maanantai 19. maaliskuuta 2018

Puskahuutelusta joukkolynkkauksiin

ASIAA SOKEISTA PISTEISTÄ


Olipa eräs kesä, kun väsyin jääkiekkopuolella vaikuttavan henkilön X vittuiluun Twitterissä. Kysyin hyvältä ystävältäni, miten henkilön X kaltainen ihminen mahtaa reagoida, jos blokkaan hänet Twitterissä. Olimme ystäväni kanssa samaa mieltä, että henkilön X kaltainen ihminen suuttuu.

Jos joku blokkaa minut somessa, asia on minulle aivan sama. Minulla kun on tämä oma elämäni tässä elettävänä. Jos blokkaaja olisi lähipiiriäni tai muuten minulle tärkeä, varmasti kysyisin, onko tapahtunut nyt jotain sellaista, mitä en ole tajunnut ja mistä hän on loukkaantunut. Muuten antaisin asian olla. En ainakaan suuttuisi enkä alkaisi asiasta metelöidä.

Blokkasin henkilön X. Seuraavana ihanana aurinkoisena aamuna herään siihen, että muutama urheiluvaikuttaja on laittanut minulle privaatisti viestiä: "Minna, et kai mennyt blokkaamaan henkilöä X? Nyt se huutaa susta kaikille somessa."

(Kukaan privaatisti minua tukenut ja minulle viestiä laittanut ei muuten uskaltanut minua julkisesti tukea.)

Homma eteni kuin kulovalkea. Pojat saunan lauteilla yhdistettynä somen lampaisiin, jotka laukkaavat sinne, missä joku tunnettu kovaäänisesti möykkää puuta heinää. Mukaan porukkaan liittyi huutoineen muutama urheilutoimittaja, joista osa oli lähetellyt minulle aiemmin öisiä viestejä ja hotellihuoneensa numeroa.

Oijoi. Huudelkaa rauhassa. Edelleen minulla on elämäni elettävänä.
Jos huomaat puhuvasi idiootin kanssa, ole tarkka siitä, ettei idiootti huomaa samaa.
Olen muutamalle puskahuutelijalle joskus sanonut, että tässä on puhelinnumeroni ja keskustelen mielelläni kanssasi. Yksikään reppahousu ei ole muuten soittanut.

Case Aku Louhimies. Tein tänään toimistohommia ja en voinut olla huomaamatta, kun Louhimiehen lynkkaus alkoi. On loistavaa, että naisnäyttelijät tulevat puskistaan ja PUHUVAT kokemuksistaan. Tätä tarvitaan. Mutta hommassa se piilee se huono puoli, että meistä valtaosa ei tiedä kaikkia taustoja emmekä ole olleet paikalla, kun on tapahtunut väitettyjä väärinkäytöksiä. Toivokaamme, että alan käytännöt kehittyvät vain parempaan suuntaan ja asianosaiset oppivat miettimään asiansa ja tekemisensä uusiksi.

Kun julkinen huutaminen alkaa,  maallikot Tuija Totuudentorvi,  Niina Nuhteeton ja Ville Vihainen eli ihmiset, jotka eivät ole Louhimiehen alan piirissä millään tavalla ja joille asia ei kauheasti edes kuulu, innostuvat huutelemaan näyttelijöiden asiaa kuin aggressiivista bensaa liekkiin heittäen. He ovat jo valmiiksi vihaisia, ja nyt he saavat tilaisuuden PÄTEÄ.

Tuomitsemalla julkisesti toisia maallikot Tuija Totuudentorvi,  Niina Nuhteeton ja Ville Vihainen pönkittävät vain ja ainoastaan omaa egoaan. Ei tarvitse miettiä omia ikäviä puoliaan, kun huutelee toisista.

En usko, että Tuijalla, Niinalla ja Villellä olisi kanttia sanoa Aku Louhimiehelle kasvotusten yhtään mitään, varsinkaan selvin päin.

Kaikki eivät tunne itseään hyvin. Monet ovat sokeita omille heikkouksilleen. Mutta lynkkaamalla toisia on niin ihana tuntea itsensä hetken aikaa tosi hyväksi ja vahvaksi. Ego on vain siitä metka, että aikansa paisuttuaan se varmasti puhkeaa kuin nuppineulalla tökkäistynä.



sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Oletko itsesi oloisen kumppanuuden äärellä?

ASIAA SIITÄ, MIKSI PARISUHDE EI OLE JÄMÄHDYSSUHDE



Terveessä parisuhteessa ei ole kaltereita eikä lukkoja, eikä rakkaus ole lukko.

Parisuhteessa minä en ole toisen (omaisuutta), eikä hän ole minun (omaisuuttani), vaikka miten voimme asian romantisoida tai filosofisoida. Terveessä parisuhteessa ollaan vapaasta tahdosta ja vapaina ihmisinä, ellei haluta asettua vankilaan ja hallinnan alle pakotteisiin.

Uskon parisuhteessa yhteisiin pelisääntöihin ja niiden kunnioittamiseen. Yhä liian harvassa parisuhteessa määritellään yhteiset linjaukset selkeästi ja siten, että molemmat ymmärtävät, mitä nuo säännöt tarkoittavat tai eivät tarkoita. Mielestäni viiden kohdan kirjallinen pelisääntölista luo monesti terveen pohjan sille, mitä me muistamme arjessamme ja miten toimimme silloinkin suhteessa toiseen, kun stressi syö voimia.

Pelisääntölista on jotain sellaista, mikä on hyvä tsekata säännöllisesti kysymällä yhdessä vaikkapa:
Mitä meille kuuluu? Miten meillä menee?
Koska parisuhde ei ole omistussuhde eikä velkasuhde, on sen annettava molemmille tilaa kasvaa ja kehittyä juuri sellaiseksi kuin mikä on luonnollinen ja tervehdyttävä kasvusuunta. Kun ihminen ikääntyy, hän parhaassa tapauksessa ei käperry sisäänpäin tai jumitu, vaan oppii tuntemaan itseään paremmin – paljon paremmin. Iän ja kokemusten karttuessa myös omat tarpeet ja mieltymykset kehittyvät.

Koska en usko parisuhteessa kahleisiin, toivoisin, että jokainen parisuhteessa oleva tai sellaiseen haluava näkisi vaivaa sen eteen, että löytäisi itselleen sopivan kumppanin tai suhdemuodon.  Jos suhde on terve ja molemmat oikeasti aikuisia ja suostuvaisia laajenemaan henkisesti, on hyvä tukea toista siihen suuntaan, johon hänen siipensä aukeavat tai tarpeensa johdattavat, VAIKKA se voi tarkoittaa sitä, että hän loittonee.

Mitä rakkaus tekisi parisuhteessa toisen tarpeiden muuttuessa tai kirkastuessa? Kahlitsisi? Ei varmasti. Pikemminkin päästäisi vapaaksi ja neuvottelisi tarvittaessa uudet pelisäännöt ja uuden tavan olla yhdessä. Jos yhteisiä pelisääntöjä ei löydy, suhde on todennäköisesti täyttänyt tehtävänsä molempien elämässä ainakin siltä erää ja siitä kannattaa kiittää.

Eroaminen voi pelottaa. Uskon vakaasti, että eronkin jälkeen se toinen palaa vielä yhteisen asiamme äärelle, jos jotain on oikeasti jäänyt kesken. Tässä maailmankaikkeudessa ei yksikään suhde jää oikeasti keskeneräiseksi. Omaa tai toisen kehitystä ei kannata pelon vuoksi torpedoida.

Seksuaalisuuteni on tarkentunut vuosien myötä. Nuorempana sitä oli valmis kokeilemaan poikaystävien kanssa erilaisia juttuja. Nykyään tiedän aika tarkkaan, mistä pidän ja mistä en. Makuni on kehittynyt. Minun on helpompi sanoa ei tietyille jutuille, enkä edes pysty pakottamaan itseäni seksin saralla mihinkään, mistä en nauti henkisesti tai fyysisesti. Moni juttu, mikä toimi nuorempana, ei enää jaksa kiinnostaa.

Kymmenen vuoden päästä olen 60-vuotias.  Silloinkin olen taas minä, mutta taas hieman hioutuneempi ja kehittyneempi. Itseni oloisen kumppanuuden äärellä, yksin tai kaksin tai mistä minä tiedän vaikka kolmistaan, ja omien sen aikaisten halujeni ytimessä.

Olkaa vapaita, suhteessa tai ilman.