sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kohtaammeko koskaan?

ASIAA YHTEYDESTÄ TOISEEN IHMISEEN




Olen jo viikkoja miettinyt ja kuulostellut, miten kohtaamme toisemme. Olemme hyviä kohtaamaan toisia näennäisesti, niitä näitä jutellen tai ohi kävellen.

Moni ihmissuhde jää alkumetreille tai ei pääse terveeseen päätökseen, koska emme uskalla puhua avoimesti, rehellisesti ja toista silti kunnioittaen siitä, mitä oikeasti ajattelemme, haluamme tai toivomme. Ihmiset pelkäävät naurunalaiseksi joutumista ja kasvojen menettämistä. On helpompi pakittaa ja luikkia karkuun kuin sanoa, että näin minä koen ja tätä minun sisälläni on.

Jokuhan voisi silloin nauraa, hohhotella, suuttua. Joku voisi jättää.

Olen hyvä sanomaan ihmissuhteissani ei. Jos yhtälö ei tunnu terveeltä, osaan kävellä toiseen suuntaan. Suoraan kysymykseen annan rehellisen vastauksen sen mukaan, miten uskon toisen pystyvän sen käsittelemään. Aina annan siis rehellisen vastauksen, mutta näkökulmaa säätelen. En halua vääntöihin tai mutapaineihin, jotka toisivat minulle pahoinvointia.

Osaan vetää rajoja, koska minä nyt vain satun tätä nykyä rakastamaan itseäni sen verran, että tiedän rajojen tuovan itselleni tilaa hengittää ja elää niin kuin minä haluan elää.

Olen käynyt treffeillä. Olen nauttinut siitä. Olen puhunut nuorten miesten kanssa seksistä ja rakastelusta  ja omista selkeistä linjauksistani ja elämän ihan kaikesta ja katsonut heitä, joilla kyynel herkästi silmässä, ja huomannut myös ne, jotka väistävät mahdollisia jossain piileviä kyyneleitä. Olen harjoitellut toisten kohtaamista ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki eivät vain kykene. Se ei ole minulta pois, koska voin aina löytää uusia ja jo tuttuja ihmisiä, joiden kanssa on helppo KOHDATA.

Puhua sydämestä,
antaa oman itsen näkyä,
sanoa että nyt on likainen tukka,
tuskainen olo
ja paha PMS tai

ehkä joku asuu vielä vanhempiensa kanssa
häpeäkseen
eikä rahaakaan ole tai

ehkä vain tanssituttaa
ja oletko kuullut sen ihanan biisin
Butterfly Effect,
jonka täytyy olla parasta rakastelumusaa?

Minäpä siis laitan sen biisin talteen.

Kiitos kaikille sydämestään rohkeille ja rehellisille ja kiitos kaikille heille, jotka haluavat tosissaan harjoitella toisen ihmisen – edes jonkun – kohtaamista silloinkin, kun on niin vaikeaa.

Yhdessä on silti niin paljon hienompaa.