niin, että ei enää tee itseään vastaisesti vaan ottaa vastuuta elämänsä suunnasta.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä lukijan problematiikkaa. Usein tilanteisiin nivoutuu monta asiaa. Näistä käytännön toimenpiteistä kuitenkin lähtisin liikkeelle.

Luin eilen päiväkirjaani, jota olin kirjoittanut 23-vuotiaana. Olinpa minä pihalla! Uskoin, että tietyt asiat vain kuuluvat minulle ilman omaa ponnisteluani ja että voin kohdella ihmissuhteitani (parisuhteitani) kuin kulutustavaraa. Muutos minussa on tullut vain ankaralla ja sitkeällä harjoittelulla. Olen oppinut, mikä on tärkeää ja millaisista asioista voin päästää nopeammin irti. En huoli elämääni enää kuin hyviä ihmissuhteita, ja osaan niitä nyt myös vaalia. Huonoista ihmissuhteista päästän entistä sutjakammin irti.

Nyt asuessani Helsingissä koen entistä enemmän ratkiriemukkaita arjen hetkiä ja nautin uusista ihmisistä, mutta tämäkään muutos ja muutto ei tullut ilman helvetin stressaavaa syksyä ja kovaa työtä, jotta tähän onnelliseen pisteeseen pääsin.

Summa summarum, oman onnen eteen kannattaa tehdä ihan rutosti töitä ja sehän on harvemmin mukavaa. Palkintoja tulee kuitenkin matkan varrella ja se vasta hilpeää onkin.

Vastaanottoni on jatkossa sekä Tampereella että Helsingissä. 
044 280 2306