torstai 25. tammikuuta 2018

Kun ääni sisälläni sanoo "click".

ASIAA OIKEAN SUUNNAN LÖYTÄMISESTÄ



Hikoilen kotona. On vähän kuumetta. Kirjoitan lupaamiani tekstejä, jotka ovat jo myöhässä alun perin sovitusta aikataulusta. Tiedän, että tuo aikataulu joustaa, mutta nautin kuumeen tuomasta verkkaisuudesta, koska verkkaisena keskityn paremmin ja saan taottua tasaista jälkeä.

Tällä viikolla olen ammentanut viisautta luovilta tutuiltani. Kiitos, mm. kirjailija Juha Siro. Opin mielelläni itseäni viisaammilta tai kokeneemmilta. Sisälläni on selkeä valintojeni oikeellisuutta arvioiva mittari, ja se mittari sanoo "click", kun jokin asia vain tuntuu oikealta.

Haluan mennä vain sinne, mikä sanoo "click". Jos homma ei tunnu oikealta, en voi enää tehdä itseäni vastaan, enkä todellakaan tee itseäni vastaan yrittäen miellyttää toisia.

Jos lähtisin toimimaan vain toisia miellyttäen, minulla ei olisi täällä enää mitään virkaa. Olisin aivan turhanpäiväinen sätkynukke, sydämestä kuoletettu.

Minua on joskus neuvottu, että paras romaani syntyy siten, että luodaan ensin selkeät suunnitelmat ja juonellinen tapahtumarunko. Sitten välit ikään kuin kirjoitetaan umpeen. Minusta idea on todella hieno ja järjestelmällinen, mutta minua varten se ei ole.

Luovana ihmisenä minä tarvitsen 30 % runkoa ja 70 % sitä, että annan kynän/pensselin/nuotin tai elämän itse näyttää minulle, mitä seuraavaksi. Minun pitää astua ruutuun yksi, ja antaa sen kertoa tarkemmin, minne ja miten seuraavaksi. Kun alan kirjoittaa, oli se mitä tahansa, en tiedä vielä, minne päädyn. Vasta kirjoitettuani viimeisen kohtauksen/kappaleen/rivin/repliikin/sanan, tiedän, minne teksti minut vei.

Joku sanoi, että olen kirjojeni teemoilla leikitellyt vaaralla. Myönnän sen. Olen houkutellut lukijoita ajattelemaan omilla aivoillaan. Ei, korjaus. Olen houkutellut lukijoita ajattelemaan omalla sydämellään. Olen houkutellut heitä olemaan rohkeita ihan oman elämänsä takia.

Intohimo-kirjastani on taas tullut kiitollisia viestejä ihmisiltä, jotka ovat löytäneet kirjasta vastauksia kysymyksiinsä. Jaettu ilo jne.

Miesrintamalla on ollut hieman hiljaista, mutta olen kärsivällinen. Samanikäinen miespuolinen ystäväni kuunteli minua ja tokaisi, että minulle oikea ikäskaala on 25–30, koska "sen ikäisillä on vielä virrat päällä". Nauroin iloisesti, seurasin hänen ohjettaan ja kävin seuraavalla viikolla treffeillä suloisen 27-vuotiaan kanssa.

Ei se fyysinen ikä niinkään, kunhan ovat virrat päällä.

Minun virtani eivät pysy päällä, jos alan kulkea pitkin teitä, joilla ei kuulu riittävän usein "click".




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti