lauantai 28. huhtikuuta 2018

Maailma kuin suuri mielisairaala

ASIAA OMAN ELÄMÄN MAHDOLLISUUKSISTA

Tänään kalliolla meren äärellä.

Edesmennyt joogi Paramahansa Yogananda sanoi, että suurin osa maailmaa on kuin mielisairaala. Ihmiset ovat sairaita eri syistä. Yhtä riivaa kateus, toista viha, kolmatta ehkä pakkomielteet.

Vaikka minulla on nyt monenlaista projektia menossa, olen tuntenut viime päivinä suurta rauhaa. Suhtaudun tulevaisuuteen hyvin toiveikkaasti ja ilolla sitä odottaen. Teen paljon töitä, ulkoilen paljon ja panostan asioihin, joista tulee kiva olo. Olen pystynyt myös päästämään syvemmin irti joistakin henkilökohtaisista asioista, joista olen tuntenut pitkään syyllisyyttä ja huolta.

Olen siis entistä voimallisemmin kyennyt ottamaan vastuuta hyvinvoinnistani.

Tänään huikeaa kauneutta kaikkialla.

Jos katsoisin maailman hulluuksia tai ihmisten (hetkittäisiä) hulluja juttuja niin, että kuvittelisin niiden olevan koko totuus kaikesta, en jaksaisi. Tuntuisi raskaalta elää maailmassa, jossa on niin paljon kaikkea ikävää. Mutta olen kehittänyt itselleni taidon katsoa asioita etäältä ja isommasta mittakaavasta muutamalla periaatteella.

1) Mitä tahansa kohtaankin tai mitä tahansa koenkin, voin kasvaa sen avulla entistä viisaammaksi, vahvemmaksi ja pelottomammaksi.
2) Minun maailmassani elämä ei pääty kuolemaan. Tässä maailmassa oleminen on väliaikaista (hurraa!) ja täällä ollessamme meidän kannattaa työstää pelkojamme, jotta voisimme kevyimmin mielin kokea enemmän elämäniloa – iloa siitä, että olemme ylipäänsä vielä elossa. (Ja tämä huolimatta meitä ympäröivästä hullusta maailmasta.)
3) Mitä tahansa koen, sen kuuluu tapahtua minulle – muuten se olisi tapahtunut jollekulle toiselle. Kannattaa siis hyväksyä elämä sellaisena kuin se kohdalle lankeaa.
4) Olen vastuussa omista valinnoistani. Jos en ole tyytyväinen elämäni kokemuksiin tässä ja nyt, voin aina valita toisin – ja heti – varsinkin ajatusten tasolla. Ajatuksesta muutos lähtee.

Hyvässä seurassa.

Aina, kun emme ymmärrä toisten ihmisten käyttäytymistä, teemme itsellemme suuren palveluksen, jos yksinkertaisesti päästämme irti siitä tosiasiasta, että joku tässä maanpäällisessä näytelmässä esittää tällä kertaa psykopaatin tai aggressiivisen ihmisen roolia. Ja hänen kanssaan ei kannata langeta loputtomaan joukkopsykoosiin.

Toiset ihmiset heräävät, jos heräävät ja kun heräävät. Tärkeämpää on huolehtia siitä, että pysyy itse hereillä oman elämänsä mahdollisuuksien parissa. Puolensa kyllä kannattaa pitää, mutta ei yhteisen psykoosin kautta.

Ei tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää,
vaan päästää irti.
– Katri Helena


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti